Katsoin tuossa juuri kymmenminuuttisen Ylen klipin siitä kuinka köyhä nainen ja kansanedustaja Susanna Koski pistetään teennäiseen tapaamiseen toistensa kanssa saadakseen päätä pois omasta kuplastaan. Tarinan pahis Susanna Koski on tullut tunnetuksi kovista puheistaan ja jokainen on oman onnensa seppä ajattelustaan. Kokoomuksessa tätä ajatusta on laajastikin liikenteessä ja siinä on osa totuutta. Osa totuutta on myös se ettei jokainen todellakaan ole samalla viivalla lähtöjään ja siksi tämä pitäisi huomioida ennen kun vaaditaan jokaiselta yksilöltä samoja asioita.
En rupea tähän luennoimaan ihmisen kasvusta sen enempää muuten kun toteamalla sen olevan koko elämän prosessi. Kuitenkin varsinaista vastuun ottamista omista valinnoistaan voidaan edellyttää jo lakienkin puolesta vasta täysi-ikäiseltä ihmiseltä. Toisinsanoen oman onnensa seppä ajattelu ei todellakaan koske näitä alaikäisiä joilta emme muutenkaan odota vastuullista päättämistä. Kuitenkin tuossa ikävaiheessa tehdään jo valtavan suuria ratkaisuja tulevaa elintasoa määrittämään. Pelkästään jo lapsen koulumyönteisyyteen on iso vaikutus sillä mitä tarinoita lapsi koulusta kuulee. Pelkästään ravinnon ja unen merkityksellä on iso vaikutus oppimiseen. Ja tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin kuinka paljon vaikutuksia lapsuudella on. Olisiko Susanna Koski asemassaan jos hän olisi elänyt vastapelurin lapsuuden? Nämä olisi hyvä tiedostaa vaarallisessa jokainen on oman onnensa seppä ajattelussaan.
Eikö jokainen sitten voi vaikuttaa omaan elämäänsä? Tottakai voi ja pitääkin. Silti mahdollisuudet on erilaiset. Jos mietitään Suomea niin täällähän tuo ero on varmasti maailman pienin. Köyhissä maissa tämä valinta tulevasta vauraudesta on oikeastaan tehty jo syntymän hetkellä. Jos et pääse edes kouluun tai joudut alta kymmenen ikäisenä tekemään yli 12h päivässä raskasta työtä niin ei siinä ympäristössä luovuus kuki ja tämä polku on määrätty käytännössä päättymään lyhyeen ja raskaaseen elämään. Täällä lintukodossa me kuitenkin voimme vaikuttaa itse. Jokainen omista lähtökohdistaan, mutta kuitenkin vastuullisena toimijana.
Kyseinen rouva klipissä eli todellista köyhyyttä. Oli sairauksia ja ero. Koko tarinaa emme tietenkään tiedä eikä se meille kuulu. On kohtuutonta sanoa ihmiselle, joka itkee omaa köyhyyttään ja oikeasti elää nälässä, että ryhdistäydy ja tee jotain. Silti se kuitenkin on ainoa keino vaikuttaa tulevaisuuteen. Niin kauan, kun valtiota syyttää omasta köyhyydestään ja ulkoistaa oman tilanteensa päättäjille, asettuu ihminen uhrin osaan missä oman toiminnan vaikutuksilla ei ole todellista merkitystä. Jos en onnistu säästämään vaikka yritin niin syy ei silti ole minussa, koska minulla on mahdollisuus syyttää tästä valtiota. Onhan toki valtio syyllinen siihen, että leikkaa täysin väärästä päästä. Ei köyhiä pidä enää rankaista kun heidän rahansa joka tapauksessa palaa valtiolle. Kaikki menee mitä tulee. Köyhyys on vahvasti myös asenne.
