tiistai 13. helmikuuta 2018

100 000€ ei riitä Matin perheelle

Silmiini osui juttu Jarmo Vestolasta, joka kirjoittaa blogia downshiftaamisesta. Blogi on itselleni vieraampi ja olen sen nyt lisännyt seuraamiini blogeihin ja tutustun blogiin myöhemmin ajan salliessa. Jutussa kuitenkin mielenkiintoni kohdistui siinä olevaan linkkiin missä Perheenisä Matti kertoo tienaavansa yli 100t, mutta hän meinasi heidän olevan silti köyhiä. Tätä juttua kun nyt googlasin Vestolan nimellä kirjoittaakseni jutusta tämän postauksen niin huomasin Vestolan olevan jo melkoinen julkkis useiden haastatteluiden kautta ja katsoinkin sitten hänen tapaamisesta Aarne Aktan kanssa tehdyn jutun. Jutussa hän puolusteli omaa elämäntapaa kun Aarne taas tahtoi ohjata häntä työn pariin. Isoin pointti oli videon lopussa näkymä rennosta Tex Willerin lukemisesta. Mies joka arvostaa laadukasta sarjakuvaa ei voi pitää huonoa blogia :) Respect! Tämän enempää en blogistia mainosta ja toivottavasti tämä pieni huomionosoitus sopii Jarmolle.


Matin kertomus tosiaan häiritsi itseäni aika tavalla. Matti kertoi kuinka nelilapsisen perheen elämässä puolison työttömyys oli iso ongelma. Varmasti näinkin asia on, mutta luulisin vaimonkin jotain tukia silti saavan ja luultavasti lapsilisät juoksee lapsista. Matti kertoi kuinka 110t palkasta oli veroihin mennyt 47t eli käteen siis olisi jäänyt noin 63t. Rupesin sitten tarkistelemaan hieman omaa kirjanpitoa ja otin niistä viime vuoden maaliskuusta alkaneen kirjanpidon ja laskin keskiarvon ja kerroin sen 12. Vuoden tulot koko perheelle siis nettona olivat karkeasti 53t. Näillä mentiin ja perheemme on jopa Matin perhettä isompi. Blogin lukijana tiedätkin ettei nämä eurot tahdo meille oikein riittää ja samalta ajanjaksolta katsoin kulut ja laskin keskiarvon ja kerroin 12 saaden tulokseksi 63t. Eli näytti oikeastaan pahemmalta kun mitä olin raportoinut blogissa. Matin perheeseen kun vertailee niin Matin tuloilla olisi katettu meidän kulutus ja vaimon tuet sekä lapsilisät olisikin sitten mennyt kaikki säästöön ja sijoituksiin.


Elämä on valintojen maailma enkä nyt halua syyllistää Mattia. Enhän minä voi tietää hänen perheensä asioista tuon taivaallista. Yhden jutun perusteella on hankala alkaa arvostelemaan toisen rahankäyttöä sekä neuvoa. Vertailu myös toisten perheiden kohdalla on turhaa sillä niin moni asia vaikuttaa. Halusin kuitenkin verrata lähinnä siksi kun minulle nuo tulot piisaisivat mainiosti. Toisaalta olen liiankin hyvin tietoinen, ettei meidän aikaisemmat isommat tulot piisanneet yhtään Matin perhettä paremmin. Mekin olimme ennen siinä uskossa ettei nämä tulot vain piisaa. Nyt kun viime vuosi mentiin pienillä tuloilla ja taas mietimme ettei näillä tuloilla oikein pärjää niin kas jos saisimme vanhat tulot takaisin olisimmekin rikkaita. Tai ehkä meidän kulutus taas karkaisi. Niin heikko sitä on ihmismieli. Mutta ehkä Matin olisi syytä miettiä taloudenpitoaan ja alkaa priorisoimaan menojaan sekä keräämään puskuria jottei aina tili ehdi tyhjetä ennen uutta palkkaa.


