Jossain aina ihmisen on asuttava ja jos miettii vuokra-asumista verrattuna omistusasuntoon ollaan usein siinä tilanteessa ettei omistusasuminen tule lopulta yhtään kalliimmaksi. Tämä toki riippuu paljolti mihin kuukausierään laina menee. Näin kun asian muotoilee niin ilman muuta asuntolaina kannattaa. Kuitenkin tämä säästäminen menee vain ja ainoastaan siihen asuntoon missä asut ja sen hyödyt konkretisoituvat vain jos myydessä jää jotakin viivan alle tai kun laina jonain kauniina päivänä on maksettu kokonaan pois. Lainaa lyhentäessä kyseessä on ilman muuta vain asumisen kuluja. Jos et ole syntynyt varakkaaseen perheeseen niin päästäksesi asuntosäästäjäksi on laina ainoa vaihtoehto. Jotkut ovat sitä mieltä, että vuokralla asuessa pitäisi säästää omaan asuntoon, mutta näkisin sen useampien kohdalla aivan mahdottomaksi rastiksi.
Nuorempana suhtauduin tähän huolettomaan tapaani niin ettei sillä lainasummalla ole mitään väliä kun sitä maksetaan kuitenkin lähes koko elämä. Muutoinkin olen ollut aika optimisti lainojen kanssa ja viis veisannut tiukoista suunnitelmista ja erilaisten vaihtoehtojen puntaroinnista. Nykyään tilanne on vähän toisenlainen, mutta kun varallisuus ei ole kasvanut merkittäviin summiin niin ollaan kuitenkin puun ja kuoren välissä. Ei ole vaihtoehtoa kun maksaa lainaa ja toivoa parasta ettei velkavankeus ole ikuinen. Vuokralle on kuitenkin jossain vaiheessa mentävä kun olemme ostaneet tontin. Vanha unelma rakentamisesta on pitänyt pintansa ja nyt alkaa olla jo hieman pakkorakoa. Tämä asunto ollaan ostettu pikku perheellä ja nyt tila alkaa loppua. Nyt sitten kun alueemme vuokratarjontaa olen katsonut olen huomannut ikävän seikan ettei se ole todellakaan halpaa lystiä. Pieniin asuntoihin emme mahdu ja isommat ovat jopa kalliimpia kun mitä nykyisellään maksamme lainaa ja muita kustannuksia. Valintojen maailmahan tämä tietenkin tässäkin kohtaa on kun ennenkin on asuttu pienissä torpissa isojenkin perheiden kanssa. Nyt maailma on kuitenkin erilainen ja meidän valinta on rakentaa uusi.
Kuinka paljon tämä ratkaisumme sitten todella vaikuttaa meidän talouteemme? Olemme suunnitelleet maltillisesti uuden asunnon rakentamisen budjettia ja kun tontin saimme jo niin alhaiseen hintaan niin tutun rakentajan kanssa laskettiin, että voisimme 250t budjetilla saada rakennettua koko talon ja tallin niin, että siihen summaan sisältyy kaikki kulut myös jo ostettu tontti. Aion tästä pitää tarkkaa kirjaa excelissä niin voi olla sitten edes jälkiviisas. Tuolla summalla mitä ollaan budjetoitu ei yksinkertaisesti löydy alueelta isompia uudehkoja taloja. Niissä hinnat alkaa järjestäin vähintään tuosta 250t eteenpäin. Vanhoja voisi löytyä, muttei niihin löydy mielenkiintoa tarpeeksi. Tarkoittaa käytännössä sitä, että minä voisin muuttaa muttei rouva. Ja onhan se toki vanhan kanssa aina omat riskinsä löydätkö todella terveen talon ja onko sen ratkaisut vielä nykypäivää jne. Uuden rakentamalla voi rakentaa mieleisen talon omilla pohjaratkaisuillaan sekä kustannustehokkailla lämmitysmuodoilla.