Omakohtaisesti pystyin samaistumaan tuohon lapsen harrastukseen. Eihän se ole mikään perusoikeus saada soittaa. Varmasti on henkireikä tyttärelle ja äitikin voi päästä vähän syyllisyydestään kun pystyy sentään tarjoamaan lapselleen harrastuksen. Minkäköhän syyllisyyden tytär saa kun ymmärtää oman harrastuksensa olevan suoraan äidin ruokalautaselta pois? No se on toinen tarina. Meillä on vähän samanlainen tilanne, kun kaksi lastamme aloitti tänä syksynä musiikkiopistossa. On muuten kallis harrastus ja ite olen sitä mieltä, että saattaa mennä meidän taloudessa miinuksen puolelle. Rouvan mielestä taas tämä on niin tärkeää ja ehdotonta. Ehkä lapsista kasvaa terveempiä kun heillä on hienoja harrastuksia. Ehkä itsetunto on parempi kun on joku taito olemassa. Kuitenkin jos me nyt elämme miinuksella niin kyse on meidän perheen valinnoista. Ei tietenkään yksin musiikkiopistosta, vaan kaikista. Vastuu on meillä.
Kyllähän mekin haluamme päättäjille viisautta, ettei heikommilta enää oteta pois. On jo tiukkaa muutenkin. Kyllä me haluaisimme jonkun tuen minkä kautta harrastuksiin saataisiin alennusta. Monia muitakin tukia tarvittaisiin ja kaikista eniten niitä toivoisin lapsia varten, koska sieltä on syntymässä sukupolvi jonka joskus täytyy päättää ovatko he uhreja vai ovatko he oman onnensa seppiä. Sairaudet ym toki vaikuttavat, mutta omat valinnat ovat tärkeitä eikä niitä voi sivuuttaa kun puhutaan köyhyydestä. Ehkä kultainen keskitie olisi toimiva.
Oletko sinä köyhä? Loukkaannuitko puheistani? En todellakaan tarkoita loukata ketään köyhää ja väittää sitä hänen omaksi syyksi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kuitenkin jos koet olevasi köyhä ja täysin ilman omaa syytäsi niin voit laittaa minulle vaikkapa anonyymin mailin missä kerrot hieman tilannetta. Ulkopuolelta usein näkee paremmin mitä laatikossa on kun, että itse istuisi laatikossa. Joskus joku pieni oivallus voi olla iso asia. Pienistä puroista kasvaa iso virta. Sinä olet se muutos.
KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com -KIITOS-
Taisin hieman provosoitua tuosta ylen klipistä, mutta eihän se mitään 😂Hieman ihmettelin tuota klipin naisen tyttären harrastusvalintaa. Jos on niin tiukkaa niin miksi pitää olla ihan järkyttävän kallis harrastus? Voisihan sitä harrastuksen valita hieman järkevämmin ja sellaisen, johon on oikeasti varaa. On tuo soittaminen nyt meinaan helvetin kallis harrastus. Olisin itsekin halunnut lapsena pelata jääkiekkoa, mutta kun se maksaa sen 9k€/vuosi niin ei onnistunut. Olenko katkera? En. Omaa tyhmyyttä jos lähtee liian kalliiseen harrastukseen liian pienillä tuloilla. Elämässä kaikkea ei saa mitä haluaa, ja mielestäni siitä on turha itkeä.
VastaaPoistaErään kaverini isän tarina lyhykäisyydessään: ensin hän kouluttautui sähkömieheksi, mutta ei duuni oikeen miellyttänyt ja päätti vaihtaa alaa. Suoritti lukion töiden ohella ja meni oikikseen. Nykyään hän on paikallisen pankin pankinjohtajana ja rahaa ei puutu laisinkaan. Jos hän pystyi tähän miksei ketä tahansa muu, joka on valmis tekemään duunia ja näkemään vaivaa tämän eteen pystyisi? Omasta mielestäni tulotaso Suomessa on lähinnä ammatinvalintakysymys 😂 kenestä vaan voi tulla ihan mitä vaan. Jos päädyt pienipalkkaiselle alalle, ainoa jota loppujen lopuksi voit syyttää olet sinä itse, ei ketään muu. (pois lukien henkilöt joilla on sairauksia tms). Ja tätä en loukkauksena millään tavalla sano, mutta mielestäni tämä kyseinen nainen ei ainakaan näyttänyt siltä, että nälässä eläisi. Oli tainnut tulla syötyä vähän muidenkin edestä vartalon mallin perusteella. Videossa väitti kyllä, ettei rahaa ole ruokaan..
