Olen saanut blogilleni jo mukavasti lukukertoja ja kommentteja. Olen siitä kiitollinen ja tykkään perustelluista kommenteista jotka saavat itsenikin pohtimaan asioita monelta kantilta. Se on tervettä ja auttaa hyvin pitämään jalat maassa ettei ajaudu johonkin kuplaan minkä sisältä vain katsoo yhdenlaista maailmaa. Olen luonteeltani optimisti ja uskon naivisti jokaisen ihmisen mahdollisuuksiin edetä elämässä. On toki aina olemassa myös hän, joka jonkun asian takia on kyvytön tekemään elämälleen enää yhtään mitään. Sairauksia on niin monenlaisia ja elämäntilanteita erilaisia.
En lähtökohtaisesti kirjoittaessani kirjoita tekstiäni niille, ketkä makaavat kenties sairaalassa ilman mahdollisuuksia. Ajattelen kirjoittavani tekstiä lähinnä ihmisille kenellä on mahdollisuus itse hakea tietoa ja kiinnostusta seurata blogeja. Toki en halua erotella ketään lukijoita pois. Pyrin kirjoittamaan omista lähtökohdistani kun ei olla synnytty kultalusikka suussa. Köyhyys on itselle läheinen asia vaikken todellisesta köyhyydestä välttämättä mitään ymmärräkään. Enhän sentään ole nähnyt koskaan nälkää. Toisaalta onko aina oltava itse kokenut jotakin voidakseen ymmärtää asiaa. Usein juuri köyhyyden kohdalla kun esittää näkemyksiä elämänlaadun parantamiseen nousee nämä puolustusmekanismit jolloin vedotaan siihen ettei kaikki ole mahdollista. Olen saanut keskustella näitä keskusteluja A nimimerkin kanssa kommenttiosiossa toisen postauksen alla ja nämä keskustelut saivat minut kirjoittamaan aiheesta ihan oman postauksen. Kiitokset kommenteista ja toivottavasti kommentoit jatkossakin :)
Olen omaa historiaani kertoillut blogissani avoimesti ja vaikken olekaan koskaan ollut koditon niin olen saanut silti taloudellisesti köyhän kasvatuksen. Vähän aikaa sitten osui silmiini Varapuun Mikko Sjögrenin video missä käytettiin termiä taalan tarina. En ole Varapuun koulutuksia hyödyntänyt, mutta tunnetaloutesi kirjan olen lukenut ja jonkun videon katsonut youtubesta. Oma historiani on tosiaan ollut tämmöinen taalan tarina mihin kuuluu nimenomaan se ettei nähdä mahdollisuuksia. Taalan tarinassa on moni asia mahdoton kun ei satu olemaan sitä eikä tätä taikka tuota. Helppoa se varakkaan on puhua kun on laittaa peliin alkupääomaa millä saa pyörän pyörimään. Raha tulee rahan luokse ja niin päin pois.
Mikko Sjögren puhuu taalan tarinan päivittämisestä ja melkein uhrasin 15€ jolla olisin päässyt hänen kurssille missä luvattiin päivittää tämä tarina. Päätin kuitenkin skipata sen ja säästää 15€ ja toivoa etten menettänyt paljoa ja ehkäpä minä jo jotakin olen päivittänyt omasta tarinastani. Voi olla, että olen katkerasti väärässä ja joskus vuosien päästä ymmärrän näiden varallisuuskoulutusten arvon. Olen ehkä vähän jästipää enkä suostu maksamaan siitä, että säästän rahaa jatkossa? Mielestäni kuitenkin tämä taalan tarina on loistava vertauskuva tähän köyhään kasvatukseen. Kun lapsena ihminen alkaa omaksumaan vanhempiensa talousoppeja niin jos tarjolla on vain taalan tarina niin helposti lapsi aikuistuttuaan tulee vain sen taalan tienaamaan.
