maanantai 13. marraskuuta 2017

Eipä hyvältä näytä Innofactor

Keväällä tuli hommattua omat suorat osakkeeni. Sen jälkeen tajusin rahan loppuvan jos vielä jatkan osteluja ja laitoin ostot jäihin. Pelkästään ETF-kuukausisäästäminen on jatkunut sekä siinä sivussa superrahastot. Rahaa kun ei tule ovista ja ikkunoista niin ostelu jää muutenkin vähemmälle lähitulevaisuudessa. Mätkyjen eka osakin tulee maksuun kuun lopussa ja sitä varten täytyy tyhjätä omaa Bank of Norwegianin tiliä. En uskaltanut mätkyjen summaa sijoitella muualle vaan olen tyytynyt siihen 1,75% korkoon mitä BoN maksaa.

Olen ottanut omaksi sijoitussunnitelmaksi ostaa vain suoria osakkeita pitkän holdaamisen ajatuksella. Innofactorin kohdalla hain vähän erilaista kohdetta enkä mitään perusvarmaa. Isona syynä tässä oli Inderessin analyytikkojen hehkutus. Tuli ostettua 1,40 kurssiin pieni siivu ja alussa homma näyttikin hyvältä kurssin kohotessa 1,80 kunnes sittemmin on tiputeltu alas oikein urakalla pudoten jo alle 1 kursseille. Tässä kohtaa pitkän holdauksen ajatuksia on tullut pohdittua enemmän. Ostohetkellä uskoin tasaisen kasvun vauhtiin ja 5-10 vuoden päästä mukaviin kursseihin olisi voinut harkita jo myymistä. Nyt uskon markkinoiden ylireagoineen tilanteeseen, mutta eihän se hyvältä vaikuta kun enemmän on tutustunut yritykseen sen löytyessä omasta salkusta. Tällä hetkellä en tekisi enää ostopäätöstä. Tappioita en kuitenkaan halua tästä ottaa vielä ulos vaan annan aikaa tälle projektille ja uskon/toivon tämän vielä jatkavan marssiaan hetkellisten ongelmien jäädessä taakse.

Jälkiviisaana olisi pitänyt ottaa vain näitä varmoja salkkuun, mutta toisaalta tykkään myös pelailla mahdollisuuksien kanssa. Ensimmäinen kohteenikin oli Componenta jonka konkurssi oli aivan kintahalla 2.1. kun oston tein 0,18 kurssiin. Tämän suhteen kuitenkin usko on pysynyt ja tätä ajattelin noin 10 vuoden tähtäimellä enkä ole ajatellut myydä pois. Näissä Innossa ja Compossa ajattelin voivan olevan helpompi moninkertaistaa alkupottia kun ottamalla jotain perusvarmaa. Näistä perusvarmoista sitten on Huhtamäki salkussa, mutta siivu on niin pieni ja kurssi korkea etten tästä varmastikaan saa kuin tasaisen kohteen pienin osingoin.

Miten sinä lukijana näet Innofactorin tilanteen? Sharevillessä siitä toki on jonkun verran keskustelua, mutta olisin kiinnostunut kuulemaan valistuneita arvauksia yrityksen suunnasta. Myisitkö pois vai antaisitko olla vai jopa tankkaisit lisää kun kurssi on suotuisa?



Kokeile kuukausisäästölaskuria Kuukausisäästäminen on helppo tapa aloittaa säästäminen. Nordnetissä voit säästää rahastoihin alk. vain 15 € summilla, ja ainoana pankkina ETF:iin, alk. 50 € summilla. Ostokulut 0 €. Kuukausisäästämällä hyödynnät korkoa korolle -vaikutusta, joka saa ajan myötä rahasi kasvamaan entistä nopeammin. Mitä aiemmin aloitat säästämisen, sitä pidempään korkoa korolle -vaikutus ehtii kasvattaa pääomaa. Säästämisessä ja sijoittamisessa aloittaminen onkin ajoittamista tärkeämpää.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA 
varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

20 000 kävijän raja rikottu

Tuossa äsken kävin vilkaisemassa bloggerin tilastoja ja ilmeisesti eilen on tullut 20 000 kävijän rajapyykki ylitettyä. Blogia on tullut kesäkuun alusta pidettyä eli viitisen kuukautta aika tarkalleen. En ole oikein varma tuosta bloggerin tilastosta kuinka luotettava se on kun moni muu bloggari seurailee näitä tilastoja muualta. En ole aikaisemmin blogien maailmassa pyörinyt niin hankala sanoa onko tämä kävijämäärä hyvin vai normaalia. Itselleni kuitenkin on ollut suuri yllätys millä tahdilla näitä kävijöitä on piisannut.

Bloggaaminen on ollut mukavaa puuhaa ja jopa tämmöinen "ei niin nero" tietokoneen käyttäjä on saanut tekstiä suollettua eetteeriin. Ulkoasua en ole oikein ehtinyt/jaksanut/viitsinyt muutella eikä siitä ole kommenteja tullut eli ilmeisesti se kelpaa perusasetuksillakin. Sivuja en myöskään ole samoista syistä luonut enkä oikein tiedä miksi niitä tarvitsisin. Hyviä ideoita saa laittaa. Mainostuloja en ole blogistani tänä aikana saanut senttiäkään ja vasta nyt hiljattain sain Trade Trackerin asetukset sille mallille, että niitä mainoksia saan laiteltua vaikka Puolimiljoonaa Pääomaa opasti jo kauan sitten hänen blogissaan kuinka tämä homma tapahtuu. Ei ne kaikki opi asioita hetkessä. Ja on tässä ollut kiireitäkin. Sattumalta sitten juuri samoihin aikoihin tuli myös Adsenseltä vahvistus, että blogini on hyväksytty heidän järjestelmään ja nyt sitten sieltä tulee mainokset näkymään. Olen näiden asioiden kanssa aivan noviisi, mutta yritän opetella laittamaan mainoksia niin ettei ne olisi kovin ärsyttäviä saatikka haittaa lukukokemusta. Palautetta saa antaa myös tästä.

Kävijöiden määrä ylitti syyskuussa ensimmäisen kerran 5000 rajan ja lokakuussa päästiin myös yli, mutta jäätiin syyskuusta muutamalla lukijalla. Alkuun postaustahtini oli nopeampi kun oli paljon asioita valmiina mielessä ja enemmän aikaa. Nyt kouluni viedessä enenevässä määrin vapaa-aikaani on blogin kirjoittaminenkin jäänyt vähemmälle. Jälkiviisana on hyvä olla ja itseään saa syyttää tästä kiireestä sillä suuremmalla puskurilla voisin ostaa itselleni vapaa-aikaa sillä työnantajani antaisi kaikki koulupäivät palkattomina sen sijaan, että nyt käytän vapaani kouluun. Puskurin kerryttäminen onkin yksi tärkeimpiä asioita mitä jokaisen ihmisen täytyisi tehdä. Se antaa rohkeuden tehdä oikeita ratkaisuja kun ei tarvitse huolehtia työpaikan pysymisen puolesta. Mitä isompi puskuri sitä huolettomampi voi olla työnsä puolesta. Älkää tehkö siis niinkun minä olen tehnyt vaan hoitakaa taloutenne paremmin. Se oikeasti helpottaa elämää ;)


Ja kaikille bloggareille tai sivuston ylläpitäjille muistutuksena Affiliate marketing - klikkaa tästä lisätietoa. Ei näillä mainoksilla ketään rikastu, mutta jos saan euronkin täältä joskus kirjoituspalkkiota niin sehän vain kelpaa. Linkistä liittymään mainostajien joukkoon.


Kiitos kaikille kävijöille ja lukijoille mahtavasta rajapyykin ylityksestä! Mukavampi blogata kun joku edes näitä lukee ;)





KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

perjantai 3. marraskuuta 2017

Nettovarallisuus ja salkku lokakuussa

Nettovarallisuus jatkui tasaista kasvuaan. Jonkinmoista vääristymää taitaa tähän syntyä kun kuun vaihteen menot menivät hassusti ja taisin katsoa luvut ennen laskujen maksuja mitkä normaalisti maksan aina jo kuun viimeinen päivä. Luvut tähän raporttiin otan aina ensimmäinen päivä. Voisin tietenkin miinustaa ne laskut mitkä arvelen normaalisti hoituneen lokakuun puolella, mutta onko sillä lopultakaan mitään väliä. Eihän tämän raportoinnin kuuluisi mitään suorittamista olla vaan yksi fiksu tapa muiden taloustaitojen rinnalla. Pieni ääni sisälläni sanoo, että kaiken pitäisi olla oikein ja tarkasti niin säilyy vertailukelpoisuus eri kuukausien välillä. Eiköhän se riitä kun ite tietää missä mennään ja vuosien perspektiivillä sillä ei paljon merkitystä ole oliko lokakuussa kovaa kasvua ja marraskuussa pienempää.


Ja edelleen huomiona tuo kuinka käyrän lopun tasaantuminen johtuu aikavälistä kun ensimmäiset arvot on vuoden arvoja ja loput kuukausittaisia. Vuoden loputtua poistan nuo kuukausimuutokset. Ensi vuonna jätän ne kokonaan laittamatta ja seuraan vain aina vuoden viimeistä arvoa. Tai miksei jo ensi kuun raporttiin. Olisihan se paljon selkeämpi. Kun katson lukuja niin vuodesta 2016 nousua ei ole tullut tähän asti kun vajaat 10t. Täytyy sanoa etten ole siihen tyytyväinen kun sen summan pitäisi tulla täyteen jo aivan pelkällä asuntolainalla. Meidän talous vuoden osalta on siis mennyt nollasummapelillä asuntolainaa lukuunottamatta. Toisaalta 10t on iso raha ja onpahan noussut edes sen. Vuokralla asuminen olisi meidän säästämisasteella myrkkyä kun tuokin 10t olisi nyt vuokranantajan taskussa ja meidän nettovarallisuus olisi kuolleen hlön aivokäyrällä. Asuntolaina siis kannattaa kun jossain on aina asuttava. Muutenhan se on vähän turha kulu ja velattomaan asuntoon olisi syytä pyrkiä mahdollisimman nopeasti. Siihen pääsisi pienellä lainalla nopeammin kun suurella. Meillä on projekti suunnitteilla kasvattaa lainamäärää. Taloustaidot on teoriassa paljon helpompia kun käytännössä ;)



Kyllähän tässä itsensä tuntee hölmöksi esitellessään kuukausi toisensa jälkeen salkkua. Häpeän tunne nousee esiin kun sisäinen ajatus olisi se kuinka salkun pitäisi kohota kuukausi toisensa jälkeen niinkuin muillakin bloggareilla. Kuitenkin koko julkisen raportoinnin ideana itellä on ollut alusta saakka tarjota erilainen tarina johon kenties pienituloisemman olisi helpompi samaistua. Maasta se pienikin ponnistaa tarkoittaa juuri tätä pitkäjänteistä salkun rakentamista. Ei sinne paljoa mene lisää kuukaudessa, mutta kuukaudesta toiseen summat nousee. Hitaasti mutta varmasti. Ja jos markkina olisi apuna ja suosisi mun valintoja niin saisi vähän nopeampaa nousua. Kuitenkaan mitään syytä ei ole verrata itseään muihin. Tai jos on pakko verrata niin voisiko mielelle olla parempi kun vertaat menestyjien sijasta itseäsi epäonnistujiin. Mikä siinä onkin, että tulee aina peilattua omaa tilannettaan niitä vasten joilla on asiat paremmin. Oikeastihan tämä minun pieni salkkuni on paljon enemmän kun mitä monella muulla suomalaisella on. Monihan toimii toiseen suuntaan ja kasvattaa omaa tuskaansa aina vain syvemmällä montulla. Minunhan kuuluisi heittää tuo häpeä pois ja olla ylpeä. Kiitollinen siitä kuinka hyvin asiat ovat ja arvostaa sitä mitä on.