Olen lukion ohella kaupassa kassalla töissä ja mua oikeasti vituttaa ihmiset, jotka valittavat siitä, ettei ole rahaa ja samalla ostavat tupakkia ja/tai kaljaa. Näitä ihmisiä on nykypäivänä todella paljon. Mielestäni tupakka ja alkoholi ovat luksustuotteita, ja jos näihin on varaa, ei mielestäni voi olla köyhä. Jos tupakkaa ja alkoholia ostaessa kokee olevansa köyhä, on mielestäni vain helvetin tyhmä 😂
Kiitos kommentista! Joo ehkäpä pieni provosoituminen on huomattavissa tekstistä ;) Se sallittakoon. Olen samaa mieltä harrastuksen kanssa, mutta ymmärrän sen olevan tässä tapauksessa henkireikä. Toisaalta olen samaa mieltä, että harrastuksen valinnassa ikävä kyllä on mentävä maksukyvyn mukaan. Ja ei se varmaan ole herkkua seurata lapsen soittoa jos seurana on jatkuva rahahuoli.
PoistaOlet oikeassa myös tuossa kuinka mahdollisuuksia edetä elämässä hyviin hommiin on valtaosalla, mutta ehkäpä näissä esteenä on se ettei ole samaistuttavaa mallia, joka kertoisi tämän olevan mahdollista. Jos on syntynyt köyhään sukuun missä menestyjät on nähty parempina ihmisinä niin tämä huonommuuden tunne torppaa uralla etenemisen. Tottakai tarinan voi päivittää ja ohjelmoida itsestään menestyjän, mutta edelleen se on vaikeaa jos ei ole rinnalla kulkijaa, joka valaa sinuun uskon menestymiseen. Huonona itseään pitävä ei välttämättä ole laisinkaan tyhmä, mutta uskomusten voima on niin suuri ettei elämässä tule kokeiltua täyttä potentiaalia kun eihän meidän suvusta voi mihinkään päästä ajattelu estää kehityksen. Monesti juuri köyhän ajattelun omaavat alisuorittavat elämässä ja kutsuvatkin itseään jatkuvasti köyhiksi tai tyhmiksi. Vastuun ottaminen vaatii ensin heräämisen siihen ettei minun tarvi jatkaa köyhän suvun tarinaa.
Viittauksesi henkilön lihavuuteen selittyy monesti sillä, että nimenomaan ne kaikkein halvimmat ruuat on usein epäterveellisiä ja siksi saattaa ihminen lihoa. Köyhyys myös usein tuo mukanaan lieveilmiöitä kuten masennusta ja siinä itsestään huolehtiminen voi olla vaikeaa. Tupakka ja alkoholi on oikeastaan monesti seurausta myös tästä ajattelusta ja jostain se nautinto on saatava. Saa hetkeksi ehkä unohtaa oman tilansa. Riippuvuuksia on hankala arvostella kun niiden kuriin saaminen vaatii kanssa ihmiseltä paljon. Ite ajattelen olevani ihan fiksu kaveri, mutta silloin kun tekee mieli tupakkaa käyttäydyn kiukuttelevan lapsen tavoin ja jos en niissä tilanteessa saa ajatuksia käännettyä vastuullisen aikuisen moodiin niin silloinhan menen ja ostan tupakkaa. Hankalia paikkoja ja näissä itsekin tarvin vielä selkärankaa. Köyhän ei tosiaan olisi kannattavaa polttaa eikä juoda, mutta minkäs teet kun kaikilla on oikeus omiin valintoihin. Silloin köyhyys on omaa syytä.
