sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Tuhlarivaimo kertoo


Vaimoni yllätti tekemällä blogiini postauksen otsikolla Tuhlarivaimo kertoo. Enpä pidättele enempää omilla höpinöillä joten olkaapa hyvät! Alla oleva teksti on vaimoni tuotos :)


Kerronpa teille suruisankuuluisan tuhlarivaimon tarinan.  Kaikki alkoi vuonna -09 kun kävin ensimmäisillä Me&I lastenvaate-kutsuilla. Mielessäni kauhistelin vaatteiden hintoja, 30e lasten paidasta, mekot olivat vielä kalliimpia. Mutta olivathan ne kauniita, erilaisia kun ketjuliikkeiden vaatteet, ihastuin. Ja myyjän kehuessa vaatteita laadukkaiksi ja eettisiksi, ajattelin että ehkä voin kummallekin lapselle tilata yhden vaatteen ”parempaan käyttöön”. No vaatteet tulivat ja tuli uusia kutsuja ja uusia mallistoja. Itseki jo aika nopsaan pidin kutsut ja käytin emännänlahja-alennukset hyödyksi, sehän oli selvää säästöä! Kaksi kertaa vuodessa ilmestyi uusi mallisto, sitä odotin malttamattomasti. Sitten mukaan tuli myös muita lastenvaatemerkkejä, oli Metsolaa, Mini Rodinia, Gugguuta, Papua, Polarn o pyretiä jne. Ja kaikilta piti jotain tilata ja ne vaatteet oli niiin ihania että oli pakko saada, vaikka vaatekaapit oli täynnä vaatteita. Facebookista löysin hypetysryhmän, siellä hehkutettiin uusia mallistoja, laitettiin kuvia ihanista lapsista ihanat vaatteet päällä. Odotettiin yhdessä uusia mallistoja ja mietittiin mitä niistä ostetaan. Kohta kävi niin että lasten vaatekaapeissa ei ollut muuta kuin merkkivaatteita, ei enää kelvannut ketjuliikkeiden vaatteet.  Tyttöjen mekkokaappien rahallista arvoa oli mukava laskea, ja ihastella. Jälleenmyyntiarvo oli toki kova, jos vaan raaski myydä ja vaate pysyi tahrattomana ja ehjänä. Lapseni olivat täydellisesti puettuja sävy sävyyn päästä varpaisiin. Mallinukkeja, joiden vaatteita ihasteltiin minne mentiinkin. Kyllä se hiveli äidin itsetuntoa.
Aluksi hurjalta tuntunut hinta alkoi olemaan ihan normaalia, kyllähän laadukkaasta, eettisesti tuotetusta vaatteesta voi maksaakin! Kaikki ylimääräinen mitä tiesin jäävän kuukaudessa meni lastenvaatteisiin, enemmänkin. Ja  pian huomasin että netistä tilaamalla pystyi ostamaan laskulle, se oli ihan huippu juttu! Ei haitannut vaikka tilillä ei ollut rahaa, tilauksenhan sai maksettua sitten kun rahaa tulee. Ongelmaksi vain tuli se, että niitä laskuja alkoi tulla niin paljon kuun loppuun että niitä ei saanutkaan kaikkia maksetuksi. No onneksi ne pystyi maksamaan erissä!  Lopulta tilanne ajautui siihen että maksoin joka kk minimisumman moneen luottofirmaan ja salasin suurimman osan ostoista puolisoltani.  Tilannetta jatkui jonkin aikaa kunnes meni niin ahdistavaksi että oli pakko tunnustaa. Luottojen yhteissumma oli monta sataa, pelkkää kuluvaa lastenvaatetta! Homma oli täysin riistäytynyt käsistä. No arvaatte varmaan että puolisoni ei  tykännyt tilanteesta, otti laskut haltuunsa ja teki hienon exelsuunnitelman miten ne maksetaan takaisin.  

Mutta jäljelle jäi yksi iso ongelma, en ollut päästänyt irti ostosriippuvuudesta. En ollut vielä valmis siihen. Kun mieheni vaati minua lopettamaan nettishoppailun tuli pakokauhu, ihan hirveää, elämäni on pilalla jos en voi ostaa lapsilleni ihania vaatteita! Miten voin tulla toimeen ilman Gugguun jumpsuitia se on niin ihana! Ostokset jatkuivat, tietysti maltillisemmin, mutta vain sen takia että pelkäsin puolisoni suuttumusta ja tietenkin häpesin. Mielessäni koko talous pyöri vaatteiden ympärillä, kaikki ylimääräinen meni niihin, mihinkään muuhun ei ollut varaa, 30e käytetyistä Rodinin leggareista ei tuntunut missään. Varsinkin jos ne oli just ne tietyt jotka kaikki haluaa! Välillä yritin säästää, mutta aina tuli eteen jokin pakkosaada vaate ja säästöt meni siihen.

