keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Esikoisen salkku - voiko pienituloinen sijoittaa lapselleen?

Esikoiseni ei aivan vielä ole täyttänyt kymmentä, mutta se tapahtuu vielä tässä kuussa. Olen ajatellut laittaa tänne muistiin missä mentiin 10 vuoden kohdalla niin pystyn seurailla lasten salkkujen eroja samoissa ikävaiheissa helpoiten. Esikoiseni on pelissä häviäjänä kun hänen rahastonsa kerkiää olla vähemmän kuin muilla lapsilla kasvamassa korkoa korolle. Nyt ne kuitenkin on jo pian kolme vuotta kasvanut korkoa korolle ja täytyy myöntää, että hyvältä tuntuu.

Esikoisen syntyessä avasimme hänelle S-pankin tuottotilin. Olin siinä vaiheessa provikkapalkalla ja tuloni olivat luvalla sanoen kehnot. Vaimoni tietenkin äitiyslomalla vastasyntyneen kanssa. Mietimme sopivaa summaa mikä olisi aina mahdollista laittaa vaikka missä tilanteessa ja vaikka lapsia olisi useampikin. Päädyimme niinkin alhaiseen summaan kun 5€/kk ja laskimme sen olevan 1080€ sijoitettua rahaa kun lapsi on 18-vuotias ja jos sitten tuottoa olisi tullut niin saisi edes jotakin. Korkohan ei ollut käytännössä mitään ja kun tililtä oli helppo myös lainata oli tämäkin säästöprojekti menossa aivan väärin. Onneksi vajaat kolme vuotta sitten avasimme sitten kaikille lapsille omat arvo-osuustilit Nordnettiin. Siellä rahat on turvassa vanhemmilta. Päätimme siirtää kolmen kuukauden välein 15€ niin summa säilyi samana ja kun se oli minimimerkintäsumma superrahastoihin.

Esikoiseni salkkuun on Nordnetin kirjanpidon mukaan laitettu nyt 599,99€ ja en ole vielä nähnyt tarpeeksi vaivaa, jotta olisin selvittänyt tuon, että mihin katosi sentti? Tasasummia meidän pitäisi olla aina siirtänyt niin hieman oudolta virheeltä tuo luku tuntuu. Toteutumatonta tuottoa on tälle päivälle 211,45€ eli salkun markkina-arvo on 811,44€. Olemme siis saaneet esikoiselle salkkuun 3 ja puolen vuoden edestä enemmän rahaa kun olemme sinne itse syytäneet. Korkoa korolle toimii myös pienissä summissa :)



Tuotto on ollut mielestäni erittäin hyvä. Tämä on siis noin kahta kuukautta vajaan kolmen vuoden tuotto ja tullut pelkkien supereiden varaan rakennetusta salkusta. Paino on kaikkien neljän kanssa aika samoissa Suomen ollessa isoin 28,7% osuudella ja Norjan pienin 22,2% osuudella. Sitä en aivan ymmärtänyt mikä suuri viisaus on tässä takana kun hankintasummissa oli pikkaisen hajontaa. Meidän sopimus on ollut, että vaimoni hoitaa nämä siirrot ja olemme päätyneet tasajakoon kaikkien supereiden kesken niin kaikissa olisi pitänyt olla 150€. Joskus vaimo kuulemma katsoo mikä superi on eniten mennyt alas ja ostaa sitä laskevaan kurssiin. Ehkä selitys on tämä. Erothan on kuitenkin muutaman kympin sisällä kaikissa.

Esikoiseni on tietoinen tästä salkusta. Olen näyttänyt hänelle kuinka homma toimii. Yritän kasvattaa fiksua rahankäyttäjää kuitenkaan tekemästä rahasta itseisarvoa. Olen pitänyt hänelle ja pienemmille sisaruksille taannoin myös excel pankkia jos haluavat tuoda käteisensä minulle säästöön. Homma lähti hyvin käyntiin ja lapset alkoivat ymmärtää koron muodostumista, mutta maksamani hurjat päiväkorot saivat pankin ajautumaan konkurssiin. Toki pankki selvisi kuivin jaloin ja lapset saivat sen mitä excelin ruudulla näkyi. Kyllä se hurjaa vauhtia kasvoi ;) Esikoisella taitaa tällä hetkellä olla lompakossaan reilun satasen verran. Rahaa hän ei juurikaan saa 8€ vastikkeellista kuukausirahaa lukuunottamatta sekä jotain lahjarahoja syntymäpäivinä taikka sitten marjanpoiminnalla tms. Kuitenkin hän on mm säästänyt pitkäjänteisesti ja ostanut itselleen yli 100€ legopaketin ja maksanut itsensä huvittelemaan puuhapuistoon jne. Hänellä on aina rahaa siihen mitä hän haluaa. Uskoisin, että hän tulee osaamaan rahan kanssa toimimisen.

