perjantai 15. syyskuuta 2017

Rahat ei riitä ruokaan, laskuihin saatikka elämiseen

Otsikon tilanne on tuttua kauraa monessa taloudessa. Meilläkin on sorruttu siihen, että tämä ajatus on ottanut vallan. Onhan se ikävä tilanne kun tili on tyhjänä ja joku lasku pitäisi maksaa juuri silloin. Miten se pääsikin taas yllättämään. Tai sitten se tilanne kun viikko pitäisi vielä selvitä ilman rahaa, mutta jääkaappi ei täyty itsekseen. Kyllä näissä tilanteissa helposti sortuu ajattelemaan tilanteen olevan jotenkin oman vaikutusvallan ulottumattomissa. Rahat ei yksinkertaisesti riitä. Tulee liian vähän palkkaa. Duunarin osa suomessa on olla köyhä ja kituuttaa. Ei suomessa voi rikastua kun lotolla tai isolla perinnöllä. Uhrin mielialalla ei voi muuta kun jatkaa onnetonta taivaltaan kuukaudesta toiseen, mutta entä jos ei suostuisikaan uhriksi tähän näytelmään.



Yllä olevassa taulukossa on meidän talouden menot seurannan aikana. Seuranta päättyi väliaikaisesti viime vuoden lopussa ja alkoi uudestaan tämän vuoden maaliskuusta. Ikävä vääristymä kun nämä neljä kuukautta puuttuvat välistä, mutta vuoden päästä se ei ole enää niin tärkeää kun dataa on tarpeeksi pitkältä ajalta kerättynä. Lokakuu 16 vääristää myös tätä taulukkoa kun silloin maksoimme autolainan ja kaikki muut luotot pois. Kuitenkin tätä taulukkoa kun katsoo niin voi huomata kulujen olevan aivan mitä sattuu kuukaudesta toiseen. Ja kun näitä sitten katsoo vielä tarkemmin kuukausi kuukaudelta niin huomaa vielä paremmin mitä ne menot oikein sisältää. Valintoja. Laskinpa itseäni kiduttaakseni paljonko tuolla taulukon jaksolla niitä menoja on ja niitähän oli hieman yli 100t. Kuukauden menot on saatavissa meidän perheellä alle 4t ja kun laskin sillä arvolla taulukon kuukaudet olisi kuluja tullut vain 64t eli olisiko erilaisilla valinnoilla saanut jopa 36t säästöön tällä taulukon ajanjaksolla. HUH.


Keskustelemme (riitelemme) usein kotona vaimon kanssa nimenomaan näistä raha-asioista. Meidän ajatuksemme ovat niin erilaisia siitä mikä milloinkin on järkevää. Minä köyhemmän kodin kasvattina ajattelen aivan eri tavalla siitä mikä on normikulutusta ja mikä on ylellisyyttä. Pystyn ymmärtämään hyvin näitä kommentteja "kun raha ei riitä" kun ei nähdä mitään mistä voisi säästää. Ei nähdä, että kaikki on omista valinnoista kiinni. Tulotkin on usein omista valinnoista kiinni, mutta poikkeuksiakin on esim työkyvyttömyyden osuessa kohdalle tms erityistilanne. Menot taas ovat lähtökohtaisesti aina omien valintojen myötä syntyviä. Ääriesimerkkinä voisi ottaa jonkun erakon joka karkaa yhteiskunnasta kadoten metsään eläen siellä luonnon antimilla. Tämän voi kyseenalaistaa hyvin onko tämmöinen elämä ylipäätään enää edes mahdollista, mutta rahaa tuo elämä ei vaatisi. 


Jos taas oletetaan ettei nyt aivan erakoiduta ja pysytään yhteiskunnassa mukana niin mitäs niitä valintoja sitten onkaan mitkä vaikuttaa? Asuminen ja ruoka on usein ne suurimmat kuluerät. Keskustan asunnoissa on usein arvokkaampia neliöitä kun taas laitakaupungeista palvelut kaukana. Ei voi suoraan sanoa, että muuta maalle niin on halvempaa kun silloin nousisi matkakustannukset esim ruokakauppaan jne. Kuitenkin se tosiasia, että olet syntynyt Ullanlinnaan ei estä sinua muuttamasta esim Mellunmäkeen. Metro on kätevä ja säästyneellä vuokralla/lainanlyhennyksellä todennäköisesti ostat sen kuukausikortin millä matkustat. Jos taas menosi Mellunmäessäkin on liian isot niin aina voi etsiä halvempia kohteita muualta. Ei sinun ole pakko edes elää koko elämääsi Helsingissä jos rahat on aina tiukalla. Halvempi elämä voi olla mahdollista jopa 50km sisällä nykyisestä asuinpaikasta. Toki ymmärrän asuinpaikan totaalisen vaihtamisen olevan suuri elämänmuutos, mutta yhtäkaikki nämä ovat valintoja. Mikä elämässä on arvokasta. Asutko mielummin köyhänä keskustassa vai kroisoksena laitamailla?


