sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Tunteet - Viiden tonnin riita

Haluan jakaa hieman tunteiden tuntemisen tärkeyden merkitystä. Jokainen päivittäin tekee ratkaisuja elämässään eri tavalla kun toiset ja mahdollisesti omaa järkeänsä vastaan. Helpoimpana esimerkkinä on vaikkapa riippuvuudet. Haluat säästää rahaa, mutta poltat silti savukkeita vaikka tiedät lopettamisen auttavan rahan säästämisessä. Tai haluat laihtua ja silti syöt herkkuja iltaisin. Esimerkkejä on valtavasti ja ymmärsit varmasti jo pointin.

Olemme perheenä matkustaneet jokaisena kesänä jonnekin päin suomea asuntovaunulla ja suurperheelle se on huomattavasti halvempaa kuin että majoittuisi muuten jonnekin. Kun se on omassa omistuksessa voi sitä käyttää useampiin reissuihin sen sijaan, että joutuisi vuokraamaan sen. Vuokraaminen on kuitenkin sen verran arvokasta ettei sitä montaa kertaa kesään viiti vuokrata ja sen takia oma omistus tuo vapautta reissata sekä mahdollisesti itselle vuokratuloja. Parina kesänä meillä ei ole vaunua ollut ja minua varsinkin on kirpaissut maksaa siitä lyhyestä reissusta useita satasia ja sitten ei ole ollut varaa vuokrata enää uudestaan vaunua ja on sitten jäänyt suomi kiertämättä. Oma vaunu tälle kesälle oli siis jo pitkään harkinnassa.

Olen aiemmissa postauksissa jo tuonut esiin meidän pariskunnan erilaisia rahatarinoita sekä kasvatuksen kautta saatuja malleja. Karrikoiden siis vaimoni on tottunut saamaan asioita ja minä tottunut jäämään vaille. Vaimollani on myös vaatimustasoa korkeammalla kun taas minulle riittää vähempi. Tämä epäkohta onkin pitkälti ollut meidän talousongelmien ja riitojen taustalla. Että kun sanotaan ettei raha ole tärkeää niin kyllä se meille ainakin sen verran tärkeää on ollut, että siitä on riitoja saatu aikaan. Taitaa olla myös suurimpien syiden joukossa mistä pariskunnat riitelevät yleisemminkin.

Yksi syy miksi vaunua emme ole saaneet nyt ostettua on ollut se, että kun viimeksi myytiin vaunu niin olikin heti rahareikää mihin vaunusta saatu raha upposi ja uudempaan vaunuun korvamerkitty raha olikin yhtäkkiä 0€. Ei vaunua eikä rahaa uuteen. Säästäminen tähän on ollut haastavaa kun säästöön muutenkin jää vähän. No se mitä on kevääseen mennessä säästetty onkin sitten mennyt kesällä vaunun vuokraan. Parina kesänä on menty taas vuokravaunulla. Nyt sitten olin saanut tästä pakkomielteen, että vaunu on saatava maksoi mitä maksoi ja sovin vaimoni kanssa budjetin sinne jonnekin alle 5t. Vaimollani on ollut tapana aina minun etsimistäni vaunuista sanoa ettei ne sovi tilan tai jonkun muun syyn takia ja tästä johtuen vaimo on saanut hoitaa vaunun katsomisen.