Elämä harvoin on reilua, mutta valittaminen ei koskaan vie eteenpäin. Jos köyhyys ahdistaa niin pitäisi ottaa siitä niskalenkki laittamalla tulot ja menot ylös ja ruveta miettimään niitä pieniä arjen valintoja. Joskus se vaatii isojakin muutoksia elämässä ja jos niihin ei ole valmis niin täytyy kait sitten jatkaa köyhän elämää.
Kai valtaosa köyhimmistä ovat jollain tavalla vajaakuntoisia tai muuten köyhyysloukussa. Siksi arvostelu on aika hankalaa. On paljon köyhiä eläkeläisiä, pitkäaikaistyöttömiä joilla on jokin työmarkkina-asemaa vaikeuttava tekijä, kannustinloukkujen juuttuneita yksinhuoltajia, päihde- ja mt-ongelmia tms. Vain harva oikeasti sen köyhyyden valitsee, neuvominen on vaan niin mukavaa silloin, kun itsellä menee hyvin. Säästämisestä ja kulutustottumuksista voi tietenkin aina puhua - mutta oikeasti, jos köyhä saa säästettyä 20 euroa kuukaudessa, se on 240 e vuodessa. Se ei elämänlaatua juuri paranna edes pitkällä viiveellä. Sijoittaa ei voi, jos on tt-tuella tai tietyillä muilla tuilla. En minäkään lapselle tuossa tilanteessa kallista harrastusta varmaan kustantaisi, mutta ehkä tuon valinnan ymmärtää. Ennemmin kannustamista, kuin nälvimistä, syyttelyä omasta tilanteesta tai tilanteeseen nähden epärealistisia neuvoja... Vaikutti muuten, että nämä kaksi ihmistä ohjelmassa tosiaan puhuivat vähän "eri kieltä".
VastaaPoistaKiitos kommentista! Olen kyllä samaa mieltä hyvin pitkälti näistä asioista sinun kanssa. Säästämisestä olen hieman eri mieltä. Minun mielestä se on merkittävä summa säästössä vuodessa ja se tuo valtavasti mielenrauhaa kun ei tarvitse heti jonkun hajotessa olla paniikissa tai on jouluna vaikkapa vähän joulurahaa. Olen kyllä valitettavan hyvin tietoinen ettei köyhä saa hoitaa hyvin raha-asioita mikäli haluaa saada tt-tukea. Säästöjä ei saa olla kun ne pitää ensin käyttää tuen saadakseen. Toisaalta ymmärrän sen näkökannan, mutta näin estetään se mahdollisuus nousta pohjalta.
PoistaJos tuon 240€ antaisi köyhälle ihmiselle vastikkeettomasti tänään niin hän olisi varmasti erittäin iloinen. Kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä, että hän valitsee rahan käyttämisen paljon tarkemmin kun hän on sen itse kovalla työllä säästänyt. Siinä määrin suosittelen vaikka euroa kuukaudessa säästöön niin kaikki on kotiinpäin.
Kannustaminen on todella tärkeää ja kirjoitinkin paljon juuri siitä kuinka rinnalle kulkijaa tarvitaan. Monesti lähelle ei nää kovin hyvin ja vierestä voidaan antaa aivan yksinkertainen näkökulma millä ihminen voi parantaa omaa tilannettaan. Ymmärrän mielestäni oikein hyvin köyhiä ihmisiä enkä mielestäni anna heille mitään epärealistisia neuvoja. Isoin asia mitä köyhä tarvitsee ruuan ja suojan lisäksi on toivo. Toivo paremmasta saa ihmisen jaksamaan ja tähän toivoon haluan kannustaa ihmisiä.