Mielestäni tällä postauksella olen osoittanut sen, että pienituloinenkin voi sijoittaa lapselleen. Toimeentulon asiakashan ei tätä vetoapua omaan talouteensa saa käyttää ja vasta luinkin jostain naisesta, joka joutui myymään lapsensa salkun tyhjäksi. Kuitenkin jos tulosi tulevat muualta kun tt-tuen piiristä niin tästä voi ottaa mallia kuinka nimenomaan pienet summat kasvattavat isompaa pottia pitkäjänteisellä sijoittamisella. Mitä vähemmän sinulla on mahdollista säästää ja sijoittaa niin sitä suuremman vetoavun omaan talouteesi saat. Eikä näissä kannata verrata sitä kuinka isommalla summalla olisi saanut paljon enemmän. Tämäkin summa on iso pienillä tuloilla toimeen tuleville. 

En tiedä mitä esikoiseni aikanaan näillä rahoillaan tekee. Ite toivon hänen tämän avulla ymmärtävän jotain taloudesta mitä en itse siitä 18-vuotiaana vielä ymmärtänyt. Jos käy niin, ettei meillä ole hänen ajokorttia varaa avustaa tai kustantaa kokonaan, niin hän voi käyttää rahat vaikkapa siihen. Tai tehköön miten lystää. Summa ei ole suuren suuri, mutta sen merkitys on kuitenkin suuri. Hienoa antaa lapselle edes pieni avustus oman elämän rakentamiseen. Meillä ei saanut kun 50m etumatkaa ennenkuin isäukko alkoi roimia suolahauleja perään kuistin verannalta :) Viimeinen lause taisi olla Jaakko-Tepon kertomus omasta perinnöstään. Yhtä kaikki tyhjin taskuin on maailmalle lähdetty.


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

torstai 19. lokakuuta 2017

Oma mieli vaurastumisen esteenä

Olen saanut blogilleni jo mukavasti lukukertoja ja kommentteja. Olen siitä kiitollinen ja tykkään perustelluista kommenteista jotka saavat itsenikin pohtimaan asioita monelta kantilta. Se on tervettä ja auttaa hyvin pitämään jalat maassa ettei ajaudu johonkin kuplaan minkä sisältä vain katsoo yhdenlaista maailmaa. Olen luonteeltani optimisti ja uskon naivisti jokaisen ihmisen mahdollisuuksiin edetä elämässä. On toki aina olemassa myös hän, joka jonkun asian takia on kyvytön tekemään elämälleen enää yhtään mitään. Sairauksia on niin monenlaisia ja elämäntilanteita erilaisia.

En lähtökohtaisesti kirjoittaessani kirjoita tekstiäni niille, ketkä makaavat kenties sairaalassa ilman mahdollisuuksia. Ajattelen kirjoittavani tekstiä lähinnä ihmisille kenellä on mahdollisuus itse hakea tietoa ja kiinnostusta seurata blogeja. Toki en halua erotella ketään lukijoita pois. Pyrin kirjoittamaan omista lähtökohdistani kun ei olla synnytty kultalusikka suussa. Köyhyys on itselle läheinen asia vaikken todellisesta köyhyydestä välttämättä mitään ymmärräkään. Enhän sentään ole nähnyt koskaan nälkää. Toisaalta onko aina oltava itse kokenut jotakin voidakseen ymmärtää asiaa. Usein juuri köyhyyden kohdalla kun esittää näkemyksiä elämänlaadun parantamiseen nousee nämä puolustusmekanismit jolloin vedotaan siihen ettei kaikki ole mahdollista. Olen saanut keskustella näitä keskusteluja A nimimerkin kanssa kommenttiosiossa toisen postauksen alla ja nämä keskustelut saivat minut kirjoittamaan aiheesta ihan oman postauksen. Kiitokset kommenteista ja toivottavasti kommentoit jatkossakin :)

Olen omaa historiaani kertoillut blogissani avoimesti ja vaikken olekaan koskaan ollut koditon niin olen saanut silti taloudellisesti köyhän kasvatuksen. Vähän aikaa sitten osui silmiini Varapuun Mikko Sjögrenin video missä käytettiin termiä taalan tarina. En ole Varapuun koulutuksia hyödyntänyt, mutta tunnetaloutesi kirjan olen lukenut ja jonkun videon katsonut youtubesta. Oma historiani on tosiaan ollut tämmöinen taalan tarina mihin kuuluu nimenomaan se ettei nähdä mahdollisuuksia. Taalan tarinassa on moni asia mahdoton kun ei satu olemaan sitä eikä tätä taikka tuota. Helppoa se varakkaan on puhua kun on laittaa peliin alkupääomaa millä saa pyörän pyörimään. Raha tulee rahan luokse ja niin päin pois.

Mikko Sjögren puhuu taalan tarinan päivittämisestä ja melkein uhrasin 15€ jolla olisin päässyt hänen kurssille missä luvattiin päivittää tämä tarina. Päätin kuitenkin skipata sen ja säästää 15€ ja toivoa etten menettänyt paljoa ja ehkäpä minä jo jotakin olen päivittänyt omasta tarinastani. Voi olla, että olen katkerasti väärässä ja joskus vuosien päästä ymmärrän näiden varallisuuskoulutusten arvon. Olen ehkä vähän jästipää enkä suostu maksamaan siitä, että säästän rahaa jatkossa? Mielestäni kuitenkin tämä taalan tarina on loistava vertauskuva tähän köyhään kasvatukseen. Kun lapsena ihminen alkaa omaksumaan vanhempiensa talousoppeja niin jos tarjolla on vain taalan tarina niin helposti lapsi aikuistuttuaan tulee vain sen taalan tienaamaan.