Ruoka on sitten se toinen iso kuluerä. Ensinnä tietenkin perjantaipizzat tai sunnuntain hienot ravintolaruokailut pois jättämällä säästät luonnollisesti jo paljon. Jos ne ei tänäkään päivänä kuulu elämääsi niin silloin täytyy vähän miettiä tarkemmin. Kaikki mitä ruokakaupasta kotiin kannat on nimenomaan valintoja. Ruoka mielletään pakolliseksi pahaksi, mutta sillä vain on iso merkitys mitä ruokaa kotiin kannat ja mistä sitä kannat ja millä sitä kuskaat. Iso Prisma kauempana voi olla halvempi kun lähi Siwa, mutta jos päivittäin ajat Prismaan pikkuostoksille autolla niin säästö voi olla pois jo siinä. Viikottainen iso ostosreissu taas saattaisi jäädä voiton puolelle kun sen keskittäisi halvimpaan mahdolliseen ruokakauppaan. Moni suosii Lidliä, mutta sekin riippuu niin paljoa siitä mitä kaupasta valitsee. Kun sitten maito on loppu niin sen voi hyvin hakea lähisiwasta kävellen tai pyörällä. Tulee halvemmaksi kun pelkkä auton starttaus. Tämä voi kuulostaa tyhmältä, mutta otin tämän esimerkin kun työkaverini asuu 200m päässä työpaikastaan, mutta joka päivä hän ajaa autolla töihin joutuen vielä kiertämään autoteitä pitkin ja näin matka onkin 1km. Eikä auta vaikka hänelle yrittää sanoa ettei siinä ole järkeä. Valintojen maailma.


Itse tehtynä ruokakuluja saa luonnollisesti halvemmaksi kun tekee perusruokia, mutta jos aina tekee jotain spesiaalia niin pelkästään se, että ostaa joka ikistä maustetta ruokakaappiin käyttääkseen sitä vain yhden kerran tulee kalliiksi. Hävikki minimiin. Jos ohjeessa lukee jotain mitä kotona ei ole valmiina niin voiko sen jättää pois tai korvata jollain mitä on. Ja sitten tulee se meidän perheen lempiaihe. Jos esim jugurttia ostetaan litran purkeissa x-määrän niin jos näistä jättäisi muutaman ostamatta niin se ei välttämättä riittäisi juuri silloin kun lapsi sitä aamupalalla haluaisi tai muulloin, mutta onko se pakko riittääkään. Ja ne pikkupurkit jugurttia vasta maksaakin. Jos taas leivän päälle on laittaa makkaraa ja juusto sekä kaviksia niin olet jo saanut paljon. Jos rahasta on tiukkaa niin jo pelkkä leikkeleiden pois jättäminen voisi tuoda ison säästön. Tässä kohtaa me usein väitellään siitä onko jugurtti kaiken pahan alku ja juuri vai onko se vain esimerkki. Pointti nimenomaan on vain saada ajatus heräämään, että se ylipäätään, että on varaa jugurttiin on ylellisyyttä. Jos rahat on todella loppu niin silloin ei kertakaikkiaan voi ostaa edes voita leivän päälle. Niin kauan kun se tilanne ei ole aivan näin paha niin muista ettei ongelmasi ole se, että saat liian vähän rahaa vaan kaikki on kiinni omista valinnoistasi. Jos rahaa ei tosiaan ole edes siihen leipään ja muut valinnat on tiukalla itsekritiikillä katsottu läpi niin silloin on jo todella haastavaa vaikkei mahdotonta. Ehkä joku ulkopuolinen osaisi löytää sen valinnan millä vielä säästäisi euron ja saisi sen leivän.


Ylipäätään ihmisten on vaikea ottaa vastaan yhtään kritiikkiä omista valinnoista. Omat menot ovat vain stabiili tilanne jota ei voi muuttaa. On helpompaa olla uhri ja valittaa kun ottaa vastuuta omista säästöistä. Tulevaisuuden määrittää kuitenkin ne omat valintamme. Euronkin säästö kuukaudessa tuo 12€ vuodessa ja jos voisit nipistää edes 2€ niin summa olisi jo 24€. Sillä saisi jo vaikka mitä. Ja jos lukuihin saisi vaikka yhden nollan perään niin tilanne olisi jo aika luxusta. Mitä köyhempi olet ja mitä vähemmän sinulla on rahaa säästää niin sitä suurempi syy sinulla on säästää ja sitä enemmän sinä helpotat omaa elämääsi. Köyhyys ja rikkaus annetaan meille syntymässä. Kasvatus muokkaa meitä ja tapojamme ajatella, mutta mitä vanhemmaksi tulemme sitä enemmän me voimme kyseenalaistaa sitä onko meidän elämämme menossa siihen suuntaan kun toivomme. Muutos lähtee itsestä ja alkaa pienin askelin. Askel kerrallaan.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

9 kommenttia:

  1. Pääasia on että itse tiedostaa oman kulutuksen ja kyllä kuluttaa sopii jos oma talous sen kestää. Laskelmasi mahdollinen säästö ajanjaksolla kuulostaa todella hurjalta ja herättää varmasti miettimään omia valintoja.