Mielestäni nevominen on ensisijaisesti ihmisen hyväksymistä sellaisenaan ja rinnalla kulkemista. Lähipiirissäni on pitkäaikaistyötön mt-potilas ja en minä hänen kanssa muuta voi tehdä kun olla tukena. Hän on itse muutos jos muuttua haluaa. En minä häntä sen enempää elämässä neuvo, mutta otan mukaan esim. urheiluun tms kuitenkin niin etten ota häntä omaksi taakakseni. Äitini on taas köyhä eläkeläinen ja hän hyötyi omien sanojensa mukaan kovasti kun näytin hänelle tiliajattelun mallin. Ei äitini olisi siitä mitään hyötynyt jos hän olisi ajatellut ettei hän voi omaan tilanteeseensa vaikuttaa. En neuvo ihmisiä tuomiten heitä. Enkä neuvo jos ei neuvoja tahdota.
Ja viimeinen lauseesi oli niin selkeästi totta kun olla voi :)
No tietenkin joku pieni puskuri tuo mielenrauhaa (jos siitä ei jää kiinni). Mutta ei 240 €:lla vuodessa ns pohjalta nousta. Pohjalta nouseminen vaatisi sitä, että ei ole yhteiskunnan minimitulosta riippuvainen (sillä siellähän se pohjien pohja tuloissa mitaten on), ja säästämällä se tilanne ei ratkea - samassa pisteessä ollaan heti, jos yhtenä jouluna sitten käytetäänkin vähän enemmän joulurahaa. Säästäminen tietenkin kannattaa aina jos vain säästämään pystyy. Osalla köyhistä taustalla on esimerkiksi iso velkaantuminen, ja tilanne näyttää aivan toivottomalta (ja voi myös olla sitä). En tavallaan hyväksy sitä näkökulmaa, että köyhän on mahdollista merkittävästi parantaa asemaansa säästämällä. Jos tilanne on vuodesta toiseen se, että elää minimitoimeentulolla, niin arvaan, että tälläisen ajatuksen esiintuominen tuntuu enimmäkseen kettuilulta. Sekin on aika todennäköistä ja ymmärrettävää, että kun kaksi vuotta on kitkuttanut säästääkseen 500 €,sen saattaa käyttää johonkin mihin ei ikinä koskaan ole varaa. Johonkin muille ihan normaaliin, kuten pieneen matkaan. En oikeastaan pysty edes ajattelemaan, millaista oma elämä olisi, jos olisi vuosia oikeasti elänyt minimitoimeentulolla ilman näkymää paremmasta. Minusta tässä on usein tosi iso kuilu normaalisti toimeentulevien ja köyhien välillä. Vaikein tilanne on yksiasuvilla. Minusta tämä henkilö heitti osuvan haasteen kansanedustajalle, sitä oikeastaan kaikkien kohtuullista tuloa saavien kannattaa miettiä. Ja on Koskikin oikeassa siinä, että ihmisiä autetaan köyhyydestä työnteon kautta. Se ajatusmalli vaan jättää ulkopuolelle valtaosan köyhistä (eläkeläiset, vajaakuntoiset, vammaiset ja sairaat, ylivelkaantuneet ym).
VastaaPoistaLähinnä minun pointtini tuossa säästämisessä on se kuinka ei suostuta uhriutumaan ja aloitetaan säästäminen eli otetaan vastuu elämäntilanteen parantamisesta. Kun sitten ihminen onnistuu säästämään hän voi ansaitusti tuntea ylpeyttä siitä, että talous pienilläkin tuloilla on ylijäämäinen. Tässä kohtaa ihminen ei enää itke jatkuvasti rahojen riittämättömyyttä vaan alkaa aidosti tuntea pystyvänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä. Näitä tunteita ei pääse nousemaan ihmisen tietoisuuteen kun mieli on lukkiutunut jokapäiväiseen kamppailuun. Kun on ylpeydellä saanut pottia kasattua alkaa positiivisella mielellä ollessa kenties pallotella muitakin ideoita miten säästömäärää saisi isommaksi. Kyse on mielestäni juuri siitä kannustuksesta mitä itsekin toivoit, mutta tässä suurin kannustaja on sisäinen tieto siitä, että pärjään näilläkin tuloilla jotenkin. Taas jos kahden vuoden säästämisellä saavuttaa jonkun reissun tms on sen arvo hänelle varmasti korkealla ja hän on sen reissun omilla säästöillään ansainnut. Olen siis täysin sitä mieltä, että säästäminen kannattaa aina. Toki muutkin toimenpiteet ovat tärkeitä.