Taas jos laajentaisimme hieman asuinaluetta niin mitä pidemmälle mennään keskustasta niin sitä halvemmiksi kohteet tulevat. Nyt olemme asuneet alle kymmenen kilometrin päässä keskustasta ja uusi tonttimme sijaitsee noin 15km päässä. Se alkaa olla jo kipurajoilla. Aina kun lähdet minne vain niin autolla on mentävä. Kuitenkin jos kohde olisi esim 30km keskustasta tulisi autoilun kustannukset nousemaan tuplasti. Ei siis automaattisesti säästä vaikka talon saisi valmiina kauempaa edullisesti. Asioita pitää katsoa kuitenkin myös muilta kanteilta kun vain talouden puolelta ja tässä suurimpana ilona on väljä asuminen isolla haja-asutus alueen tontilla ilman lähinaapureita. Metsään rajoittuva tontti joka suunnasta. Kaikki ei tykkäisi, mutta me arvostetaan. Jospa sitä saisi paremman luontoyhteyden kun jo omalla pihallaan olisi luonnossa ja muutaman sadan metrin kävelyllä olisi jo keskellä umpimetsää minne ei liikenteen metelit yllä.
Onko sillä lopultakaan merkitystä minkä kokoinen se asuntolaina on? Valitettavasti kylmä matematiikka osoittaa murheellisesti, että on ja valtavasti onkin. Tein pienen laskuharjoituksen excelissä missä käytin kohtuullisen realistisia meidän perheen tunnuslukuja. Laskelma on tietenkin vain suuntaa antava ja varmaankaan en ole ottanut kaikkea huomioon. Esim korkojen reilusti noustessa erot kasvaisivat paljon suuremmiksi. En myöskään ottanut huomioon rakennusaikaa mikä täytyy asua vuokralla. Laskin muuten sen niin, ettei kannata vielä myydä kun sitten vuokra-aika olisi vuoden pidempi ja nykyinen lainan maksu loppuisi niin takkiin tulisi nopealla matematiikalla noin 20t (10t vuokriin + 10t ei lyhennä lainaa). Siksi myymme vasta varmaan vuodenvaihteen jälkeen asuntomme. Riskinä on tietenkin se ettei se silloin mene kaupaksi.
Lähtötilanne olisi seuraavanlainen. Vuoden päästä jos alkaisi rakentamaan olisi meillä nykyisen kodin kanssa lainaa jäljellä noin 150t. Uuden rakentaminen edellyttää vanhan myymistä ja oletetaan, että saisin siitä 25t lainan yli mikä olisi juuri vaadittava 10% omarahoitusosuus lainalle. Lainaa siis nostettaisiin rakentamista varten 225t. Arvoina käytin koko ajalle 3% korkoa joka nykyisellään on aika hurja, mutta varmaankin pian siinä luokassa vähintään. 1000€ tasaerää sisältäen korot. Tässä suurin sudenkuoppa laskelmaan kun nykyisellään laina lyhenee melkein 870€ kun taas laskelman laina lyhenee alussa vain 690€ verran vaikka onkin 10t pienempi kuvitellussa lähtökohdassa. Ehkä tämä kuitenkin toimii suuntaa antavassa laskelmassa.
Vuoden 2032 lopussa voisi tasaisen matematiikan tahdilla olla nykyinen lainamme maksettu. isompaa 225t lainaa olisi vielä hieman alle 110t eli kun pienempi 150t tuli maksetuksi niin samassa ajassa isompi lyheni vain 115t. Korkoihin siis upposi karkeasti 35t enemmän isommalla lainalla vaikka aikaa kului vain 15 vuotta. Tämä myös kuvastaa tämän maksutavan huonoa puolta kun korkojen ollessa korkealla maksatkin suhteessa vain korkoja enemmän ja laina ei lyhene. Toki tämä on turvallinen kun tiedät tarkalleen oman kuukausieräsi mikä sinulla menee lainanhoitoon. Talous ei heti kaadu vaikka korot aloittaa nousun.
Tässä kohtaa me tietenkin jatkamme lainan lyhentämistä kun sitä vielä on se 110t jäljellä. Taloudellisesti järkevämpi olisi nyt vapaa lainanhoidosta ja kun varoja vapautui 1000€ kuussa niin samahan se on alkaa sijoittamaan. Tässä arvona käytin 6% tuottoa. Miten laskelma jatkuu.