En tiedä miksi olin jo lapsena niin kovasti erilainen rahan kanssa kun isosisarukseni. Ehkä oma maailmankuvani oli laajentunut sen takia, että tykkäsin tilastoista ja matematiikasta. Tein taulukoita mm urheilusta ja milloin mistäkin. Kai näistä näki, että 1+1=2 ja kun luvut kasvaa niin se on enemmän. Opin myös jo pienenä rahan kanssa toimimista, mutta koskaan en voinut kuvitella niin, että minusta joku päivä tulee vauras ihminen. Ainakaan en kuvitelmissaan uskonut siihen todella. Ei se ollut minulle mahdollista. Rikkaille kyllä. Oman yrityksen perustin oikeastaan enemmän onnekkaiden sattumien kautta. En ehkä olisi koskaan uskaltanut sitä muutoin tehdä. Ehkä olisin vieläkin varastolla ellei vaimoni olisi näyttänyt minulle ilmoitusta missä haettiin kiinteistönvälittäjää ilman aiempaa koulutusta. En tiedä mikä on ollut ratkaiseva sysäys millekin, mutta pikkuhiljaa on ruvennut usko omiin mahdollisuuksiin lisääntyä. Ehkä en olekaan läpi elämän varaton sijoittaja. Ehkä oma taalan tarinani on alkanut pikkuhiljaa päivittyä. Omaa viisauttani en ole tässä tilanteessa ja siksi en köyhiä ihmisiä syyllistäkään omasta tilanteesta. En ole sen parempi. Kehoitan kuitenkin ottamaan vastuuta omasta elämästä ja aloittaa oman taalan tarinan tunnistamisesta ja päivittämisestä.
Jos vanhemmat ovat tienanneet tonnin kuussa ja itse saat nyt 1500€ niin saatat pitää itseäsi onnistuneenpana kun omat vanhempasi. Saatat ajatella, että se on oma maximisi kun kerta olet tämmöisestä vähävaraisesta perheestä. Joku toinen tienaa kymmenen kertaa enemmän. Se on kuitenkin jo ajatuksissa mahdotonta omalle kohdalle. Kyllähän se onkin niin ettei se ole kovinkaan suurella todennäköisyydellä mahdollista ainakaan huomenna nostaa tulotasoa sinne. Entäpä kuitenkin jos alkaisit ottaa niitä pieniä askelia. Ensimmäinen askel on luopua taalan tarinasta ja aloittaa unelmointi. Voisiko jokin pieni kurssi olla mahdollinen millä saisit lisättyä omaa tietotaitoa. Opiskella työn ohessa uutta alaa. Entä voisitko tehdä nykyistä työtäsi yrittäjänä.
Kun uskaltaa ajatella isosti ja mieli on avoimena uusille mahdollisuuksille niin haluan uskoa kaiken olevan mahdollista. En itsekään ole vielä noussut omasta suostani kovinkaan korkealle. Olen silti ylpeä siitä tilanteesta missä nyt olen. En ole silti vielä omassa maximissani ellei sitten tapahdu jotain yllättävää. En silti aio pelätä sitä yllättävää vaan teen päivittäin huomisesta parempaa. Annan itselleni mahdollisuuden vaurastua enkä anna taalan tarinan pilata sitä. Olen lyhyen elämäni varrella oppinut positiivisen kierteen tuovan mukanaan lisää hyvää. Se on oikeastaan suurin oivallukseni tähän astisesta elämästä. Ei se ole vain pelkkä klisee taikka jenkkihypeä vaan aivan aidosti uskomalla itseesi ja unelmoimalla isosti voit askel askeleelta parantaa nykyistä tilannettasi ja vaurastua. Onko sinun mielesi sinun vaurastumisen esteenä?
Ja loppuun vielä toteamus, että onhan se selvä, että rikkaan on helpompi rikastua lisää kun köyhän vaurastua, mutta mitä sitten. Se on silti juuri sinulle mahdollista ja sinä voit sen tehdä. Tehdään se kaikki yhdessä!
KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com -KIITOS-
Minulla vaurastumisen suurin este on ollut juurikin oma pää. Minä en ole saanut alkupääomaa mistään vaan olen ihan vaan aloittanut sitä itse säästämään ja sitten jossain vaiheessa sattumalta aloitin sijoittamisen. Ennen omaa kokeiluani en ymmärtänyt että pääoma voi tehdä minulle töitä. Sellainen yhtälö vaan oli mahdottomuus. Mutta uusia asijoita voi oivaltaa kun ottaa päästä pois ylimääräisen 'en minä voi' roinan. Kaikkea voi. Inspiraatio on ihan mahtava voima. Ja minulle yrittäjyys vahingossa on myös ihan mahtava mahdollisuus.