Paremminkin olisi voinut mennä kesän alun huipuilta. Fiksu treidaaja olisi nähnyt kristallipallostaan tilanteen ja tyhjentänyt salkusta suorat osakkeet ja nythän ne voisi vielä ostaa takaisinkin isommilla positioilla taikka laajentamalla hajautusta muihin osakkeisiin. Ehkä se treidaaja voi silti tehdä joskus turskaakin omassa suuruuden harhassaan, mutta niistä ei kerrota. Minulla on salkku pysynyt muuttumattomana ostojen jälkeen. ETF- kuukausisäästäminen jatkuu ja jos pystyn niin supereita salkkuun. Myyntinappula on itselleni vieras. Sisuni on ollut alusta saakka osta ja unohda. Unohtaminen ei onnistu kun olen sharevillessä sekä teen kuukausiraportit. Pysyn kärryillä mutten silti reagoi mihinkään eli periaatteessa unohdan. Toki reagoisin jos tietäisin varmaksi ettei osakkeellani ole mahdollisuutta nousta enää ylös edes ajan kanssa. Kukin tavallaan ja tärkeintä on olla mukana pelissä. Ei se elämä ainakaan parannu valittamalla ja kasvattamalla omaa velkamonttuaan.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Lokakuun menokatsaus

Edelleen elämäntilanne menee kiireellisen puolella. Varhaisemmalla raha-asioiden ymmärtämisellä voisin kiirettä rauhoittaa pitämällä palkattomia vapaapäiviä koulupäivinä jolloin jäisi oikeitakin vapaita. Nyt kuitenkin rahaa tarvitsee elämiseen eikä oikein uskalla näitä palkattomia ottaa. Vielä toisaalta jaksaa hyvin hoitaa talon ulkopuoliset velvollisuudet, mutta kotona sitten vetääkin jo sohva puoleensa. Voi olla kesään asti tahti semmoinen, että koulusta ja töistä vapaita päivä tulee kuukauteen keskimäärin kolme kappaletta ja jossakin välissä koulutehtäviäkin pitää ilmeisesti tehdä. Ajankäytön hallinointi nousee arvoon arvaamattomaan.



Kuukausi meni totutulla kaavalla. Asumisen menoja nostaa hiukan tontista tullut lisälainan korkomaksu. Vesilasku tuli maksettua päivän myöhässä marraskuun puolella joten lokakuu pelastettu. Eilen en vain jaksanut mennä koneelle laskuja maksamaan vaan menin aikaisin nukkumaan. Ruoka oli jonkun verran yli keskiarvon. Muut menot syntyi kun perheessä vietettiin neljät synttärit lokakuussa ja minä tarvitsin mm uudet talvikengät (norm. 149€ puoleen hintaan) sekä maksoin syksyn harrastuksen 85€. Sitten oli ne muut menot ;) Terveys ja hygienia oli todella iso, mutta nyt on sitten varastossa vähän enemmän kalaöljyä kun tarve vaatisi, tasaantuu ajan kanssa. Lasten menot olivat kovat siihen nähden mitä niihin menoihin on budjetoitu. Tästä me taistelemme aina kun rouva on sitä mieltä ettei osta huonoa ja ylittää aina budjetin. Facebook/kirppis myynneillä yrittää sitten kiriä sitä summaa mikä menee yli budjetin :/ Ikuinen riidan aihe? Eihän se mitään jos olisi pieni ylitys, mutta kun ylitys oli yli viisinkertainen. Autokulut olivat yllättävän pienet vaikka toinen auto piti katsastaa. Edellisen auton katsastuksen yhteydessä sain kommentin ja ymmärsin kilpailuttaa nyt katsastuksen. Nettivaraajan edulla sain hintaan 34,9€ edellisen 65€ sijasta. Selvää säästöä. Luottopajalta olen aina päässyt läpi vaan uusi paja ei päästänytkään. Mm käsijarrun pidosta valitti vaikka se oli tasainen molemmin puolin ja arvot hyvät. Se säästö sitten väheni kun luottopajalla ei olisi ollut uusintanäytölle hintaa, mutta nyt joudun pulittamaan sen 9€ uusintanäytöstä. Ja kait siihen hintaa tulee kun korjaa. Rahan siirrot jäi säästöön ja rahastoonkin omalta osalta tekemättä, mutta rouva oli hoitanut omat osuutensa. Koulu/työruokailut sain pudotettua 24,1€ ja nikotiiniin 27,6€. Näköjään se nikotiini on minulle työlounaita arvokkaampi asia. Jokohan se marraskuussa jäisi pois.


Kuukauden säästöprosentti  28,4

Yllättävän hyvältä tuo säästöprosentti näyttää kun uskollisesti huomio asuntolainan lyhennyksen. Ensi kuussa onkin vähän vaikeampaa kun nyt ensimmäisenä päivänä on maksettu laskuja neljänneksen odotettavista tuloista vaikka asuntolainan maksu on vielä edessä. Ei taideta juhlia tässä kuussa. Ensi kuussa on vielä joulu. Katsotaan kuitenkin marraskuu vähän tarkemmin kun nyt on vielä 29 päivää aikaa vaikuttaa menoihin sekä myös tuloihin. Ei vielä julisteta marraskuuta epäonnistuneeksi. Moni meno kuitenkin mikä kuului lokakuuhun jäi nyt tähän.


Menot on nyt viimeisen neljän kuukauden aikana ollut kolmesti alle neljän tonnin viivan. Tulot on aika lailla siinä nelosen viivalla nykyisellään niin näin jos jatkuu pitäisi säästäminen onnistua. Saa sitten joskus jotakin kivaakin hommattua kun ei aina elä kädestä suuhun. Täytyy yrittää saada vaimo saman pöydän ääreen suunnittelemaan yhteisiä säästötavoitteita ja unelmia niin tulisi konkreettiseksi tavoitteet. Ehkäpä rouvakin saisi siitä intoa enemmän kun rahoja ei säästetä sinne "joskus" tulevaan hetkeen. Kyllähän se kunnon loma itellekin maistuisi.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Esikoisen salkku - voiko pienituloinen sijoittaa lapselleen?

Esikoiseni ei aivan vielä ole täyttänyt kymmentä, mutta se tapahtuu vielä tässä kuussa. Olen ajatellut laittaa tänne muistiin missä mentiin 10 vuoden kohdalla niin pystyn seurailla lasten salkkujen eroja samoissa ikävaiheissa helpoiten. Esikoiseni on pelissä häviäjänä kun hänen rahastonsa kerkiää olla vähemmän kuin muilla lapsilla kasvamassa korkoa korolle. Nyt ne kuitenkin on jo pian kolme vuotta kasvanut korkoa korolle ja täytyy myöntää, että hyvältä tuntuu.

Esikoisen syntyessä avasimme hänelle S-pankin tuottotilin. Olin siinä vaiheessa provikkapalkalla ja tuloni olivat luvalla sanoen kehnot. Vaimoni tietenkin äitiyslomalla vastasyntyneen kanssa. Mietimme sopivaa summaa mikä olisi aina mahdollista laittaa vaikka missä tilanteessa ja vaikka lapsia olisi useampikin. Päädyimme niinkin alhaiseen summaan kun 5€/kk ja laskimme sen olevan 1080€ sijoitettua rahaa kun lapsi on 18-vuotias ja jos sitten tuottoa olisi tullut niin saisi edes jotakin. Korkohan ei ollut käytännössä mitään ja kun tililtä oli helppo myös lainata oli tämäkin säästöprojekti menossa aivan väärin. Onneksi vajaat kolme vuotta sitten avasimme sitten kaikille lapsille omat arvo-osuustilit Nordnettiin. Siellä rahat on turvassa vanhemmilta. Päätimme siirtää kolmen kuukauden välein 15€ niin summa säilyi samana ja kun se oli minimimerkintäsumma superrahastoihin.

Esikoiseni salkkuun on Nordnetin kirjanpidon mukaan laitettu nyt 599,99€ ja en ole vielä nähnyt tarpeeksi vaivaa, jotta olisin selvittänyt tuon, että mihin katosi sentti? Tasasummia meidän pitäisi olla aina siirtänyt niin hieman oudolta virheeltä tuo luku tuntuu. Toteutumatonta tuottoa on tälle päivälle 211,45€ eli salkun markkina-arvo on 811,44€. Olemme siis saaneet esikoiselle salkkuun 3 ja puolen vuoden edestä enemmän rahaa kun olemme sinne itse syytäneet. Korkoa korolle toimii myös pienissä summissa :)



Tuotto on ollut mielestäni erittäin hyvä. Tämä on siis noin kahta kuukautta vajaan kolmen vuoden tuotto ja tullut pelkkien supereiden varaan rakennetusta salkusta. Paino on kaikkien neljän kanssa aika samoissa Suomen ollessa isoin 28,7% osuudella ja Norjan pienin 22,2% osuudella. Sitä en aivan ymmärtänyt mikä suuri viisaus on tässä takana kun hankintasummissa oli pikkaisen hajontaa. Meidän sopimus on ollut, että vaimoni hoitaa nämä siirrot ja olemme päätyneet tasajakoon kaikkien supereiden kesken niin kaikissa olisi pitänyt olla 150€. Joskus vaimo kuulemma katsoo mikä superi on eniten mennyt alas ja ostaa sitä laskevaan kurssiin. Ehkä selitys on tämä. Erothan on kuitenkin muutaman kympin sisällä kaikissa.

Esikoiseni on tietoinen tästä salkusta. Olen näyttänyt hänelle kuinka homma toimii. Yritän kasvattaa fiksua rahankäyttäjää kuitenkaan tekemästä rahasta itseisarvoa. Olen pitänyt hänelle ja pienemmille sisaruksille taannoin myös excel pankkia jos haluavat tuoda käteisensä minulle säästöön. Homma lähti hyvin käyntiin ja lapset alkoivat ymmärtää koron muodostumista, mutta maksamani hurjat päiväkorot saivat pankin ajautumaan konkurssiin. Toki pankki selvisi kuivin jaloin ja lapset saivat sen mitä excelin ruudulla näkyi. Kyllä se hurjaa vauhtia kasvoi ;) Esikoisella taitaa tällä hetkellä olla lompakossaan reilun satasen verran. Rahaa hän ei juurikaan saa 8€ vastikkeellista kuukausirahaa lukuunottamatta sekä jotain lahjarahoja syntymäpäivinä taikka sitten marjanpoiminnalla tms. Kuitenkin hän on mm säästänyt pitkäjänteisesti ja ostanut itselleen yli 100€ legopaketin ja maksanut itsensä huvittelemaan puuhapuistoon jne. Hänellä on aina rahaa siihen mitä hän haluaa. Uskoisin, että hän tulee osaamaan rahan kanssa toimimisen.

Mielestäni tällä postauksella olen osoittanut sen, että pienituloinenkin voi sijoittaa lapselleen. Toimeentulon asiakashan ei tätä vetoapua omaan talouteensa saa käyttää ja vasta luinkin jostain naisesta, joka joutui myymään lapsensa salkun tyhjäksi. Kuitenkin jos tulosi tulevat muualta kun tt-tuen piiristä niin tästä voi ottaa mallia kuinka nimenomaan pienet summat kasvattavat isompaa pottia pitkäjänteisellä sijoittamisella. Mitä vähemmän sinulla on mahdollista säästää ja sijoittaa niin sitä suuremman vetoavun omaan talouteesi saat. Eikä näissä kannata verrata sitä kuinka isommalla summalla olisi saanut paljon enemmän. Tämäkin summa on iso pienillä tuloilla toimeen tuleville. 