2043 alkuvuodesta eli reilun kymmenen vuoden päästä isompikin laina on tullut tiensä päähän ja täälläkin voidaan aloittaa sijoittaminen. Kuitenkin korkoa korolle on ollut kovassa vauhdissa kun pienemmän lainan maksanut on saanut jo kymmenen vuotta sijoittaa jopa tuota 1000€ kuukaudessa. Hänen potti onkin tässä kohtaa jo yli 170t ja 6%tuotto takaa jo yli 900€ tuoton kuukautta kohti jolloin etumatka vasta nyt alkavaan sijoittamiseen on jo siinä pisteessä ettei sitä kiinni saa vaikka lisäsi sijoitussummaa tuplasti.
Kyllähän pitää olla tyhmä valitessaan isomman lainan. No kyseessä on tietenkin vain teoreettinen laskelma. Oletushan kuitenkin on, että uudempi talo joka tässä kohtaa olisi 25 vuotta vanha olisi nykyistä jo tässä kohtaa 55 vuotta vanhaa taloa arvokkaampi. Lisäksi uuden talon kustannukset voi jäädä pienemmiksi edullisempien asumisratkaisuiden kannalta. Esim uuteen vaikkapa maalämpö ja nykyisessä on sähkölämmitys. Vesimaksu on tässä kovempi kun uusi kohde tulee käyttämään vesiosuuskunnan hintoja, jotka on reilusti halvemmat. Lisäksi vanhaan täytyisi jo nyt tehdä isompia remppoja lähtien liikenteeseen vaikkapa pakollisesta käyttövesiputkien uusinnasta jne. Eli kyllähän kuluja vanhassa on usein enemmän kun uudessa. Ja kun vielä otetaan huomioon elämänlaatu niin on kait se mukavampaa elää elämää omien unelmien pohjalta kun kerätä varallisuutta sitä varten, että joskus sitten on kiva eläkepotti odottamassa.
Kuulisin mielelläni kommentteja miten tämä asia nähdään ja koetaan. Itse koen laskelman hyödyllisenä muistutuksena siitä, että vaikka kaikkea ei voi mitata rahassa niin jos voit asumisessa tms valita kahdesta vaihtoehdosta niin valitse se halvempi. Rakentamisessa pyrimme noudattamaan tätä ohjesääntöä. Prameilu pois ja perus ratkaisuja kehiin niin budejetti pysyy. Sillä on vaan iso merkitys onko laina muuton jälkeen esim 20t kalliimpi vai halvempi. Sama on tietenkin myös pienempien lainojen kohdalla. Ostaako 20-30t auto lainalla vai muutaman tonnin auto käteisellä. Kyllä se pikkuhiljaa alkaa itselle valkenemaan ettei nuo lainat niin kovin järkeviä ole. Tämä asuntoprojekti on niin sanottu ennen eläkettä ratkaisu ja kun sitten eläkepäivät koittavat voi katsastaa mahdollisesti jonkun pienen mummonmökin ja toivoa sopii, että siinä kohtaa ollaan jo velattomia eikä asumisen muutos aiheuttaisi enää lainaa.
”On
ihan väärä ajatus, että ihminen on onnellinen, kun saa kaikkea mitä haluaa.
Ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä mitä ei tarvitse. Mikään ei riitä.”