Vaatteisiin meni edelleen rahaa monta sataa/kk. Joka kuukausi meillä oli riitaa tästä rahanmenosta. Onneksi puolisoni sai hyvän työpaikan, palkka saattoi olla monta tonnia/kk. Silloin ei ollut niin väliä, tilanne oli hetken rauhallinen.  Kerrankin sain ostaa ilman syyllisyyttä! Mutta kun sitten alkoi puolison oppisopimuskoulutus, tulot tippuivat romahtaen. Ihan kauheaa, en tiennyt miten voidaan selvitä niin pienillä tuloilla, miten selviän kun en oikeesti voi enää shoppailla. Päätiin keskittyä pelkkiin alennusmyynteihin. Tuli sopivasti tammialet,  rahaa meni ainakin yli 1000e  ja viimeisin lasku maksettiin maaliskuussa.  Taas saatiin kauhea riita aikaan, olin pettänyt puolisoni luottamuksen jälleen. Ei mennyt kovin vahvasti, varsinkaan kun ostin vain koska sain niin hyvällä alennuksella, en tarpeeseen. Ja sitten kohta tulikin jo kesäalet. Kaikki pyöri edelleen vaatteiden hankinnan ympärillä, elämä tuntui tyhjältä ilman ostoksia.

Tästä kaikesta ei ole kovin kauaa aikaa. Mutta ajatukseni ovat muuttuneet.  Aivan kuin olisin herännyt.  Olen lukenut paljon erilaisia kirjoja tunteista, uskomuksista, taloudesta, parisuhteesta… Ne ovat kaikki laittaneet miettimään elämän tarkoitusta ja miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn. Miksi olen käyttäytynyt niin tuhlailevasti? Koska olen ollut ostosriippuvainen. Kaikki riippuvuudet ovat peräisin lapsuuden vaille jäämisestä. En ole saanut tarpeeksi rakkautta ja  hain sitä vaatteiden ostelulla.  Se oli myös hyväksynnän hakua. Jos tuli tilanne että puolisoni lähti reissuun, minut valtasi hylätyksi tulemisen tunne, nettiostelu helpotti oloa. Tai jos jostain syystä loukkaannuin tai koin tulevani petetyksi tunsin tarvetta mennä nettiostoksille. Sieltä sain hetkellisesti lohtua ja kaipaamani rakkautta. Olen ollut monesti todella arvosteleva muiden ihmisten toimintaa kohtaan, en enää. Mikään ei ole koskaan sitä miltä näyttää, kaiken takaa löytyy jokin aiemmin koettu tunne/trauma/kokemus lapsuudesta.  Mutta onneksi ihminen voi muuttaa itseään ja uskomuksiaan. Se ei ole helppoa mutta silloin maailma avautuu uudennäköisenä ja yleensä parempana. Elämä on onnellisempaa ilman pakonomaista tarvetta toteuttaa riippuvuutta. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet! Hyvä muistolause meille kaikille.

Edelleen suosin mieluummin niitä kalliita ja eettisesti tuotettuja vaatteita kuin esim. H&M. Mutta en osta yli yhdessä sovitun budjetin, ja pyrin ostamaan mahdollisimman paljon kirpputoreilta. Ja vain tarpeeseen. Huomasin yks päivä että en edes tiedä millaisia mallistoja lastenvaatemerkeiltä on tänä syksynä tullut, se ei enää ole tärkeää. Koen että elämäni ja raha-asiani ovat tällä hetkellä paljon paremmin hallinnassa kuin koskaan aiemmin, vaikka tulotasomme on tippunut huomattavasti. Olen säästänyt nordnettiin superrahastoihin ja muuallakin on säästössä jonkin verran. Nyt ei tulisi mieleenkään laittaa säästöjä vaatteisiin! Olen erittäin kiitollinen puolisolleni, ilman häntä en olisi koskaan havahtunut miettimään miksi minulla on tarve ostaa hillittömästi. Käännetään parisuhteen ongelmat mahdollisuudeksi tutustua itseemme!

Terveisin, entinen tuhlarivaimo.


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA 
varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

14 kommenttia:

  1. Hieno muutos, onnittelut käännöksestä. Nyt vain ylimääräisiä rahoja sijoituksiin, niin ei mene "ostomania" hukkaan, kun euroilla on järkevä kohde.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista vaimonikin puolesta! Ylimääräistä rahaa ei vielä oikein ole nurkkiin silti kertynyt mutta yritys on kova vähän laittaa sivuunkin ;)

      Poista
  2. Olipa todella hyvä ja ihailtava rehellinen kirjoitus. Arvostan rohkeutta kertoa menneestä toiminnasta ja mahtavaa, millaisen muutoksen olet onnistunut tekemään ja tiedostamaan asioita ostohalujen takana.

    Kiitos hienosta kirjoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista vaimonikin puolesta! Kirjoitus osaltaan yllätti myös minutkin rohkeudellaan. Vaimosta on moneksi ;)

      Poista
  3. Tähän on pakko kommentoida; hienoa että oletTE käsitelleet asiaa erikseen ja YHDESSÄ! Olet päässyt eroon gugguun kahleista :)

    Aikoinaan... juurikin tuolloin 2009 tienoilla minulla oli jo kolme lasta; 2 söpöä tyttöä ja pilkuinen poika. Sain kutsun Me&I kursuille. Kaikilla oli miikkaria, gugguut, metsolat ym oli vasta tulossa.
    Kutsuilla tosiaankin hirvittelin hintoja mutta sorruin ostamaan 25€:n kappalehintaan sammakkomekot molemmille tytöille. Onneksi olivat maanantaikappaleita, tein pesussa jotain väärin tms mutta ne laadukkaat, iäisesti kestävät vaatteet menettivät värinsä heti. Laskostin kulahtaneet kalliit rutjut laatikkoon ja puin lapsemme omatekoiseen sekä ketjuvaatteisiin kirppiksiltä.

