maanantai 25. syyskuuta 2017

Ajankäyttö ja blogin kirjoittelu

Pian tulee nelisen kuukautta täyteen bloggaajana. Aloitin kesäkuussa kirjoittelemaan ja homma tuntui todella mukavalta. Sain kirjoittaa auki taloushistorian ja alkaa jäsentelemään tarkemmin tulevaa taloudenpitoa. Olisin voinut toki kaiken tehdä omalla koneella omaksi iloksi vähän niinkuin päiväkirjana, mutta sen tiesin omalta kohdaltani päättyvän nopeasti. En olisi jaksanut kirjoitella postauksia vain itselleni vaan halusin tehdä kaikesta näkyvää ja saada ulkopuolista näkemystä kommenttien muodossa. Ajattelin myös joutuvani tiukemmin perustelemaan itselleni meidän perheen taloudenpitoa kun kaikki on julkista. Kukapa haluaisi julkisesti tunnustaa olevansa täysi idiootti. Voihan toki joku meidän tuloista ja menoista niin nytkin ajatella, mutta se taas ei ole minulta pois. Itselle riittää, että kulutuskäyttäytymisemme menee kuukausi toisensa perään kontrolloidusti kohti parempaa huomista. Kaksi askelta eteen ja taas yksi taakse ja pikkuhiljaa saatamme huomata kuinka säästöön alkaa jäämään jotakin ilman suurempia ponnisteluja. Tämä on tavoitteena ja väitän tämän tarkan seurannan ja bloggauksen jo nyt auttaneen tämän tilanteen tavoittelussa.


Bloggerin tilastoseuranta näyttää 12500 kävijää sivuillani. Ensimmäisinä päivinä kun oli pari käynyt mietin kuinka tänne voi eksyä joku ja nyt tuo luku pistää ihmetyttämään entistä enemmän. Kävijämäärä on ollut joka kuukausi nousujohteinen ja sen toki ymmärtää hyvin kun blogi on näin tuore. Voiko näin jatkua vielä pitkään. Nyt on kuitenkin päästy blogissa siihen pisteeseen, ettei ole enää mitään paljastettavaa menneisyyden hölmöilyistä talouden saralla tai sitten olen vain unohtanut ne paljastaa. Nyt mennään tässä päivässä ja kun en ole rahakas treidaaja niin minulla ei ole mitään mielenkiintoista päivitettävää, jolla saisin aikaisemman kirjoitustahdin pidettyä yllä. Onko pakkokaan. Toisaalta niin ajattelin jo reipas kuukausi sitten, mutta kummasti on kuitenkin jotain kirjoitettavaa tullut mieleen. Se mitä lukijat siitä ovat mieltä on sitten toinen juttu, mutta sitä varten on kommenttikentät ja tilastoseuranta. Kyllä lukijat jaloillaan äänestää mikäli mielenkiinto loppuu. En ole toisaalta ottanut ressiä siitä kuinka usein päivitän enkä toisaalta halua myöskään väkisin kirjoittaa jotakin vain sen takia, että viikkoon ei ole tullut päivitystä. Voipi olla niinkin, ettei kuukauteen tule muuta kun raportit ja sitten hiljaisuus ellei sitten synny jotakin mitä haluan jakaa. Tuohon bloggerin tilastoseurantaan olisi mukava kun saisi vielä jonkun käsityksen kuinka monta lukijaa blogilla on eikä vain kävijämäärää. Nyt kuitenkin annan 12500 kertaa kiitoksen lukijoille ja erioten kaikkille kommentoijille. Ne tuovat aina konkretiaa, että tämä on jonkun tavoittanut ja syntyy vähän dialogia. Muutama haasto on tullut omaan ajatteluun ja hyvä niin.


Blogin kirjoittaminen inspiraation tullessa on todella mukavaa puuhaa. Näpyttää ruudulle kirjaimia putkeen ajatusten virratessa. Yhtään blogikirjoitusta en ole sen enempää suunnitellut koneella ja hieronut puhtaaksi vaan antanut vain tulla. Ehkä voisi kannattaa ;) Oikoluku nopeasti kirjoituksen jälkeen ja sitten julkaisu. Uutta postausta ei ole nyt mielessä, mutta ehkä huomenna jo tulee tarve kirjoittaa jostakin. Vaikka kirjoittaminen tapahtuukin näin nopeasti niin siitä huolimatta olen huomannut ettei kaikki meidän perheessä arvosta mahtavaa bloggaajan uraa. Kaippa tämä sitten kuitenkin vie aikaa tästä perheen keskeltä. Onko siinä nyt liikaa jos käy töissä, opiskelee, harrastaa liikuntaa ja pitäisi siinä samalla olla isänä ja miehenä. Rakentaakin pitäisi alkaa jossain vaiheessa ja sitä ennen talo myydä. Yrityksenkin asioiden selvittely on aikaa vievää ja tähän vielä tämä bloggaus. Ehkä sitä voisi helpommallakin päästä. Tuli tarjous liittää kirjoitus blogiini missä olisi mainostettu jotakin peliyritystä. Olisi saanut korvauksenkin kolminumeroisena tästä ajankäytöstä ilman, että olisi itse tarvinnut kirjoittaa yhtään. Ainut vain, että en olisi saanut mainita, ettei kirjoitus ole omani. Olisi mennyt vähän maku jos tänne olisi ilmestynyt joku mainoskirjoitus yhtäkkiä ja sit en olisi saanut sanoa siitä oikein mitään. No ei tullut kauppoja, mutta ehkä jollain paremmilla ehdoilla voisi joskus kokeilla tuotakin ansaintatapaa. Mielummin kuitenkin kirjoitan itse ja pidän oman oikeuden päättää mistä kirjoitan ja milloin. Miten olisit itse menetellyt?