Palatakseni vielä tuohon omaan viime vuoteen niin ka tulot 53t- menot 63t antaa tulokseksi -10t. Sen verran siis karkeasti tehtiin turskaa. Olen laskenut sen summan hieman eri tavalla kun tuosta kymmenestä tuhannesta on sijoitettu ja säästetty sekä maksettu asuntolainaa. Näin pystyimme siis toimia viime vuonna kun kassa oli kunnossa, mutta jos teemme saman vuonna 2018 niin kassassa ei ole tuohon rahaa ilman sijoitusten myymistä. Maksoimme myös viime vuoden kirjanpidon aikana rapiat 2700€ mätkyjä sekä ostimme mm uuden parisängyn 2200€. Eli tuo 63t pitäisi kaiken järjen mukaan olla alitettavissa mikäli hieman harkitsisi ennen ostamista. Ehkä me siis pärjätään. Ja jos Matti on kuulolla niin etteköhän tekin pärjää :) Mielenkiinnolla ainakin kuulisin hieman mihin se raha oikein kuluu. Kulujen seuranta on ehdoton. Palaa se raha meilläkin vaikka seurataan :)




KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

lauantai 10. helmikuuta 2018

Pieni talouskatsaus ja kuulumisia

Tuli tuossa lupailtua ottaa vähän itseä niskasta kiinni ja samalla etten ota ressiä tämän bloginkaan päivityksistä. Pikkaisen on lyhyellä tähtäimellä saatu kirittyä tekemättömiä hommia ja suurimpana voittona koenkin nyt sen tunteen, että tiedän missä mennään ja suunnilleen sen mihin hommaan seuraavaksi tartun. Olen taas ruorissa ja saan asioita aloitettua ja clousattua sen sijaan että voivottelen hommia olevan liikaa.

Pienenä lisäboostina tehokkuuteen sain kantapääni telottua urheilussa lievästi, mutta niin ettei sillä oikein astuta ja sairaslomaa napsahti. Saikulla on itseasiassa ollut ihan mukavaa ja saa hommia etenemään vaikkakin sen hakeminen on ärsyttävä prosessi. Vamma sattui maanantaina illalla ja tiistai aamusta menin työvuoroon ja hoidin "yhdellä jalalla" aamua kunnes pääsin työterveyteen ja pariksi päivää kotiin. Torstaina soitin sitten oikein lääkäriajan jotta ei joudu odottelemaan ja saan sen paria päivää pidemmän saikkulapun töihin. Työterveys olisi 50km päässä joten näin järkevämmäksi asioida asuinpaikkakunnan tk:ssa. Varttia aikaisemmin saavuin tk:n odotustilaan ja lekurille pääsin reilut kaksi tuntia myöhässä. En odottanut lääkärin hoitavan minua kuntoon, enkä edes määrävän minulle sen kummempaa. Tiesin ettei kyseessä ole muuta kun tärsky ja iso mustelma. Hetken kun saa jalalle huilia niin jo on taas kunnossa. Ainut syy oli odotella lekuria pari tuskallista tuntia vain saadakseni sen saikkulapun. Tämä laitos on siitä ärsyttävä ettei sitä voi oikein reklamoida saatikka äänestää jaloillaan. Tietenkin on nämä yksityiset, mutta koen ettei niihin ole varaa ja harvoinhan näitä palveluja käytän. No sunnuntaihin asti saan kuitenkin olla kotona tämän torstain käynnin jäljiltä. Pari vuotta olikin edellisestä saikusta mennyt jolloin olin päivän pois töistä kun keväinen siitepölyallergia "yllätti" pistämällä aivan tukkoon ennen kun tropit alkoi vaikuttaa. Saikku on ollut kuitenkin oikein mukavaa aikaa ja mielellään tätä iloa vielä jatkaisi tai muuten vain viettäisi useammin :)

Maanantaina ei sitten ole töitä kun on kouluviikko ja pulpetissa voi hyvin istua vaikkei jalka kestäisikään. Eiköhän se jo silloin ole kunnossa kun kokoajan on tarvinnut vain vähän varoa ja pitää sidettä tukemassa. Kouluhommia olisi vielä tehtävänä, mutta nekin on nyt sillä mallilla ettei mikään ole myöhässä. Helpompi hengittää kun tuntee asioiden olevan hallinnassa.