En tiedä miksi olin jo lapsena niin kovasti erilainen rahan kanssa kun isosisarukseni. Ehkä oma maailmankuvani oli laajentunut sen takia, että tykkäsin tilastoista ja matematiikasta. Tein taulukoita mm urheilusta ja milloin mistäkin. Kai näistä näki, että 1+1=2 ja kun luvut kasvaa niin se on enemmän. Opin myös jo pienenä rahan kanssa toimimista, mutta koskaan en voinut kuvitella niin, että minusta joku päivä tulee vauras ihminen. Ainakaan en kuvitelmissaan uskonut siihen todella. Ei se ollut minulle mahdollista. Rikkaille kyllä. Oman yrityksen perustin oikeastaan enemmän onnekkaiden sattumien kautta. En ehkä olisi koskaan uskaltanut sitä muutoin tehdä. Ehkä olisin vieläkin varastolla ellei vaimoni olisi näyttänyt minulle ilmoitusta missä haettiin kiinteistönvälittäjää ilman aiempaa koulutusta. En tiedä mikä on ollut ratkaiseva sysäys millekin, mutta pikkuhiljaa on ruvennut usko omiin mahdollisuuksiin lisääntyä. Ehkä en olekaan läpi elämän varaton sijoittaja. Ehkä oma taalan tarinani on alkanut pikkuhiljaa päivittyä. Omaa viisauttani en ole tässä tilanteessa ja siksi en köyhiä ihmisiä syyllistäkään omasta tilanteesta. En ole sen parempi. Kehoitan kuitenkin ottamaan vastuuta omasta elämästä ja aloittaa oman taalan tarinan tunnistamisesta ja päivittämisestä.

Jos vanhemmat ovat tienanneet tonnin kuussa ja itse saat nyt 1500€ niin saatat pitää itseäsi onnistuneenpana kun omat vanhempasi. Saatat ajatella, että se on oma maximisi kun kerta olet tämmöisestä vähävaraisesta perheestä. Joku toinen tienaa kymmenen kertaa enemmän. Se on kuitenkin jo ajatuksissa mahdotonta omalle kohdalle. Kyllähän se onkin niin ettei se ole kovinkaan suurella todennäköisyydellä mahdollista ainakaan huomenna nostaa tulotasoa sinne. Entäpä kuitenkin jos alkaisit ottaa niitä pieniä askelia. Ensimmäinen askel on luopua taalan tarinasta ja aloittaa unelmointi. Voisiko jokin pieni kurssi olla mahdollinen millä saisit lisättyä omaa tietotaitoa. Opiskella työn ohessa uutta alaa. Entä voisitko tehdä nykyistä työtäsi yrittäjänä.

Kun uskaltaa ajatella isosti ja mieli on avoimena uusille mahdollisuuksille niin haluan uskoa kaiken olevan mahdollista. En itsekään ole vielä noussut omasta suostani kovinkaan korkealle. Olen silti ylpeä siitä tilanteesta missä nyt olen. En ole silti vielä omassa maximissani ellei sitten tapahdu jotain yllättävää. En silti aio pelätä sitä yllättävää vaan teen päivittäin huomisesta parempaa. Annan itselleni mahdollisuuden vaurastua enkä anna taalan tarinan pilata sitä. Olen lyhyen elämäni varrella oppinut positiivisen kierteen tuovan mukanaan lisää hyvää. Se on oikeastaan suurin oivallukseni tähän astisesta elämästä. Ei se ole vain pelkkä klisee taikka jenkkihypeä vaan aivan aidosti uskomalla itseesi ja unelmoimalla isosti voit askel askeleelta parantaa nykyistä tilannettasi ja vaurastua. Onko sinun mielesi sinun vaurastumisen esteenä?

Ja loppuun vielä toteamus, että onhan se selvä, että rikkaan on helpompi rikastua lisää kun köyhän vaurastua, mutta mitä sitten. Se on silti juuri sinulle mahdollista ja sinä voit sen tehdä. Tehdään se kaikki yhdessä!


