Vaimoni yllätti tekemällä blogiini postauksen otsikolla Tuhlarivaimo kertoo. Enpä pidättele enempää omilla höpinöillä joten olkaapa hyvät! Alla oleva teksti on vaimoni tuotos :)
Kerronpa teille suruisankuuluisan tuhlarivaimon tarinan. Kaikki alkoi vuonna -09 kun kävin ensimmäisillä Me&I lastenvaate-kutsuilla. Mielessäni kauhistelin vaatteiden hintoja, 30e lasten paidasta, mekot olivat vielä kalliimpia. Mutta olivathan ne kauniita, erilaisia kun ketjuliikkeiden vaatteet, ihastuin. Ja myyjän kehuessa vaatteita laadukkaiksi ja eettisiksi, ajattelin että ehkä voin kummallekin lapselle tilata yhden vaatteen ”parempaan käyttöön”. No vaatteet tulivat ja tuli uusia kutsuja ja uusia mallistoja. Itseki jo aika nopsaan pidin kutsut ja käytin emännänlahja-alennukset hyödyksi, sehän oli selvää säästöä! Kaksi kertaa vuodessa ilmestyi uusi mallisto, sitä odotin malttamattomasti. Sitten mukaan tuli myös muita lastenvaatemerkkejä, oli Metsolaa, Mini Rodinia, Gugguuta, Papua, Polarn o pyretiä jne. Ja kaikilta piti jotain tilata ja ne vaatteet oli niiin ihania että oli pakko saada, vaikka vaatekaapit oli täynnä vaatteita. Facebookista löysin hypetysryhmän, siellä hehkutettiin uusia mallistoja, laitettiin kuvia ihanista lapsista ihanat vaatteet päällä. Odotettiin yhdessä uusia mallistoja ja mietittiin mitä niistä ostetaan. Kohta kävi niin että lasten vaatekaapeissa ei ollut muuta kuin merkkivaatteita, ei enää kelvannut ketjuliikkeiden vaatteet. Tyttöjen mekkokaappien rahallista arvoa oli mukava laskea, ja ihastella. Jälleenmyyntiarvo oli toki kova, jos vaan raaski myydä ja vaate pysyi tahrattomana ja ehjänä. Lapseni olivat täydellisesti puettuja sävy sävyyn päästä varpaisiin. Mallinukkeja, joiden vaatteita ihasteltiin minne mentiinkin. Kyllä se hiveli äidin itsetuntoa.
Aluksi hurjalta tuntunut hinta alkoi olemaan ihan normaalia,
kyllähän laadukkaasta, eettisesti tuotetusta vaatteesta voi maksaakin! Kaikki ylimääräinen
mitä tiesin jäävän kuukaudessa meni lastenvaatteisiin, enemmänkin. Ja pian huomasin että netistä tilaamalla
pystyi ostamaan laskulle, se oli ihan huippu juttu! Ei haitannut vaikka tilillä
ei ollut rahaa, tilauksenhan sai maksettua sitten kun rahaa tulee. Ongelmaksi
vain tuli se, että niitä laskuja alkoi tulla niin paljon kuun loppuun että
niitä ei saanutkaan kaikkia maksetuksi. No onneksi ne pystyi maksamaan erissä! Lopulta tilanne ajautui siihen että
maksoin joka kk minimisumman moneen luottofirmaan ja salasin suurimman osan
ostoista puolisoltani. Tilannetta
jatkui jonkin aikaa kunnes meni niin ahdistavaksi että oli pakko tunnustaa.
Luottojen yhteissumma oli monta sataa, pelkkää kuluvaa lastenvaatetta! Homma
oli täysin riistäytynyt käsistä. No arvaatte varmaan että puolisoni ei tykännyt tilanteesta, otti laskut
haltuunsa ja teki hienon exelsuunnitelman miten ne maksetaan takaisin.
Mutta jäljelle jäi yksi iso ongelma, en ollut päästänyt irti ostosriippuvuudesta. En ollut vielä valmis siihen. Kun mieheni vaati minua lopettamaan nettishoppailun tuli pakokauhu, ihan hirveää, elämäni on pilalla jos en voi ostaa lapsilleni ihania vaatteita! Miten voin tulla toimeen ilman Gugguun jumpsuitia se on niin ihana! Ostokset jatkuivat, tietysti maltillisemmin, mutta vain sen takia että pelkäsin puolisoni suuttumusta ja tietenkin häpesin. Mielessäni koko talous pyöri vaatteiden ympärillä, kaikki ylimääräinen meni niihin, mihinkään muuhun ei ollut varaa, 30e käytetyistä Rodinin leggareista ei tuntunut missään. Varsinkin jos ne oli just ne tietyt jotka kaikki haluaa! Välillä yritin säästää, mutta aina tuli eteen jokin pakkosaada vaate ja säästöt meni siihen.