En tiedä mitä esikoiseni aikanaan näillä rahoillaan tekee. Ite toivon hänen tämän avulla ymmärtävän jotain taloudesta mitä en itse siitä 18-vuotiaana vielä ymmärtänyt. Jos käy niin, ettei meillä ole hänen ajokorttia varaa avustaa tai kustantaa kokonaan, niin hän voi käyttää rahat vaikkapa siihen. Tai tehköön miten lystää. Summa ei ole suuren suuri, mutta sen merkitys on kuitenkin suuri. Hienoa antaa lapselle edes pieni avustus oman elämän rakentamiseen. Meillä ei saanut kun 50m etumatkaa ennenkuin isäukko alkoi roimia suolahauleja perään kuistin verannalta :) Viimeinen lause taisi olla Jaakko-Tepon kertomus omasta perinnöstään. Yhtä kaikki tyhjin taskuin on maailmalle lähdetty.


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

torstai 19. lokakuuta 2017

Oma mieli vaurastumisen esteenä

Olen saanut blogilleni jo mukavasti lukukertoja ja kommentteja. Olen siitä kiitollinen ja tykkään perustelluista kommenteista jotka saavat itsenikin pohtimaan asioita monelta kantilta. Se on tervettä ja auttaa hyvin pitämään jalat maassa ettei ajaudu johonkin kuplaan minkä sisältä vain katsoo yhdenlaista maailmaa. Olen luonteeltani optimisti ja uskon naivisti jokaisen ihmisen mahdollisuuksiin edetä elämässä. On toki aina olemassa myös hän, joka jonkun asian takia on kyvytön tekemään elämälleen enää yhtään mitään. Sairauksia on niin monenlaisia ja elämäntilanteita erilaisia.

En lähtökohtaisesti kirjoittaessani kirjoita tekstiäni niille, ketkä makaavat kenties sairaalassa ilman mahdollisuuksia. Ajattelen kirjoittavani tekstiä lähinnä ihmisille kenellä on mahdollisuus itse hakea tietoa ja kiinnostusta seurata blogeja. Toki en halua erotella ketään lukijoita pois. Pyrin kirjoittamaan omista lähtökohdistani kun ei olla synnytty kultalusikka suussa. Köyhyys on itselle läheinen asia vaikken todellisesta köyhyydestä välttämättä mitään ymmärräkään. Enhän sentään ole nähnyt koskaan nälkää. Toisaalta onko aina oltava itse kokenut jotakin voidakseen ymmärtää asiaa. Usein juuri köyhyyden kohdalla kun esittää näkemyksiä elämänlaadun parantamiseen nousee nämä puolustusmekanismit jolloin vedotaan siihen ettei kaikki ole mahdollista. Olen saanut keskustella näitä keskusteluja A nimimerkin kanssa kommenttiosiossa toisen postauksen alla ja nämä keskustelut saivat minut kirjoittamaan aiheesta ihan oman postauksen. Kiitokset kommenteista ja toivottavasti kommentoit jatkossakin :)

Olen omaa historiaani kertoillut blogissani avoimesti ja vaikken olekaan koskaan ollut koditon niin olen saanut silti taloudellisesti köyhän kasvatuksen. Vähän aikaa sitten osui silmiini Varapuun Mikko Sjögrenin video missä käytettiin termiä taalan tarina. En ole Varapuun koulutuksia hyödyntänyt, mutta tunnetaloutesi kirjan olen lukenut ja jonkun videon katsonut youtubesta. Oma historiani on tosiaan ollut tämmöinen taalan tarina mihin kuuluu nimenomaan se ettei nähdä mahdollisuuksia. Taalan tarinassa on moni asia mahdoton kun ei satu olemaan sitä eikä tätä taikka tuota. Helppoa se varakkaan on puhua kun on laittaa peliin alkupääomaa millä saa pyörän pyörimään. Raha tulee rahan luokse ja niin päin pois.

Mikko Sjögren puhuu taalan tarinan päivittämisestä ja melkein uhrasin 15€ jolla olisin päässyt hänen kurssille missä luvattiin päivittää tämä tarina. Päätin kuitenkin skipata sen ja säästää 15€ ja toivoa etten menettänyt paljoa ja ehkäpä minä jo jotakin olen päivittänyt omasta tarinastani. Voi olla, että olen katkerasti väärässä ja joskus vuosien päästä ymmärrän näiden varallisuuskoulutusten arvon. Olen ehkä vähän jästipää enkä suostu maksamaan siitä, että säästän rahaa jatkossa? Mielestäni kuitenkin tämä taalan tarina on loistava vertauskuva tähän köyhään kasvatukseen. Kun lapsena ihminen alkaa omaksumaan vanhempiensa talousoppeja niin jos tarjolla on vain taalan tarina niin helposti lapsi aikuistuttuaan tulee vain sen taalan tienaamaan.

En tiedä miksi olin jo lapsena niin kovasti erilainen rahan kanssa kun isosisarukseni. Ehkä oma maailmankuvani oli laajentunut sen takia, että tykkäsin tilastoista ja matematiikasta. Tein taulukoita mm urheilusta ja milloin mistäkin. Kai näistä näki, että 1+1=2 ja kun luvut kasvaa niin se on enemmän. Opin myös jo pienenä rahan kanssa toimimista, mutta koskaan en voinut kuvitella niin, että minusta joku päivä tulee vauras ihminen. Ainakaan en kuvitelmissaan uskonut siihen todella. Ei se ollut minulle mahdollista. Rikkaille kyllä. Oman yrityksen perustin oikeastaan enemmän onnekkaiden sattumien kautta. En ehkä olisi koskaan uskaltanut sitä muutoin tehdä. Ehkä olisin vieläkin varastolla ellei vaimoni olisi näyttänyt minulle ilmoitusta missä haettiin kiinteistönvälittäjää ilman aiempaa koulutusta. En tiedä mikä on ollut ratkaiseva sysäys millekin, mutta pikkuhiljaa on ruvennut usko omiin mahdollisuuksiin lisääntyä. Ehkä en olekaan läpi elämän varaton sijoittaja. Ehkä oma taalan tarinani on alkanut pikkuhiljaa päivittyä. Omaa viisauttani en ole tässä tilanteessa ja siksi en köyhiä ihmisiä syyllistäkään omasta tilanteesta. En ole sen parempi. Kehoitan kuitenkin ottamaan vastuuta omasta elämästä ja aloittaa oman taalan tarinan tunnistamisesta ja päivittämisestä.

Jos vanhemmat ovat tienanneet tonnin kuussa ja itse saat nyt 1500€ niin saatat pitää itseäsi onnistuneenpana kun omat vanhempasi. Saatat ajatella, että se on oma maximisi kun kerta olet tämmöisestä vähävaraisesta perheestä. Joku toinen tienaa kymmenen kertaa enemmän. Se on kuitenkin jo ajatuksissa mahdotonta omalle kohdalle. Kyllähän se onkin niin ettei se ole kovinkaan suurella todennäköisyydellä mahdollista ainakaan huomenna nostaa tulotasoa sinne. Entäpä kuitenkin jos alkaisit ottaa niitä pieniä askelia. Ensimmäinen askel on luopua taalan tarinasta ja aloittaa unelmointi. Voisiko jokin pieni kurssi olla mahdollinen millä saisit lisättyä omaa tietotaitoa. Opiskella työn ohessa uutta alaa. Entä voisitko tehdä nykyistä työtäsi yrittäjänä.

Kun uskaltaa ajatella isosti ja mieli on avoimena uusille mahdollisuuksille niin haluan uskoa kaiken olevan mahdollista. En itsekään ole vielä noussut omasta suostani kovinkaan korkealle. Olen silti ylpeä siitä tilanteesta missä nyt olen. En ole silti vielä omassa maximissani ellei sitten tapahdu jotain yllättävää. En silti aio pelätä sitä yllättävää vaan teen päivittäin huomisesta parempaa. Annan itselleni mahdollisuuden vaurastua enkä anna taalan tarinan pilata sitä. Olen lyhyen elämäni varrella oppinut positiivisen kierteen tuovan mukanaan lisää hyvää. Se on oikeastaan suurin oivallukseni tähän astisesta elämästä. Ei se ole vain pelkkä klisee taikka jenkkihypeä vaan aivan aidosti uskomalla itseesi ja unelmoimalla isosti voit askel askeleelta parantaa nykyistä tilannettasi ja vaurastua. Onko sinun mielesi sinun vaurastumisen esteenä?

Ja loppuun vielä toteamus, että onhan se selvä, että rikkaan on helpompi rikastua lisää kun köyhän vaurastua, mutta mitä sitten. Se on silti juuri sinulle mahdollista ja sinä voit sen tehdä. Tehdään se kaikki yhdessä!


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

lauantai 14. lokakuuta 2017

Lisätuloja yritystoiminnasta

Olen täällä blogissa kertonut oman yrittäjän urani alkuvuosista. Hommat etenivät siihen pisteeseen ettei ala enää kiinnostanut ja toinen ala alkoi kiinnostamaan niin lujaa, että päätin myydä liiketoimintani ja aloittaa opiskelut. Kuitenkin oli kokoajan selvää etten tulisi myymään yritystäni pois vaan pyrin siihen, että saan myytyä vain liiketoiminnan. Liiketoiminnan myynnin suoritinkin sitten hieman hövelisti niin, että huoltomieheni sai liiketoiminnan haltuunsa maksamatta siitä alkuun yhtään mitään. Olisin toki myynyt yritykseni suoraan halvemmalla, mutta hän ei halunnut juosta pankkiin lainaa hakemaan joten tarjosin hänelle eri pituisia osamaksuja joissa oli aina korotusta kokonaissummaan sen pohjalta kuinka pitkän maksuajan hän valitsee. Hän sitten valitsi kolmen vuoden maksuajan ja sain mielestäni hyvän hinnan yrityksestä tällä tavoin. Sopimus laadittiin tietenkin tarkasti ja olenkin voinut olla rauhallisin mielin tarvitsematta juurikaan ressata siitä tuleeko maksut ajallaan. Jos maksu myöhästyisi sovitusta olisi siinä välitön kertakorvaus sekä viivästyskorko ylittyvältä ajalta. Lisäksi hän vastaa henkilökohtaisella omaisuudellaan maksuista ja tarvittaessa joutuisi siis myymään vaikka kotinsa ongelmien ilmetessä. Onneksi kaikki on kuitenkin sujunut hyvin eikä mitään ongelmia ole maksuissa ilmennyt ja jäljellä on enää vuoden verran maksettavaa. Sopimus on kuitenkin aina tehtävä niin, että voit jopa toivoa toisen sitä rikkovan. Toki oikeusprosessit olisivat ikäviä, mutta sopimus oli laadittu niin, että tuttu lakimies tuumasi voiton olevan lähes varma mikäli joskus olisi jouduttu niin pitkälle.

