tiistai 18. toukokuuta 2021

Jääkö köyhällä sijoittajalla elämä elämättä?

Otsikon teksti käy toisinaan mielessä. Elämäntarinoita on monia ja tapoja elää yhtä monta. Ei ole olemassa yhtä tapaa mitä kaikki noudattaisivat ja siksi jokaisen täytyykin rakentaa omaa polkuaan ja tehdä siitä mieluisaa. Köyhän maailmankuvaan ei sijoittaminen kuulu lähtökohtaisesti. Jossain vaiheessa elämää voi kuitenkin lamppu syttyä sijoittamisen maailmaan ja tällöin on mahdollista lähteä siltä paikalta liikenteeseen. Liikenteeseen ei pääsekään muuten kuin siltä paikalta missä on ja sen hyväksyminen on ensimmäinen askel. Jos olet velkaantunut ja asut liian kalliisti ja perusmenosi vievät liki koko palkkasi et voi tehdä ihmeitä ilman suuria muutoksia omassa tilanteessasi. Mutta sittenkin eteen tulee kysymys mikä on todella tärkeintä elämässäsi. 


Minä olin suurperheellinen kädestä suuhun eläjä jonka talous oli pakkasella syksyllä 2014 kun päätin aloittaa tämän projektini vaurastumista kohti sijoittamalla. En ymmärtänyt vielä tuolloin läheskään näin syvästi mihin olin ryhtymässä enkä tiennyt mikä tapa on turvallinen aloittaa. Turvallinen oli ainoa asia mitä etsin aloittaessani sillä rahasta oli jatkuvasti tiukkaa enkä missään tapauksessa halunnut hävitä yhtään euroa. En kyllä haluaisi vieläkään, mutta nyt uskallan jo ajatella laajemmin. Riskiä on otettava mikäli haluaa tuottoja. Syksyllä avasinkin sitten s-pankin rahastot jotka joulukuussa vaihdoin Nordnettiin. Pää oli avattu mutten vieläkään ymmärtänyt kuukausisijoittamisen tärkeyttä ja lisää rahaa siirsinkin vasta liki vuoden päästä ja pikkuhiljaa lisää syksyyn 2016 asti jonka jälkeen kylläkin aloin tähän päivään asti kestäneen kuukausisijoittamisen. Ongelma vain oli ettei päänuppini oikein ollut kasassa enää ja hain elämääni merkityksellisyyttä vaihtaen sitten vuodenvaihteessa hyväpalkkaisesta myyntityöstä oppisopimukseen lähihoitajaksi. 


Perheemme tulotaso on ollut yksin minun tulojen varassa vaimoni hoitaessa kotona jälkikasvuamme saaden siitä valtiolta pientä kotihoidontukea yms. Tämä on tarkoittanut tulojen ja menojen suhteen niin tiukkaa ettei liikkumavaraa ole ollut juurikaan ja sijoitukseen laitettiin pitkään kymppejä kuussa vaikka välillä meni tilit myös miinukselle ettei olisi ollut edes niitä kymppejä laittaa. Elämää on yritetty elää kuitenkin mahdollistaen lapsille normaalia lapsuutta ettei varsinaisesti ole tarvinnut jäädä mistään paitsi. Lapset on päässyt huvipuistoihin kesällä ja perheenä on lomailtu sekä huolehdittu harrastuksista. Vanhemmat ovatkin sitten karsineet paljon omista toiveistaan vaikkakin väliin on käyty ulkomailla tai kotisuomessa lomailemassa kahden ja myös oman ajan reissuja yksin kavereiden kanssa on tullut käytyä. Henkilökohtaisesti olen käyttänyt vähiä rahoja ennemmin kokemuksiin kuin materiaan. Eikä missään tapauksessa ne muutamat kympit kuussa olisi mitään luksuselämää voinut tarjota ettei sinänsä ole sijoitettu nykyhetken kustannuksella. Nyttemmin sijoitussummat on kasvaneet niin, että kuukaudessa tulee sijoitettua 100-200€ välimaastoon vaikka ei se eläminen ole yhtään leventynyt samassa suhteessa. Nyt tuo summa alkaa olla jo kuitenkin semmoinen, että sillä jo voisi jotakin kivaa ostella taikka tehdä, mutta epäilenpä vahvasti ettei sitä rahaa olisi käyttää hauskanpitoon ellei se aina palkkapäivänä menisi suoraan sijoituksiin.