Tommy Hellsten
KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com -KIITOS-
Moikka! Kaippa on todettava se että kattanattanee mennä sillä mikä on itselleen ollut ja tai on se haave tai unelma. Itselleni omakotitalo ei ole ollut lapsuuteni jälkeen se ideaali asumisen muoto. Asunnon ja pihan kunnossapitoon menee yllättävän paljon aikaa, ja sen minä ainakin haluan käyttää jotenkin toisin. Myös muut omakotitalo asumisen kustannukset kyllä kirpaisee, vaikka talon rakentamiseen ei älyttömyyksiä olisi mennyt. Tarkoitan siis juoksevia kuluja jotka on aina ja pysyy. Myös mitä pidempi matka palveluihin ja tai kaupunkiin ja töihin ilman julkisia, tekevät ison haukun kuukausittaisista menoista. Oletko muuten miettynyt sitä vaihtoehtoa, jos tuleekiin aikaisemmin sen rakentamanne talon myynti eteen? Miten silloin toimitte jos se edelleen on "metsän keskellä"? Pahoittelen ehkäpä negatiivista suhtautumistani omakotitalon omistamiseen, kyllä minäkin tykkään siitä rauhallisuudesta mitä se voi tarjota pihoineen kaikkineen. Siksi olenkin aika tylsä, asun rivitalossa, omasta mielestäni kohtalaisen hyvällä asuinalueella(jotta menee jatkossa myös toivottavasti kaupaksi), pienellä pihalla ja muutamalla marjapuskalla. t. Indeksi-mies / shareville
VastaaPoistaKiitos kommentista Indeksi-mies! Asunnon ylläpidon kustannukset on aika hyvin hanskassa kun omakotitaloasumista on tullut vuodesta 2010 asti seurattua. Pihatyöt on aina oma riesansa, mutta toisaalta niistä jopa nauttii kun saa flown päälle. Silloin kun olisi jotain tähdellisempää niin kyllä se pihan hoito ottaa kupoliin. Pidempi matka palveluiden ääreen on toki lisäkulu, mutta oikeastaan se matka ei silti pitene kun 7km nykyiseen nähden. Metsän keskellä asuminen herättää tietenkin mielikuvan aivan syrjässä asumisessa, mutta näin ei silti ole. Alueella on muutama isompi keskittymä ja oma koulunsa. Omansa pitäisi saada pois kun myynnin aika tulee sillä alueella on kuitenkin sitä toteutunutta kauppaa olemassa ja hinnat on ollut yllättävän kovia. Olen huomannut muutenkin alueelle olevan vetoa ja taloja nousee sinne tasaisen tappavasti. Joku kaunis päivä voi olla, ettei olekaan enää metsä naapurina, mutta jos olen ymmärtänyt oikein niin paikalliset metsästäjät omistavat näitä metsiä ja käyttävät niitä metsästysmainaan. Tuskinpa myyvät kovin herkästi. Kasvavalla vetovoimaisella alueella siis asutaan, mutta vielä tämä kohteemme on omassa rauhassa. Samalla tiellä on kyllä muutama talo. Ja niin kuin alussa totesit niin omia unelmia kohti. En ottanut kirjoitustasi yhtään negatiivisesti sillä kaikkihan me pidämme erilaisista asuinratkaisuista. Muutoinhan olisi vain yhdenlaista mallia tarjolla.
PoistaMinä en uskaltaisi alkaa rakentamaan omaa taloa 10 % omalla pääomalla, siis velkaa olisi 90 % (jos muuta varallisuutta ei olisi niin, että velka vaihtuisi esim 50 % luokkaan kokonaisvarallisuudesta). Siihen liittyy niin paljon riskejä ja se on niin kallista (en uskalsisi rakentaa edes sijoitusasuntoja tulla prosentilla, vaikka sijoitusasunnot tuottavat koko ajan kassavirtaa ja oma asunto ei tuota mitään). Yhtälösi olisi minulle mahdottomuus. Toki teidän, että monella on oma talo 90 % velkarahalla, mutta onhan se kallista ja riskillistä... Minusta se on vähän liioitellusti niin että silloin syö koko ajan sitä kakkua (vaihtoehtoisesti voi säästää ja kakku kasvaa itsestään ja käyttää vaikka elämiseen sitä kasvua).
VastaaPoistaKiitos kommentista! Elämähän on osittain riskillistä. Ja jos meinaa saavuttaa elämässä joskus jotakin niin silloin sitä riskiä on otettava. Tokikaan tämä ei ole se paras ratkaisu taloudellisesti omastakaan mielestä, mutta kun isompaa asuntoa alkaa tarvita ja valmiit talot on niissä hinnoissa, että uuden saa jopa halvemmalla niin tähän elämäntilanteeseen tämä on meille jollain tavoin perusteltu ratkaisu. 10% omapääoma on laskettu malliin niin, että se raha saataisiin kasaan vanhan myynnistä jäävällä rahalla. Tämän lisäksi varallisuutta on vain hyvin pienen sijoitussalkun verran sekä kiinni osakeyhtiössä. Osakeyhtiö on uinunut jonkun aikaa parikymmentä tonnia sisällään, mutta on alkanut nyt heräilemään niin, että jatkossa voin odottaa sieltä vetoapua taloudenpitoon. Ei toki lähitulevaisuudessa, mutta jossain kohtaa. Ymmärrän hyvin ettet lähtisi samaan leikkiin näin pienellä potilla ja siksi sinulla varmaankin on jo puolimiljoonaa pääomaa.