Vielä yrittäjänä toimiessa oli niitä päiviä jolloin varsinainen yritystoiminta ei oikein maistunut. Tuli paljon notkuttua varastolla järjestäen paikkoja ja tehden nippelihommia koneella kehittäen liiketoiminnan seurantaa. Tietenkin myös asiakkuuksien hoitoa puhelimitse sekä asiakastapaamisia tuli tehtyä näiden varastopäivien aikana. Ei se siis pelkkää pelleilyä ollut vaikka paljon meni aikaa myös epäolennaisuuksiin. Näiden varastopäivien aikana tuli myös harrastettua erilaisia laskelmia excelillä ja yhtenä lempiaiheenani oli laskea kannattavuuksia erilaisilla liiketoiminta ideoilla mitä mieleen putkahteli. Olin vuokralla kyseisessä varastossa ja laskin usein myös kuinka paljon kannattavampaa olisi ollut maksaa varastoa itselle vuokran sijasta ja samalla laskea kuinka paljon vuokranantajani hyötyy minusta. Laskelmia tuli vietyä pitkälle ja aina vain isoimmilla hallimäärillä. Alkoi tulla tuntumaa siitä kuinka helppoa ja vaivatonta olisi vain pyörittää varastoilla bisnestä. Kävinkin siihen aikaan muutamia neuvotteluja oman vuokranantajani kanssa sekä alueen muiden hallien omistajien kanssa. Homma kaatui kuitenkin aina siihen, etten uskaltanut lisälainoittaa yritystäni kun oli Finnveralle maksettavaa ja muutenkin elin kädestä suuhun kupaten firman kassaa sitä mukaa kun myyntiä tuli enemmän. Ajatus kuitenkin muhi samassa aivolokerossa asuntosijoittamisen kanssa.

Liiketoiminnan myynnin aikaan firman kassa oli huonossa hapessa. Alkuun osamaksut menivät vanhojen laskujen maksuun sekä verovelkojen hoitamiseen ja Finnveran lainan loppuun saattamiseen. Lopulta oltiin siinä tilanteessa, että firma alkoi lähestyä velatonta pistettä ja osamaksut alkaisivat jäädä kassaan. Oli tullut aika lähteä miettimään mitä seuraavaksi tekisin. Olin jo pitkään tästä vaihtoehdosta puhunut muutamille ystäville ja parin kanssa oltiin juteltu enemmän tai vähemmän vakavastikin aiheesta. Olisin toki voinut mennä pankkiin ja hakea lainaa osamaksueriä vastaan ja aloittaa hommat, mutta halusin mukaan nämä kaksi ystävääni. Kyse ei ollut kuitenkaan mistään hyväntekeväisyydestä vaan laskelmoin tilanteen niin, että saan kahdelta ystävältäni näkemyksiä mitä en välttämättä itse osaisi ajatella ja tietenkin myös kassan täytettä millä homman voi polkaista paremmin käyntiin. Lisäksi yhdessä toimiminen on mukavampaa kun yksin. Alkuvuodesta sain vahvistuksen näiltä ystäviltä, että homma kiinnostaa tosissaan ja he ovat valmiita ostamaan osuuden yrityksestä. Ajatus oli heti keväällä polkaista homma liikkeelle, mutta eihän nämä asiat päivässä etene. Piti selvitellä paras tapa suunnatulle osakeannille ja ystävien piti järjestellä rahoitukset omalta puoleltaan kuntoon. Firman arvo piti laskea myös kohdalleen, joka toki oli sinällään simppeli toimenpide kun firman arvo oli käytännössä vain osamaksuista tuleva kassavirta. Päädyimme lisäämään osakkeiden määrää alun kahden osakkeen lisäksi ja näistä jäi vaimolleni ja minulle hieman yli 50% osuus ja ystäville sitten kumpaisellekin reilun 20% osuudet. Kaikista näistä toimista sai pulittaa ikäviä kustannuksia tilitoimistolle sekä eri instansseille. Paperiasiat kuntoon ja kohteiden lopullinen valitseminen pääsi todenteolla käyntiin. Pankin kanssa neuvoteltiin myös vähän vipua aloitukseen ja saimme sen uutena toimijana 2,5% kokonaiskorolla. Yrityslainat ovat aina vähän arvokkaampia kun yksityisellä puolella, mutta eiköhän tuolle korolle saa tehtyä ajan kanssa jotakin kun voi vähän paremmin alkaa kilpailuttamaan. Nyt olen naimisissa kyseisen pankin kanssa kun omat talolainani ovat sieltä sekä tuleva rakennusprojektikin on tarkoitus toteuttaa kyseisen pankin kanssa.

Olimme ajatellut hommata ensin kolme kohdetta, mutta päätimmekin aloittaa alkuun kahdella riskien minimoimiseksi. Saimme kaksi kohdetta valituksi ja ostetuksi elokuussa. Lainaa otettiin pankista pikkusumma, joka varmasti tulee kuitatuksi siinä kohtaa kun osamaksut liiketoiminnasta ovat maksettu loppuun. Toisessa oli valmiina vuokralainen, jonka kanssa saimme jatkettua vuokrasopimusta vuodeksi eteenpäin määrä-aikaisena, jonka jälkeen toistaiseksi voimassa olevaksi. Toisen kohteen vuokralaisen jouduimme etsimään itse. Tämän kanssa menikin niin, että alkuun tuli heti kaksi tyhjää kuukautta kun piti opetella oikeat kanavat missä ilmoittaa. Lisäksi olimme tyhmyyttäni hommanneet kohteet niin, ettei niihin voinut ajatellakaan muuta kun alv-rekisterissä olevia yrityksiä ja näin torppasimme kaikki yksityiset tilan tarvitsijat pois. Virheistä oppii ja onneksi niihin oli varauduttu kassan puolesta ettei ongelmia päässyt syntymään. Nyt sitten vuokralainen löytyi toiseenkin kohteeseen ja voikin ruveta katsomaan todellisia lukuja mitä tästä hommasta oikein jää käteen. Kotiläksyt on tehty, mutta viimeiset laskelmat on aina tarkempia kun on todelliset luvut tiedossa. Toinen kohde oli velaton ja toisessa oli yhtiölainaa. Nyt sitten näyttää siltä, että toinen kohde pyörisi täysin omalla kassavirrallaan, mutta yhtiölainan omaava tila vaatii hieman enemmän kun tilasta tuleva vuokra on. Kuitenkin kun laskee pankin lyhennyksen sekä yhtiölainan lyhennyksen kotiinpäin tulevaksi niin molemmat kohteet ovat tuottavia ja tämä yhtiölainalla oleva kohde tuokin paljon paremman oman pääoman tuoton.

Laskin homman auki nykytiedoilla ja kassaan pitäisi joka kuussa jäädä jonkun verran täytettä. Juna on siis käynnissä ja tulee aikanaan tuottamaan vetoapua tähän omaan vaurastumisen projektiin kun joskus hamassa tulevaisuudessa näitä rahoja yrityksestä haluamme ruveta kotiuttamaan. Nyt mieli on levollinen tämän projektin suhteen ja nuoruuden haave asuntosijoittaksi pääsemiseksi on ottanut ison harppauksen. Olisiko seuraavien vuosien aikana järkevää hommata joku sijoitusasuntokin vai pitäisikö nyt keskittyä tähän hallipuoleen. Toistaiseksi tuntuu tämä hallipuoli mukavammalta ja turvallisemmalta sillä tänä päivänä tuntuu jokainen olevan asuntosijoittaja. Onkohan sillä puolella jo ylikuumentumisen merkkejä ilmassa. Ja mitä olen lukenut asuntosijoittamisen vuokratuotoista niin tuntuisi nämä hallien tuotot olevan helpommin saatavissa. Lisäksi tällä sijoitetulla summalla olisi ollut hankalaa edes löytää yksiötä. Halleja saa halvemmalla ja nopeammin useita jolloin kaikki munat ei ole vain yhdessä korissa. Yksi kohde on riski mikäli tulisi tyhjiä kuukausia, mutta esim kymmenen kohteen osalla ei yhden tyhjät kuukaudet haittaa kun muut kompensoivat tilannetta.

Nyt on mukava tilanne huomata ettei tässä olla aivan varaton sijoittaja sillä nythän tilanne on niin, että varat on ja sijottaminen voi todella päästä käyntiin. Nälkä kasvaa syödessä ja mieli tekisi lisäostoksille. Täytyy hetki nyt kartoitella tilannetta ja tehdä peliliikkeitä. Kokonaisuudessa tämä projekti on tuonut tähän vuoteen mukavaa lisävärinää. Onko lukijoillani kokemuksia asuntosijoittamisesta taikka toimitiloihin sijoittamisesta? Kuulisin mielelläni kokemuksia näistä tarinoista. Kannustan ihmisiä ottamaan pieniä riskejä ja aloittamaan edes pienimuotoisesti miettimään lisäkeinoja vaurastumiseen ja kassavirran nostamiseen. Toivottavasti en kuitenkaan sahaa tällä omaan oksaani ja joutuvani huomaamaan kuinka kilpailu alalla kiristyy liiaksi ;) Onneksi sentään lukijoita on tätä nykyä blogillani ollut vain reilun 15t lukijan verran ja suosituimpien tekstien osaltakaan ei olla saavutettu vielä 500 lukukertaa. Ehkä tämän avaaminen blogissa ei vielä saa kaikkia suomalaisia ryntäämään hallikaupoille :D Jos kuitenkin ryntäät hallikaupoille niin laitahan palautetta miten hommat etenee.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

maanantai 9. lokakuuta 2017

Ajatuksia köyhän ja rikkaan kohtaamisesta

Katsoin tuossa juuri kymmenminuuttisen Ylen klipin siitä kuinka köyhä nainen ja kansanedustaja Susanna Koski pistetään teennäiseen tapaamiseen toistensa kanssa saadakseen päätä pois omasta kuplastaan. Tarinan pahis Susanna Koski on tullut tunnetuksi kovista puheistaan ja jokainen on oman onnensa seppä ajattelustaan. Kokoomuksessa tätä ajatusta on laajastikin liikenteessä ja siinä on osa totuutta. Osa totuutta on myös se ettei jokainen todellakaan ole samalla viivalla lähtöjään ja siksi tämä pitäisi huomioida ennen kun vaaditaan jokaiselta yksilöltä samoja asioita.


En rupea tähän luennoimaan ihmisen kasvusta sen enempää muuten kun toteamalla sen olevan koko elämän prosessi. Kuitenkin varsinaista vastuun ottamista omista valinnoistaan voidaan edellyttää jo lakienkin puolesta vasta täysi-ikäiseltä ihmiseltä. Toisinsanoen oman onnensa seppä ajattelu ei todellakaan koske näitä alaikäisiä joilta emme muutenkaan odota vastuullista päättämistä. Kuitenkin tuossa ikävaiheessa tehdään jo valtavan suuria ratkaisuja tulevaa elintasoa määrittämään. Pelkästään jo lapsen koulumyönteisyyteen on iso vaikutus sillä mitä tarinoita lapsi koulusta kuulee. Pelkästään ravinnon ja unen merkityksellä on iso vaikutus oppimiseen. Ja tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin kuinka paljon vaikutuksia lapsuudella on. Olisiko Susanna Koski asemassaan jos hän olisi elänyt vastapelurin lapsuuden? Nämä olisi hyvä tiedostaa vaarallisessa jokainen on oman onnensa seppä ajattelussaan.


Eikö jokainen sitten voi vaikuttaa omaan elämäänsä? Tottakai voi ja pitääkin. Silti mahdollisuudet on erilaiset. Jos mietitään Suomea niin täällähän tuo ero on varmasti maailman pienin. Köyhissä maissa tämä valinta tulevasta vauraudesta on oikeastaan tehty jo syntymän hetkellä. Jos et pääse edes kouluun tai joudut alta kymmenen ikäisenä tekemään yli 12h päivässä raskasta työtä niin ei siinä ympäristössä luovuus kuki ja tämä polku on määrätty käytännössä päättymään lyhyeen ja raskaaseen elämään. Täällä lintukodossa me kuitenkin voimme vaikuttaa itse. Jokainen omista lähtökohdistaan, mutta kuitenkin vastuullisena toimijana.