PoistaAinut mihin köyhä voi suoraan itse vaikuttaa tänään on omiin menoihinsa. Näitä menoja voi ja kuuluukin kritisoida. Esim Violasea blogissaan http://mihinrahakuluu.blogspot.fi/ on säästämisen maailmanmestari. En tiedä miten hän pystyy tuohon, mutta hän on kertonut ettei rahan käytön lisääminen lisäisi hänen onnellisuuttaan. En väitä, että kaikkien olisi elettävä hänen budjetillaan, mutta lähtökohtaisesti se mitä elämältä vaaditaan ja se mihin tyydytään merkitsevät eniten. Jos pystyt elämään onnellista elämää ilman vaatimuksia siitä ja tuosta niin silloin tulot ja menot saa balanssiin.
Tuo hänen haasteensa on periaatteessa ihan ok, mutta itseä näissä aina häiritsee se ettei tilanne ole todella missään vaiheessa verrannollinen. Jos esim kansanedustaja sitoutuu elämään kuukauden toimeentulotuella niin eihän kukaan vie häneltä mielenrauhaa siitä tiedosta, että hän voi koska vain oikeassa hädässä käyttää rahaa. Sitten hänellä on vielä nämä asunnot ja autot ja muut vempaimet sekä varmasti kaapit pursuavat ruokaa ainakin alussa ellei sitä erikseen vaadita täysin tyhjäksi. Vähän siis tekemällä tehtyjä yleensä nämä "haasteet".
Violacea on tosiaan aivan uskomattoman säästeliäs! Näitä on kuitenkin hirveän vaikea verrata, tilanteet ovat erilaisia. Jos joutuu maksamaan itse kokonaista vuokraa, se voi viedä puolet ja ylikin tonnin tuloista. Vesilaskuissa on eri kaupungeissa jopa kymmenkertaiset erot (ja jos mittari ei ole huoneistokohtainen, niin siinä säästäminen ei ihan hirveästi auta. Vuokranantaja saattaa edellyttää kotivakuutusta. Terveydenhoidosta voi tulla kuluja. Ruokaostoksissa vaikuttaa, onko lähellä kävelymatkan päässä edullista kauppaa, onko jokin terveydellinen ruokavaliorajoite ym. omien kulutustottumusten lisäksi. Kullekin välttämättömät kulut ovat usein todellisuudessa vähän eri kokoiset. Varmaan köyhimmissä perheissä on useinkin se tilanne, että käyttörahaa jää asumisen ja kohtuullisten laskujen jälkeen juuri tuo n. 100 e/henkilö. Monesti työssäkäyvän köyhän perheen tilannetta vaikeuttaa sekin, että on työn takia pakko olla auto tai kaksi... Vaikka rahaa tulisi enemmän kuin minimitoimeentulolla, erilaiset työssäkäynnin kulut (autot, päivähoidot) leikkaavat siitä ison osan. Ja ihan tosiaan, ihailen blogistin kykyä tulla noin vähällä toimeen, kun se ei olisi pakollistakaan! Silti se on monelle käytännössä mahdotonta. Ainakin se vaatii todella pienet asumiskustannukset eli oman asunnon pienellä vastikkeella. Silloin säästäminen alkaa olla mahdollista. Monessa kaupungissa ei tahdo löytyä asuntoa, jossa menot on kohtuulliseksi katsottavat ja johon pääsee kiinni, eli asumisen osuutta jää maksettavaksi tt-tuen perusosastakin. Mutta näistähän riittäisi pohdintaa ja vertailua. Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, epäilen vain ettei säästäminen vain käytännössä ole monelle helppoa, tai edes mahdollista. Eikä niin ole oikeastaan edes tarkoitettu - eihän minimiperusturvaa ole tarkoitettu vaurastumiseen, ja siksi se on laskettu vähäiseksi, ja säästäminen on siitä itse asiassa jopa "kiellettyä" (viimesijaisen etuuden osalta).