Kun on lapsesta asti elänyt tälläistä elämää tulee toisinaan mieleen voisiko sitä joskus panna elämän kunnolla risaiseksi. Nostaa rahat ulos ja tehdä kerrankin jotakin oikein kallista. En nyt toisaalta tiedä mitä se olisi kun kaikki perustarpeet on olemassa, mutta voisihan sitä sähköpyörän hommata ja soutuveneen tuohon järvenrantaan sekä vaikkapa kajakin. Ei nuo nyt niin kalliita hankintoja olisi, mutta saavuttamattomissa tällä hetkellä palkkapussista ostaen. Ja kuitenkin firman osakkuudessa on kiinni tätä nykyä jo reilut 40t ja vaimon kanssa salkut on yhteensä jossakin 15t paikkeilla. Nyt minulla olisi siis rahaa toteuttaa näitä asioita, mutta kun ymmärrän korkoa korolle ilmiön voiman en halua rahaa ottaa pois sijoituksista. Toisinaan siis pohdin jääkö elämä elämättä? Olen lohduttanut itseäni sillä ajatuksella, että minulla on varaa hommata mitä minä haluan tai tarvitsen, mutta valitsen itse haluanko käyttää rahani näihin asioihin. Toisaalta se on totta, mutta toisaalta minä haluan. Haluan mutten viitsi, koska kuluttaminen ahdistaa. Tarpeeseen osaan kyllä ostaa eikä mitään todella tärkeää tosiaan puutu, mutta elämän mielekkyyttä voisi lisätä pienillä asioilla. Siirrän tarpeen tyydyttämistä tulevaisuuteen mikä on vissiinkin ihan tervettä ja osoitus pitkäjänteisyydestä. Veneenkin tulen ostamaan kesällä kun saan siihen tarvittavat rahat kasaan. Sijoituksiin en koske. Ja kaikesta huolimatta köyhän kannattaa sijoittaa sillä ilman sijoittamisen aloittamista ei minulla olisi vaihtoehtoa pohtia tätä asiaa. Mikäli en olisi aloittanut ei minulla olisi tuota rahasummaa mikä antaa minulle vaihtoehtoja. On se elämä ihan hyvää nytkin. 


Pienenä lisäinfona mainitsen aloittaneen psykoterapian missä pääsen käsittelemään mm köyhää lapsuuttani. Mielenkiintoinen matka varmasti alkamassa ja avaa varmasti paljon niitä lukkoja mitkä minua edelleen pitää kiinni köyhän mentaliteetissa vaikka paljon olen sitä tietoisesti muuttanut rikkaan mentaliteettiin. Vaurastuminen on kuitenkin pitkälti kiinni omista tunteista jotka ohjaavat arjen valintoja. Itsensä tunteminen auttaa millä tahansa elämän osa-alueella. En tiedä tulenko tästä terapiaprosessista kirjoittamaan, mutta uskon ja luotan sen tulevan näkymään jollain tavalla myös tässä blogissa. Ehkäpä semmoinen alavireinen ote helpottaa ja blogiinkin tulee ajan myötä säännöllisyyttä ja selkeyttä. Aika näyttää. Hyvää kesää lukijoille!


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS- 

maanantai 10. toukokuuta 2021

Päätinpä testata kryptoja

 Olen seuraillut luonnollisesti Bitcoinin tarinaa kasvavalla mielenkiinnolla. En ole halunnut sijoittaa mihinkään mitä en ymmärrä vaikka Bitcoinin kannalta se olisi ollut lähestulkoon koko sen olemassaolon kannattavaa olla mukana. Samoin olen seuraillut Ethereumin nousua sekä muiden vastaavien. Olen kuullut luennon tästä Tetheristä jolla taas on hieman erilainen arvonmääräytyminen muihin kryptoihin sen arvon ollessa sidottuna dollariin. Tetherissä tuntui olevan järkeä kun se ei perustu pelkkään ajatukseen arvosta. Tai no perustuuhan rahakin vain ajatukseen. Samoin olen seuraillut onecoin huijausta ja muitakin krypojen huijauksia kasvattaen pelkojani. Elon Muskin ostokset herättivät asian isoon kuvaan ettei tämä enää ole vitsi. Yhtäkaikki en ole halunnut sijoittaa aiemmin mihinkään näin outoon juttuun ja olen ollut skeptinen tämän suhteen niin kuin olen edelleen skeptinen myös Teslankin suhteen. Arvon perustuminen vain ihmisten haluun omistaa jotakin tiettyä asiaa tuntuu olevan häiritsevää kun liiketoiminta ei anna kasvulle perusteita. Haluan minäkin Teslan kulkuvälineeksi mutten halua ostaa Teslan osakkeita niin kalliilla.