PoistaMielestäni meillä ei ole oikein muuta kun huonoja vaihtoehtoja talouden kannalta. 1. rakentaa isompi talo 2. muuttaa isompaan vuokralle 3. pysyä tässä missä jo nyt on ahdasta. 2. vaihtoehdossa voisimme joutua maksamaan asumisesta jopa enemmän kuukaudessa kun nykyisellään eikä varallisuutemme kasvaisi ollenkaan. Lisäksi se söisi jo nyt minimaalista sijoittamista torpaten myös siltä kantilta vaurastumisen. 3. vaihtoehto taas on suoraan pois elämän laadusta. Ongelmana on siis pienet makuuhuoneet joihin ei oikein sänkyjen lisäksi paljoa mahdu ja lasten kasvaessa alkaa tulla hieman lisää tilantarvetta sekä yksityistä oman tilan tarvetta. Pikkulasten kanssa tämä tilanne vielä juuri ja juuri on menetellyt.
Arvostan näkemystäsi ja juuri nämä erilaiset kommentit saavat pohtimaan omia suunnitelmia monelta kantilta ja tuovat sitä mitä hainkin blogia aloittaessa. Erilaiset elämäntilanteet vaativat erilaisia polkuja ja tarjoavat erilaiset mahdollisuudet vaurastumiseen. Sinkkuna jos olisi aloittanut sijoittamisen jo nuorena ja ollut yksin tai vain vaimon kanssa niin vaurastuminen olisi ollut paljon helpompaa ja nopeampaa. Nyt kuitenkin minulta uupuu rahat, mutta minulla on tilalla moninkertainen rakkaus lasten ja vaimon kautta. Valintojen maailma :)
Ehdottomasti kannatan omistusasumista; silloin maksat omaasi. Olen samaa mieltä, että 10 % oma pääoma on pieni. Mietin vain, että tuo 250 t€ tontteineen on kyllä mielestäni alakanttiin - jo pelkkä maalämpö nappaa tuosta summasta vähintään kymmenen prosenttia. Ja sisätyöt ne vasta rahaa viekin - sinunkin vaimosi taitanee omata vaateliaan maun. Lisäneliöitä haaveillessa kannattaa muistaa, että siivottavaakin on sitten enemmän! Ei se arjen pyöritys välttämättä helpotu. Suosittelen tekemään asiassa jonkinlaisen kompromissin esim. iso vanhempi rivari, mihin ei ole isompia remppoja tulossa. En suosittele pitkää ja ahdistavaa velkavankeutta kun lapset ovat pieniä - muutoin ei ole rahaa tehdä mitään kivaa/ostella lasten haluamia asioita + mikä tärkeintä lapset kasvavat niin vauhdilla; hetken kuluttua huomaat, että osa on jo lentänyt pois pesästä. -Siru-
VastaaPoistaKiitos kommentista! Onhan se 10% pieni, mutta se onkin minimi. Jos sitä saisi edes vähän enemmän niin olisi parempi. 250t on kyllä todella pieni budjetti, mutta se on laskettu sukulaismiehen kanssa joka omaa yli 30 vuoden ja talon kokemuksen sekä tietenkin saa luottotoimittajiltaan kaiken rakennusliikkeiden hintaan. Hän sen talon tekisikin minun auttaessa minkä ehdin. Vielä kun tontti on vain 14t niin sekin auttaa. Sisätöistä olemme keskustelleet vakavasti sekä rakentajan että vaimon kanssa ja olemme tulleet siihen tulokseen ettei mitään erikoisen kallista tuohon budjettiin mahdu. Vaimoni muutenkin on alkanut pikkuhiljaa soutamaan talouden kanssa samaan suuntaan vaikkakin vielä on vähän kitkaa esim siitä mikä on ylellisyyttä ja mikä normi. Itse köyhän taustan omaavana pidän montaa asiaa ylellisyytenä mihin kaikilla ei ole varaa ja vaimo taas sitä samaa normina mitä olisi kaikilla. Tottumiskysymyksiähän nämä on mihin elintasoon on tottunut. Sinulla on hyviä pointteja tuossa lisätilan tarpeellisuudesta ja nämä kaikki on mietitty. Itsekin kallistuisin enemmän siihen suuntaan, että asumiseen mahdollisimman vähän euroja niin vapautuu siihen elämiseen ja kokemuksiin enemmän rahaa. Myös tuo pesän tyhjeneminen on jossain kohtaa edessä ja siksi emme olekaan rakentamassa mitään yli-isoa linnaa eikä lapsille tule mahdollisuutta esim omiin huoneisiin ainakaan ennen esikoisen omilleen muuttoa, mutta siihenkin voi mennä vielä yli kymmenen vuotta.