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

torstai 21. syyskuuta 2017

Kun työnantaja omistaa sinut

Olen työskennellyt työurani hyvin erilaisissa paikoissa. On ollut ihan kellokortilla toimimista ja sitten ilman työaikaa. Yksi yhdistävä tekijä löytyy melkein kaikista aikaisemmista ja se on vapaus valita ja suunnitella elämää. Varastolla oli joskus lauantaita mut ei oikeastaan koskaan sunnuntaita ja työt tehtiin kahdessa vuorossa. Yövuorolaiset oli erikseen. Välityshommissa taas oli sunnuntain näyttöpäivät mut ei taas lauantaita ja työajat säädit periaatteessa itse. Yrittäjänä sekä viimeisessä myyntihommassa voi valita minkä tahansa ajankohdan yleensä viikonlopulle kuitenkin ja suunnitella jonkun reissun tai kivan tapahtuman muutoin vaikka omassa kodissa. Myöskin spontaanit tilanteet esim kaverin soittaessa lyhyellä varoajalla niin pystyi luovimaan saman viikon viikonlopulle reissun pidennettynä viikonloppuna jne. Työajat käytännössä 8-16 plusmiinus jotakin. Vaikka elämässäsi oli työ niin vapaa-ajalle jäi tilaa ja sitä pystyi suunnittelemaan.


Nyt takana on ensimmäistä vuotta hoitoalalla ja se on ollut aivan eri maailma muihin työpaikkoihin verrattuna. Ensinnäkin työajat ovat aivan mitä sattuu kun työ on kolmivuoroluonteista. Itehän en öitä tee joten mulla on vaan aamut ja illat. Kuitenkin listalla saattaa olla ilta-aamu-ilta-aamu-ilta-aamu pätkiä jolloin joudut aina vetämään illan jälkeisen aamun lyhyillä unilla ja tuommoisen putken jälkeen siinä alkaa olla jo ihan sekaisin varsinkin jos sitä on edeltänyt yksi vapaa ja toinen samanlainen putki. Lähtökohta tietenkin on ettei vuorot olisi noin sekaisin, mutta onko se sitten listantekijän osaamattomuutta niin tuollaisia näkyy. Töitä myös tehdään pyhät arjet. Juhannuksen kun on tottunut viettämään järven rannalla nuotion loimussa niin sen oleminen töissä ei tuntunut ihan samalta. Lisäksi näistä saadut korvaukset ovat aivan naurettavia. Ja tähän kun vielä lisätään se tosiasia, että listat tehdään aina uusiksi kolmen viikon pätkissä niin voit suunnitella elämäsi vain tämän listan pohjalta lyhyeksi ajaksi. En pysty yhtään vahvistamaan lähdenkö lokakuussa mökillä käymään kun en tiedä olenko silloin vapaalla. Vapaan voi toki pyytää, mutta ei sen saamisesta ole varmuutta. Onkohan tänä jouluna lapsilla isää kotona? Ainakaan joulua ei kuulemma saa erikseen toivoa vapaaksi kun muutenhan kaikki haluaisivat kotiin.


Yksi mikä on yllättänyt kovasti on se kuinka "hyviä" ihmisiä alalla on töissä. Katkeruus puheissa paistaa läpi kilometrin päähän, mutta kuitenkin kerrotaan kuinka minäkin olen joustanut ja tehnyt joulut monta vuotta peräkkäin jne. Vuorojen toivomisessa on usein kuultu kommentti että siitä on haittaa muille jos yksi on aina vaatimassa vapaita jne. Kolmen viikon listalle olisi suotavaa pyytää vain vähän muutoksia. Onhan elämässäsi varmasti työ niin kirkkaana mielessäsi, että oma elämä on jätetty kokonaan pois. Kyllä minä olen jättänyt kaikki omat harrastukseni pois missä on kiinteä aika on usein kuultu lause. Onhan usean toiveen esittäminen kolmeen viikkoon hankalaa jos miettii normaalia työrytmiä vaikka toimistoaikoina työskentelevällä. Hänpä voikin suunnitella elämänsä vuorojen mukaan. Esim joukkueurheilun voi sopia ilta-ajalle jne. Mitä sattuu työaikaa tehdessä osuu varmasti sinun pelipäivälle työvuoroja jos et ole itse niitä skarpisti vapaaksi vaatimassa. Ja kun tämmöinen on kuulemma työyhteisölle raskasta kun pitää yhden pillin mukaan mennä. Ajatellaan herkästi etten minäkään ole saanut niin miksi sinunkaan pitäisi saada. Mielestäni ala on täynnä alistettuja uhrautujia joita työnantaja ei ole koskaan arvostanut ja kun arvoa ei anneta niin sitä ei myöskään osata vaatia. Ja kun se vaan on niin ettei se kuka vaatii oikeuksiaan tee mitään väärää vaan ne ihmiset jotka ei omia oikeuksiaan vaadi tekevät väärin. He tekevät väärin ensisijaisesti itseään kohden kun eivät huolehdi omasta hyvinvoinnistaan. Tätä perustellaan joustamisella ja muiden huomioon ottamisella, mutta kun sitten joku toinen kehtaa vaatia vapaita useammin ollaankin sitten kateellisia hänelle ja katkeria.


Tämä ala nyt vain on tämmöinen toistetaan joka välissä. Palkka nyt vain tällä alalla on alhainen. Kaikkeen tyydytään ja sitten jupistaan. Voiko tämä johtua siitä, että alalla on niin paljon naisia. Miespuolisten alalla olevien kanssa ollaan ihmetelty tätä usein mm omassa yksikössäni sekä muiden alalla toimivien kanssa. Valitetaan johtajista, muttei pyritä muuttamaan tilannetta saatikka, että pyrittäisiin eteenpäin. Katsotaan kuinka jossain olisi hyvä paikka, muttei sinne ole tällä koulutuksella asiaa tms. Kerran kysyin isommalta porukalta palkasta keskustellessa mitä ovat tehneet sen eteen, että heille maksettaisiin enemmän. Yksi kertoi luottamusmiehelle maininneen voisiko viedä palkankorotuspyynnön eteenpäin. Anteeksi kuinka? Iso lauma palkasta kitisijöitä ja kukaan ei tee itse mitään. Luotetaan vain luottamusmiehiin ja liittoihin, että ne hoitaa asiat kuntoon. Kuulemma itse jos vaatisi lisää etuja sanottaisiin ettei täällä tarvitse työskennellä jos ei kelpaa. Voihan se ollakin, että niin sanotaan, mutta aika varmasti jostain voisi sitten saada paremman palkan ja jos ei tulijoita ole niin onhan sen palkan noustava. Onko tosiaan niin että kun ala ei tuota mitään ja naiset alalla tyytyvät siihen ettei palkka nouse ja muutkin edut viedään niin se saa työntekijät passivoitumaan ja kertomaan kuinka tämä on kutsumusammatti ja kuinka tätä ei rahan takia tehdä. Ei tietenkään tehdä, mutta kutsumus ei ketään elätä. Enkä ole aivan varma onko ongelma pelkästään naisten asennoitumisessa vaan kyllä ne taitaa miehetkin alalla olla aika mukautuvia ainakin mitä omia työkavereita on seuraillut ja kuunnellut.