Tänään kuitenkin pitkän prosessin myötä suhtautumiseni kryptoihin oli muuttunut siihen pisteeseen, että alan uskoa niiden kuitenkin olevan tulossa ihan todella vaihtoehdoksi ja jäädäkseen. Ja koska näin on halusin saada ymmärrystä asiaan lisää joten avasin coinmotionin sivuilla tilin jonne siirsin 50€ ja ostelin 20€ Bitcoinia ja Ethereumia sekä vielä 10€ Aavetta ihan vain siksi kun olin siitä rahapodin kautta kuullut ja halusin kokeilla hieman tälläistä mikä ei vielä ole ison massan tiedossa. Summathan oli aivan naurettavia, mutta innostaa kuitenkin seuraamaan kurssin kehittymistä ja pysymään genressä paremmin mukana. Ostopäätöksen vauhdittajana oli vaimoni sisko joka osti coinbasen kautta 20€ ethereumia ja sen kehitystä yli 150% ollaan sitten seurailtu. Kait sitä iteki sit pitää koittaa.

Yritän postailla taas myöhemmin lisää ja miten tämän kanssa käy. Tässä tuoreeltaan raportti sijoitustoiminnoista tänään. No ostin minä 8 rahastoakin mutta ne on perustylsiä kk säästöjä ettei niistä enempää. Hyvää loppukevättä ja alkavaa kesää lukijoille!


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS- 

tiistai 16. maaliskuuta 2021

Vaurastuminen on maraton eikä pikamatka!

 Pitkästä aikaa taas postausta. Kevät etenee ja asfalttia jo näkyy. Pajunkissoja havaittu myös ulkoillessa. Kyllä tämä tästä. Yksi talvi taas alkaa olla loppusuoralla ja valon määrän lisääntyessä myös mieli alkaa olla valoisammalla puolella. Olen silloin tällöin aina sivuunnut ajanhallinnan ongelmistani ja niitähän riittää edelleen. Vuosia olen yrittänyt kesyttää aikaa ja päästä tilanteen päälle erilaisilla kalentereilla tai sovelluksilla, mutta huonoin menestyksin. Luonteeltani olen kuitenkin huithapeli hetken lapsi ja tiukat suunnitelmat vie spontaanin vapauden. Vuosien mittaan on kuitenkin tullut huomatuksi kuinka se sinkun elämässä toiminut malli ei vain toimi perheellisenä ja kun esikoinen on jo 13v täyttänyt niin eiköhän ole aika jo hyväksyä etten pärjää ilman kalenteria. Ostin siis kalenterin ja olen yrittänyt availla sitä päivittäin kynä kädessä ja miettinyt miten tätä oikein käyttäisi. Kalenteri oli vielä joku Goal Planenr 2021 kalenteri missä on kaikkia tavoitteita yms sälää mikä haastaa oikeasti tekemään jotakin. Yksi tavoitteeni onkin oppia näin yli kolmikymppisenä käyttämään kalenteria tavalla mikä toimii minulle. Huomenna alkaa myös yhteishaku ja ajattelin josko sitä kokeilisi hakea kouluun opiskelemaan sosionomiksi. Hypätäänpä sitten otsikon aiheeseen.