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

lauantai 14. lokakuuta 2017

Lisätuloja yritystoiminnasta

Olen täällä blogissa kertonut oman yrittäjän urani alkuvuosista. Hommat etenivät siihen pisteeseen ettei ala enää kiinnostanut ja toinen ala alkoi kiinnostamaan niin lujaa, että päätin myydä liiketoimintani ja aloittaa opiskelut. Kuitenkin oli kokoajan selvää etten tulisi myymään yritystäni pois vaan pyrin siihen, että saan myytyä vain liiketoiminnan. Liiketoiminnan myynnin suoritinkin sitten hieman hövelisti niin, että huoltomieheni sai liiketoiminnan haltuunsa maksamatta siitä alkuun yhtään mitään. Olisin toki myynyt yritykseni suoraan halvemmalla, mutta hän ei halunnut juosta pankkiin lainaa hakemaan joten tarjosin hänelle eri pituisia osamaksuja joissa oli aina korotusta kokonaissummaan sen pohjalta kuinka pitkän maksuajan hän valitsee. Hän sitten valitsi kolmen vuoden maksuajan ja sain mielestäni hyvän hinnan yrityksestä tällä tavoin. Sopimus laadittiin tietenkin tarkasti ja olenkin voinut olla rauhallisin mielin tarvitsematta juurikaan ressata siitä tuleeko maksut ajallaan. Jos maksu myöhästyisi sovitusta olisi siinä välitön kertakorvaus sekä viivästyskorko ylittyvältä ajalta. Lisäksi hän vastaa henkilökohtaisella omaisuudellaan maksuista ja tarvittaessa joutuisi siis myymään vaikka kotinsa ongelmien ilmetessä. Onneksi kaikki on kuitenkin sujunut hyvin eikä mitään ongelmia ole maksuissa ilmennyt ja jäljellä on enää vuoden verran maksettavaa. Sopimus on kuitenkin aina tehtävä niin, että voit jopa toivoa toisen sitä rikkovan. Toki oikeusprosessit olisivat ikäviä, mutta sopimus oli laadittu niin, että tuttu lakimies tuumasi voiton olevan lähes varma mikäli joskus olisi jouduttu niin pitkälle.

Vielä yrittäjänä toimiessa oli niitä päiviä jolloin varsinainen yritystoiminta ei oikein maistunut. Tuli paljon notkuttua varastolla järjestäen paikkoja ja tehden nippelihommia koneella kehittäen liiketoiminnan seurantaa. Tietenkin myös asiakkuuksien hoitoa puhelimitse sekä asiakastapaamisia tuli tehtyä näiden varastopäivien aikana. Ei se siis pelkkää pelleilyä ollut vaikka paljon meni aikaa myös epäolennaisuuksiin. Näiden varastopäivien aikana tuli myös harrastettua erilaisia laskelmia excelillä ja yhtenä lempiaiheenani oli laskea kannattavuuksia erilaisilla liiketoiminta ideoilla mitä mieleen putkahteli. Olin vuokralla kyseisessä varastossa ja laskin usein myös kuinka paljon kannattavampaa olisi ollut maksaa varastoa itselle vuokran sijasta ja samalla laskea kuinka paljon vuokranantajani hyötyy minusta. Laskelmia tuli vietyä pitkälle ja aina vain isoimmilla hallimäärillä. Alkoi tulla tuntumaa siitä kuinka helppoa ja vaivatonta olisi vain pyörittää varastoilla bisnestä. Kävinkin siihen aikaan muutamia neuvotteluja oman vuokranantajani kanssa sekä alueen muiden hallien omistajien kanssa. Homma kaatui kuitenkin aina siihen, etten uskaltanut lisälainoittaa yritystäni kun oli Finnveralle maksettavaa ja muutenkin elin kädestä suuhun kupaten firman kassaa sitä mukaa kun myyntiä tuli enemmän. Ajatus kuitenkin muhi samassa aivolokerossa asuntosijoittamisen kanssa.

Liiketoiminnan myynnin aikaan firman kassa oli huonossa hapessa. Alkuun osamaksut menivät vanhojen laskujen maksuun sekä verovelkojen hoitamiseen ja Finnveran lainan loppuun saattamiseen. Lopulta oltiin siinä tilanteessa, että firma alkoi lähestyä velatonta pistettä ja osamaksut alkaisivat jäädä kassaan. Oli tullut aika lähteä miettimään mitä seuraavaksi tekisin. Olin jo pitkään tästä vaihtoehdosta puhunut muutamille ystäville ja parin kanssa oltiin juteltu enemmän tai vähemmän vakavastikin aiheesta. Olisin toki voinut mennä pankkiin ja hakea lainaa osamaksueriä vastaan ja aloittaa hommat, mutta halusin mukaan nämä kaksi ystävääni. Kyse ei ollut kuitenkaan mistään hyväntekeväisyydestä vaan laskelmoin tilanteen niin, että saan kahdelta ystävältäni näkemyksiä mitä en välttämättä itse osaisi ajatella ja tietenkin myös kassan täytettä millä homman voi polkaista paremmin käyntiin. Lisäksi yhdessä toimiminen on mukavampaa kun yksin. Alkuvuodesta sain vahvistuksen näiltä ystäviltä, että homma kiinnostaa tosissaan ja he ovat valmiita ostamaan osuuden yrityksestä. Ajatus oli heti keväällä polkaista homma liikkeelle, mutta eihän nämä asiat päivässä etene. Piti selvitellä paras tapa suunnatulle osakeannille ja ystävien piti järjestellä rahoitukset omalta puoleltaan kuntoon. Firman arvo piti laskea myös kohdalleen, joka toki oli sinällään simppeli toimenpide kun firman arvo oli käytännössä vain osamaksuista tuleva kassavirta. Päädyimme lisäämään osakkeiden määrää alun kahden osakkeen lisäksi ja näistä jäi vaimolleni ja minulle hieman yli 50% osuus ja ystäville sitten kumpaisellekin reilun 20% osuudet. Kaikista näistä toimista sai pulittaa ikäviä kustannuksia tilitoimistolle sekä eri instansseille. Paperiasiat kuntoon ja kohteiden lopullinen valitseminen pääsi todenteolla käyntiin. Pankin kanssa neuvoteltiin myös vähän vipua aloitukseen ja saimme sen uutena toimijana 2,5% kokonaiskorolla. Yrityslainat ovat aina vähän arvokkaampia kun yksityisellä puolella, mutta eiköhän tuolle korolle saa tehtyä ajan kanssa jotakin kun voi vähän paremmin alkaa kilpailuttamaan. Nyt olen naimisissa kyseisen pankin kanssa kun omat talolainani ovat sieltä sekä tuleva rakennusprojektikin on tarkoitus toteuttaa kyseisen pankin kanssa.