Kyseinen rouva klipissä eli todellista köyhyyttä. Oli sairauksia ja ero. Koko tarinaa emme tietenkään tiedä eikä se meille kuulu. On kohtuutonta sanoa ihmiselle, joka itkee omaa köyhyyttään ja oikeasti elää nälässä, että ryhdistäydy ja tee jotain. Silti se kuitenkin on ainoa keino vaikuttaa tulevaisuuteen. Niin kauan, kun valtiota syyttää omasta köyhyydestään ja ulkoistaa oman tilanteensa päättäjille, asettuu ihminen uhrin osaan missä oman toiminnan vaikutuksilla ei ole todellista merkitystä. Jos en onnistu säästämään vaikka yritin niin syy ei silti ole minussa, koska minulla on mahdollisuus syyttää tästä valtiota. Onhan toki valtio syyllinen siihen, että leikkaa täysin väärästä päästä. Ei köyhiä pidä enää rankaista kun heidän rahansa joka tapauksessa palaa valtiolle. Kaikki menee mitä tulee. Köyhyys on vahvasti myös asenne.


Omakohtaisesti pystyin samaistumaan tuohon lapsen harrastukseen. Eihän se ole mikään perusoikeus saada soittaa. Varmasti on henkireikä tyttärelle ja äitikin voi päästä vähän syyllisyydestään kun pystyy sentään tarjoamaan lapselleen harrastuksen. Minkäköhän syyllisyyden tytär saa kun ymmärtää oman harrastuksensa olevan suoraan äidin ruokalautaselta pois? No se on toinen tarina. Meillä on vähän samanlainen tilanne, kun kaksi lastamme aloitti tänä syksynä musiikkiopistossa. On muuten kallis harrastus ja ite olen sitä mieltä, että saattaa mennä meidän taloudessa miinuksen puolelle. Rouvan mielestä taas tämä on niin tärkeää ja ehdotonta. Ehkä lapsista kasvaa terveempiä kun heillä on hienoja harrastuksia. Ehkä itsetunto on parempi kun on joku taito olemassa. Kuitenkin jos me nyt elämme miinuksella niin kyse on meidän perheen valinnoista. Ei tietenkään yksin musiikkiopistosta, vaan kaikista. Vastuu on meillä.


Kyllähän mekin haluamme päättäjille viisautta, ettei heikommilta enää oteta pois. On jo tiukkaa muutenkin. Kyllä me haluaisimme jonkun tuen minkä kautta harrastuksiin saataisiin alennusta. Monia muitakin tukia tarvittaisiin ja kaikista eniten niitä toivoisin lapsia varten, koska sieltä on syntymässä sukupolvi jonka joskus täytyy päättää ovatko he uhreja vai ovatko he oman onnensa seppiä. Sairaudet ym toki vaikuttavat, mutta omat valinnat ovat tärkeitä eikä niitä voi sivuuttaa kun puhutaan köyhyydestä. Ehkä kultainen keskitie olisi toimiva.


Oletko sinä köyhä? Loukkaannuitko puheistani? En todellakaan tarkoita loukata ketään köyhää ja väittää sitä hänen omaksi syyksi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kuitenkin jos koet olevasi köyhä ja täysin ilman omaa syytäsi niin voit laittaa minulle vaikkapa anonyymin mailin missä kerrot hieman tilannetta. Ulkopuolelta usein näkee paremmin mitä laatikossa on kun, että itse istuisi laatikossa. Joskus joku pieni oivallus voi olla iso asia. Pienistä puroista kasvaa iso virta. Sinä olet se muutos.


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

torstai 5. lokakuuta 2017

Nettovarallisuus ja salkku syyskuussa

Syyskuun katsaus tuli tuossa esiteltyä ja nyt on aika katsoa isompaa kuvaa missä mennään. Nettovarallisuus oikeastaan laski reilusti kun verottaja antoi korjatun päätöksen missä mätkyille tuli tarkka hinta. Rouvakin maksaa mätkyjä satasia ja minä reilun 5000€ niin nämä kun lisäsin nyt lainat kohtaan niin käyrä notkahti rumasti. Tuntui väärältä joten ratkaisin tilanteen niin, että nappasin mätkyjen summan pois tältä vuodelta jokaiselta kuukaudelta kun laina on ollut olemassa kokoajan vaikka vasta tarkka summa tuli tänään. Ikävästi nyt sitten 70t raja karkasi kauemmaksi.


Niinkuin kuvasta hyvin näkyy niin muutokset kuukausitasolla on minimaalisia ja kun graafissa alussa on kokonaisia vuosia ja lopussa kuukausia näyttää se siltä, että kehitys olisi pysähtynyt. Ajattelin tehdä vuoden lopussa tuon graafin niin, että kaikki tämän vuoden summat otan pois ja jätän sinne vain viimeisen päivän tilanteen. Sitten 2018 sitä voikin seurata samoin kun tänä vuonna. Nettovarallisuus on siis tällä haavaa ATH lukemissa 60t yläpuolella.



Salkun kehityskään ei kovin kummoisia ole ollut kun napeilla pelataan. Kuitenkin posin kautta mennään ja 6000€ raja on nyt taas rikki. ATH lukemat olivat heinäkuulla ja sinne on vielä matkaa muutama satanen. 1000€ tuotot on ollut jo silloin näpeissä, mutta nyt se viiva tuntuu olevan kauempana. Ei tämä piensijoittajan salkku vielä aivan riippumattomuutta tarjoa, mutta kyllä tämänkin salkun tyhjäämällä pian parisen kuukautta rahoittaa perheen menoja. Pitkäjänteistä hommaa tämä vaurauden kasvattaminen. Toista se ois isoilla tuloilla ja sinkun menoilla, mutta eiköhän tämä perheellisen elämä silti mukavampaa ole kun salkun kasvatus :)


Salkun kurssi on tällä vuodella mennyt tasaisesti eteenpäin yhdellä vuorella. Olisikohan tuo korkein huippu ollut kesäkuun kohdilla. Ainut mikä merkitsee niin plussalla mennään. Tämän salkun realisoinnin paikka on jossain 30 vuoden päässä niin eiköhän tätä kerkeä korkoa korollekin kasvattaa mukavasti vaikka paljoa en saisi tuupattua salkkuun. Vähän tuntuu olevan erimielisyyksiä kotona siitä voiko sijoitussummaa näillä tuloilla kasvattaa. Kyllähän parisuhde ja yhteiset rahat aiheuttaa omat haasteensa, mutta toisaalta se on mielestäni luontevaa kun taas toisessa ääripäässä pareilla on jääkaapeissa omat tasonsa jne. On tämä melkoista luovimista kasvattaa kuukausittaista sijoitussummaa kun toisen mielestä on niin tiukkaa jo nyt. Erilaiset ajatusmaailmat taloudenpidossa varmaan puoltaisi sitä tapaa, että kummallakin olisi omat rahansa. Meillä nyt silti menty näin. Toisen mielestä joku asia on tärkeää ja toinen voi elää hyvin ilman hankintoja. Missä menee kultainen keskitie.

Kuinka teillä on menty pariskuntana rahojen kanssa ja aiheuttako ne riitoja parisuhteeseen?


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

tiistai 3. lokakuuta 2017

Syyskuun menokatsaus

Kiirettä meinaa pitää ettei päivittää kerkeä. Ajankäyttö on tosiaan haastavaa ja siinä ei blogi saisi tuoda lisää aikaressiä, muttei ilmankaan tahdo olla kun tämän kirjoittamisen hyödyt on psykologisesti kiistattomat tässä säästämisen opettelussa ja tavoitteissa. Nyt kuitenkin tämän katsauksen saa tehdä hyvin mielin kun on onnistumisia. Kulukuuri alkaa toimia ainakin tämän kuukauden osalta.



Asumisen menot ovat vakiot. Ruokaan saatiin ehkä pientä säästöä arjen valinnoilla. Säästöön ilahduttavasti jäi sitten enemmän vaikkakin varsinaiseen säästötiliin ei koko summa mennyt. Oikeastaan näitä satasia ei edes huomaa kun ne ovat eri tarkoituksiin olevilla tileillä. Autokulut olivat pienet vaikka tässä kuussa olikin katsastus sekä pari renkaita autoon. Terveys ja hygienia ei myöskään sisältänyt yllätyksiä vaan pysyimme kondiksessa. Tämä kuukausi meni tietoisesti paastokuukauteen ja pyrimme pienentämään menoja reilusti. Hyväskään on keskimäärin viimeiseen 7kk mennyt yli 100€/kk ja tässä kuussa saatiin puolitettua. Työruokailuun on mennyt reilua 60€/kk ja nyt eväillä ja töissä kuormasta syönnillä sain summan alle 30€. Ja sitten turhuuksien turhuus kategoriassa sain syöpäkääryleet keskimääräisestä 44€/kk laskettua 24€ eli käytännössä siis neljä askia tuli ostettua. Saas nähdä kuinka lokakuu onnistuu tällä rintamalla. Olen niin monesti vannonut lopettaneeni etten sitä enää uskalla luvata, mutta ehkä tämäkin pahe jää blogin myötä kun haluaisi saada kirjattua tänne fiksuja ratkaisuja ;)


Kuukauden säästöprosentti   39,7

Asuntolainan lyhennys tosiaan menoympyrässä sisällä, mutta kun kuitenkin on säästöä niin nostaa mukavasti säästöprosenttia. 7kk keskiarvo nyt ilman asuntolainan lyhennystä on vielä miinuksella, mutta summa pieneni taas tässä kuussa ja tavoitteena on loppuvuodesta saada se plussalle. Asuntolainan kanssa toki ollaan plussalla jonkun verran varallisuuden kasvussa.



Ja jotta ei unohdu mistä tilanteesta tämä projekti on alkanut niin tuosta voi lähteä katsomaan minkälaisen muutoksen olemme omaan kulupuoleemme saanut tällä tarkastelujaksolla. Pienimmät kulut muuten koko taulukossa tässä kuussa ja muutenkin suunta on alaspäin. Loka 16 vääristää niin paljon tilannetta ettei trendiviiva silti vielä ole kääntynyt laskuun :)

Olen tähän kuukauteen suhteellisen tyytyväinen ja en koe sen olleen mitenkään kärsimyksellinen. Toki työruokailussa jouduin joustamaan ja söimme vähemmän herkkuja. Nikotinistikään ei nauttinut kuukauden tupakoinnin määrästä. Tulot olivat tässä kuussa pikkaisen isommat kun viime kuussa, mutta viime kuun tuloillakin olisi tämä kuukausi klaarattu kun menot saatiin näin alas. Toivottavasti tämä saadaan uudeksi normaaliksi ja kun tulot sitten aikanaan nousee niin sitten voi katsoa uusiksi onko jotain tarpeellista jäänyt säästämisen takia saamatta. Tästä on hyvä jatkaa.


EDIT: Korjasin vähän menoympyrää kun oli unohtunut opintososiaaliset edut tuloista.


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

maanantai 25. syyskuuta 2017

Ajankäyttö ja blogin kirjoittelu

Pian tulee nelisen kuukautta täyteen bloggaajana. Aloitin kesäkuussa kirjoittelemaan ja homma tuntui todella mukavalta. Sain kirjoittaa auki taloushistorian ja alkaa jäsentelemään tarkemmin tulevaa taloudenpitoa. Olisin voinut toki kaiken tehdä omalla koneella omaksi iloksi vähän niinkuin päiväkirjana, mutta sen tiesin omalta kohdaltani päättyvän nopeasti. En olisi jaksanut kirjoitella postauksia vain itselleni vaan halusin tehdä kaikesta näkyvää ja saada ulkopuolista näkemystä kommenttien muodossa. Ajattelin myös joutuvani tiukemmin perustelemaan itselleni meidän perheen taloudenpitoa kun kaikki on julkista. Kukapa haluaisi julkisesti tunnustaa olevansa täysi idiootti. Voihan toki joku meidän tuloista ja menoista niin nytkin ajatella, mutta se taas ei ole minulta pois. Itselle riittää, että kulutuskäyttäytymisemme menee kuukausi toisensa perään kontrolloidusti kohti parempaa huomista. Kaksi askelta eteen ja taas yksi taakse ja pikkuhiljaa saatamme huomata kuinka säästöön alkaa jäämään jotakin ilman suurempia ponnisteluja. Tämä on tavoitteena ja väitän tämän tarkan seurannan ja bloggauksen jo nyt auttaneen tämän tilanteen tavoittelussa.