VastaaPoistaNäin se taitaa olla valta-osalla jotka eivät menesty. Tietenkään et voi varmuudella menestyä koskaan, mutta konkurssinkin tehnyt yrittäjä voi nousta uudelleen toisella firmalla tai miten vain kunhan oma pää on pysynyt siinä kunnossa, että voin, pystyn ja osaan. Sulla on kuitenkin ilmeisesti ollut aina taloustaidot siinä kunnossa, että säästämiseen on ajautunut ihan vahingossa. Meidän taloudessa siihen täytyy nyt vasta opetella ;) Ite oon aina toistanut lauseita "pistetään raha töihin", "hyvä tj tekee ittensä tarpeettomaksi", "mitä enemmän lainaa nuorena, sitä enemmän omaisuutta vanhana" jne mutta vasta pikkuhiljaa on alkanut ymmärtämään mitä näillä todella tarkoitetaan.
PoistaEn minä voi ja en minä osaa ovat pelon tuotoksia kun ei uskalleta mitata omaa potentiaalia. Näistä kun olisi aina vapaa ja voisi ja opettelisi aina vain uusia juttuja niin tuo puolimiljoonaa pääomaa olisi saavutettavissa ja tuplattavissa ;) Vahinkoyrittäminen on ihan mukava vahinko :)
Todella hyvä kirjoitus! Olen samaa mieltä kanssasi, että osa ihmisistä ovat pahimpia vihollisia itselleen ja sen takia eivät pysty muuttamaan lapsuudessa opittuja tapoja, koska luulevat sen olevan mahdotonta. Itse todella köyhän perheen lapsena yksinkertaisesti päätin päästä pois "köyhyyksistä" tavalla tai toisella.
VastaaPoistaTiesin aina, että opiskelulla, kovalla työllä ja yrittämisellä pääsee todella pitkälle. Lukuisten saunassa (50 neliön asuntomme ainoa hiljainen paikka, kun meitä oli yhteensä 6 saman katon alla) lapsena luettujen oppikirjojen, pelastaa lapset ryn rahoittaman lukio-opintojen ja ammattikorkeakoulusta parhaimpana vuosikurssini oppilaana on nykyään helppo hymyillä, kun tienaan yksin enemmän rahaa kuin molemmat vanhempani yhteensä. Mikään ei tullut ilmaiseksi, mutta kovalla yrityksellä kaikki oli mahdollista saavuttaa.
Kiitos kommentista! Varmasti tuntuu hyvältä tuo kun on pystynyt parantamaan elämänlaatua näistä lähtökohdista. Mielellään lukisin blogistasi postausta mikä oli sinun tarinassa se kipinä mikä sai sinut opiskelemaan ja tavoittelemaan vaurastumista. Toki siis köyhän perheen lapset usein tahtovat parempaa, mutta harvalla on sisäinen palo ja usko siihen, että minähän nousen täältä. Monesti vain haaveillaan ja lototaan tms, mutta ei ruveta viemään asioita konkrettisiksi teoiksi. Onko sinun sisaruksilla ollut tämä sama kyky nousta köyhyydestä vai ovatko he perineet köyhän mentaliteetin?
PoistaIte olen suurperheestä nuorin, mutta en yllättyisi vaikka olisin perheen ainoa sijoittaja. Ja minunkin sijoittelut on vasta alussa ja lapsenkengissä. Taloudelliset tilanteet ei ole ollut koskaan sukujuhlien puheenaiheita.
Totta! Ei, muut sisarukset ovat jatkaneet vanhempani viitoittamalla tiellä, vaikka kaikilla olisi mahdollisuuksia parempaankin. Pikkusiskojani yritän opettaa ajattelemaan toisella tavalla, että kaikki on mahdollista, jos vain haluaa.
PoistaTämä ajattelutapa on paikallaan kaikille niille kotitalouksille, joilla on vähän ylijäämää, tai mahdollisuus kohtuudella nipistää kulutuksesta. Lapsilla ja nuorilla on elämä edessään, ja lähes samanveroiset mahdollisuudet. Sanon lähes, koska viime aikoina on kaiketi tullut riittävästi tietoa siitä, ettei kaikkien perheiden lapsilla tasa-arvo oikein enää toteudu. Syitä on tietysti monia, mistä kotoa opittu malli voi olla yksi. Lapsiin ja nuoriin pitäisikin panostaa yhteiskunnallisesti, ja koulussa opettaa enemmän talousasioita, ja lopettaa koulutusleikkaukset.
