Monet on kirjoitellut tänne blogimaailmaan tarinoita kuinka taloudellisen riippumattomuuden on jo tavoittanut. Monet kirjoittelee matkastaan kohti sitä. Toisilla se tuntuu edistyvän ja toisilla se tuntuu olevan kaukainen maali ja ehkä hieman utopistinen tavoite, haihattelua. Entä miten siihen pitäisi suhtautua omalla kohdalla.
Ensinnä on todettava ettei kohdallani ollenkaan auta asiaa se tosiasia, että ollaan aloitettu koko homma aivan liian myöhään. Koskaan ei ole myöhäistä, mutta helpommin tähän tavoitteeseen pääsisi kun korko korolle ilmiön saisi valjastettua käyttöön mahdollisimman aikaisin, mielellään jo niin, että vanhemmat aloittaisivat lapsille säästämisen syntymästä alkaen.
Toisekseen olen perustanut perheen jo nuorena ja suurperheen ylläpito vie luonnollisesti enemmän rahaa kun sinkkutalous. Olen myös tällä haavaa perheen ainoa työssä kävijä kun vaimoni tekee arvokasta työtä kotona lasten parissa. Harmi ettei valtio sitä näe työnä ja kotiäidit nähdään hukattuna työresurssina ja töihin pitäisi kait mennä jo mielellään ennen kun pienokainen on vuottakaan täyttänyt. Meillä lapset ovat lahjaa ja emme osaltamme halua antaa niitä esim päiväkodin iloksi vaan olemme sen verran itsekkäitä, että haluamme nauttia omien lasten seurasta sen lyhyen ajan kun lapset kotiamme asuttaa. Jossain vaiheessa pesä tyhjenee väistämättä ja menetettyä aikaa lasten elämästä ei tule saamaan takaisin.
Kolmanneksi haasteeksi nousee kouluttautumattomuus ja pienet tulot. Myyntihommista parhaat tilit oli jopa nettona yli viiden tonnin, mutta kun ne hommat ei maistunut niin vaihtoehdoksi tuli kouluttautua aikuisiällä. Tässäkään en valinnut sitä rahakasta suuntaa vaan sosiaalialan mikä myös on kohtuullisen huonosti arvostettu ala palkan muodossa. On vaikea ymmärtää kuinka myydessä "tuotteita mitä ilmankin voi yritys toimia" sain moninkertaisen palkan verrattuna siihen mitä saan nyt opiskellessa ja työskennellessä ihmisten hyväksi. Vastuu on kuitenkin aivan eri kun ollaan ihmisten kanssa ja huolimattomuudella voi aiheuttaa isoakin vahinkoa toiselle ihmiselle joka on avuttomassa tilassa. Eikä se palkka ole valmistuneillakaan kummoinen ole vaikka silloin vastataan jo konkreettisesti ihmisten hengestä.
Tällä hetkellä vasta opettelemme tulemaan toimeen tuloillamme. Olemme onnistuneet elämään tähän asti liian leveästi ja nyt on tulotason tippumisen myötä iso haaste saada elintaso vastaamaan nykyistä tulotasoa. Yhtään ei auta kun verottaja haluaa mätkyjä usemman tuhannen edestä juuri joulun alla ja helmikuussa sitten toisen erän. Tuloja voi kuitenkin aina nostaa ja tähän täytyy saada panostettua, jotta passiivinen tulo alkaisi jossain vaiheessa tuomaan vetoapua talouteen.
Vaimoni huolehtii lapsille säästämisen ja myös jonkun euron omaan salkkuunsa kuukausitasolla. Tämä on niin pienimuotoista, etten sitä laske mukaan omaan suunnitelmaani vaikkakin tavoittelemme yhdessä vaurastumista ja meillä on yhteiset rahat käytössä. Toisaalta on turha olla edes kahta salkkua, mutta olemme nähneet sen kuitenkin molemmille mielekkääksi. Ja henkisesti voisi olla helpompi kriisin iskiessä tyhjentää toinen salkku ja jättää toinen salkku jatkamaan kasvua. Olen nyt siirtänyt alkuvuodesta hieman enemmän vanhoja säästöjä omaan salkkuun, mutta kun huomasin ettei rahat riitä elämiseen niin aloin siirtämään vain 50€ kuukaudessa, jolla on ostettu kuukausisäästöllä ETF:ää ja nyt elokuusta otin tavoitteeksi päästä jatkossa 65€ mistä voisi 15€ laittaa superrahastoihin. Pikkuhiljaa on tavoite saada nostettua summaa 15€ kerrallaan ja ostaa edelleen supereita. Kun sitten alkaa jossain vaiheessa jäämään enemmän tai kun tulee ylimääräistä niin sitten nappaan jonkun erän osakkeita suoraan salkkuun.