Olimme ajatellut hommata ensin kolme kohdetta, mutta päätimmekin aloittaa alkuun kahdella riskien minimoimiseksi. Saimme kaksi kohdetta valituksi ja ostetuksi elokuussa. Lainaa otettiin pankista pikkusumma, joka varmasti tulee kuitatuksi siinä kohtaa kun osamaksut liiketoiminnasta ovat maksettu loppuun. Toisessa oli valmiina vuokralainen, jonka kanssa saimme jatkettua vuokrasopimusta vuodeksi eteenpäin määrä-aikaisena, jonka jälkeen toistaiseksi voimassa olevaksi. Toisen kohteen vuokralaisen jouduimme etsimään itse. Tämän kanssa menikin niin, että alkuun tuli heti kaksi tyhjää kuukautta kun piti opetella oikeat kanavat missä ilmoittaa. Lisäksi olimme tyhmyyttäni hommanneet kohteet niin, ettei niihin voinut ajatellakaan muuta kun alv-rekisterissä olevia yrityksiä ja näin torppasimme kaikki yksityiset tilan tarvitsijat pois. Virheistä oppii ja onneksi niihin oli varauduttu kassan puolesta ettei ongelmia päässyt syntymään. Nyt sitten vuokralainen löytyi toiseenkin kohteeseen ja voikin ruveta katsomaan todellisia lukuja mitä tästä hommasta oikein jää käteen. Kotiläksyt on tehty, mutta viimeiset laskelmat on aina tarkempia kun on todelliset luvut tiedossa. Toinen kohde oli velaton ja toisessa oli yhtiölainaa. Nyt sitten näyttää siltä, että toinen kohde pyörisi täysin omalla kassavirrallaan, mutta yhtiölainan omaava tila vaatii hieman enemmän kun tilasta tuleva vuokra on. Kuitenkin kun laskee pankin lyhennyksen sekä yhtiölainan lyhennyksen kotiinpäin tulevaksi niin molemmat kohteet ovat tuottavia ja tämä yhtiölainalla oleva kohde tuokin paljon paremman oman pääoman tuoton.

Laskin homman auki nykytiedoilla ja kassaan pitäisi joka kuussa jäädä jonkun verran täytettä. Juna on siis käynnissä ja tulee aikanaan tuottamaan vetoapua tähän omaan vaurastumisen projektiin kun joskus hamassa tulevaisuudessa näitä rahoja yrityksestä haluamme ruveta kotiuttamaan. Nyt mieli on levollinen tämän projektin suhteen ja nuoruuden haave asuntosijoittaksi pääsemiseksi on ottanut ison harppauksen. Olisiko seuraavien vuosien aikana järkevää hommata joku sijoitusasuntokin vai pitäisikö nyt keskittyä tähän hallipuoleen. Toistaiseksi tuntuu tämä hallipuoli mukavammalta ja turvallisemmalta sillä tänä päivänä tuntuu jokainen olevan asuntosijoittaja. Onkohan sillä puolella jo ylikuumentumisen merkkejä ilmassa. Ja mitä olen lukenut asuntosijoittamisen vuokratuotoista niin tuntuisi nämä hallien tuotot olevan helpommin saatavissa. Lisäksi tällä sijoitetulla summalla olisi ollut hankalaa edes löytää yksiötä. Halleja saa halvemmalla ja nopeammin useita jolloin kaikki munat ei ole vain yhdessä korissa. Yksi kohde on riski mikäli tulisi tyhjiä kuukausia, mutta esim kymmenen kohteen osalla ei yhden tyhjät kuukaudet haittaa kun muut kompensoivat tilannetta.