Bloggerin tilastoseuranta näyttää 12500 kävijää sivuillani. Ensimmäisinä päivinä kun oli pari käynyt mietin kuinka tänne voi eksyä joku ja nyt tuo luku pistää ihmetyttämään entistä enemmän. Kävijämäärä on ollut joka kuukausi nousujohteinen ja sen toki ymmärtää hyvin kun blogi on näin tuore. Voiko näin jatkua vielä pitkään. Nyt on kuitenkin päästy blogissa siihen pisteeseen, ettei ole enää mitään paljastettavaa menneisyyden hölmöilyistä talouden saralla tai sitten olen vain unohtanut ne paljastaa. Nyt mennään tässä päivässä ja kun en ole rahakas treidaaja niin minulla ei ole mitään mielenkiintoista päivitettävää, jolla saisin aikaisemman kirjoitustahdin pidettyä yllä. Onko pakkokaan. Toisaalta niin ajattelin jo reipas kuukausi sitten, mutta kummasti on kuitenkin jotain kirjoitettavaa tullut mieleen. Se mitä lukijat siitä ovat mieltä on sitten toinen juttu, mutta sitä varten on kommenttikentät ja tilastoseuranta. Kyllä lukijat jaloillaan äänestää mikäli mielenkiinto loppuu. En ole toisaalta ottanut ressiä siitä kuinka usein päivitän enkä toisaalta halua myöskään väkisin kirjoittaa jotakin vain sen takia, että viikkoon ei ole tullut päivitystä. Voipi olla niinkin, ettei kuukauteen tule muuta kun raportit ja sitten hiljaisuus ellei sitten synny jotakin mitä haluan jakaa. Tuohon bloggerin tilastoseurantaan olisi mukava kun saisi vielä jonkun käsityksen kuinka monta lukijaa blogilla on eikä vain kävijämäärää. Nyt kuitenkin annan 12500 kertaa kiitoksen lukijoille ja erioten kaikkille kommentoijille. Ne tuovat aina konkretiaa, että tämä on jonkun tavoittanut ja syntyy vähän dialogia. Muutama haasto on tullut omaan ajatteluun ja hyvä niin.


Blogin kirjoittaminen inspiraation tullessa on todella mukavaa puuhaa. Näpyttää ruudulle kirjaimia putkeen ajatusten virratessa. Yhtään blogikirjoitusta en ole sen enempää suunnitellut koneella ja hieronut puhtaaksi vaan antanut vain tulla. Ehkä voisi kannattaa ;) Oikoluku nopeasti kirjoituksen jälkeen ja sitten julkaisu. Uutta postausta ei ole nyt mielessä, mutta ehkä huomenna jo tulee tarve kirjoittaa jostakin. Vaikka kirjoittaminen tapahtuukin näin nopeasti niin siitä huolimatta olen huomannut ettei kaikki meidän perheessä arvosta mahtavaa bloggaajan uraa. Kaippa tämä sitten kuitenkin vie aikaa tästä perheen keskeltä. Onko siinä nyt liikaa jos käy töissä, opiskelee, harrastaa liikuntaa ja pitäisi siinä samalla olla isänä ja miehenä. Rakentaakin pitäisi alkaa jossain vaiheessa ja sitä ennen talo myydä. Yrityksenkin asioiden selvittely on aikaa vievää ja tähän vielä tämä bloggaus. Ehkä sitä voisi helpommallakin päästä. Tuli tarjous liittää kirjoitus blogiini missä olisi mainostettu jotakin peliyritystä. Olisi saanut korvauksenkin kolminumeroisena tästä ajankäytöstä ilman, että olisi itse tarvinnut kirjoittaa yhtään. Ainut vain, että en olisi saanut mainita, ettei kirjoitus ole omani. Olisi mennyt vähän maku jos tänne olisi ilmestynyt joku mainoskirjoitus yhtäkkiä ja sit en olisi saanut sanoa siitä oikein mitään. No ei tullut kauppoja, mutta ehkä jollain paremmilla ehdoilla voisi joskus kokeilla tuotakin ansaintatapaa. Mielummin kuitenkin kirjoitan itse ja pidän oman oikeuden päättää mistä kirjoitan ja milloin. Miten olisit itse menetellyt?



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

torstai 21. syyskuuta 2017

Kun työnantaja omistaa sinut

Olen työskennellyt työurani hyvin erilaisissa paikoissa. On ollut ihan kellokortilla toimimista ja sitten ilman työaikaa. Yksi yhdistävä tekijä löytyy melkein kaikista aikaisemmista ja se on vapaus valita ja suunnitella elämää. Varastolla oli joskus lauantaita mut ei oikeastaan koskaan sunnuntaita ja työt tehtiin kahdessa vuorossa. Yövuorolaiset oli erikseen. Välityshommissa taas oli sunnuntain näyttöpäivät mut ei taas lauantaita ja työajat säädit periaatteessa itse. Yrittäjänä sekä viimeisessä myyntihommassa voi valita minkä tahansa ajankohdan yleensä viikonlopulle kuitenkin ja suunnitella jonkun reissun tai kivan tapahtuman muutoin vaikka omassa kodissa. Myöskin spontaanit tilanteet esim kaverin soittaessa lyhyellä varoajalla niin pystyi luovimaan saman viikon viikonlopulle reissun pidennettynä viikonloppuna jne. Työajat käytännössä 8-16 plusmiinus jotakin. Vaikka elämässäsi oli työ niin vapaa-ajalle jäi tilaa ja sitä pystyi suunnittelemaan.


Nyt takana on ensimmäistä vuotta hoitoalalla ja se on ollut aivan eri maailma muihin työpaikkoihin verrattuna. Ensinnäkin työajat ovat aivan mitä sattuu kun työ on kolmivuoroluonteista. Itehän en öitä tee joten mulla on vaan aamut ja illat. Kuitenkin listalla saattaa olla ilta-aamu-ilta-aamu-ilta-aamu pätkiä jolloin joudut aina vetämään illan jälkeisen aamun lyhyillä unilla ja tuommoisen putken jälkeen siinä alkaa olla jo ihan sekaisin varsinkin jos sitä on edeltänyt yksi vapaa ja toinen samanlainen putki. Lähtökohta tietenkin on ettei vuorot olisi noin sekaisin, mutta onko se sitten listantekijän osaamattomuutta niin tuollaisia näkyy. Töitä myös tehdään pyhät arjet. Juhannuksen kun on tottunut viettämään järven rannalla nuotion loimussa niin sen oleminen töissä ei tuntunut ihan samalta. Lisäksi näistä saadut korvaukset ovat aivan naurettavia. Ja tähän kun vielä lisätään se tosiasia, että listat tehdään aina uusiksi kolmen viikon pätkissä niin voit suunnitella elämäsi vain tämän listan pohjalta lyhyeksi ajaksi. En pysty yhtään vahvistamaan lähdenkö lokakuussa mökillä käymään kun en tiedä olenko silloin vapaalla. Vapaan voi toki pyytää, mutta ei sen saamisesta ole varmuutta. Onkohan tänä jouluna lapsilla isää kotona? Ainakaan joulua ei kuulemma saa erikseen toivoa vapaaksi kun muutenhan kaikki haluaisivat kotiin.


Yksi mikä on yllättänyt kovasti on se kuinka "hyviä" ihmisiä alalla on töissä. Katkeruus puheissa paistaa läpi kilometrin päähän, mutta kuitenkin kerrotaan kuinka minäkin olen joustanut ja tehnyt joulut monta vuotta peräkkäin jne. Vuorojen toivomisessa on usein kuultu kommentti että siitä on haittaa muille jos yksi on aina vaatimassa vapaita jne. Kolmen viikon listalle olisi suotavaa pyytää vain vähän muutoksia. Onhan elämässäsi varmasti työ niin kirkkaana mielessäsi, että oma elämä on jätetty kokonaan pois. Kyllä minä olen jättänyt kaikki omat harrastukseni pois missä on kiinteä aika on usein kuultu lause. Onhan usean toiveen esittäminen kolmeen viikkoon hankalaa jos miettii normaalia työrytmiä vaikka toimistoaikoina työskentelevällä. Hänpä voikin suunnitella elämänsä vuorojen mukaan. Esim joukkueurheilun voi sopia ilta-ajalle jne. Mitä sattuu työaikaa tehdessä osuu varmasti sinun pelipäivälle työvuoroja jos et ole itse niitä skarpisti vapaaksi vaatimassa. Ja kun tämmöinen on kuulemma työyhteisölle raskasta kun pitää yhden pillin mukaan mennä. Ajatellaan herkästi etten minäkään ole saanut niin miksi sinunkaan pitäisi saada. Mielestäni ala on täynnä alistettuja uhrautujia joita työnantaja ei ole koskaan arvostanut ja kun arvoa ei anneta niin sitä ei myöskään osata vaatia. Ja kun se vaan on niin ettei se kuka vaatii oikeuksiaan tee mitään väärää vaan ne ihmiset jotka ei omia oikeuksiaan vaadi tekevät väärin. He tekevät väärin ensisijaisesti itseään kohden kun eivät huolehdi omasta hyvinvoinnistaan. Tätä perustellaan joustamisella ja muiden huomioon ottamisella, mutta kun sitten joku toinen kehtaa vaatia vapaita useammin ollaankin sitten kateellisia hänelle ja katkeria.


Tämä ala nyt vain on tämmöinen toistetaan joka välissä. Palkka nyt vain tällä alalla on alhainen. Kaikkeen tyydytään ja sitten jupistaan. Voiko tämä johtua siitä, että alalla on niin paljon naisia. Miespuolisten alalla olevien kanssa ollaan ihmetelty tätä usein mm omassa yksikössäni sekä muiden alalla toimivien kanssa. Valitetaan johtajista, muttei pyritä muuttamaan tilannetta saatikka, että pyrittäisiin eteenpäin. Katsotaan kuinka jossain olisi hyvä paikka, muttei sinne ole tällä koulutuksella asiaa tms. Kerran kysyin isommalta porukalta palkasta keskustellessa mitä ovat tehneet sen eteen, että heille maksettaisiin enemmän. Yksi kertoi luottamusmiehelle maininneen voisiko viedä palkankorotuspyynnön eteenpäin. Anteeksi kuinka? Iso lauma palkasta kitisijöitä ja kukaan ei tee itse mitään. Luotetaan vain luottamusmiehiin ja liittoihin, että ne hoitaa asiat kuntoon. Kuulemma itse jos vaatisi lisää etuja sanottaisiin ettei täällä tarvitse työskennellä jos ei kelpaa. Voihan se ollakin, että niin sanotaan, mutta aika varmasti jostain voisi sitten saada paremman palkan ja jos ei tulijoita ole niin onhan sen palkan noustava. Onko tosiaan niin että kun ala ei tuota mitään ja naiset alalla tyytyvät siihen ettei palkka nouse ja muutkin edut viedään niin se saa työntekijät passivoitumaan ja kertomaan kuinka tämä on kutsumusammatti ja kuinka tätä ei rahan takia tehdä. Ei tietenkään tehdä, mutta kutsumus ei ketään elätä. Enkä ole aivan varma onko ongelma pelkästään naisten asennoitumisessa vaan kyllä ne taitaa miehetkin alalla olla aika mukautuvia ainakin mitä omia työkavereita on seuraillut ja kuunnellut.