Tämän vuoden puolella minulle onkin sitten näytetty vaunuja yli 12t hinnalta ja aina vastaus on ollut vaimoltani ettei halvempia järkeviä ole tarjolla. Pitkällisten harkintojen ja etsimisten jälkeen oli sitten hieman alle 10t vaunu jäänyt ostoslistalle. Siinä oli kaikki mitä tarvii ja suurperheelläkin mahdutaan nukkumaan. Minun tehtävänäni onkin sitten ollut aina näiden kauppojen sopiminen ja rahoituksen miettiminen ja järjestäminen. Soittoa vaunun myyjälle ja säätöä ja selvittelyä. Sopimista pankin kanssa sopivasta maksujärjestelystä. Lainan saantia varten olisi minun pitänyt ostaa joko pankin henkivakuutus tai asuntolainaan korkosuojaus millä olisin tullut pankin silmissä vähäriskisemmäksi. Asuntolainaa oli juuri sen verran jäljellä ettei vakuutta ole sieltä käytettävissä. Päädyin korkosuojaukseen mistä olisi pitänyt maksaa yli puolen tonnia. Papereiden kirjoittaminen ja vaunun hakeminen oli sovittu alustavasti huomiselle. Lähdin iltavuorosta kotiin ja valmistauduin menemään nukkumaan aamuvuoroa varten. Kahdeksan tunnin unia ei ehdi taaskaan nukkua. Ahdisti. En tiennyt mikä, mutta jokin häiritsi.

Kotona tein nopeasti iltatoimet ja vaimo oli koneella kun olin jo menossa sänkyyn. Pysähdyin kertaamaan vaunukauppoja ja huomasin kiihtyväni. Huomasin olevani vihainen kuinka minut oli taas jyrätty ja taas olen ostamassa kalliimpaa vaunua kun mihin meillä on varaa. Ymmärsin ja vaimonikin ymmärsi että, mikäli kaupat tehdään tulisin olemaan tästäkin rahanmenosta katkera ja syyttäväni siitä vaimoani ja vaimoni kallista makua. Tajusin alistuneeni taas vaimoni tahdon alle ja suostuneeni taloudellisesti järjettömään isompaan vaunuun vain vaimoni mieltymyksistä ja pelosta ettei vaunua muuten saisi ollenkaan sillä vaimolleni ei halvat kelpaisi. Keskustelimme asiasta lähes pari tuntia ja vielä ennen nukkumaanmenoa olikin jo niitä alle viiden tonnin vaunuja löytynyt vaikkei ne nyt niin komeita ollut.

Aamusta sitten laitoin viestin pankkiin ja peruin lainan sekä ilmoitin vaunun myyjälle etten vaunua hae. Aamuvuoron aikana soitin sitten tauolla yhdestä vaunusta ja olin sitä jo lähdössä hakemaan parinsadan kilometrin päästä työvuoroni jälkeen kunnes myyjä pakitti hämärästi kaupan. Toista vaunua olin ostamassa kotimatkalla 40km päästä kunnes sitten kotona todettiin 300km päässä olevan meille juuri passeli vaunu juuri alle 5t hintaan. Ikää toki se 30v mutta mitä ne iät vaunussa ja oli kuitenkin juuri sisustusremontti tehty. Sitä sitten lähdin hakemaan ja yötä myöten tulin kotiin vetäen perässä isoa vaunua. Päivällä oli tunteja ja vieläkään en tiedä onko kaupat olleet hyvät vai löydänkö jotain yllätystä ostoksesta.

Tarinan opetuksena oli ennen kaikkea itselleni se, että jos en pidä omia puoliani niin minut jyrätään. Vaikka vaimoni kalliimpi maku onkin teoriassa perheemme talousongelmien syynä on minun alistuva uhrautuminen kuitenkin aivan yhtälailla syypäänä. Minä olen viime kädessä tehnyt päätöksiä joista olen sitten katkerana valittanut vaimolle jälkeenpäin. Nyt me molemmat onneksi tajusimme taas tapahtumassa olevan meidän perheen draaman ties kuinka monennen osan ja pystyimme vaihtamaan toimintamallia. Päättäessäni jäädä keskustelemaan sain kerrottua oman vilpittömän mielipiteeni vaimolleni ja kahden tunnin riidan seurauksena tuli säästettyä 5t. Harvoin on ollut noin taloudellisesti onnistuneita riitoja ja loppupeleissä vaimokin on tähän tilanteeseen tyytyväisempi. Taloudellisesti meillä ei toki olisi ollut tähänkään vaunuun rahaa ja nyt osaan kauppasummasta tuli rahoitus, joka täytyykin hoitaa nopeasti pois. Järkevämpää olisi ollut kerätä rahaa ensin ja ostaa sitten. Nyt maksamme joka kuussa korkoja. Lupaankin tässä ja nyt lähinnä itselleni maksavani tasaisesti suurempaa summaa rahoituksesta ja kun rahoitus on maksettu kokonaan pois jatkan tuon saman summan maksamista suoraan säästötilille. Jos minulla on varaa maksaa rahoituksesta kuukausierää niin silloin se on vain asenteesta kiinni maksaa rahoituksen jälkeen samaa summaa säästöön.