VastaaPoistaSen sijaan pitkittyvään köyhyyteen liittyy monia tekijöitä, pelkästään ihmisen vastuu tai vastuuttomuus itsestään ei selitä kaikkea. Isolla osalla on taustallaan muita rajoittavia ongelmia, osa työskentelee hyvin matalilla palkoilla. Pitää myös huomioida, että periaatteessa meillä on ja tulee jatkossakin olemaan tietty (iso) määrä matalapalkka-aloja ja erilaisten epäedullisten työsuhteiden määrä lisääntyy. Aina joku yksittäinen henkilö tai ryhmä voi tehdä päätöksen kohentaa elämänlaatuaan/taloustilannettaan kouluttautumalla lisää. Siitä huolimatta tulee olemaan aina iso ryhmä, jonka tulot ovat matalat ja kannustinongelmat suuret. Yksinkertaisesti jo siitä syystä, ettei yhteiskunta pyöri ilman tätä panosta. (Poliittisilla ja työmarkkinatoimilla tähän kenties voitaisiin vaikuttaa, mutta ei ole haluja). Totta sekin on määrättyyn pisteeseen asti, että omilla toimillaan on mahdollista vaikuttaa omaan elämäänsä. Mutta se koskee osaa vähän enemmän, toisia vähän vähemmän ja joitakin ei juuri lainkaan.
Työikäiset ja -kuntoiset ovat hyvässä asemassa. Kansaneläkkeen varassa elävälle menisin tätä vaurastumisideaa markkinoimaan vähän varovaisemmin.
Tuntuuko kenestäkään muusta, että media on täynnä näin vaurastut osakesäästämällä/asuntosijoittajana/pääomansijoituksilla/riskisillä yrityslainoilla? On varmaan mielenkiintoista nähdä, miten suuri osa uudesta sijoittajasukupolvesta on markkinoilla 5 vuoden, tai 10 vuoden kuluttua. Tuntuu että vaurastumisesta on nyt tehty hiukan liiankin mahdollinen muoti-ilmiö, oikein kansanhuvi? Joka paikassa on säästö- ja sijoitusvinkkejä, ja aina vaan vähemmillä summilla pääsee kiinni, aina vaan vähäisemmistä tuloista kehotetaan sijoittamaan? Tämä on selvästi kiihtynyt viimeisen vuoden-kahden aikana? Viime kädessä menestymisen ratkaissee pitkät hermot ja neutraali suhtautuminen rahaan. Näitä ominaisuuksia ei myöskään kaikilta löydy, se on nähty jokaisessa markkinakriisissä. On ehkä myös niin, että osa ihmisistä soveltuu sijoittajiksi paremmin kuin toiset, vaikka aina voi oppia lisää.
Yrittäjä-näkökulman ymmärrän hyvin, tosin tämäkin liittyy riskinottokykyyn, jossa on väistämättä vaihtelua. Kun tiedetään, millainen riski yrittäjän mahdollisuuksiin saada tarvittaessa sosiaaliturvaa, niin se varmasti rajoittaa esimerkiksi osaa perheellisistä.
Eihän tämä yksinkertainen yhtälö ole. Silti tietenkin myös ihmisen oma visio omasta tulevaisuudestaan on tärkeässä osassa.
Nuo matalapalkka-alat ovat oma lukunsa. Näin naivisti ja idealistisesti ajateltuna näkisin tilanteen niin ettei ne palkat laahaisi jos väki ei niitä töitä tekisi niillä palkoilla. En tarkoita kortistoon menemistä vaan uuden paikan aktiivista etsimistä. Jos alalta olisi enemmän lähtijöitä kun tulijoita niin jotain muutoksia tarvitsisi alalla tehdä. Itekin yhdellä matalapalkka-alalla töissä ja jos totean valmistuttuani etten kyseisellä palkalla selviä tai alan käytännöt muuten ovat kohtuuttomia niin en tule silloin alalle jämähtämään. Olen sitä mieltä, että se mahdollisuus on kaikilla, mutta suurella osalla pelot pärjäämisestä, uuden paikan löytymisestä jne estävät radikaalit toimenpiteet. Ja jälleen tietenkin jos jotain rajoitteita on muuten :)
PoistaKyllä nyt tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista näitä onnistumistarinoita. Puhutaan kuinka sen tein ja neuvotaan muita tekemään perässä. Tämä onkin hauska ilmiö kuinka monessa näissä mennään oman erinomaisuuden taakse näkemättä sitä että mikä merkitys oli muilla asioilla mihin ei voinut ite vaikuttaa mitenkään. Esim ostat 0% korolla kiinteistöjä 100% velkavivulla ja menestyt niitä vuokraten. Neuvot kaverille tarkan tavan ja kaveri seuraa perässä, mutta korot nousevatkin 10% nopeasti. Kaveri teki juuri samoin muttei menestynyt. Luuseri?