Vaatteisiin meni edelleen rahaa monta sataa/kk. Joka kuukausi meillä oli riitaa tästä rahanmenosta. Onneksi puolisoni sai hyvän työpaikan, palkka saattoi olla monta tonnia/kk. Silloin ei ollut niin väliä, tilanne oli hetken rauhallinen. Kerrankin sain ostaa ilman syyllisyyttä! Mutta kun sitten alkoi puolison oppisopimuskoulutus, tulot tippuivat romahtaen. Ihan kauheaa, en tiennyt miten voidaan selvitä niin pienillä tuloilla, miten selviän kun en oikeesti voi enää shoppailla. Päätiin keskittyä pelkkiin alennusmyynteihin. Tuli sopivasti tammialet, rahaa meni ainakin yli 1000e ja viimeisin lasku maksettiin maaliskuussa. Taas saatiin kauhea riita aikaan, olin pettänyt puolisoni luottamuksen jälleen. Ei mennyt kovin vahvasti, varsinkaan kun ostin vain koska sain niin hyvällä alennuksella, en tarpeeseen. Ja sitten kohta tulikin jo kesäalet. Kaikki pyöri edelleen vaatteiden hankinnan ympärillä, elämä tuntui tyhjältä ilman ostoksia.
Tästä kaikesta ei ole kovin kauaa aikaa. Mutta ajatukseni ovat muuttuneet. Aivan kuin olisin herännyt. Olen lukenut paljon erilaisia kirjoja tunteista, uskomuksista, taloudesta, parisuhteesta… Ne ovat kaikki laittaneet miettimään elämän tarkoitusta ja miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn. Miksi olen käyttäytynyt niin tuhlailevasti? Koska olen ollut ostosriippuvainen. Kaikki riippuvuudet ovat peräisin lapsuuden vaille jäämisestä. En ole saanut tarpeeksi rakkautta ja hain sitä vaatteiden ostelulla. Se oli myös hyväksynnän hakua. Jos tuli tilanne että puolisoni lähti reissuun, minut valtasi hylätyksi tulemisen tunne, nettiostelu helpotti oloa. Tai jos jostain syystä loukkaannuin tai koin tulevani petetyksi tunsin tarvetta mennä nettiostoksille. Sieltä sain hetkellisesti lohtua ja kaipaamani rakkautta. Olen ollut monesti todella arvosteleva muiden ihmisten toimintaa kohtaan, en enää. Mikään ei ole koskaan sitä miltä näyttää, kaiken takaa löytyy jokin aiemmin koettu tunne/trauma/kokemus lapsuudesta. Mutta onneksi ihminen voi muuttaa itseään ja uskomuksiaan. Se ei ole helppoa mutta silloin maailma avautuu uudennäköisenä ja yleensä parempana. Elämä on onnellisempaa ilman pakonomaista tarvetta toteuttaa riippuvuutta. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet! Hyvä muistolause meille kaikille.
Edelleen suosin mieluummin niitä kalliita ja eettisesti tuotettuja vaatteita kuin esim. H&M. Mutta en osta yli yhdessä sovitun budjetin, ja pyrin ostamaan mahdollisimman paljon kirpputoreilta. Ja vain tarpeeseen. Huomasin yks päivä että en edes tiedä millaisia mallistoja lastenvaatemerkeiltä on tänä syksynä tullut, se ei enää ole tärkeää. Koen että elämäni ja raha-asiani ovat tällä hetkellä paljon paremmin hallinnassa kuin koskaan aiemmin, vaikka tulotasomme on tippunut huomattavasti. Olen säästänyt nordnettiin superrahastoihin ja muuallakin on säästössä jonkin verran. Nyt ei tulisi mieleenkään laittaa säästöjä vaatteisiin! Olen erittäin kiitollinen puolisolleni, ilman häntä en olisi koskaan havahtunut miettimään miksi minulla on tarve ostaa hillittömästi. Käännetään parisuhteen ongelmat mahdollisuudeksi tutustua itseemme!
Terveisin, entinen tuhlarivaimo.
KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com -KIITOS-