Joku saattaa päätään puistella meidän taas sortuessa rahoitukseen ja itsellenikin on lievää ostokrapulaa noussut. Tuntuu välistä erittäin pahalta ajatella joutuvani maksamaan useamman kuukauden ajan rahoitusta. Olen yrittänyt ajatella säästäväni kuitenkin kesällä vuokrausrahaa ja mahdollisesti saavan jotakin vuokratuloa vaunusta, mutta silti harmittaa tuo rahoitus. On se vaan harmi ettei vanhoista virheistä ole vieläkään opittu ja saada säästöillä mahdollistettua hankintoja. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin ylpeä itsestäni ja siitä viiden tonnin riidasta. Tilanne olisi vanhalla kaavalla toimiessa nyt tuplasti huonompi. Kasvua on siis tapahtunut ja nämä ovat konkreettisia paikkoja huomata kuinka hitaasti ne omat toimintamallit alkavat muuttua paremmiksi. Tehtävää on vielä, mutta matka jatkuu.

Olisi mahtava kuulla onko teidän parisuhteessa tunnistettavissa tälläistä egoistin ja uhrautujan mallia. Ainahan nämä eivät näy samoissa asioissa, mutta monesti tämä tulee esiin juuri taloudellisissa asioissa. Vastakohdat monesti löytävät toisensa kun dominoivan kasvatuksen saanut löytää puolisokseen henkilön jolle voi uhrautua ja vanhempiaan dominoinut lapsi löytää puolisokseen reppanan jota voikin pompottaa mielensä mukaan. Molemmat tuntevat toisiinsa vetoa tunnistaessaan tulleensa henkiseen kotiin. Henkinen koti onkin vain tässä tapauksessa rakastumista omaan traumaansa. Sen sijaan, että kuulisi hälytyskellojen kilkatuksen sitä rakastumisen huumassa kuvitteleekin kuulevansa hääkellojen soiton. Arjen tullessa toinen kutsuu toista kasvamaan ja joko mennään peilin eteen tai laitetaan lusikat jakoon. Meillä on päätetty käydä peilin edessä ja peilata toinen toistaan. Rakkaus on verbi ja vaatii paljon tekemistä parisuhteiden onnen ylläpidossa.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

6 kommenttia:

  1. Arvostan avointa kirjoitustasi. Erittäin mielenkiintoinen ja inspiroiva teksti siitä huolimatta, että omassa parisuhteessani ei tällaista dynamiikkaa taloudellisissa asioissa ole. Meillä on omat vääntömme :). Kiitos postauksesta! ps. pilkut helpottaisivat tekstin luettavuutta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Parisuhteissa on vain vakiona haasteiden määrä, mutta toki erilaiset aihealueet. Ja tietenkin on niitä onnen ja auvon hetkiä milloin kaikki sujuu harmoniassa. Parisuhde vaatii aina panostusta, mutta yhteisellä tahtotilalla pääsee pitkälle :)