PoistaTuo velkavankeus on sanana niin lamaannuttava etten halua ajatella asiaa aivan niin vankilana. On totta, että lyhennämme lainaa ehkäpä jopa 25 vuotta, mutta toisaalta maksaisimme saman summan vuokranakin. Olemme yrittäneet kääntää kurssia talouden saralla vasta yhteistuumin hetken aikaa. Uskon vakaasti siihen, että kun tänne tulee tehtyä kuukausikatsauksia niin siinä alkaa huomaamaan mihin sitä rahaa oikein valuu ja kun tämän saa priorisoitua oikein niin elämänlaatu säilyy. Onnellisuus tulee kuitenkin muutenkin kun saamalla kaiken. Tällä hetkellä opiskelen pienillä tuloilla, mutta jatkossa palkka tulee nousemaan. Lisäksi minulla on aina mahdollisuus saada lisätuloja säästämisen lisäksi. Olen luonteeltani yrittäjähenkinen ja melkoinen optimisti. Ymmärrän hyvin ettei tämä polkumme vaikuta kovin järkevältä ja loppuun asti harkitulta, mutta valinta on tehty. Toki elämä on yllätyksellistä ja mitä vain voi sattua. Voihan käydä niinkin ettemme saa nykyistä asuntoa edes myytyä tarpeeksi nopeasti jolloin muuttomme siirtyisi ja luonnollisesti rakentamisen aloitus. Tällä olisi myös vaikutusta siihen, että varallisuutta kerkiää kertyä enemmän. Vaikka sekin voi olla hieman harhaa jos taloa ei saisi realisoitua järkevään hintaan.
Hienoa, että olette tehneet tarkkaa budjettia. Jos jossakin niin rakentamisessa se on erityisen tarpeen (nimimerkillä kokemusta on..). Mukava kuulla, että sinun ja vaimosi ajatukset kuluttamisesta ovat kohtaamassa. Silti kannattaa budjettiin varata hieman extraa, koska varmasti niin sinä kuin vaimosikin haluatte jotakin spesiaalia uuteen kotiin mitä ei ole perusbudjetissa. Se on totta, että jokainen tekee omat ratkaisunsa sen suhteen paljonko velkaa ottaa vai ottaako ylipäätänsä yhtään. Pääasia, että jokainen käy tällaiset isot päätökset kuten rakentaminen niin moneen kertaan ja monelta kantilta läpi ettei tulisi niitä ikäviä yllätyksiä tai kaduttaisi lopun elämää. Jos olette päätöksenne tehneet niin ei muuta kuin nykyinen kämppä myyntiin ja rakennusprojekti käyntiin : ) Siru PS. Oliko niin että vaimosi on kotona? Onko siihen asiaan tulossa jokin muutos tulevaisuudessa? Mietin vain, että kaksi palkansaajaa maksaa aina enemmän asuntolainaa kuin yksi..
PoistaOlemme Siru haaveilleet (minä vähemmän, vaimo enemmän) uudesta talosta jo ennen tätä ensi-asuntoa. Budjetteja on tehty pelkistetyllä ja kaikki herkut budjetilla ja itse tekemällä sekä avaimet käteen. Parit asuntomessut käyty ja rouva on kaikkia erilaisia rakentamiseen liittyviä ratkaisuja selvitellyt. Itelle tämä on vähän niin, että jossain on asuttava ja kivahan se uusi talo on. Ei kuitenkaan pakkomielle. Rouvalle taas enemmän ainoa vaihtoehto. Päätös on tehty tämän asian tiimoilta ja aikataulu on ainut mietinnässä oleva asia. Talo lähtee varmaan vasta tammikuussa myyntiin ja otamme tietoisen riskin ettei se mene heti ja jos näin käy niin rakentamista on lykättävä.