Itehän vasta opiskelen alalle ja olen toki tiennyt nämä kaikki mistä kirjoitan. En voi sanoa yllättyneeni kovin paljoa tästä. Toki konkreettisesti kun tajuaa ettei se palkka ole juuri mitään ja väsyy pidempiin työputkiin niin kyllähän niitä asioita on vaikea etukäteen arvioida. Tiesin, että ala on raskas, mutta kyllä se raskaus on silti yllättänyt. Toisaalta helppoa hommaa välillä, mutta tuntuu, että tämä ala ei itse ymmärrä työssä jaksamisesta mitään. Ja kuinka rahaakin tärkeämpää olisi kuulla edes jollakin tavalla olevansa arvostettu työntekijänä. Tuntuu ettei alalla olevilla ole uskoa itseensä sen verran, että rummutettaisiin isolla kädellä sitä kuinka olemme tärkeitä. Kuinka vaadittaisiin arvostusta. Vaikka ala ei tuota niin sairastuessaan moni tämän alan toimijoita kaipaa. Onko tosiaan niin, että kun kutsumuksesi on auttaa muita niin se täytyy tehdä pyyteettömästi. Onhan se kaunista, mutta silloin on tuloksena lähes kaikilla katkeruus. Minä teen hyvää ja siitä ei korvausta kuulu. Omalta kohdaltani voin todeta kuinka en voisi tehdä tuota suorittavaa työtä tuolla palkkauksella ja vaatimustasolla kahtakymmentä vuotta tyytyväisenä. Varmasti katkeroituisin tuolla palkalla ja vaatimustasolla. Oma elämä jäisi elämättä ja työnantajan armeliaisuuden varaan. Ehkä olisi pitänyt miettiä tarkemmin mihin lähtee, mutta toisaalta minä olen pitänyt töistäni. En ehkä ole väärällä alalla, mutta alan käytännöt ovat täysin kestämättömiä minun kannalta. Vapaus valita kuuluu kaikille ja itse yritän luoda itselleni uraa niin, että voisin tehdä sitä päivästä toiseen tyytyväisenä ilman tunnetta kuinka oma elämä jää elämättä. Ja kyllä minä saatan opiskella vielä lisää kunhan ensin valmistun tästä. Ja ainahan voin säästää näilläkin palkoilla itselleni vapauden valita. Työnantaja ei omista minua.


Tämän tarkoitus ei ole väheksyä ketään alalla toimijaa. Ei myöskään moittia omia työkavereita. Päinvastoin arvostan suuresti näitä ihmisiä ketkä tätä alaa jaksaa vuodesta toiseen. En ehkä ole osa tätä joukkoa joka vain jaksaa. Tämä on vain yhden ihmisen ihmettelyä kuinka ala mikä huolehtii sinustakin sairastuessasi voi olla näin alipalkattua ja aliarvostettua. Kuinka totta onkaan lause ettei hoitajia arvosteta kuin juhlapuheissa.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA 
varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

perjantai 15. syyskuuta 2017

Rahat ei riitä ruokaan, laskuihin saatikka elämiseen

Otsikon tilanne on tuttua kauraa monessa taloudessa. Meilläkin on sorruttu siihen, että tämä ajatus on ottanut vallan. Onhan se ikävä tilanne kun tili on tyhjänä ja joku lasku pitäisi maksaa juuri silloin. Miten se pääsikin taas yllättämään. Tai sitten se tilanne kun viikko pitäisi vielä selvitä ilman rahaa, mutta jääkaappi ei täyty itsekseen. Kyllä näissä tilanteissa helposti sortuu ajattelemaan tilanteen olevan jotenkin oman vaikutusvallan ulottumattomissa. Rahat ei yksinkertaisesti riitä. Tulee liian vähän palkkaa. Duunarin osa suomessa on olla köyhä ja kituuttaa. Ei suomessa voi rikastua kun lotolla tai isolla perinnöllä. Uhrin mielialalla ei voi muuta kun jatkaa onnetonta taivaltaan kuukaudesta toiseen, mutta entä jos ei suostuisikaan uhriksi tähän näytelmään.



Yllä olevassa taulukossa on meidän talouden menot seurannan aikana. Seuranta päättyi väliaikaisesti viime vuoden lopussa ja alkoi uudestaan tämän vuoden maaliskuusta. Ikävä vääristymä kun nämä neljä kuukautta puuttuvat välistä, mutta vuoden päästä se ei ole enää niin tärkeää kun dataa on tarpeeksi pitkältä ajalta kerättynä. Lokakuu 16 vääristää myös tätä taulukkoa kun silloin maksoimme autolainan ja kaikki muut luotot pois. Kuitenkin tätä taulukkoa kun katsoo niin voi huomata kulujen olevan aivan mitä sattuu kuukaudesta toiseen. Ja kun näitä sitten katsoo vielä tarkemmin kuukausi kuukaudelta niin huomaa vielä paremmin mitä ne menot oikein sisältää. Valintoja. Laskinpa itseäni kiduttaakseni paljonko tuolla taulukon jaksolla niitä menoja on ja niitähän oli hieman yli 100t. Kuukauden menot on saatavissa meidän perheellä alle 4t ja kun laskin sillä arvolla taulukon kuukaudet olisi kuluja tullut vain 64t eli olisiko erilaisilla valinnoilla saanut jopa 36t säästöön tällä taulukon ajanjaksolla. HUH.