Kyllä silti sitä mieltä, että mitä pienemmät tulot sitä tärkeämpää sijoittaa, mutta ensimmäinen sijoitus pitää olla puskuri ja vasta sitten sijoittaminen rahastoihin yms.
Niin oikeastaan taidetaan jo olla siinä tilanteessa, että monille matalapalkka-aloille tai muuten raskaille aloille ei löydy työntekijöitä, vaikka meillä on käytössä satoja tuhansia työttömiä. Sen sijaan, että nostettaisiin kannustimia, pyritään kiristämään pakkokeinoja ja lisäksi tuodaan ulkomaista työvoimaa, joka suostuu tekemään halvemmalla. Esimerkiksi rakentamisessa käytetään paljon ulkomaista työvoimaa. Myös esim. siivous-, kuljetus-, ja hoitoalalla ulkomaista työvoimaa on paljon, ja tarveharkinnan vapauttamistakin lobataan oikein kovasti. Eu-alueeltahan tarveharkintaa ei olekaan.
PoistaSe reitti, että jätettäisiin vain menemättä niihin töihin, toimisi, jos meillä olisi vähän suljetumpi talous, johon ei pysty tuomaan ulkopuolista työvoimaa.
Lisäksi jos katsoo viime aikojen kiristyvää työvoimapolitiikkaa, niin tarkoitushan on tietenkin, että työttömät ajetaan töihin myös sillon, kun se ei oikeastaan kannata. Tämä on hyvä lähtökohta periaatteessa, mutta hillitsee juuri tuota palkkojen nousumekanismia.
Yksilöinä meistä moni voi tehdä omia, parempia valintoja. Kuitenkin käytännössä esim. perheellisen päiväopiskelu voi olla tosi haastavaa. Opintotuki korkeakoulussa on 250 €/kk. Lisäksi voi ottaa lainaa 600 € ja perhe saada asumistukea, omistusasuntoon osan koroista. Opiskelukin tuottaa kuluja. Jos rehellisesti laskeskelet vaikka teidän tilannetta, miten hyvin selviäisitte näillä tuloilla vaikka viiden vuoden maisteriopinnoista :)
Minustakin pyrkiminen parempiin töihin ja palkkoihin on tärkeää. Joitakin syitä kuitenkin siellä oikeasti on, miksi ihmiset eivät käyttäydy niin kuin järkevintä olisi.
Moninaisia syitä on toki siihen ettei yksilö toimi niinkun olisi järkevintä ja yhtenä ison tekijänä on juurikin oma mieli. Sitten on ne muut syyt. Jos tuota koulujärjestelmää voisi muokata siihen suuntaan, että yksilöt jo peruskoulussa saisivat järkevää talousoppia ja muita elämänhallinnan oppeja niin siitä hyötyisi kaikki.
PoistaTiedostan kyllä halpatyövoiman liikkumisen maan rajojen ulkopuolelta ja sitä on hankalaa estää mitenkään. Yleensä nämä halpatyöläiset silti tienaavat suomessa ja lähettävät jopa rahaa kotimaahansa jääneille sukulaisilleen. Eli he eivät tarvitse kaikkea sitä "pakollista" mitä me länsimaalaiset tarvitsemme ja heille minimipalkatkin riittävät yllinkyllin asumiseen ja elämiseen sekä säästämiseen. Toki näitäkin poikkeuksia on.
Laskin kyllä tarkkaan tuota päiväopiskelua ja vaikka olisin saanut ihan ok aikuiskoulutustukea niin olisi silti ollut vaikeaa pärjätä. Nyt sitten tuplasin kouluajan muutaman lisäsatasen takia. En kuitenkaan syytä järjestelmää siitä, että minulla ei ole mahdollisuutta päiväopiskeluun, sillä minulla olisi mikäli olisin säästänyt itselleni puskuria. Käytännössä olen jo 20 vuotta saanut jonkinlaisia palkkatuloja (lapsena toki mainostenjaosta ei paljoa saanut) ja jos olisin osannut olla säästäväisempi niin olisin hyvin säästänyt itselleni koulutusrahat mitä voisin käyttää nyt päiväopiskeluihin. Kaikki on mahdollista. Ja vaikka en säästänyt niin silti voin opiskella ainakin johonkin asti oppisopimuksella ja siitä eteenpäinkin monimuotona tms. Mahdollisuuksia on jos osaa ne selvittää ja käyttää.