Nyt on mukava tilanne huomata ettei tässä olla aivan varaton sijoittaja sillä nythän tilanne on niin, että varat on ja sijottaminen voi todella päästä käyntiin. Nälkä kasvaa syödessä ja mieli tekisi lisäostoksille. Täytyy hetki nyt kartoitella tilannetta ja tehdä peliliikkeitä. Kokonaisuudessa tämä projekti on tuonut tähän vuoteen mukavaa lisävärinää. Onko lukijoillani kokemuksia asuntosijoittamisesta taikka toimitiloihin sijoittamisesta? Kuulisin mielelläni kokemuksia näistä tarinoista. Kannustan ihmisiä ottamaan pieniä riskejä ja aloittamaan edes pienimuotoisesti miettimään lisäkeinoja vaurastumiseen ja kassavirran nostamiseen. Toivottavasti en kuitenkaan sahaa tällä omaan oksaani ja joutuvani huomaamaan kuinka kilpailu alalla kiristyy liiaksi ;) Onneksi sentään lukijoita on tätä nykyä blogillani ollut vain reilun 15t lukijan verran ja suosituimpien tekstien osaltakaan ei olla saavutettu vielä 500 lukukertaa. Ehkä tämän avaaminen blogissa ei vielä saa kaikkia suomalaisia ryntäämään hallikaupoille :D Jos kuitenkin ryntäät hallikaupoille niin laitahan palautetta miten hommat etenee.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

maanantai 9. lokakuuta 2017

Ajatuksia köyhän ja rikkaan kohtaamisesta

Katsoin tuossa juuri kymmenminuuttisen Ylen klipin siitä kuinka köyhä nainen ja kansanedustaja Susanna Koski pistetään teennäiseen tapaamiseen toistensa kanssa saadakseen päätä pois omasta kuplastaan. Tarinan pahis Susanna Koski on tullut tunnetuksi kovista puheistaan ja jokainen on oman onnensa seppä ajattelustaan. Kokoomuksessa tätä ajatusta on laajastikin liikenteessä ja siinä on osa totuutta. Osa totuutta on myös se ettei jokainen todellakaan ole samalla viivalla lähtöjään ja siksi tämä pitäisi huomioida ennen kun vaaditaan jokaiselta yksilöltä samoja asioita.


En rupea tähän luennoimaan ihmisen kasvusta sen enempää muuten kun toteamalla sen olevan koko elämän prosessi. Kuitenkin varsinaista vastuun ottamista omista valinnoistaan voidaan edellyttää jo lakienkin puolesta vasta täysi-ikäiseltä ihmiseltä. Toisinsanoen oman onnensa seppä ajattelu ei todellakaan koske näitä alaikäisiä joilta emme muutenkaan odota vastuullista päättämistä. Kuitenkin tuossa ikävaiheessa tehdään jo valtavan suuria ratkaisuja tulevaa elintasoa määrittämään. Pelkästään jo lapsen koulumyönteisyyteen on iso vaikutus sillä mitä tarinoita lapsi koulusta kuulee. Pelkästään ravinnon ja unen merkityksellä on iso vaikutus oppimiseen. Ja tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin kuinka paljon vaikutuksia lapsuudella on. Olisiko Susanna Koski asemassaan jos hän olisi elänyt vastapelurin lapsuuden? Nämä olisi hyvä tiedostaa vaarallisessa jokainen on oman onnensa seppä ajattelussaan.


Eikö jokainen sitten voi vaikuttaa omaan elämäänsä? Tottakai voi ja pitääkin. Silti mahdollisuudet on erilaiset. Jos mietitään Suomea niin täällähän tuo ero on varmasti maailman pienin. Köyhissä maissa tämä valinta tulevasta vauraudesta on oikeastaan tehty jo syntymän hetkellä. Jos et pääse edes kouluun tai joudut alta kymmenen ikäisenä tekemään yli 12h päivässä raskasta työtä niin ei siinä ympäristössä luovuus kuki ja tämä polku on määrätty käytännössä päättymään lyhyeen ja raskaaseen elämään. Täällä lintukodossa me kuitenkin voimme vaikuttaa itse. Jokainen omista lähtökohdistaan, mutta kuitenkin vastuullisena toimijana.


Kyseinen rouva klipissä eli todellista köyhyyttä. Oli sairauksia ja ero. Koko tarinaa emme tietenkään tiedä eikä se meille kuulu. On kohtuutonta sanoa ihmiselle, joka itkee omaa köyhyyttään ja oikeasti elää nälässä, että ryhdistäydy ja tee jotain. Silti se kuitenkin on ainoa keino vaikuttaa tulevaisuuteen. Niin kauan, kun valtiota syyttää omasta köyhyydestään ja ulkoistaa oman tilanteensa päättäjille, asettuu ihminen uhrin osaan missä oman toiminnan vaikutuksilla ei ole todellista merkitystä. Jos en onnistu säästämään vaikka yritin niin syy ei silti ole minussa, koska minulla on mahdollisuus syyttää tästä valtiota. Onhan toki valtio syyllinen siihen, että leikkaa täysin väärästä päästä. Ei köyhiä pidä enää rankaista kun heidän rahansa joka tapauksessa palaa valtiolle. Kaikki menee mitä tulee. Köyhyys on vahvasti myös asenne.