Keskustelemme (riitelemme) usein kotona vaimon kanssa nimenomaan näistä raha-asioista. Meidän ajatuksemme ovat niin erilaisia siitä mikä milloinkin on järkevää. Minä köyhemmän kodin kasvattina ajattelen aivan eri tavalla siitä mikä on normikulutusta ja mikä on ylellisyyttä. Pystyn ymmärtämään hyvin näitä kommentteja "kun raha ei riitä" kun ei nähdä mitään mistä voisi säästää. Ei nähdä, että kaikki on omista valinnoista kiinni. Tulotkin on usein omista valinnoista kiinni, mutta poikkeuksiakin on esim työkyvyttömyyden osuessa kohdalle tms erityistilanne. Menot taas ovat lähtökohtaisesti aina omien valintojen myötä syntyviä. Ääriesimerkkinä voisi ottaa jonkun erakon joka karkaa yhteiskunnasta kadoten metsään eläen siellä luonnon antimilla. Tämän voi kyseenalaistaa hyvin onko tämmöinen elämä ylipäätään enää edes mahdollista, mutta rahaa tuo elämä ei vaatisi. 


Jos taas oletetaan ettei nyt aivan erakoiduta ja pysytään yhteiskunnassa mukana niin mitäs niitä valintoja sitten onkaan mitkä vaikuttaa? Asuminen ja ruoka on usein ne suurimmat kuluerät. Keskustan asunnoissa on usein arvokkaampia neliöitä kun taas laitakaupungeista palvelut kaukana. Ei voi suoraan sanoa, että muuta maalle niin on halvempaa kun silloin nousisi matkakustannukset esim ruokakauppaan jne. Kuitenkin se tosiasia, että olet syntynyt Ullanlinnaan ei estä sinua muuttamasta esim Mellunmäkeen. Metro on kätevä ja säästyneellä vuokralla/lainanlyhennyksellä todennäköisesti ostat sen kuukausikortin millä matkustat. Jos taas menosi Mellunmäessäkin on liian isot niin aina voi etsiä halvempia kohteita muualta. Ei sinun ole pakko edes elää koko elämääsi Helsingissä jos rahat on aina tiukalla. Halvempi elämä voi olla mahdollista jopa 50km sisällä nykyisestä asuinpaikasta. Toki ymmärrän asuinpaikan totaalisen vaihtamisen olevan suuri elämänmuutos, mutta yhtäkaikki nämä ovat valintoja. Mikä elämässä on arvokasta. Asutko mielummin köyhänä keskustassa vai kroisoksena laitamailla?


Ruoka on sitten se toinen iso kuluerä. Ensinnä tietenkin perjantaipizzat tai sunnuntain hienot ravintolaruokailut pois jättämällä säästät luonnollisesti jo paljon. Jos ne ei tänäkään päivänä kuulu elämääsi niin silloin täytyy vähän miettiä tarkemmin. Kaikki mitä ruokakaupasta kotiin kannat on nimenomaan valintoja. Ruoka mielletään pakolliseksi pahaksi, mutta sillä vain on iso merkitys mitä ruokaa kotiin kannat ja mistä sitä kannat ja millä sitä kuskaat. Iso Prisma kauempana voi olla halvempi kun lähi Siwa, mutta jos päivittäin ajat Prismaan pikkuostoksille autolla niin säästö voi olla pois jo siinä. Viikottainen iso ostosreissu taas saattaisi jäädä voiton puolelle kun sen keskittäisi halvimpaan mahdolliseen ruokakauppaan. Moni suosii Lidliä, mutta sekin riippuu niin paljoa siitä mitä kaupasta valitsee. Kun sitten maito on loppu niin sen voi hyvin hakea lähisiwasta kävellen tai pyörällä. Tulee halvemmaksi kun pelkkä auton starttaus. Tämä voi kuulostaa tyhmältä, mutta otin tämän esimerkin kun työkaverini asuu 200m päässä työpaikastaan, mutta joka päivä hän ajaa autolla töihin joutuen vielä kiertämään autoteitä pitkin ja näin matka onkin 1km. Eikä auta vaikka hänelle yrittää sanoa ettei siinä ole järkeä. Valintojen maailma.


Itse tehtynä ruokakuluja saa luonnollisesti halvemmaksi kun tekee perusruokia, mutta jos aina tekee jotain spesiaalia niin pelkästään se, että ostaa joka ikistä maustetta ruokakaappiin käyttääkseen sitä vain yhden kerran tulee kalliiksi. Hävikki minimiin. Jos ohjeessa lukee jotain mitä kotona ei ole valmiina niin voiko sen jättää pois tai korvata jollain mitä on. Ja sitten tulee se meidän perheen lempiaihe. Jos esim jugurttia ostetaan litran purkeissa x-määrän niin jos näistä jättäisi muutaman ostamatta niin se ei välttämättä riittäisi juuri silloin kun lapsi sitä aamupalalla haluaisi tai muulloin, mutta onko se pakko riittääkään. Ja ne pikkupurkit jugurttia vasta maksaakin. Jos taas leivän päälle on laittaa makkaraa ja juusto sekä kaviksia niin olet jo saanut paljon. Jos rahasta on tiukkaa niin jo pelkkä leikkeleiden pois jättäminen voisi tuoda ison säästön. Tässä kohtaa me usein väitellään siitä onko jugurtti kaiken pahan alku ja juuri vai onko se vain esimerkki. Pointti nimenomaan on vain saada ajatus heräämään, että se ylipäätään, että on varaa jugurttiin on ylellisyyttä. Jos rahat on todella loppu niin silloin ei kertakaikkiaan voi ostaa edes voita leivän päälle. Niin kauan kun se tilanne ei ole aivan näin paha niin muista ettei ongelmasi ole se, että saat liian vähän rahaa vaan kaikki on kiinni omista valinnoistasi. Jos rahaa ei tosiaan ole edes siihen leipään ja muut valinnat on tiukalla itsekritiikillä katsottu läpi niin silloin on jo todella haastavaa vaikkei mahdotonta. Ehkä joku ulkopuolinen osaisi löytää sen valinnan millä vielä säästäisi euron ja saisi sen leivän.