    Omassa kahden aikuisen taloudessa ollaan aika lailla pienemmissä meno-erissä eli keskimäärin 1400-1600€ kuukaudessa kun laskemme molempien menot yhteen. Mutta velkaa ei ole eikä vuokramenoja (omakotitalo) joten raha menee lähinnä perustarpeisiin (sähkö, autoilu, asunto, pitkälti itse tehdyt ruoat + viikottainen ulkona syönti) sekä edullisin harrastuksiin. Vieläkin tuostakin pystyisi puristamaan mutta nykyinen taso tuntuu jo hyvältä eikä edellytä merkittäviä ponnisteluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kyllähän tuo mahdollinen säästö hieman kirpaisi, mutta menneistä voi oppia. Eteenpäin positiivisin mielin niin se 36t on todellista joku päivä.

      Kahden aikuisen talous on kyllä huomattavasti kevyempi kuin suurperheen. Okt ei varmasti ole edes se halvin ratkaisu kahdelle, mutta varmasti mukava. Ja ei se varmaan niin iso ole kuin mitä lapsiperheen kanssa tarvitsee. Eihän sitä minunkaan mielestä tarvitse ihmisten kulutustaan puristaa enempää kun tuntuu hyvältä jos talous muutoinkin on ylijäämäinen. Jokainen taaplaa tyylillään ja jos tavoitteena on nopea taloudellinen riippumattomuus niin silloin kulujen ruuvaaminen on varmasti mielekästä. Elämä on kuitenkin elettäväksi tarkoitettu ja jos elämä maistuu niin mitä sitä rahasta ressaamaan. Meillä toistaiseksi tulotaso niin alhainen, että vaatii tarkempaa silmäilyä ettei vanhat säästöt tule syödyksi.

      Poista
  2. Mielestäni tuo on juuri hyvinkin erikoista, kulutetaan yli oman varallisuuden ja sitten kituutetaan sen jälkeen. Itse olen hyvin tyytyväinen omaan kasvatukseeni minkä ansiosta olen huomannut, että taloudellisten asioiden miettiminen etukäteen tarkoittaa, että rahaa on riittävästi.

    Mielestäni Suomessa kaikki paitsi opiskelijat saavat tarpeeksi rahaa. Opiskelijakin voi elää sillä 500 eurolla (vuokra + muut), mutta se menee jo aika säälittäväksi. Elämä on täynnä valintoja. Itseäni hirvittää käyttää kuukaudessa esimerkiksi 1200€ per henkilö, olen vain niin tottunut miettimään asioita. Mutta silti koen usein, että ystäväni ajattelevat, että olen pilalle hemmoteltu, koska minulla on aina varaa ostaa näyttäviä asioita (esim. iso televisio, playstation, hyvä tietokone). En osta niitä sen takia, että näyttäisi siltä, että minulla on rahaa, ostan niitä koska koen, että ne ovat parempia asioita kuin viisi 5 euron kaljaa baarissa, kerran tai pari viikossa. Moni itseään köyhänä pitävä kuluttaa rahaa täysin huomaamattaan. Ajatus menee usein niin, että se on vain 50€ enemmän kuukaudessa. Sehän tietenkin tarkoittaa 600€ hukkaan vuodessa. Näille henkilöille se 600€ on sitten samassa aivan järjettömän suuri summa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Erikoistahan se todella onkin, että ensin kulutetaan ja sitten kituutetaan. Valitettavasti meillä kaikilla on omat sokeat pisteet mitä emme ymmärrä ajatella tarpeeksi objektiivisesti. Meillä on tehty juuri noin, että yli kymmenen vuoden taipaleella on alkuun tuhlattu rahaa ja nyt sitten ne maksut on kuitattu ja alettu "kituuttamaan". En tiedä tarkoititko tätä meidän tarinaa vai yleisesti, mutta toisten elämän näkee niin helposti vierestä missä kohtaa mennään metsään. Omaa ei niinkään ja vaatii eräänlaisen herätyksen, jotta vanhat piintyneet tavat alkavat muuttua. Jos olet oppinut elämään yhdellä tavalla niin voi olla vaikeaa edes tajuta, että on olemassa järkevämpiäkin tapoja elää. Onneksi elämässä on aina aikaa kasvulle viimeiseen hengenvetoon saakka.