Vaurastumisen matka aloitetaan heti syntymän hetkellä tai oikeammin sen on aloittanut jo sinun sukusi ennen kun sinusta oli vielä mitään aavistustakaan. Sitten sinä vain synnyt tähän maailmaan ja ensimmäinen tärkeä kohta vaurastumisen tavoittelussa onkin syntyä rikkaaseen perheeseen. Tai edes keskiluokkaiseen. Jos nyt kuitenkin synnyt köyhään perheeseen allekirjoittaneen tavoin niin yritä olla onnellinen siitä, että synnyit köyhäksi suomeen sillä olet kuitenkin rikkaampi kuin valtaosa maailman väestöstä. Tän kun olisi itsekin ymmärtänyt silloin niin olisi ollut helpompaa. Tai sitten ei. Vertailemalla itseäsi muihin kannattaa verrata samoista lähtökohdista ponnistaviin niin ei masennu. Tai sitten niihin heikompiosaisiin niin osaa olla kiitollinen siitä kuinka hyvin asiat ovat. Minä vertasin koko lapsuuteni niihin luokkakavereihin joilla oli Niken vaatekerrasto alusvaatteita myöten. Omissa vaatteissani ei tainnut merkkiä ollakaan. Tai ehkä merkki oli Ale. Yhtä kaikki maasta kun ponnistaa on vaikeampi päästä yhtä korkealle kuin sen joka ponnistaa suvun varallisuuden mukanaan tuoman korokkeen päältä. Eikä puhuta vain taloudellisesta etumatkasta vaan myös henkisestä etumatkasta. Asenteesta. 


Vaurastumisen matkassa asenteella on järisyttävän iso merkitys. Monet asiat vaikuttavat eikä automaattisesti voida tehdä olettamusta, että köyhän kasvatuksen saaneilla olisi ollut köyhä kasvatus myös henkisellä puolella. Tutkimukset kuitenkin osoittavat 20/80 säännön mukaista tulosta kuinka rikkaista oloista 80% pysyy ylhäällä ja vain 20% laskee alas ja taas kääntäen köyhistä oloista vain 20% nousee ylöspäin vaurastumisen portailla ja 80% jatkaa samalla. Olen kirjoittanut aiheesta täällä ennenkin ja kirjoitan varmasti myös vastakin sillä pidän tämän asian ymmärtämistä olennaisena osana siihen, että vaurastuminen kuuluu meille kaikille. Kannustavalla kasvatuksella voit päästä osaksi akateemista maailmaa, yrittäjyyttä tai ylipäätään paksumpaa palkkapussia, mutta helppoa se ei ole suomessakaan. Ikävästi niitä latistajia on koulumaailmassa nämä paremman suvun vesat. Haitallisinta on jos ne latistajat ovat niitä kasvattajia tai muuten tärkeää lähiverkostoa. Jos suvun merkkimieheksi pääsee vakituisen palkkatyön saamisella ei tavoitteet luonnollisesti ole kovin korkealla. Vaikeaa on myös tällöin löytää itselleen sopivaa roolimallia tai mentoria. Rikas isä - Köyhä isä ei kuulu koulun opetussuunnitelmaan jolloin tätä vaurausloikkaa ei tee kuin se vaivaiset 20%. 


Itse olen luonteeltani optimistinen, mutta minut on kasvatettu negatiivisuudella negatiivisuuteen. Erilaisilla luonteenpiirretesteillä minuun osuu myös aktivisti luonteenpiirre. Tietynlainen anarkia on ollut aina voimakasta kasvatustapaani kohtaan sekä sukuni luutuneita ajatuksia kohtaan. Jonkinverran olen saanut kuulla samankaltaisia ajatuksia olleen myös muilla suvussani, mutta koska suvussani ei ole tapana asioista puhua niin todellisuudessa en tiedä kuinka erikoinen olen suvussani. Ne harvat kontaktit mitä minulla sukuni kanssa on tuo kuitenkin itselleni sellaisen olon ettei pysty käsittämään sitä negatiivisuutta ja näköalattomuutta erilaisiin toimintoihin. Ja vielä se rahakeskustelu. Se se vasta onkin käsittämätöntä. En ole sukuni ainoa sijoittaja, mutta varmasti yksi ensimmäisiä kunhan pysytään siinä suvun osassa mikä on minun elämänpiirissä jollain tasolla mukana. Väittäisin kuitenkin olevani sisaruksistani ainoa sijoittaja vaikka mistäs minä siitäkään tiedän kun rahasta ei voi puhua kunnolla. Tällä kappaleella ei ole tarkoitus nostaa minua jotenkin merkittävänä henkilönä esiin vaan tuoda esiin se näkökanta kuinka hankalasta lähtökohdasta köyhän kasvatuksen saanut lähtee liikkeelle. Vaikka asenne matkalla muuttuukin niin yksinäistä se matkanteko on ellei sitten onnistu verkostoitumaan kokonaan uudentyyppisten ihmisten kanssa. Leima itsessään on kuitenkin ihmisillä niin vahva ettei ole sattumaa kuinka ison tuntemattoman ryhmän jäsenien ruvetessa tutustumaan löytyy sieltä vahvasti samanmieliset hyvin nopeasti. Omat heimolaiset tunnistaa ja kaikki tykkää olla tutussa heimossa. Köyhän kasvatuksen saaneet voivat toki jättää heimon ja vaihtaa sen toiseen, mutta koskaan ei olla samaa heimoa kun vauraan suvun jälkeläiset.