Tällä hetkellä siis pyrin 65€ kuukausi tasoon mikä tarkoittaa vuositasolla 780€ säästöä. Aikapespektiivi minulla on vielä noin 30 vuotta jolloin olisin siinä iässä kun eläkkeelle voisi alkaa joutaa eli 60 vuoden paikkeilla. Toki tavoittelen ettei tarvitsisi niinkään pitkään mennä, mutta aika näyttää. Jos esim rakennusprojektimme alkaa niin sitä lainaa maksettaisiin niin pitkään ettei velattoman asunnon tarjoamaa lisäsäästöä juurikaan pystyisi hyödyntämään tässä projektissa. Kun lasken tuolla nykyisellä säästösummalla ja 8% vuosituotolla tilanteen niin 30 vuoden päästä nykyinen salkkuni olisi saavuttanut vasta vähän yli satatuhatta euroa. Ei sillä vielä kuuhun mentäisi, mutta turvaa se silti toisi ja antaisi paremman mahdollisuuden elää eläkkeellä ilman rahahuolia.
Toki tähtään siihen, että saisin lisättyä asteittain säästösummia ja pienillä vaikutuksilla voisin jo saada huomattavan paljon enemmän. Taloudellinen riippumattomuus on kuitenkin osaltani liian kaukana pelkästään tällä kuviolla mikäli elämässä ei tapahdu mullistuksia tulojen ja menojen suhteessa. Meillä on oma yritys ollut jo pitkään ja pari kaveria lähti siihen nyt pikku poteilla mukaan ja tarkoituksemme on kokeilla vähän sijoittamista varastopuolella tarjoamalla yrityksille halleja vuokralle. Asuntosijoittaminen tuntuu olevan kaikkien huulilla nyt ja isommat tuotot voisi saada hallien kautta. Myöskin hallin saa huomattavasti pienemmillä kuluilla kun esim yksiön. Aika näyttää miten tämän homman käy, mutta jos se lähtisi oikein laukalle niin sieltä voisi olla saavutettavissa lisätuloja tähän vaurastumisen projetktiin.
Elämä on nyt ja tässä ja siksi haluankin nauttia siitä täysin siemauksin tänään enkä odottele mahdollista tavoitteen saavuttamista. En ole tyytymätön tilanteeseeni vaan hyväksyn sen, että vaurastuminen ei tule olemaan minulle yhtä helppoa kun jollekin toiselle. Kuitenkin jo tämän projektin aloitus on tuonut nyt mukanaan sen ettei rahasta ole tarvinnut enää niin paljon kantaa huolta kun salkun on saanut edes jollekin tasolle. Olen kuitenkin elänyt myös kulutusluottoja maksaen niin tilanne on nyt vähintäänkin seesteinen. Unelmoin isosti ja tavoittelen suurta ja tiedän sen hyvin, ettei taloudellinen riippumattomuus ole kohdallani mitenkään varmaa, mutta kuitenkin aloittaessani matkan ja edeten määrätietoisesti on tililläni eläkkeellä enemmän käyttövaraa kuin vanhalla mallilla missä huolettomasti painettiin eteenpäin. Tärkeintä on aloittaa matka ja ehken kuitenkaan ole vielä ikäloppu. Elämässä voi tapahtua mitä vain ja nautitaan jokaisesta hetkestä sillä elämässä mikään ei ole itsestään selvää. Tulevaisuuteen voi varautua, mutta et voi tietää onko sinulla sitä tulevaisuutta mihin varaudut. Elämässä voit elää vain tässä hetkessä. Et eilisessä, et huomisessa.