Ylipäätään ihmisten on vaikea ottaa vastaan yhtään kritiikkiä omista valinnoista. Omat menot ovat vain stabiili tilanne jota ei voi muuttaa. On helpompaa olla uhri ja valittaa kun ottaa vastuuta omista säästöistä. Tulevaisuuden määrittää kuitenkin ne omat valintamme. Euronkin säästö kuukaudessa tuo 12€ vuodessa ja jos voisit nipistää edes 2€ niin summa olisi jo 24€. Sillä saisi jo vaikka mitä. Ja jos lukuihin saisi vaikka yhden nollan perään niin tilanne olisi jo aika luxusta. Mitä köyhempi olet ja mitä vähemmän sinulla on rahaa säästää niin sitä suurempi syy sinulla on säästää ja sitä enemmän sinä helpotat omaa elämääsi. Köyhyys ja rikkaus annetaan meille syntymässä. Kasvatus muokkaa meitä ja tapojamme ajatella, mutta mitä vanhemmaksi tulemme sitä enemmän me voimme kyseenalaistaa sitä onko meidän elämämme menossa siihen suuntaan kun toivomme. Muutos lähtee itsestä ja alkaa pienin askelin. Askel kerrallaan.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Lainamarkkinointi ja hylätty katsastus

Ajelinpa tuossa minun sisäänajetulla (>380000) pikkuautollani eilen ja aloin miettimään olikohan tätä katsastettu joskus. Tämä toinen auto joka on perheauton lisänä on todellisuudessa meillä kovimmalla käytöllä. Mukavampi ajella pikkuautolla silloin kun koko perhe ei ole matkassa. Omiin työajoihin meneekin lähes 50km suunta ja vanhassa työssä niitä tuli vieläkin enemmän, että olihan niitä kilsoja tullut 40t kilsaa viime katsastuksesta. Ja se leima olikin jo loppunut tuossa tämän kuun ensimmäinen päivä. Viime vuonna sama juttu. Ei muuta ku soittamaan aikaa katsastukseen ja sain sen sopivasti vapaapäivälleni eli tänään. Lähdin puolenpäivän jälkeen katsastamaan ja tyhjäsin postilaatikon matkalla. Sieltä tulikin pari eri rahoitustarjousta omalla nimellä ja yksi rouvan nimellä. Katsastukseen ja hylätty tuli kun kuulemma oli urasyvyys eturenkaissa liian pieni. Ja muutama poltin. Eipä ollut ennen noin tarkkaa katsastusmiestä osunut kun rengas näytti päällisin puolin ihan hyvältä. Ei varmasti jäänyt kovin paljosta kiinni. Ajoaika muuten loppuu samantien hylsyyn mikäli et osaa ajoissa mennä katsastukseen. Näin meitä hajamielisiä rokotetaan ja ei saa kuukauden ajoaikaa minkä ajoissa olevat saa hylsyn tullessa.


Tässä kohtaa moni vähävarainen suomalainen varmaan ajattelisi tilanteen olevan pahasti pielessä kun käyttötili luonnollisesti on vähissä. Ei niitä renkaita ilmatteeksi saa. Molemmat lainantarjoajat tarjosivat lainojaan jopa 50 000€ saakka ja ilman vakuuksia tietenkin. Ei tarvitsisi edes mennä renkaita ostamaan kun voisi päivittää samantien auton kunnolla niin pääsisi näistä ikävistä vanhoista autoista eroon ja niiden ongelmista. Niinkun ne uuden auton renkaat olisivat ikuisia. Toisessa tarjotaan 3kk euriboria ja marginaalia riippuen lainasummasta 5-10% eli isoissa lainoissa "inhimillinen" 5% marginaali ja pienemmässä sitten tuo 10%. Tämä vielä ihan normaali pankki. Toinen pankki taas on jo lyhyen ajan sisään toiseen kertaan lähestynyt minua ja tänään myös vaimoani. Muutoin tuntematon ja vain ilmeisesti näitä pienlainoja tarjoaa. Mainostavat "Laina, johon sinulla on varaa". Korko 7,9 - 18,9% eli ei juuri mitään. Neuvovat vielä miten taloutta hallitaan valitsemalla pidempi maksuaika jolloin rahaa jää enemmän elämiseen. Kehoittavat myös varautumaan niihin pommikuukausiin missä on kuluja enemmän valitsemalla maksuvapaita kuukausia. Olisikohan näistä ratkaisuksi?