    Kerran sitten laatikot kuskattiin peräkonttikirppikselle ja ne kulahtaneen näköiset, kerranpidetyt sammakkokuteet huudettiin näpeistä hintaan 30€/kpl :)

    Voi iloa, voi onnea sanoi ostaja eikä häntä haitannut ollenkaan haalistuneet värit ja pesuhöytyvät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista vaimonikin puolesta! Sinulla on selkeästi käynyt tuuri ;) Matkasi oli jo alkamassa pinnalliseen maailmaan missä vain ulkokuori merkitsee, mutta pesukone pelasti :) Jäit jopa plussalle tuosta vaatekokeilusta. Nämähän ovat huikeita sijoituksia. Arvonnousua ilmassa vielä käytön jälkeenkin. Tuo on oikeasti pelottava tapa huijata itseä kun välillä saa halvalla ja onnistuu myymään kalliimmalla sitä oikeuttaa itselleen harrastuksen järkevänä toimintana. Ja samalla tapaa lapsi leikkaa saksilla halpisvaatteen kun kalliimman. Ja juoksun päättyessä maahan polvilleen hajoaa merkkivaate myös. Mutta hieno tuo sinun tarinasi :)

      Poista
  4. Hienoa, että asiat menevät parempaan suuntaan! Kirjoitus muistuttaa siitä miten jokainen tapaus on yksilöllinen. Sitä helposti vain tuomitsee, mutta kyllä jokaisen asian taustalta löytyy tarina. Toivottavasti joku vastaavan tilanteen kanssa kamppaileva lukee kirjoituksen ja havahtuu realiteetteihin ja teidän tarinanne voi siten auttaa muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista vaimonikin puolesta! Yleensä oma oletus ei ole totuus. Ei niin tai näin vaan jotain siltä väliltä. Omaa blogia aloin kirjoittamaan reilu vuosi sitten ja osaltani toivoinkin jonkun lukijan herättelevän perhettämme todellisuuteen. Toivoin jonkun kertovan jonkun totuuden mikä saa meidät ymmärtämään asiat toisin ja talouden enemmän ylijäämäiseksi. Luotin itseeni enemmän, mutta vaimooni en yhtään. Nyt tarinamme voi olla muille esimerkkinä ja auttaa eteenpäin. Kaikella on ollut merkitystä emmekä tiedä mikä on ollut suurin apu vaimolleni oivallukseen, mutta tänään on kaikki hyvin ja olen ylpeä vaimostani ja hänen kirjoituksestaan :)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos kommentista vaimonikin puolesta! Eikö vain olekin :)

      Poista
  6. Todella oivallinen kirjoitus. En ole itse asiaa tarkemmin ajatellut, mutta tunnistan vastaavaa "oiretta". Yllättävän monet asiat kumpuavat omasta lapsuudesta, eivät vain köyhyyden ja rahattomuuden vaan myös muiden asioiden tiimoilta. Kiitos tästä!

    Hienoa myös, että olette jatkaneet yhdessä. Itsehän myös kerroin luottokorttikurimuksesta puolisolleni, jolloin vasta sain korteista oikeasti otteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommetista vaimonikin puolesta! Oikeastaan sanoisin tuohon niin, että kaikki asiat kumpuavat omasta lapsuudesta ja nuoruudesta. Olet omien elämänkokemusten kanssa tässä pisteessä ja mennyt vaikuttaa sinussa. Joku viisaampi on sanonut, että ihminen joka ei käsittele menneisyyttään elää siinä :)

      Poista
  7. Moikka!

    Mahtioivallusta, riippuvuuslogiikka tosiaan sama, oli kyse mistä vaan! :)

    Oon toisaalta ilonen teidän puolesta, kun teidän perheessä oli tämmönen tapahtuma, nyt ymmärrätte niin paljon enemmän monesta asiasta! :) ja ilonen siksi, koska vaimosi oli niin avoin itelleen! :) Jes! ::)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommetista vaimonikin puolesta! Näinhän se juuri on. Kärsimys synnyttää kriisin ja kriisi laukeaa kärsimyksen tiedostamisella ja käsittelyllä. Sen jälkeen näkee taas hieman paremmin ja on vähemmän tarpeita tuomita muita. Suuremmat ajattelijat ovat sanoneet ettei kannata ikinä katua mitään mennyttä, koska ne ovat tehneet sinusta sen mikä olet tänään. Vastoinkäymiset kutsuvat ihmistä kasvuun vaikkei se kasvaminen ehkä aina maistuisikaan :)

      Poista