      Itse olen omakohtaisesti kokenut nuorena opiskelijana, että kun noin 50€ opintotuella on pitänyt ostaa lukion ja kauppiksen kirjat sekä kustantaa nuoren hulttion elämää niin siinä on hauskuus kaukana. Kyllähän kotona ruuan sai, muttei taloudellista tukea ja kun useinkaan ei tullut oltua ruoka-aikana kotona niin kulut olivat vielä isommat. Puolitoista vuotta tätä riitti ja siirryin työelämään. Toki olin valinnut myös väärän alan kun datanomi-linja ei ollut ollenkaan minun juttu. Suurelta osin kuitenkin raha vaikutti.

      Minun on vaikea asettaa mitään lukuja millä yksi hlö elää kun jokaisen talouden koko tuo mukaan omat erikoisuutensa. Sinkku maksaa kaiken itse ja pariskunta puoliksi. Lapset taas kuluttavat eri ikäkausissa eri summia. Olen aivan samaa mieltä tuosta huomaamatta kuluttamisesta. Ja kyllä se rahan arvo on pienituloisella aivan eri kuin suurituloisella. Toinen sijoittaa tuon 600€ kuukaudessa ja minä vuodessa ;)

      Poista
    2. En tosiaan tarkoittanut juuri teidän tarinaanne, vaan yleisesti. Omasta kirjoituksestasi sain mielikuvan, että olet "parantamassa" tapojasi/tapojanne. Parantaminenhan on subjektiivinen asia, kun taloudesta puhutaan. Toisille täysillä eläminen on miellyttävämpää, kuin toisille. Itse tosiaan aiheuttaisin itselleni enemmän mielipahaa kuin hyvää jos en miettisi talouttani läpi etukäteen.

      Poista
    3. Näin arvelinkin. Toki kelpaa myös meidän tarinaamme, mutta nyt on kurssin käännös meneillään. Rouvan mielestä tämä hienoista kituuttamista nyt on ;) Kulutusjuhlat on osaltamme ohi ja nyt täytyy löytää se oikea taso missä tullaan menemään. Uskon vakaasti siihen, että vaikka tulomme olisi isommat niin kävisimme samat "perheriidat" tekstissäni mainitusta ajattelusta. Nyt kun opimme karsimaan pois ne turhat asiat niin kun tulot väistämättä nousee ilman onnettomuuksia on varmaankin helppoa elää lisääntyvillä tuloilla. Nythän tulomme tälle vuoteen tippui noin 50% viime vuoden keskiarvosta. Ja tuo viimeinen lauseesi on niin totta meidän kohdalla. Taloutta on seurattava etukäteen ja jälkikäteen ainakin siihen asti kunnes kulut on hanskassa automaattisesti. Eli kun elämäntapa on sisäistetty.

      Poista
  3. Omassa kaveripiirissäni olen huomannut säännöllisesti sen, että mitä pienempi palkka, sitä kalliimpi kännykkä ja merkkilaukku jne.

    Kun taas ne, jotka tienaavat sopivasti, ostavat hinta/laatusuhteeltaan kukkarolle sopivia tuotteita. Kännykän ei tarvitse olla se priima 800€, koska samat toiminnot ilman merkkilisää löytyy siitä 200€ puhelimesta. Sama juttu sillä merkkilaukulla, tosi hyvä nahkalaukku maksaa 150€, mutta jos haluat pröystäillä merkillä,maksaa se "sama" laukku 500€.

    Mikä on sitä välttämätöntä kulutusta? Kuuluuko nämä edellä mainitut tuotteet köyhänkin ehdottomiin vaatimuksiin, mutta taas sen keskituloisen vaatinuksiin ne ei kuulu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Näinhän se ikävä kyllä taitaa mennä. Heikommilla tuloilla on varmaan "pakko" hommata näitä statuksia kun kaikilla muillakin on. Häpeä estää monesti tekemästä niitä järkevämpiä valintoja. Monesti myös vähävaraiset tuntevat syyllisyyttä siitä, etteivät voi tarjota vaikkapa lapsilleen mitään ja sitten jouluna kontrolli karkaa lapasesta kun halutaan, että lapsi voi edes jouluna kertoa saaneen lahjoja. Usein nämä ei ole arvokkaita, mutta määrällisesti monta lahjaa.

      Välttämätön kulutus on sitä mitä ilman et voi elää. Pikkaisen jos jää löysää rahaa niin voit toki höllätä ja ostaa sitä mitä tarvitset, mutta et sitä mitä haluat. Ja jos jotakin todella haluat niin säästämällä siihen on sekin käden ulottuvilla. Uusi iPhone on varmasti kiva, mutta kuuluu ehdottomasti tuohon halu kategoriaan. Valintojen vaikutus korostuu mitä pienemmät tulot on :)

      Poista