Onneksi sentään nykyään emme elä aivan kädestä suuhun vaikka ei meillä vieläkään rahaa ole liikaa. Ja onneksi olemme oppineet käyttämään useampaa tiliä. Nyt ei tarvinnut muuta kun mennä mobiilipankkiin ja katsastaa autotilin tilanne ja ajaa ensimmäiseen rengasliikkeeseen mikä on useasti ollut minun luotto renkaidenvaihtoliike. Rengasparista sain ensin tarjouksen n 360€ ja kun kysyin vaihtoehtoa niin yli 400€ ja kun mainitsin, että ennnemmin halvempi vaihtoehto niin hieman alle 300€. Onneksi aikataulu oli kuitenkin niin tiukka ja autossa ei ollut ajoaikaa niin piti kysyä muualta nopeaa tarjousta. Toisesta paikasta sain sitten niin hyvää palvelua, että tekisi mieli mainostaa, mutta anonyymiteetti kokisi kolahduksen kun paljastuisi oma paikallinen toimija. Kai mä vielä tuun jossain vaiheessa kaupungin paljastamaan ainakin vahingossa. Sain kuitenkin tarjouksen 170€ alle laitettuna ja kun kysyin milloin onnistuisi niin tuumasi, että aja toki sisään heti. Kysyin samalla polttimoista onnistuisiko niitä räplätä samalla paikalleen ja kyllä onnistuu. Ainut mitä ei suostunut tekemään oli vasen etuvilkku kun siinä olisi pitänyt perinteisesti puoli autoa purkaa ennenkun olisi päässyt käsiksi tähän pikkupolttimoon. Kahden palvellessa sain nopeaa palvelua ja pääsinkin pian jo 180€ yhteishinnalla ajamaan katsastusasemalle ruinaamaan leimaa. Vilkku vielä jäi korjauskehoitukseksi. Ainut mitä täytyi tehdä maksun hetkellä oli siirtää autotililtä rahat käyttötilille. Näin tämä tiliajattelu toimii ja taas sain siitä loistavan esimerkin kuinka aikaisemmin olisin ollut pulassa, mutta nyt ei tarvinnut muuta kun harmitella ylimääräistä rahanmenoa. Yhteensä päivän toiminnat maksoivat sen 245€ ja vielä jäi autotilille vähän katettakin. Eikä tarvinnut käyttää viimeisiä käyttörahoja saatikka näitä kalliita lainoja. Mistä tiesivätkin laittaa peräti kolme lainatarjousta meille juuri tänään kun katsastus oli edessä ja hylkypäätös :) Osuvaa markkinointia.




KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA 
varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

perjantai 8. syyskuuta 2017

Äitini talousneuvojana

Ajattelin lyhyen postauksen tehdä tästä aiheesta. Aihe on sinänsä aika arveluttava kun puhun toisen ihmisen taloudesta joka ei asu edes samassa taloudessa. En kuitenkaan puhu tarkkaan ja tunnistettavuus on minimaalisen pientä. En usko kovinkaan monen tutun taikka perheenjäsenen tätä lukevan. Ja jos joku lukee ja tunnistaa niin ei kait sekään niin kamalaa ole.


Äidistäni en sen enempää ala kertoilemaan, mutta sen olen jo kertonut aiemmin kuinka vanhempani ei koskaan ole ostanut omistusasuntoa. Pelkoa on ollut kuinka lainasta voi selvitä. Työelämäkin on vähän jäänyt toisen vamman vuoksi ja lasten hoidon ym työttömyyden. Aina ollut pienet tulot. Nyttemmin tämä leski asustelee vuokra-asunnossaan ja nauttii valtion eläkettä. Nauttii valtion eläkettä huikeasti alle tonnin. Muuta ei saa. Rahat aina finaalissa. Juteltiin tuossa kesäkuun puolella hieman missä mennään ja voinko jotenkin auttaa. Sanoin äidille etten juurikaan taloudellisesti pysty isosti jeesaamaan, mutta voisin tehdä sulle budjetin ja opettaa vähän tiliajattelua.


Käytiin läpi menot ja sovittiin neljän tilin taktiikka. Avattiin S-pankkiin muutama lisätili ja neuvoin äitiä siirtämään aina eläkkeen tullessa (kolmessa erässä) sovitun summan eri tileille. Laskut tili nielaisi kaksi kolmasosaa. Muut menotkin vielä yli 200€. Ruokaan jäi käytettäväksi 160€. Säästötilille ei riittänyt kun 5€ kuussa. Äitini katsoi budjetin ja totesi tämän kuulostavan todella järkevältä. Ilman sen suurempia odotuksia annoin asian olla ja mietin kuinka ikävää olisi olla eläkeläisenä tuommoisessa tilanteessa missä pitää elää suu säkkiä myöten tai rahat ei riitä.


Oli joskus heinäkuussa sitten puhetta niin ensimmäiset siirrot olivat onnistuneesti tehty ja homma tuntui hyvältä. Tänään sitten viestiteltiin ja kuulemma homma on toiminut todella hyvin ja säästöönkin on jäänyt. Tuntui uskomattoman hyvältä. Toki puhutaan pienistä asioista kun tulojakaan ei ole ollut äidilläni edes 3000€ viimeiseen kolmeen kuukauteen. Mutta jos kaikesta huolimatta nyt on tilanne hallinnassa kenties paremmin kun koskaan. Ei vanhemmat käytännössä koskaan rahaa lainannut mistään eli siinä määrin ovat olleet fiksuja, mutta muutoin ei niinkään. Ja nyt vanhoilla päivillään hommat on hanskassa. Otanta on toki lyhyt ja aika näyttää miten äidin käy. Toivottavasti voisi nauttia elämästään ilman rahahuolia. Jos näin pienellä neuvolla olen sen mahdollistanut niin olen todella tyytyväinen, että minä taas olen ne oppinut omilta mentoreilta.


Olen nyt opiskelemassa lähihoitajaksi ja tavoittelen mielenterveystyötä. Toinen haaveeni olisi myös olla talous/velkaneuvojana. Haaveilen myös reilusti ylipainoisille vedettävästä juoksukoulu-kurssista minkä olen suunnitellut jo monta kertaa, mutta en koskaan viitsinyt viedä eteenpäin. ;) Viimeinen siis enemmänkin kurssiluontoisesti omalla vapaa-ajalla. Työhaaveitani ja myös vapaa-ajan haavetta yhdistää toisten ihmisten auttaminen. Olen lukenut kuinka usein ihmiset, jotka eivät arvosta itseään tarpeeksi pyhittävät elämänsä toisten auttamiselle. Uhrautuva altruismi. Tunnistan sen itsessäni mm. parisuhteessa. Ohjaako se minua sosiaali-alalle? Vai onko se minun todellinen sisäinen haaveeni? Missä olen ja minne menen? Oppisopimusta on nyt 20% takana ja olen tämän tien ajatellut käydä läpi ja katsoa sitten. Palkkapäivinä vain arveluttaa oma ratkaisu. Olen lahjakas ihminen ja pääsen kyllä kovapalkkaisiinkin hommiin kouluttautumisen kautta jos vain näen sen tärkeäksi. Ehkä sitä pitää vielä pyrkiä hiljaisuuteen miettimään omia haaveita työn osalta. Lappiin tekisi mieli.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

tiistai 5. syyskuuta 2017

Onko taloudellinen riippumattomuus kohdallani mahdollista

Monet on kirjoitellut tänne blogimaailmaan tarinoita kuinka taloudellisen riippumattomuuden on jo tavoittanut. Monet kirjoittelee matkastaan kohti sitä. Toisilla se tuntuu edistyvän ja toisilla se tuntuu olevan kaukainen maali ja ehkä hieman utopistinen tavoite, haihattelua. Entä miten siihen pitäisi suhtautua omalla kohdalla.