Itehän vasta opiskelen alalle ja olen toki tiennyt nämä kaikki mistä kirjoitan. En voi sanoa yllättyneeni kovin paljoa tästä. Toki konkreettisesti kun tajuaa ettei se palkka ole juuri mitään ja väsyy pidempiin työputkiin niin kyllähän niitä asioita on vaikea etukäteen arvioida. Tiesin, että ala on raskas, mutta kyllä se raskaus on silti yllättänyt. Toisaalta helppoa hommaa välillä, mutta tuntuu, että tämä ala ei itse ymmärrä työssä jaksamisesta mitään. Ja kuinka rahaakin tärkeämpää olisi kuulla edes jollakin tavalla olevansa arvostettu työntekijänä. Tuntuu ettei alalla olevilla ole uskoa itseensä sen verran, että rummutettaisiin isolla kädellä sitä kuinka olemme tärkeitä. Kuinka vaadittaisiin arvostusta. Vaikka ala ei tuota niin sairastuessaan moni tämän alan toimijoita kaipaa. Onko tosiaan niin, että kun kutsumuksesi on auttaa muita niin se täytyy tehdä pyyteettömästi. Onhan se kaunista, mutta silloin on tuloksena lähes kaikilla katkeruus. Minä teen hyvää ja siitä ei korvausta kuulu. Omalta kohdaltani voin todeta kuinka en voisi tehdä tuota suorittavaa työtä tuolla palkkauksella ja vaatimustasolla kahtakymmentä vuotta tyytyväisenä. Varmasti katkeroituisin tuolla palkalla ja vaatimustasolla. Oma elämä jäisi elämättä ja työnantajan armeliaisuuden varaan. Ehkä olisi pitänyt miettiä tarkemmin mihin lähtee, mutta toisaalta minä olen pitänyt töistäni. En ehkä ole väärällä alalla, mutta alan käytännöt ovat täysin kestämättömiä minun kannalta. Vapaus valita kuuluu kaikille ja itse yritän luoda itselleni uraa niin, että voisin tehdä sitä päivästä toiseen tyytyväisenä ilman tunnetta kuinka oma elämä jää elämättä. Ja kyllä minä saatan opiskella vielä lisää kunhan ensin valmistun tästä. Ja ainahan voin säästää näilläkin palkoilla itselleni vapauden valita. Työnantaja ei omista minua.


Tämän tarkoitus ei ole väheksyä ketään alalla toimijaa. Ei myöskään moittia omia työkavereita. Päinvastoin arvostan suuresti näitä ihmisiä ketkä tätä alaa jaksaa vuodesta toiseen. En ehkä ole osa tätä joukkoa joka vain jaksaa. Tämä on vain yhden ihmisen ihmettelyä kuinka ala mikä huolehtii sinustakin sairastuessasi voi olla näin alipalkattua ja aliarvostettua. Kuinka totta onkaan lause ettei hoitajia arvosteta kuin juhlapuheissa.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA 
varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

perjantai 15. syyskuuta 2017

Rahat ei riitä ruokaan, laskuihin saatikka elämiseen

Otsikon tilanne on tuttua kauraa monessa taloudessa. Meilläkin on sorruttu siihen, että tämä ajatus on ottanut vallan. Onhan se ikävä tilanne kun tili on tyhjänä ja joku lasku pitäisi maksaa juuri silloin. Miten se pääsikin taas yllättämään. Tai sitten se tilanne kun viikko pitäisi vielä selvitä ilman rahaa, mutta jääkaappi ei täyty itsekseen. Kyllä näissä tilanteissa helposti sortuu ajattelemaan tilanteen olevan jotenkin oman vaikutusvallan ulottumattomissa. Rahat ei yksinkertaisesti riitä. Tulee liian vähän palkkaa. Duunarin osa suomessa on olla köyhä ja kituuttaa. Ei suomessa voi rikastua kun lotolla tai isolla perinnöllä. Uhrin mielialalla ei voi muuta kun jatkaa onnetonta taivaltaan kuukaudesta toiseen, mutta entä jos ei suostuisikaan uhriksi tähän näytelmään.



Yllä olevassa taulukossa on meidän talouden menot seurannan aikana. Seuranta päättyi väliaikaisesti viime vuoden lopussa ja alkoi uudestaan tämän vuoden maaliskuusta. Ikävä vääristymä kun nämä neljä kuukautta puuttuvat välistä, mutta vuoden päästä se ei ole enää niin tärkeää kun dataa on tarpeeksi pitkältä ajalta kerättynä. Lokakuu 16 vääristää myös tätä taulukkoa kun silloin maksoimme autolainan ja kaikki muut luotot pois. Kuitenkin tätä taulukkoa kun katsoo niin voi huomata kulujen olevan aivan mitä sattuu kuukaudesta toiseen. Ja kun näitä sitten katsoo vielä tarkemmin kuukausi kuukaudelta niin huomaa vielä paremmin mitä ne menot oikein sisältää. Valintoja. Laskinpa itseäni kiduttaakseni paljonko tuolla taulukon jaksolla niitä menoja on ja niitähän oli hieman yli 100t. Kuukauden menot on saatavissa meidän perheellä alle 4t ja kun laskin sillä arvolla taulukon kuukaudet olisi kuluja tullut vain 64t eli olisiko erilaisilla valinnoilla saanut jopa 36t säästöön tällä taulukon ajanjaksolla. HUH.


Keskustelemme (riitelemme) usein kotona vaimon kanssa nimenomaan näistä raha-asioista. Meidän ajatuksemme ovat niin erilaisia siitä mikä milloinkin on järkevää. Minä köyhemmän kodin kasvattina ajattelen aivan eri tavalla siitä mikä on normikulutusta ja mikä on ylellisyyttä. Pystyn ymmärtämään hyvin näitä kommentteja "kun raha ei riitä" kun ei nähdä mitään mistä voisi säästää. Ei nähdä, että kaikki on omista valinnoista kiinni. Tulotkin on usein omista valinnoista kiinni, mutta poikkeuksiakin on esim työkyvyttömyyden osuessa kohdalle tms erityistilanne. Menot taas ovat lähtökohtaisesti aina omien valintojen myötä syntyviä. Ääriesimerkkinä voisi ottaa jonkun erakon joka karkaa yhteiskunnasta kadoten metsään eläen siellä luonnon antimilla. Tämän voi kyseenalaistaa hyvin onko tämmöinen elämä ylipäätään enää edes mahdollista, mutta rahaa tuo elämä ei vaatisi. 


Jos taas oletetaan ettei nyt aivan erakoiduta ja pysytään yhteiskunnassa mukana niin mitäs niitä valintoja sitten onkaan mitkä vaikuttaa? Asuminen ja ruoka on usein ne suurimmat kuluerät. Keskustan asunnoissa on usein arvokkaampia neliöitä kun taas laitakaupungeista palvelut kaukana. Ei voi suoraan sanoa, että muuta maalle niin on halvempaa kun silloin nousisi matkakustannukset esim ruokakauppaan jne. Kuitenkin se tosiasia, että olet syntynyt Ullanlinnaan ei estä sinua muuttamasta esim Mellunmäkeen. Metro on kätevä ja säästyneellä vuokralla/lainanlyhennyksellä todennäköisesti ostat sen kuukausikortin millä matkustat. Jos taas menosi Mellunmäessäkin on liian isot niin aina voi etsiä halvempia kohteita muualta. Ei sinun ole pakko edes elää koko elämääsi Helsingissä jos rahat on aina tiukalla. Halvempi elämä voi olla mahdollista jopa 50km sisällä nykyisestä asuinpaikasta. Toki ymmärrän asuinpaikan totaalisen vaihtamisen olevan suuri elämänmuutos, mutta yhtäkaikki nämä ovat valintoja. Mikä elämässä on arvokasta. Asutko mielummin köyhänä keskustassa vai kroisoksena laitamailla?


Ruoka on sitten se toinen iso kuluerä. Ensinnä tietenkin perjantaipizzat tai sunnuntain hienot ravintolaruokailut pois jättämällä säästät luonnollisesti jo paljon. Jos ne ei tänäkään päivänä kuulu elämääsi niin silloin täytyy vähän miettiä tarkemmin. Kaikki mitä ruokakaupasta kotiin kannat on nimenomaan valintoja. Ruoka mielletään pakolliseksi pahaksi, mutta sillä vain on iso merkitys mitä ruokaa kotiin kannat ja mistä sitä kannat ja millä sitä kuskaat. Iso Prisma kauempana voi olla halvempi kun lähi Siwa, mutta jos päivittäin ajat Prismaan pikkuostoksille autolla niin säästö voi olla pois jo siinä. Viikottainen iso ostosreissu taas saattaisi jäädä voiton puolelle kun sen keskittäisi halvimpaan mahdolliseen ruokakauppaan. Moni suosii Lidliä, mutta sekin riippuu niin paljoa siitä mitä kaupasta valitsee. Kun sitten maito on loppu niin sen voi hyvin hakea lähisiwasta kävellen tai pyörällä. Tulee halvemmaksi kun pelkkä auton starttaus. Tämä voi kuulostaa tyhmältä, mutta otin tämän esimerkin kun työkaverini asuu 200m päässä työpaikastaan, mutta joka päivä hän ajaa autolla töihin joutuen vielä kiertämään autoteitä pitkin ja näin matka onkin 1km. Eikä auta vaikka hänelle yrittää sanoa ettei siinä ole järkeä. Valintojen maailma.


Itse tehtynä ruokakuluja saa luonnollisesti halvemmaksi kun tekee perusruokia, mutta jos aina tekee jotain spesiaalia niin pelkästään se, että ostaa joka ikistä maustetta ruokakaappiin käyttääkseen sitä vain yhden kerran tulee kalliiksi. Hävikki minimiin. Jos ohjeessa lukee jotain mitä kotona ei ole valmiina niin voiko sen jättää pois tai korvata jollain mitä on. Ja sitten tulee se meidän perheen lempiaihe. Jos esim jugurttia ostetaan litran purkeissa x-määrän niin jos näistä jättäisi muutaman ostamatta niin se ei välttämättä riittäisi juuri silloin kun lapsi sitä aamupalalla haluaisi tai muulloin, mutta onko se pakko riittääkään. Ja ne pikkupurkit jugurttia vasta maksaakin. Jos taas leivän päälle on laittaa makkaraa ja juusto sekä kaviksia niin olet jo saanut paljon. Jos rahasta on tiukkaa niin jo pelkkä leikkeleiden pois jättäminen voisi tuoda ison säästön. Tässä kohtaa me usein väitellään siitä onko jugurtti kaiken pahan alku ja juuri vai onko se vain esimerkki. Pointti nimenomaan on vain saada ajatus heräämään, että se ylipäätään, että on varaa jugurttiin on ylellisyyttä. Jos rahat on todella loppu niin silloin ei kertakaikkiaan voi ostaa edes voita leivän päälle. Niin kauan kun se tilanne ei ole aivan näin paha niin muista ettei ongelmasi ole se, että saat liian vähän rahaa vaan kaikki on kiinni omista valinnoistasi. Jos rahaa ei tosiaan ole edes siihen leipään ja muut valinnat on tiukalla itsekritiikillä katsottu läpi niin silloin on jo todella haastavaa vaikkei mahdotonta. Ehkä joku ulkopuolinen osaisi löytää sen valinnan millä vielä säästäisi euron ja saisi sen leivän.