Omakohtaisesti pystyin samaistumaan tuohon lapsen harrastukseen. Eihän se ole mikään perusoikeus saada soittaa. Varmasti on henkireikä tyttärelle ja äitikin voi päästä vähän syyllisyydestään kun pystyy sentään tarjoamaan lapselleen harrastuksen. Minkäköhän syyllisyyden tytär saa kun ymmärtää oman harrastuksensa olevan suoraan äidin ruokalautaselta pois? No se on toinen tarina. Meillä on vähän samanlainen tilanne, kun kaksi lastamme aloitti tänä syksynä musiikkiopistossa. On muuten kallis harrastus ja ite olen sitä mieltä, että saattaa mennä meidän taloudessa miinuksen puolelle. Rouvan mielestä taas tämä on niin tärkeää ja ehdotonta. Ehkä lapsista kasvaa terveempiä kun heillä on hienoja harrastuksia. Ehkä itsetunto on parempi kun on joku taito olemassa. Kuitenkin jos me nyt elämme miinuksella niin kyse on meidän perheen valinnoista. Ei tietenkään yksin musiikkiopistosta, vaan kaikista. Vastuu on meillä.


Kyllähän mekin haluamme päättäjille viisautta, ettei heikommilta enää oteta pois. On jo tiukkaa muutenkin. Kyllä me haluaisimme jonkun tuen minkä kautta harrastuksiin saataisiin alennusta. Monia muitakin tukia tarvittaisiin ja kaikista eniten niitä toivoisin lapsia varten, koska sieltä on syntymässä sukupolvi jonka joskus täytyy päättää ovatko he uhreja vai ovatko he oman onnensa seppiä. Sairaudet ym toki vaikuttavat, mutta omat valinnat ovat tärkeitä eikä niitä voi sivuuttaa kun puhutaan köyhyydestä. Ehkä kultainen keskitie olisi toimiva.


Oletko sinä köyhä? Loukkaannuitko puheistani? En todellakaan tarkoita loukata ketään köyhää ja väittää sitä hänen omaksi syyksi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kuitenkin jos koet olevasi köyhä ja täysin ilman omaa syytäsi niin voit laittaa minulle vaikkapa anonyymin mailin missä kerrot hieman tilannetta. Ulkopuolelta usein näkee paremmin mitä laatikossa on kun, että itse istuisi laatikossa. Joskus joku pieni oivallus voi olla iso asia. Pienistä puroista kasvaa iso virta. Sinä olet se muutos.


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

torstai 5. lokakuuta 2017

Nettovarallisuus ja salkku syyskuussa

Syyskuun katsaus tuli tuossa esiteltyä ja nyt on aika katsoa isompaa kuvaa missä mennään. Nettovarallisuus oikeastaan laski reilusti kun verottaja antoi korjatun päätöksen missä mätkyille tuli tarkka hinta. Rouvakin maksaa mätkyjä satasia ja minä reilun 5000€ niin nämä kun lisäsin nyt lainat kohtaan niin käyrä notkahti rumasti. Tuntui väärältä joten ratkaisin tilanteen niin, että nappasin mätkyjen summan pois tältä vuodelta jokaiselta kuukaudelta kun laina on ollut olemassa kokoajan vaikka vasta tarkka summa tuli tänään. Ikävästi nyt sitten 70t raja karkasi kauemmaksi.


Niinkuin kuvasta hyvin näkyy niin muutokset kuukausitasolla on minimaalisia ja kun graafissa alussa on kokonaisia vuosia ja lopussa kuukausia näyttää se siltä, että kehitys olisi pysähtynyt. Ajattelin tehdä vuoden lopussa tuon graafin niin, että kaikki tämän vuoden summat otan pois ja jätän sinne vain viimeisen päivän tilanteen. Sitten 2018 sitä voikin seurata samoin kun tänä vuonna. Nettovarallisuus on siis tällä haavaa ATH lukemissa 60t yläpuolella.



Salkun kehityskään ei kovin kummoisia ole ollut kun napeilla pelataan. Kuitenkin posin kautta mennään ja 6000€ raja on nyt taas rikki. ATH lukemat olivat heinäkuulla ja sinne on vielä matkaa muutama satanen. 1000€ tuotot on ollut jo silloin näpeissä, mutta nyt se viiva tuntuu olevan kauempana. Ei tämä piensijoittajan salkku vielä aivan riippumattomuutta tarjoa, mutta kyllä tämänkin salkun tyhjäämällä pian parisen kuukautta rahoittaa perheen menoja. Pitkäjänteistä hommaa tämä vaurauden kasvattaminen. Toista se ois isoilla tuloilla ja sinkun menoilla, mutta eiköhän tämä perheellisen elämä silti mukavampaa ole kun salkun kasvatus :)