Viimeksi olen antanut kuukausikatsauksen lokakuun menoista. Enpä jaksa samanmoisia raportteja tänne vääntää nyt jälkikäteen, mutta avaan hieman miten nämä kuukaudet on mennyt. Marraskuussa tuli maksettua yhteensä 2743€ mätkyjä. Näiden ansiosta kuukauden säästöprosentti oli semmoiset -50% ja jos nämä mätkyt olisi jättänyt huomioimatta niin silloin olisi päässyt 11,67%. Tässä huomiona se, että lasken asuntolainan lyhennyksen säästönä ja jos näin ei olisi niin noin -350€ olisi tullut takkiin. Tulot oli tälle seurantajaksolle toiseksi kovimmat, mutta kun menot kiitos mätkyjen olivat kovimmat niin eihän se oikein hyvältä näytä. Ilman mätkyjä viimeksi näin kovat menot ollut kesäkuussa. Ei siis vahva suoritus.

Joulukuussa sitten perheemme pääsi lähes 5t tuloihin vaikkakin palkkani meni lisäprosentilla. Koulupäiviä oli monta ja niistä korvaukset sekä yksi pikkubisnes mihin olin sijoittanut vähän päältä 500€ palautui noin 650€ summalla takaisin. Ihan ok tuotto pitää pikkaisen rahaa tilin ulkopuolella. Tästä ei sen enempää, mutta aivan laillinen pikkubisnes :) Kuukauden kulut olivat tuloja pienemmät, mutta en ollut siihen kyllä yhtään tyytyväinen, koska onnistunut suoritus tässä kuussa johtui vain tuurista, että sijoitukseni tuli clousattua tässä kuussa sekä sain koululta tavallista enemmän opintososiaalista tukea. Säästöprosentti oli asuntolaina huomioiden 21,59%.

2017 vuodelta kirjanpitoni jättää auki tammi- ja helmikuun enkä muutenkaan mitään isompaa vuosikoostetta ole saanut aikaiseksi. Olennaista on, että näiden 10kk aikana kassavirta oli -460€ kuukautta kohden eli olemattomat säästöt on sulanut kovaa vauhtia. Positiivisuutta hakiessa asuntolainan kanssa tämä kulunut 10kk toi silti 404€ plussaa kuukautta kohden. Suoraan sanottuna itseäni raivostuttaa tämä tilanne. Pidimme rouvani kanssa keskustelua tästä ja hänen ajatuksensa oli selvä, että kun rahaa on tilillä sitä kuluu helposti enemmän ja nyt kun kassat alkaa olla syötynä niin rahaa ei enää voi kuluttaa samassa suhteessa. Kumpi tapa elää onkaan sitten onnellisempi? Ite en tahtoisi enää palata kädestä suuhun elämään vaikka siihen tämä laiva on selkeästi seilaamassa ellei sitten vaimoni päätä ottaa vastuuta omalta osaltaan ja pysyä sovituissa budjeteissa sekä säästää rahat etukäteen hankintoihin. Aika näyttää. Muuten tavoitteeni oli saada salkku pysymään yli 6000€ ja vuodenvaihteessa se taisi olla yli, mutta nyt nuo omat osakkeeni ovat päättäneet pudota kun lehmän häntä enkä nyt rehellisesti sanottuna edes tiedä summaa. Olen holdaaja ja se ei ole merkityksellistä missä kurssi lyhyellä aikavälillä käy. Rouvan salkku on kasvanut tasaisesti ja lasten salkut lihosivat taas vuoden aikana suunnitellusti.

Tammikuussa säästöprosentiksi saatiin 15,6%. Jälleen tulos olisi ollut pakkasella mikäli asuntolainaa ei olisi huomioitu. Menot ja tulot oli linjassa, mutta jos Lapset kategoria nielaisee 1084,65€ niin eipä tarvitse miettiä miksi tämäkin kuukausi jäi vähän heikoksi säästämisen kanssa. Oli kuulemma alennusmyynnit. Ja lastenrattaat. Hyvät on. Näin. Keskustelimme tosiaan rouvan kanssa näistä talousasioista kun raportit saatiin maaliin ja kun ite pidän tilannetta katastrofaalisena niin toisen mielestä homma on hanskassa. Oma näkemys on, että säästöt ei enää kestä samanlaista vuotta kun edellinen. Entä sitten jos tapahtuu jotain yllättävää? Blogin pito jatkuu sitä mukaa kun ehdin ja miten ehdin ja vuoden päästä nähdään kuinka tämän perheen käy.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-