Ylipäätään ihmisten on vaikea ottaa vastaan yhtään kritiikkiä omista valinnoista. Omat menot ovat vain stabiili tilanne jota ei voi muuttaa. On helpompaa olla uhri ja valittaa kun ottaa vastuuta omista säästöistä. Tulevaisuuden määrittää kuitenkin ne omat valintamme. Euronkin säästö kuukaudessa tuo 12€ vuodessa ja jos voisit nipistää edes 2€ niin summa olisi jo 24€. Sillä saisi jo vaikka mitä. Ja jos lukuihin saisi vaikka yhden nollan perään niin tilanne olisi jo aika luxusta. Mitä köyhempi olet ja mitä vähemmän sinulla on rahaa säästää niin sitä suurempi syy sinulla on säästää ja sitä enemmän sinä helpotat omaa elämääsi. Köyhyys ja rikkaus annetaan meille syntymässä. Kasvatus muokkaa meitä ja tapojamme ajatella, mutta mitä vanhemmaksi tulemme sitä enemmän me voimme kyseenalaistaa sitä onko meidän elämämme menossa siihen suuntaan kun toivomme. Muutos lähtee itsestä ja alkaa pienin askelin. Askel kerrallaan.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Lainamarkkinointi ja hylätty katsastus

Ajelinpa tuossa minun sisäänajetulla (>380000) pikkuautollani eilen ja aloin miettimään olikohan tätä katsastettu joskus. Tämä toinen auto joka on perheauton lisänä on todellisuudessa meillä kovimmalla käytöllä. Mukavampi ajella pikkuautolla silloin kun koko perhe ei ole matkassa. Omiin työajoihin meneekin lähes 50km suunta ja vanhassa työssä niitä tuli vieläkin enemmän, että olihan niitä kilsoja tullut 40t kilsaa viime katsastuksesta. Ja se leima olikin jo loppunut tuossa tämän kuun ensimmäinen päivä. Viime vuonna sama juttu. Ei muuta ku soittamaan aikaa katsastukseen ja sain sen sopivasti vapaapäivälleni eli tänään. Lähdin puolenpäivän jälkeen katsastamaan ja tyhjäsin postilaatikon matkalla. Sieltä tulikin pari eri rahoitustarjousta omalla nimellä ja yksi rouvan nimellä. Katsastukseen ja hylätty tuli kun kuulemma oli urasyvyys eturenkaissa liian pieni. Ja muutama poltin. Eipä ollut ennen noin tarkkaa katsastusmiestä osunut kun rengas näytti päällisin puolin ihan hyvältä. Ei varmasti jäänyt kovin paljosta kiinni. Ajoaika muuten loppuu samantien hylsyyn mikäli et osaa ajoissa mennä katsastukseen. Näin meitä hajamielisiä rokotetaan ja ei saa kuukauden ajoaikaa minkä ajoissa olevat saa hylsyn tullessa.


Tässä kohtaa moni vähävarainen suomalainen varmaan ajattelisi tilanteen olevan pahasti pielessä kun käyttötili luonnollisesti on vähissä. Ei niitä renkaita ilmatteeksi saa. Molemmat lainantarjoajat tarjosivat lainojaan jopa 50 000€ saakka ja ilman vakuuksia tietenkin. Ei tarvitsisi edes mennä renkaita ostamaan kun voisi päivittää samantien auton kunnolla niin pääsisi näistä ikävistä vanhoista autoista eroon ja niiden ongelmista. Niinkun ne uuden auton renkaat olisivat ikuisia. Toisessa tarjotaan 3kk euriboria ja marginaalia riippuen lainasummasta 5-10% eli isoissa lainoissa "inhimillinen" 5% marginaali ja pienemmässä sitten tuo 10%. Tämä vielä ihan normaali pankki. Toinen pankki taas on jo lyhyen ajan sisään toiseen kertaan lähestynyt minua ja tänään myös vaimoani. Muutoin tuntematon ja vain ilmeisesti näitä pienlainoja tarjoaa. Mainostavat "Laina, johon sinulla on varaa". Korko 7,9 - 18,9% eli ei juuri mitään. Neuvovat vielä miten taloutta hallitaan valitsemalla pidempi maksuaika jolloin rahaa jää enemmän elämiseen. Kehoittavat myös varautumaan niihin pommikuukausiin missä on kuluja enemmän valitsemalla maksuvapaita kuukausia. Olisikohan näistä ratkaisuksi?


Onneksi sentään nykyään emme elä aivan kädestä suuhun vaikka ei meillä vieläkään rahaa ole liikaa. Ja onneksi olemme oppineet käyttämään useampaa tiliä. Nyt ei tarvinnut muuta kun mennä mobiilipankkiin ja katsastaa autotilin tilanne ja ajaa ensimmäiseen rengasliikkeeseen mikä on useasti ollut minun luotto renkaidenvaihtoliike. Rengasparista sain ensin tarjouksen n 360€ ja kun kysyin vaihtoehtoa niin yli 400€ ja kun mainitsin, että ennnemmin halvempi vaihtoehto niin hieman alle 300€. Onneksi aikataulu oli kuitenkin niin tiukka ja autossa ei ollut ajoaikaa niin piti kysyä muualta nopeaa tarjousta. Toisesta paikasta sain sitten niin hyvää palvelua, että tekisi mieli mainostaa, mutta anonyymiteetti kokisi kolahduksen kun paljastuisi oma paikallinen toimija. Kai mä vielä tuun jossain vaiheessa kaupungin paljastamaan ainakin vahingossa. Sain kuitenkin tarjouksen 170€ alle laitettuna ja kun kysyin milloin onnistuisi niin tuumasi, että aja toki sisään heti. Kysyin samalla polttimoista onnistuisiko niitä räplätä samalla paikalleen ja kyllä onnistuu. Ainut mitä ei suostunut tekemään oli vasen etuvilkku kun siinä olisi pitänyt perinteisesti puoli autoa purkaa ennenkun olisi päässyt käsiksi tähän pikkupolttimoon. Kahden palvellessa sain nopeaa palvelua ja pääsinkin pian jo 180€ yhteishinnalla ajamaan katsastusasemalle ruinaamaan leimaa. Vilkku vielä jäi korjauskehoitukseksi. Ainut mitä täytyi tehdä maksun hetkellä oli siirtää autotililtä rahat käyttötilille. Näin tämä tiliajattelu toimii ja taas sain siitä loistavan esimerkin kuinka aikaisemmin olisin ollut pulassa, mutta nyt ei tarvinnut muuta kun harmitella ylimääräistä rahanmenoa. Yhteensä päivän toiminnat maksoivat sen 245€ ja vielä jäi autotilille vähän katettakin. Eikä tarvinnut käyttää viimeisiä käyttörahoja saatikka näitä kalliita lainoja. Mistä tiesivätkin laittaa peräti kolme lainatarjousta meille juuri tänään kun katsastus oli edessä ja hylkypäätös :) Osuvaa markkinointia.




KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA 
varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

perjantai 8. syyskuuta 2017

Äitini talousneuvojana

Ajattelin lyhyen postauksen tehdä tästä aiheesta. Aihe on sinänsä aika arveluttava kun puhun toisen ihmisen taloudesta joka ei asu edes samassa taloudessa. En kuitenkaan puhu tarkkaan ja tunnistettavuus on minimaalisen pientä. En usko kovinkaan monen tutun taikka perheenjäsenen tätä lukevan. Ja jos joku lukee ja tunnistaa niin ei kait sekään niin kamalaa ole.


Äidistäni en sen enempää ala kertoilemaan, mutta sen olen jo kertonut aiemmin kuinka vanhempani ei koskaan ole ostanut omistusasuntoa. Pelkoa on ollut kuinka lainasta voi selvitä. Työelämäkin on vähän jäänyt toisen vamman vuoksi ja lasten hoidon ym työttömyyden. Aina ollut pienet tulot. Nyttemmin tämä leski asustelee vuokra-asunnossaan ja nauttii valtion eläkettä. Nauttii valtion eläkettä huikeasti alle tonnin. Muuta ei saa. Rahat aina finaalissa. Juteltiin tuossa kesäkuun puolella hieman missä mennään ja voinko jotenkin auttaa. Sanoin äidille etten juurikaan taloudellisesti pysty isosti jeesaamaan, mutta voisin tehdä sulle budjetin ja opettaa vähän tiliajattelua.


Käytiin läpi menot ja sovittiin neljän tilin taktiikka. Avattiin S-pankkiin muutama lisätili ja neuvoin äitiä siirtämään aina eläkkeen tullessa (kolmessa erässä) sovitun summan eri tileille. Laskut tili nielaisi kaksi kolmasosaa. Muut menotkin vielä yli 200€. Ruokaan jäi käytettäväksi 160€. Säästötilille ei riittänyt kun 5€ kuussa. Äitini katsoi budjetin ja totesi tämän kuulostavan todella järkevältä. Ilman sen suurempia odotuksia annoin asian olla ja mietin kuinka ikävää olisi olla eläkeläisenä tuommoisessa tilanteessa missä pitää elää suu säkkiä myöten tai rahat ei riitä.


Oli joskus heinäkuussa sitten puhetta niin ensimmäiset siirrot olivat onnistuneesti tehty ja homma tuntui hyvältä. Tänään sitten viestiteltiin ja kuulemma homma on toiminut todella hyvin ja säästöönkin on jäänyt. Tuntui uskomattoman hyvältä. Toki puhutaan pienistä asioista kun tulojakaan ei ole ollut äidilläni edes 3000€ viimeiseen kolmeen kuukauteen. Mutta jos kaikesta huolimatta nyt on tilanne hallinnassa kenties paremmin kun koskaan. Ei vanhemmat käytännössä koskaan rahaa lainannut mistään eli siinä määrin ovat olleet fiksuja, mutta muutoin ei niinkään. Ja nyt vanhoilla päivillään hommat on hanskassa. Otanta on toki lyhyt ja aika näyttää miten äidin käy. Toivottavasti voisi nauttia elämästään ilman rahahuolia. Jos näin pienellä neuvolla olen sen mahdollistanut niin olen todella tyytyväinen, että minä taas olen ne oppinut omilta mentoreilta.


Olen nyt opiskelemassa lähihoitajaksi ja tavoittelen mielenterveystyötä. Toinen haaveeni olisi myös olla talous/velkaneuvojana. Haaveilen myös reilusti ylipainoisille vedettävästä juoksukoulu-kurssista minkä olen suunnitellut jo monta kertaa, mutta en koskaan viitsinyt viedä eteenpäin. ;) Viimeinen siis enemmänkin kurssiluontoisesti omalla vapaa-ajalla. Työhaaveitani ja myös vapaa-ajan haavetta yhdistää toisten ihmisten auttaminen. Olen lukenut kuinka usein ihmiset, jotka eivät arvosta itseään tarpeeksi pyhittävät elämänsä toisten auttamiselle. Uhrautuva altruismi. Tunnistan sen itsessäni mm. parisuhteessa. Ohjaako se minua sosiaali-alalle? Vai onko se minun todellinen sisäinen haaveeni? Missä olen ja minne menen? Oppisopimusta on nyt 20% takana ja olen tämän tien ajatellut käydä läpi ja katsoa sitten. Palkkapäivinä vain arveluttaa oma ratkaisu. Olen lahjakas ihminen ja pääsen kyllä kovapalkkaisiinkin hommiin kouluttautumisen kautta jos vain näen sen tärkeäksi. Ehkä sitä pitää vielä pyrkiä hiljaisuuteen miettimään omia haaveita työn osalta. Lappiin tekisi mieli.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-