PoistaVaimoni on kotona ja meillä arvostetaan niin korkealle lapsien mahdollisuus kotona olemiseen, että tavoittelemme sitä ettei vaimon tarvitsisi töihin mennä ainakaan ennen kuin nuorimmainen on kolme vuotta. Vaimolle tämä tuntuu sopivan hyvin ja minä arvostan sitä ratkaisua sillä itsekin olen saanut tulla koulusta kotiin missä on poikkeuksellisesti ollut jopa molemmat vanhemmat. Itse en sentään pysty jäämään kotiin ellei sitten jotain lomaa ole :) Joskus kuitenkin on se tilanne, että molemmat käy töissä ja maksaa lainaa. Vielä ei ole sen aika ja saa nähdä milloin se hetki tulee :)
Hieno juttu että tiedän perheessä arvostetaan lasten kotihoitoa. Se on lapsille luksusta. Huippu juttu!
PoistaJuu kyllä se on meidän elämässä prioriteetti listalla korkealla. Lapset on hetken pieniä ja jos heille voi aikaa antaa silloin niin koen sen todella tärkeäksi. Paljon puhutaan varhaiskasvatuksesta kuinka se olisi lapselle tärkeää, mutta itse näen lasten tarvitsevan omat vanhemmat ja heidän huomion. Suuret ryhmäkoot tarhoissa eivät yhtään ainakaan innosta viemään lapsia sinne. Jokainen tehkööt tyylillään, mutta itselle tuntuisi pahalta raahata uninen lapsi aamulla tarhaan ja hakea pois vasta kun oma kahdeksan tuntinen työpäivä olisi takana. Lapselle se tarkoittaisi jopa yhdeksän tunnin "työpäivää". Aina tietenkään ei ole mahdollista tätä lapsille tarjota ja jos esim äiti voi paremmin päästessään nopeasti työelämään on se varmasti silloin siinä perheessä parempi vaihtoehto viedä lapset hoitoon. Meillä toistaiseksi on toiminut tämä malli ja arvostan korkealle vaimoni tekemän työn lasten hyväksi. Itsekin mielelläni olisin enemmän kotona.
PoistaMinulla on täysin sama prioriteetti elämässä. Tästä halusta lähti myös taloudellinen uusi ajatteluni. Halusin säästää etukäteen, että voin olla lasten kanssa kotona. Siitä sijoittamiseni lähti. Motivaatio oli korkea, kun palkinto oli niin iso. Halusin olla kotivanhempi. Toki minulle kävi aika hyvä tuuri joissain sijoituksissani. Mutta kotonaolo on aika luksusta! Sekä lapselle että vanhemmalle. Koko perhe tykkää.
PoistaViisaita sanoja ja hienoa, että olet sanut tämän mahdollisuuden onnistumaan. Itse en ikävä kyllä ole ollut yhtä viisas saatikka onnekas, mutta ainakin toinen vanhempi on kotosalla. Oikeastaan yrittäjänä ja myyntihommissa usein tein niitä alle kahdeksan tunnin päiviä, että sinänsä sain siinä olla paljon kotona. Nyt tämä vuosi on mennyt opiskellessa ja tuntuu pahalta lähteä töihin iltaan koululaisten ollessa koulussa ja tulla kotiin heidän ollessa nukkumassa. Varsinkin tämä eka vuosi on ollut ikävä kun en ole tottunut tämmöiseen ja lomiakaan ei juurikaan ollut. Tavoittelen uutta uraa, mutten halua tehdä sitä näin kiivaalla tahdilla kun tämä oppisopimus. Lisäksi olen leikitellyt ajatuksella ostaa kuukauden palkattomalla itselle reilusti vapaa-aikaa. Tavoittelen ensi sijassa onnellista elämään tässä hetkessä ja vasta sen jälkeen taloudellista riippumattomuutta. Taloudelliseen riippumattomuuteen on meidän tapauksessa monen asian muututtava, mutta tärkeintä on että matkan on aloittanut.
Poista