Salkun kurssi on tällä vuodella mennyt tasaisesti eteenpäin yhdellä vuorella. Olisikohan tuo korkein huippu ollut kesäkuun kohdilla. Ainut mikä merkitsee niin plussalla mennään. Tämän salkun realisoinnin paikka on jossain 30 vuoden päässä niin eiköhän tätä kerkeä korkoa korollekin kasvattaa mukavasti vaikka paljoa en saisi tuupattua salkkuun. Vähän tuntuu olevan erimielisyyksiä kotona siitä voiko sijoitussummaa näillä tuloilla kasvattaa. Kyllähän parisuhde ja yhteiset rahat aiheuttaa omat haasteensa, mutta toisaalta se on mielestäni luontevaa kun taas toisessa ääripäässä pareilla on jääkaapeissa omat tasonsa jne. On tämä melkoista luovimista kasvattaa kuukausittaista sijoitussummaa kun toisen mielestä on niin tiukkaa jo nyt. Erilaiset ajatusmaailmat taloudenpidossa varmaan puoltaisi sitä tapaa, että kummallakin olisi omat rahansa. Meillä nyt silti menty näin. Toisen mielestä joku asia on tärkeää ja toinen voi elää hyvin ilman hankintoja. Missä menee kultainen keskitie.

Kuinka teillä on menty pariskuntana rahojen kanssa ja aiheuttako ne riitoja parisuhteeseen?


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

tiistai 3. lokakuuta 2017

Syyskuun menokatsaus

Kiirettä meinaa pitää ettei päivittää kerkeä. Ajankäyttö on tosiaan haastavaa ja siinä ei blogi saisi tuoda lisää aikaressiä, muttei ilmankaan tahdo olla kun tämän kirjoittamisen hyödyt on psykologisesti kiistattomat tässä säästämisen opettelussa ja tavoitteissa. Nyt kuitenkin tämän katsauksen saa tehdä hyvin mielin kun on onnistumisia. Kulukuuri alkaa toimia ainakin tämän kuukauden osalta.



Asumisen menot ovat vakiot. Ruokaan saatiin ehkä pientä säästöä arjen valinnoilla. Säästöön ilahduttavasti jäi sitten enemmän vaikkakin varsinaiseen säästötiliin ei koko summa mennyt. Oikeastaan näitä satasia ei edes huomaa kun ne ovat eri tarkoituksiin olevilla tileillä. Autokulut olivat pienet vaikka tässä kuussa olikin katsastus sekä pari renkaita autoon. Terveys ja hygienia ei myöskään sisältänyt yllätyksiä vaan pysyimme kondiksessa. Tämä kuukausi meni tietoisesti paastokuukauteen ja pyrimme pienentämään menoja reilusti. Hyväskään on keskimäärin viimeiseen 7kk mennyt yli 100€/kk ja tässä kuussa saatiin puolitettua. Työruokailuun on mennyt reilua 60€/kk ja nyt eväillä ja töissä kuormasta syönnillä sain summan alle 30€. Ja sitten turhuuksien turhuus kategoriassa sain syöpäkääryleet keskimääräisestä 44€/kk laskettua 24€ eli käytännössä siis neljä askia tuli ostettua. Saas nähdä kuinka lokakuu onnistuu tällä rintamalla. Olen niin monesti vannonut lopettaneeni etten sitä enää uskalla luvata, mutta ehkä tämäkin pahe jää blogin myötä kun haluaisi saada kirjattua tänne fiksuja ratkaisuja ;)


Kuukauden säästöprosentti   39,7

Asuntolainan lyhennys tosiaan menoympyrässä sisällä, mutta kun kuitenkin on säästöä niin nostaa mukavasti säästöprosenttia. 7kk keskiarvo nyt ilman asuntolainan lyhennystä on vielä miinuksella, mutta summa pieneni taas tässä kuussa ja tavoitteena on loppuvuodesta saada se plussalle. Asuntolainan kanssa toki ollaan plussalla jonkun verran varallisuuden kasvussa.



Ja jotta ei unohdu mistä tilanteesta tämä projekti on alkanut niin tuosta voi lähteä katsomaan minkälaisen muutoksen olemme omaan kulupuoleemme saanut tällä tarkastelujaksolla. Pienimmät kulut muuten koko taulukossa tässä kuussa ja muutenkin suunta on alaspäin. Loka 16 vääristää niin paljon tilannetta ettei trendiviiva silti vielä ole kääntynyt laskuun :)

Olen tähän kuukauteen suhteellisen tyytyväinen ja en koe sen olleen mitenkään kärsimyksellinen. Toki työruokailussa jouduin joustamaan ja söimme vähemmän herkkuja. Nikotinistikään ei nauttinut kuukauden tupakoinnin määrästä. Tulot olivat tässä kuussa pikkaisen isommat kun viime kuussa, mutta viime kuun tuloillakin olisi tämä kuukausi klaarattu kun menot saatiin näin alas. Toivottavasti tämä saadaan uudeksi normaaliksi ja kun tulot sitten aikanaan nousee niin sitten voi katsoa uusiksi onko jotain tarpeellista jäänyt säästämisen takia saamatta. Tästä on hyvä jatkaa.


EDIT: Korjasin vähän menoympyrää kun oli unohtunut opintososiaaliset edut tuloista.


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-