VastaaPoistaElämäntilanteita on niin erilaisia ettei niitä pidäkään verrata. Meidän omakaan tilanne ei olisi häävi jos joutuisin jonkun sairauden tai muun kriisin vuoksi jättäytymään työelämästä. Rouvani mielestä elämme kovin tiukasti ja minä taas näen, että elämme yltäkylläisesti. Tinkimisen varaa olisi vieläkin jos aivan pakkorako olisi. En kuitenkaan toivo enää yhtään lisäsäästöjä sillä kyllähän se väistämättä alkaisi haittaamaan elämänlaatua. Meillä on lähestulkoon oltu terveitä eikä sairastelusta ole tullut isoja kuluja. Se heikentäisi asemaamme todella paljon ja köyhyys alkaisi pian kolkutella ovella.
PoistaOlet listannut paljon asioita mistä niitä kuluja tulee. Toki minä ne kulut ymmärrän ja meidänkin taloudessa on kaksi autoa, jotta minä pääsen töihin ja vaimo voi hoitaa asioita sekä kuskata lapsia minun ollessa töissä. Jos en olisi töissä säästäisimme toisen auton verran. Voisimme toki myös valita niin, ettei koko perheen tarvitse päästä kerralla matkaan ja vaimo linnottautuisi kotiin minun töissä olon ajaksi jolloin selviäisimme yhdellä pikkuautolla. Ymmärrän hyvin ettei ihminen halua kovinkaan radikaaleja ratkaisuja elämään, mutta jos todella kaikki kivet on käännetty ja asunto on liian kallis niin ehkä jostain voisi löytyä edullisempi asunto jopa toisesta asuinkunnasta palveluiden läheltä. Toki silloin ihmiseltä vaaditaan jo valtavaa irtiottoa entisestä elämänpiiristä, mutta se ei poista sitä, että se mahdollisuus on olemassa. Jos tarvitset autoa vain palveluiden takia niin löytyisikö palveluiden läheltä vaikka jopa kalliimpi asunto joka kuitenkin jäisi halvemmaksi kun auton saa myydä pois. En tykkää koskaan sanasta mahdoton, koska silloin viedään mahdollisuus toimia. Jos ihminen, varsinkin lapsi, kuulee jatkuvasti jonkun olevan mahdotonta alkaa hän oikeasti uskomaan sitä eikä osaa edes kyseenalaistaa sitä eikä kokeilla muutosta. Haluan ajatella naivisti kaiken olevan mahdollista samalla tiedostaen sen kuinka sairauden omaavalla ihmisellä se ei silti tarkoita samaa kun terveellä.
En ole sitä mieltä, että säästäminen olisi helppoa kaikille. Kuitenkin olen sitä mieltä, että euron voi laittaa vaikka tukien tullessa tilille sivuun. Ei tilille, koska säästäminen on kiellettyä, mutta vaikka possuun. Pulloja voi kerätä. Ihan mitä vaan mistä voi saada edes pientä lisäapua. Tietenkin pullojenkin kerääminen vaatii sen, että sinulla on liikuntakykyä sen verran, että voit sen tehdä. Tottakai omalla kohdalla jos talouteni parantaminen vaatisi esim pullojen keräämistä tms niin olisihan se haastavaa ja nöyryyttävää. Silti se on mahdollista.
Olen vahvasti sitä mieltä, että ihminen on vastuussa nykyisistä valinnoistaan. Elettyyn elämään ja vanhoihin valintoihin et voi enää vaikuttaa, mutta voit tehdä kaiken mahdollisen parantaakseen vanhoja huonoja valintoja. Vastuu on ihmisellä ja sen pystyy kantamaan vain ihminen, jolla on toivoa paremmasta. Edes hitusen. Muuten kaikki on mahdotonta.