Äitini talousneuvojana

Ajattelin lyhyen postauksen tehdä tästä aiheesta. Aihe on sinänsä aika arveluttava kun puhun toisen ihmisen taloudesta joka ei asu edes samassa taloudessa. En kuitenkaan puhu tarkkaan ja tunnistettavuus on minimaalisen pientä. En usko kovinkaan monen tutun taikka perheenjäsenen tätä lukevan. Ja jos joku lukee ja tunnistaa niin ei kait sekään niin kamalaa ole.


Äidistäni en sen enempää ala kertoilemaan, mutta sen olen jo kertonut aiemmin kuinka vanhempani ei koskaan ole ostanut omistusasuntoa. Pelkoa on ollut kuinka lainasta voi selvitä. Työelämäkin on vähän jäänyt toisen vamman vuoksi ja lasten hoidon ym työttömyyden. Aina ollut pienet tulot. Nyttemmin tämä leski asustelee vuokra-asunnossaan ja nauttii valtion eläkettä. Nauttii valtion eläkettä huikeasti alle tonnin. Muuta ei saa. Rahat aina finaalissa. Juteltiin tuossa kesäkuun puolella hieman missä mennään ja voinko jotenkin auttaa. Sanoin äidille etten juurikaan taloudellisesti pysty isosti jeesaamaan, mutta voisin tehdä sulle budjetin ja opettaa vähän tiliajattelua.


Käytiin läpi menot ja sovittiin neljän tilin taktiikka. Avattiin S-pankkiin muutama lisätili ja neuvoin äitiä siirtämään aina eläkkeen tullessa (kolmessa erässä) sovitun summan eri tileille. Laskut tili nielaisi kaksi kolmasosaa. Muut menotkin vielä yli 200€. Ruokaan jäi käytettäväksi 160€. Säästötilille ei riittänyt kun 5€ kuussa. Äitini katsoi budjetin ja totesi tämän kuulostavan todella järkevältä. Ilman sen suurempia odotuksia annoin asian olla ja mietin kuinka ikävää olisi olla eläkeläisenä tuommoisessa tilanteessa missä pitää elää suu säkkiä myöten tai rahat ei riitä.


Oli joskus heinäkuussa sitten puhetta niin ensimmäiset siirrot olivat onnistuneesti tehty ja homma tuntui hyvältä. Tänään sitten viestiteltiin ja kuulemma homma on toiminut todella hyvin ja säästöönkin on jäänyt. Tuntui uskomattoman hyvältä. Toki puhutaan pienistä asioista kun tulojakaan ei ole ollut äidilläni edes 3000€ viimeiseen kolmeen kuukauteen. Mutta jos kaikesta huolimatta nyt on tilanne hallinnassa kenties paremmin kun koskaan. Ei vanhemmat käytännössä koskaan rahaa lainannut mistään eli siinä määrin ovat olleet fiksuja, mutta muutoin ei niinkään. Ja nyt vanhoilla päivillään hommat on hanskassa. Otanta on toki lyhyt ja aika näyttää miten äidin käy. Toivottavasti voisi nauttia elämästään ilman rahahuolia. Jos näin pienellä neuvolla olen sen mahdollistanut niin olen todella tyytyväinen, että minä taas olen ne oppinut omilta mentoreilta.


Olen nyt opiskelemassa lähihoitajaksi ja tavoittelen mielenterveystyötä. Toinen haaveeni olisi myös olla talous/velkaneuvojana. Haaveilen myös reilusti ylipainoisille vedettävästä juoksukoulu-kurssista minkä olen suunnitellut jo monta kertaa, mutta en koskaan viitsinyt viedä eteenpäin. ;) Viimeinen siis enemmänkin kurssiluontoisesti omalla vapaa-ajalla. Työhaaveitani ja myös vapaa-ajan haavetta yhdistää toisten ihmisten auttaminen. Olen lukenut kuinka usein ihmiset, jotka eivät arvosta itseään tarpeeksi pyhittävät elämänsä toisten auttamiselle. Uhrautuva altruismi. Tunnistan sen itsessäni mm. parisuhteessa. Ohjaako se minua sosiaali-alalle? Vai onko se minun todellinen sisäinen haaveeni? Missä olen ja minne menen? Oppisopimusta on nyt 20% takana ja olen tämän tien ajatellut käydä läpi ja katsoa sitten. Palkkapäivinä vain arveluttaa oma ratkaisu. Olen lahjakas ihminen ja pääsen kyllä kovapalkkaisiinkin hommiin kouluttautumisen kautta jos vain näen sen tärkeäksi. Ehkä sitä pitää vielä pyrkiä hiljaisuuteen miettimään omia haaveita työn osalta. Lappiin tekisi mieli.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-