      Oikeinkirjoitus ei ole minun vahvinta osa-aluetta ja kirjoittaminen muutenkin on usein melkoista lauseiden pitkittämistä tarpeettomasti. Lauseiden rakenteita pitäisi osata parantaa ja tiivistää. Pilkkujen ja yhdyssanojen kanssa tulee varmasti jatkossakin olemaan haasteita, mutta aina kielipoliisin vinkatessa koitan hieman miettiä kirjoittelua ;) Ensimmäiseen postaukseen laitoin ettei kirjoituksistani äidinkielen stipendiä saa. Kaippa tässäkin lajissa kehittyy. Oppisin varmasti paremmin jos pitäisi ite kielioppia tärkeämpänä. Olen aina ollut hieman anarkistinen kielioppia kohtaan ja mulle on riittänyt asian ymmärretyksi tuleminen. Toki laadukasta tekstiä on helpompi lukea.

      Poista
  2. Parisuhteissa raha on yksi suurimmista riidanaiheuttajista, eli ei mikään yllätys että tekin saitte siitä porun aikaiseksi. Hyvä, että pääsitte lopulta kompromissiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Ihmiset sanovat usein ettei raha ole tärkeää. Eihän se olekaan itsessään. Silti raha-asiat ovat vain jatkuvasti elämässä esillä silloin kun ne ei ole oikein hanskassa. Meidän parisuhteen aikana on ollut lyhyitä hetkiä jolloin talous ei ole ollut puheissa ja niissä hetkissä on ollut yhteistä se, että sitä käyttöpääomaa on ollut ;) Ei se raha ole tärkeää, mutta se mielenrauha mitä sillä saa kun tietää hallitsevansa kassavirtaansa onkin jo melkoisen tärkeää :)

      Poista
  3. Nyt oli rehellistä tekstiä! Hienosti avattu. Ja suoraan sanoen, nostan hattua että toimit kuten toimit. Se, että hoidit tilanteen loppuun, oli se pääasia. Ja onpa nyt 5t edes vähemmän sitä lainaa :) Oma alkuun päässyt rahataparemontti kompuroi myös välillä. Saatan retkahdtaa ostamaan jonkin (vaikka halvankaan) tavaran/tuotteen minkä tarve ei ole täysin perusteltu tai akuutti. Kyllä se aiheuttaa todellista krapulaa, mutta olen päätynyt joka kerta siihen etten voi vaatiakaan itseltäni että täysmuutos tapahtuisi heti ja onnistuisin joka päivä. Voi tulla kompurointia ja se turhuuteen tuhlattu raha meni, mutta jatkan samaa "pihistelyä"heti enkä palaa vanhaan rahankäyttötapaan. Tähän olen ollut tyytyväinen.

    Meillä sama vaunuttomuusongelma meneillään ja pinnistellään ainakin tämä kesä vielä ilman hankintaa. Tuppaa nuita rahareikiä olemaan ja säästöhaaveita myös joten katsotaan sitten ensi kesänä. Allekirjottaneella on väsymys kaiken tavaran omistamisesta joka sekin potkii vastaan. On moottorikelkkaa, läskipyörää, ruohonleikkuria, ompelukonetta, höylää, peräkärryä jajaja. Tämä elämä on yhtä tavaran haalimista välillä. Olkoonkin kuinka tarpeellisia tahansa.

    -laurisson

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Taloudenhoitohan on maratoni eikä pikajuoksu ja silloin kuuluu välillä tulla vaikeampia jaksoja. Oppimiskokemuksia kaikki. Ootko miettiny tuota omistuspuolta jakamistalouden vinkkelistä ja esim jos oltaisiin naapurit voisin mielelläni osallistua kelkan, peräkärryn sekä läskipyörän käyttöön kohtuullisilla korvauksilla. Näin ollen omistaminen muuttuisi tulonlähteeksi. Riskiähän siinäkin on. Ostaminen on lähtökohtaisesti aina turhaa sillä ilmankin voi elää. Ainoa mitä ilman ei voi olla on ruoka. Tästä kun lähtee peilaamaan tarvetta vai halua niin aika vähän tuotteita menee oikeasti tarpeen puolelle ;)

      Poista