Ensinnä on todettava ettei kohdallani ollenkaan auta asiaa se tosiasia, että ollaan aloitettu koko homma aivan liian myöhään. Koskaan ei ole myöhäistä, mutta helpommin tähän tavoitteeseen pääsisi kun korko korolle ilmiön saisi valjastettua käyttöön mahdollisimman aikaisin, mielellään jo niin, että vanhemmat aloittaisivat lapsille säästämisen syntymästä alkaen.


Toisekseen olen perustanut perheen jo nuorena ja suurperheen ylläpito vie luonnollisesti enemmän rahaa kun sinkkutalous. Olen myös tällä haavaa perheen ainoa työssä kävijä kun vaimoni tekee arvokasta työtä kotona lasten parissa. Harmi ettei valtio sitä näe työnä ja kotiäidit nähdään hukattuna työresurssina ja töihin pitäisi kait mennä jo mielellään ennen kun pienokainen on vuottakaan täyttänyt. Meillä lapset ovat lahjaa ja emme osaltamme halua antaa niitä esim päiväkodin iloksi vaan olemme sen verran itsekkäitä, että haluamme nauttia omien lasten seurasta sen lyhyen ajan kun lapset kotiamme asuttaa. Jossain vaiheessa pesä tyhjenee väistämättä ja menetettyä aikaa lasten elämästä ei tule saamaan takaisin.


Kolmanneksi haasteeksi nousee kouluttautumattomuus ja pienet tulot. Myyntihommista parhaat tilit oli jopa nettona yli viiden tonnin, mutta kun ne hommat ei maistunut niin vaihtoehdoksi tuli kouluttautua aikuisiällä. Tässäkään en valinnut sitä rahakasta suuntaa vaan sosiaalialan mikä myös on kohtuullisen huonosti arvostettu ala palkan muodossa. On vaikea ymmärtää kuinka myydessä "tuotteita mitä ilmankin voi yritys toimia" sain moninkertaisen palkan verrattuna siihen mitä saan nyt opiskellessa ja työskennellessä ihmisten hyväksi. Vastuu on kuitenkin aivan eri kun ollaan ihmisten kanssa ja huolimattomuudella voi aiheuttaa isoakin vahinkoa toiselle ihmiselle joka on avuttomassa tilassa. Eikä se palkka ole valmistuneillakaan kummoinen ole vaikka silloin vastataan jo konkreettisesti ihmisten hengestä.


Tällä hetkellä vasta opettelemme tulemaan toimeen tuloillamme. Olemme onnistuneet elämään tähän asti liian leveästi ja nyt on tulotason tippumisen myötä iso haaste saada elintaso vastaamaan nykyistä tulotasoa. Yhtään ei auta kun verottaja haluaa mätkyjä usemman tuhannen edestä juuri joulun alla ja helmikuussa sitten toisen erän. Tuloja voi kuitenkin aina nostaa ja tähän täytyy saada panostettua, jotta passiivinen tulo alkaisi jossain vaiheessa tuomaan vetoapua talouteen.


Vaimoni huolehtii lapsille säästämisen ja myös jonkun euron omaan salkkuunsa kuukausitasolla. Tämä on niin pienimuotoista, etten sitä laske mukaan omaan suunnitelmaani vaikkakin tavoittelemme yhdessä vaurastumista ja meillä on yhteiset rahat käytössä. Toisaalta on turha olla edes kahta salkkua, mutta olemme nähneet sen kuitenkin molemmille mielekkääksi. Ja henkisesti voisi olla helpompi kriisin iskiessä tyhjentää toinen salkku ja jättää toinen salkku jatkamaan kasvua. Olen nyt siirtänyt alkuvuodesta hieman enemmän vanhoja säästöjä omaan salkkuun, mutta kun huomasin ettei rahat riitä elämiseen niin aloin siirtämään vain 50€ kuukaudessa, jolla on ostettu kuukausisäästöllä ETF:ää ja nyt elokuusta otin tavoitteeksi päästä jatkossa 65€ mistä voisi 15€ laittaa superrahastoihin. Pikkuhiljaa on tavoite saada nostettua summaa 15€ kerrallaan ja ostaa edelleen supereita. Kun sitten alkaa jossain vaiheessa jäämään enemmän tai kun tulee ylimääräistä niin sitten nappaan jonkun erän osakkeita suoraan salkkuun.


Tällä hetkellä siis pyrin 65€ kuukausi tasoon mikä tarkoittaa vuositasolla 780€ säästöä. Aikapespektiivi minulla on vielä noin 30 vuotta jolloin olisin siinä iässä kun eläkkeelle voisi alkaa joutaa eli 60 vuoden paikkeilla. Toki tavoittelen ettei tarvitsisi niinkään pitkään mennä, mutta aika näyttää. Jos esim rakennusprojektimme alkaa niin sitä lainaa maksettaisiin niin pitkään ettei velattoman asunnon tarjoamaa lisäsäästöä juurikaan pystyisi hyödyntämään tässä projektissa. Kun lasken tuolla nykyisellä säästösummalla ja 8% vuosituotolla tilanteen niin 30 vuoden päästä nykyinen salkkuni olisi saavuttanut vasta vähän yli satatuhatta euroa. Ei sillä vielä kuuhun mentäisi, mutta turvaa se silti toisi ja antaisi paremman mahdollisuuden elää eläkkeellä ilman rahahuolia.