Tässä kohtaa voikin todeta, että mitä väliä sillä on. Jokainen voi oman itsetuntonsa kautta olla mitä tahansa välittämättä mistään muusta. Näin onkin, muttei se ole niin helppoa aina kaikille. Ihminen ei koskaan unohda juuriaan. Toiset onnistuvat tekemään juuristaan vahvuuden ja nousemaan loistoon elämässään, mutta toiset jäävät jumiin juuriinsa. Vaikka kuinka ponnistelee elämässä niin juuret eivät hellitä otettaan. Lapsuuden köyhyys jättää alemmuudentunnetta ja katkeruutta ja tämän käsittelemisen kautta juuret hieman hölläävät. Fakta on kuitenkin aina se, että jos yrität kovasti ja otat riskiä niin laskun maksat itse. Tukiverkkoa ei ole. Tai onhan valtio mutta se on eri asia. Riskin ottaminen on pelottavaa eikä sitä mielellään ihmiset ota. Hyvähän se on näinkin. Mitä sitä turhia haikailemaan parempaa elämää. Näin valitettavan useat ajattelevat. Pelko riskistä passivoi ihmisen näennäiseen tyytyväisyyteen nykytilanteeseen ettei tarvitse ottaa riskiä. Ja paradoksina näin sen kuuluu ollakin. Pitää olla tyytyväinen ja kiitollinen nykytilanteestaan sillä ei se vaurastuminen tuo onnea. Mutta vaikka on tyytyväinen ja kiitollinen nykytilanteestaan voi silti ottaa harkittuja riskejä ja näin parantaa omaa taloudellista tilannettaan. Ei oo pakko, mutta silti ihan suotavaa.


Mitä omaan vaurastumisen matkaani taas kuuluukaan? Onko tämä koko touhu ollut missään määrin kannattavaa? Riippuu varmasti keneltä kysytään. Ja riippuu myös millä fiiliksellä ite olen asian suhteen. Kun tilin saldo lähenee kuun lopussa nollaa budjetoinnista huolimatta tulee usein tunne ettei tässä ole mitään järkeä. Miksi edes yrittää saavuttaa parempaa tulotasoa. Entä jos vain nostaisin ne vaivalla kerätyt hillot ja ostaisin itselleni jotakin kivaa. Onhan muillakin. Eihän tämä mikään pikamatka kuitenkaan ole. Omat valinnat ennen omaa oivallusta vaurastumiseen heijastelevat edelleen tähän hetkeen. Vaikka en ole onnistunut mitenkään massiivisia velkoja järjestämäänkään itselleni on elämä ollut kuitenkin kädestä suuhun elämistä. Tämän johdosta myöskin puskurirahastot ovat naurettavalla tasolla ollut käytännössä aina. Kädestä suuhun elämäntapa on myöskin ollut kallista kun puskurilla ei voi korjata ylläreitä. Eikä silloin ole todella huolehtinut asioista järkevästi. Ison suurperheen elämään kuuluu jatkuva hankintalista ihan jo lasten kasvun myötä. Kädestä suuhun mallilla tulee osteltua hieman spontaanimmin asioita eikä niin hyvällä suunnitelmalla. Kun vuosia tärkeitä asioita jää tekemättä ja päivittämättä tulee näitä eteen toistuvasti. Ylläreitä riittää. Tai ne mitään ylläreitä todella ole, mutta tuntuvat ylläreiltä kun niitä ei ole aktiivisesti ajatellut.