Toki tähtään siihen, että saisin lisättyä asteittain säästösummia ja pienillä vaikutuksilla voisin jo saada huomattavan paljon enemmän. Taloudellinen riippumattomuus on kuitenkin osaltani liian kaukana pelkästään tällä kuviolla mikäli elämässä ei tapahdu mullistuksia tulojen ja menojen suhteessa. Meillä on oma yritys ollut jo pitkään ja pari kaveria lähti siihen nyt pikku poteilla mukaan ja tarkoituksemme on kokeilla vähän sijoittamista varastopuolella tarjoamalla yrityksille halleja vuokralle. Asuntosijoittaminen tuntuu olevan kaikkien huulilla nyt ja isommat tuotot voisi saada hallien kautta. Myöskin hallin saa huomattavasti pienemmillä kuluilla kun esim yksiön. Aika näyttää miten tämän homman käy, mutta jos se lähtisi oikein laukalle niin sieltä voisi olla saavutettavissa lisätuloja tähän vaurastumisen projetktiin.


Elämä on nyt ja tässä ja siksi haluankin nauttia siitä täysin siemauksin tänään enkä odottele mahdollista tavoitteen saavuttamista. En ole tyytymätön tilanteeseeni vaan hyväksyn sen, että vaurastuminen ei tule olemaan minulle yhtä helppoa kun jollekin toiselle. Kuitenkin jo tämän projektin aloitus on tuonut nyt mukanaan sen ettei rahasta ole tarvinnut enää niin paljon kantaa huolta kun salkun on saanut edes jollekin tasolle. Olen kuitenkin elänyt myös kulutusluottoja maksaen niin tilanne on nyt vähintäänkin seesteinen. Unelmoin isosti ja tavoittelen suurta ja tiedän sen hyvin, ettei taloudellinen riippumattomuus ole kohdallani mitenkään varmaa, mutta kuitenkin aloittaessani matkan ja edeten määrätietoisesti on tililläni eläkkeellä enemmän käyttövaraa kuin vanhalla mallilla missä huolettomasti painettiin eteenpäin. Tärkeintä on aloittaa matka ja ehken kuitenkaan ole vielä ikäloppu. Elämässä voi tapahtua mitä vain ja nautitaan jokaisesta hetkestä sillä elämässä mikään ei ole itsestään selvää. Tulevaisuuteen voi varautua, mutta et voi tietää onko sinulla sitä tulevaisuutta mihin varaudut. Elämässä voit elää vain tässä hetkessä. Et eilisessä, et huomisessa.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

lauantai 2. syyskuuta 2017

Nettovarallisuus ja salkku elokuun jälkeen

Kuten kuukausikatsauksessa mainitsin tuli elokuu elettyä liian leveästi ja silloin luonnollisesti on hankalaa nostaa nettovarallisuutta. Salkkukaan ei ole päättänyt auttaa varallisuuden kasvattamisessa lyhyellä tähtäimellä. Laskevat kurssit tarjoaa toki halpoja oston paikkoja. Vielä kun olisi isompaa pottia mitä hyödyntää. Tätä alkaessa kirjoittelemaan tajusin, että tämäkin on parempi jatkossa ämpätä saman kuukausikatsauksen alle niin tulee nämä madonluvut yhteen postaukseen ja sitten pitääkin kuukauden päivät miettiä mitä höpinöitä siihen väliin kehittäisi :)



Ikävästi notkahti väärään suuntaan. Tontin ostosta tuli toki kuluja myös lisälainan noston myötä ym varainsiirtoverojen ja lainhuutojen maksulla ja lisää varallisuutta vain tontin arvon verran. Tässä tontin ostossa oli suurin syy laskevaan käyrään. No korjataan ensi kuulle.




Salkku nyt tuli esiteltyä noin parisen viikkoa sitten joten sinänsä turhaa laittaa uudestaan, mut jatkossa tulen varmaan nämä laittamaan aina kuukauden jälkeen yhteen postaukseen niin selvyyden vuoksi laitoin tämän tähänkin. Tavoittelen loppuvuodelle nyt tuota 6000€ rajaa, että saisin salkun pysymään sen yläpuolella. Tavoite voi kuulostaa naurattavalta ja sitä se onkin mikäli kurssi pysyy tai nousee. Eipä silti ole oikein rahkeita laittaa isompaakaan osuutta sijoituksiin vielä tässä kohtaa varsinkin kun tuo joulukin tuolta jolkottelee ja lapsiperheelle se on usein kallista aikaa. Ensi vuodelle yritän tehdä jonkun realistisen, mutta haastavan tavoitteen kun on melkein vuoden ajalta kulut ylhäällä ja tulot tiedossa mitä nykyinen työ lisineen tuo tuloja. Tämän salkun lisäksi vaimolla on neljänneksen tästä oleva salkku sekä lapsilla omansa. Ne koostuvat vain supereista ja niistä lasten salkuista ehkä lisää jossain kohtaa. Lapsille säästäminen on ainakin tärkeä aihe enkä usko, että siitä aiheesta voi liikaa kirjoittaa.



Tässä vielä graafia Nordnetin sivuilta miten tämä vuosi on kohdellut salkkuani. Viimeiset kolme kuukautta on miinuksella kiitos Huhtamäen, Innofactorin, Componentan sekä ETF-Worldin. Superrahastoistakin Ruotsi ja Suomi ovat 3kk jaksolla miinuksella, mutta Norja ja Tanska kompensoivat. Superrahastoissa pysyen olisi varmaankin hyvin alhainen volatiliteetti. Tässäpä raportit lyhykäisyydessään ja jatkossa nämä yhteisessä kuukausikatsauksessa aina kuun vaihteen jälkeen. Muutama ajatus on postauksista tässä vielä ennen seuraavaa katsausta. Ideoitakin saa heittää jos haluaa kuulla ajatuksia jostain tietystä aihealueesta.




KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA 
varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-