Tämän alkuvuoden olen nyt ottanut niskasta itseäni kiinni ja laittanut perheen tulot ja menot taas excel-pohjaani. Yllätyksekseni taloutemme on kuitenkin ylijäämäinen. Jokaisessa kuussa tulee sijoiteltua pikkusummia ja säästöön menee rahaa. Kaikkea en silti saa mitä haluan. Joskus tuntuu etten saa mitään. Ja silloin tämä vaurastumisen matka tuntuu todella kiviseltä ja aivan liian hitaalta. Kuitenkin kääntäen näinä hetkinä kun pysähtyy ja antaa tekstin virrata näppäimistölle osaa ymmärtää tämän matkan tarkoituksen. Hitaasti ollaan maratonia kuljettu ja välillä matka tuskastuttaa ja tekee mieli luovuttaa, mutta maali on edessä. Elämä on nyt eikä siellä maalissa odota minua mikään mikä tekisi minut onnelliseksi. Onnellinen on oltava matkalla. Elämä on elettävänä vain tänään. Huomista ei koskaan tule sillä tullessaan sekin on tänään. 


Olen sijoittanut pörssiin ensimmäisen kerran syksyllä 2014. Silloin en vielä ollut oivaltanut missä mennään ja miten jatketaan. Kokeilin vain S-pankin rahastoja ja otin sitten rahat pois ja tyrkkäsin ne joulukuussa Nordnettiin. Silloin jo ymmärsin ettei niitä oteta sieltä pois. Lisäsinkin seuraavana vuotena sinne jotakin. Jos oli rahaa tai muistin. Ei sinne paljoa mennyt. 2015 loppuvuodesta aloinkin sitten sijoitella ajatuksella joka kk pieni summa. Alkuun summat oli kymppejä ja ei ne vieläkään ole satasia suurempia. Vaimokin innostui alkumatkan jälkeen ja hänenkin salkku lihoaa sivussa. Välillä tuli myytyä salkkua tyhjäksi ja sijoiteltua rahat omaan yritykseen. Edelleenkään oma salkkuni ei ole rikkonut 10t euron rajapyykkiä. Yhteensä kuitenkin ollaan vaimon kanssa saatu noin 14t salkkuun ja toista tonnia myös puskureihin. Yksi yhteinen sijoitusasunto yksiö on hommattuna ja siitä laina päällä. Itse asutaan vuokralla. Vaimo opiskelee yliopistossa ja minä toimin lastensuojelussa ohjaajana. Ei hullumpi tilanne. Lisäksi firmallani mistä meillä vaimon kanssa noin 43% osuus on vuokrauskohteina talleja, asuntoja sekä myös osuus Valo&Works hotellihuoneesta. Firman puolella on kauppakirjoja vailla tulossa uusi kaksio salkkuun. Tämä possa ja oma perheen sijoitusasunto onkin jo yhtä vailla 10 vuokrauskohteessa. Ei hullumpi tilanne.


Epäreilua vertailua tekemällä ei tarvitse kuin katsoa muut talousaiheiset blogit läpi ja todeta ettei tämä meidän matka vie minnekään. Kuitenkin kun katsoo omaan taustapeiliin ja peilaa tilannetta omaan elämään voikin todeta tämän matkan kannattaneen. En kylve rahassa. Lähden kuitenkin pian poikain kanssa Kolille mökkeilemään. Ostan varmaan kesäksi soutuveneen tuohon viereiselle järvelle kalastelua varten. Ruokaa piisaa. Lapsilla on vaatteet ja harrastuksia. Pihassa on kaksi 2010 vuosimallin autoa. Ja ennenkaikkea talous on ylijäämäinen jotta tarvittaessa voisin ostaa jotakin mitä nyt vain haluan. Väliin pitää ostaakin ettei matka käy liian raskaaksi. Halu ja tarve kuitenkin on hyvä erottaa niin saa niitä asioita mitä tarvii. Mutta suurin asia ehdottomasti mitä olen saanut tämän vaurastumisen projektin myötä on taloudellinen mielenrauha. Pystyn nykyään vastaamaan itselleni ja jopa uskomaan sen, että voin saada ostetuksi mitä minä haluan ostaa mikäli todella haluan. Omasta valinnastani jätän kuitenkin nyt monia asioita kauppaan ja hyödynnän korkoa korolle ilmiötä taloudellisen turvan ylläpitämiseksi myös tulevaisuudessa. Rahalla ja materialla ei kuitenkaan saa onnea.


Tulipa pitkä postaus. Kiitos kun jaksoitte lukea tänne asti. Hyvää kevättä kaikille lukijoille!


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-