10v poikani salkku - Pienituloisen ponnistelua

Lyhyesti tilannetietoa missä mennään. Blogin edellinen postaus on puolentoistavuoden takaa ja koski myös 10v salkkuraporttia. Ei minusta taida tulla enää aktiivista bloggaria ja ilman tätä 10v salkkuraporttia tuskin tähän edes olisin nyt palannut. En odota tällä olevan enää lukijakuntaa ja toisaalta kirjoitan tämän vain, koska täällä nämä sitten ovat tallessa. Toki jos joku näitä vielä lukee, niin olkaapa hyvät. En tosin sano mitään blogin jatkamisesta tai lopettamisesta, mutta vielä ei ole tullut kipinää jatkaa bloggausta.

Lyhyesti kerrottuna saimme koulut valmiiksi vaimon kanssa ja olemme nyt molemmat työelämässä. Molemmat sijoitamme edelleen ja salkut ovat hiljalleen kasvaneet, mutta omalta kohdalta kuukausisäästäminen on ollut vähän tauolla, koska opiskeluaikana talous ei ollut ihan kohdillaan. Pitäisi nyt kesän aikana tai syksyllä tehdä kunnollinen talouskatsaus, kun molemmilla alkaa tulotasot olla suhteellisen tasaiset. Asumme edelleen vuokralla, mutta omistamme sijoitusasunnon. Yrityksemme kautta meillä on myös sijoitusasuntoja. Ehkä joskus avaan enemmän mitä näillä rintamilla tapahtuu tai sitten en. Riippuu varmaan paljon haluanko olla bloggari vai en.

Sitten otsikon asiaan.

Tämä salkkukatsaus on nyt kuudennen lapsemme 10v salkusta ja sarjan viisi ensimmäistä osaa löytyvät täältä (1), täältä (2), täältä (3), täältä (4) ja täältä (5). Ne kun lukee pohjalle niin tietää hieman mistä oikein on kyse. Jos minulla vielä on vanhoja lukijoita, niin ehkä nyt ymmärrätte paremmin miksi emme ole sijoittaneet isompia summia lapsille kuukausittain, kun suurperheessä esim näihin kuuteen salkkuun menee 30€/kk, mutta jos summa olisi per lapsi vaikkapa 50€, niin pitäisi löytyä jo 300€ pelkästään lasten salkkuihin. Ja jotta asia saa vielä enemmän perspektiiviä niin tuo 300€ on vain pieni osa siitä mitä menee lasten harrastusmaksuihin kuukaudessa. Ei ole lasten kasvatus halvin harrastus.

Nopeasti kertauksena:

 - Salkut lapsille avattu joulukuussa -14
 - Kuukausisäästö 5€/kk 
 - Kolmen kk välein osto 15€ johonkin superrahastoon kohtuullisen tasapuolisesti

Tässä pitäisi olla graafi salkun kehityksestä, mutta ei nyt ole. Kuvastaa hyvin miten suurin into blogiin on mennyttä.

Salkku on kehittynyt ihan kivasti ja nousua on tullut. Salkun avaushetkellä poikani oli noin puolivuotias. Toisin sanoen ensimmäiset puolivuotta hukattiin korkoa korolle ilmiöstä vaikkei sen vaikutus aivan älytön olekaan näin pienillä summilla. Prosentit kuitenkin ovat samat myös pienillä summilla ja jostain aina pitää lähteä. Katsotaanpa hieman euroissa mitä poikani salkulle kuuluu. Pienenä huomiona salkkuun ei ole sijoitettu vielä 600€ vaan vasta 594,98€ sillä siirrämme aina 15€ kerrallaan ja tässä on ollut jokin säätö, että siirtynyt kuukaudet hieman. 600€ pitäisi siis olla täynnä kun 10v on laittanut 5€/kk. Salkut eivät siis ole aivan vertailukelpoiset isosisaruksiensa salkkuihin nähden, mutta menkööt tällä tarkkuudella. Tasataan vielä näitä lähempänä 18v synttäreitä, niin ei tule sisaruskateutta.

Esikoisella tuli 10v- täyteen siis 10/17, pojalla 10/18, tytär-2 01/20, tytär-3 09/21, tytär-4 02/23 ja poika-2 saavutti 10v viime viikolla.

Esikoinen 10v        sijoitus 599,99€ ja tuottoa 211,45€ jolloin päästään 811,44€ salkkuun.

Poika 10v              sijoitus 599,99€ ja tuottoa 151,26€ jolloin päästään 751,25€ salkkuun.

Tytär-2 10v            sijoitus 600,00€ ja tuottoa 240,03€ jolloin päästään 840,03€ salkkuun.

Tytär-3 10v            sijoitus 589,99€ ja tuottoa 472,51€ jolloin päästään 1062,50€ salkkuun.

Tytär-4 10v            sijoitus 594,98€ ja tuottoa 300,56€ jolloin päästään 895,54€ salkkuun.

Poika-2 10v           sijoitus 594,98€ ja tuottoa 341,06€ jolloin päästään 931,04€ salkkuun.

Jos joku ihmettelee missä kahdelta ensimmäiseltä sentit niin minäkin ihmettelen. Nordnet sen tietäisi ja jos oikein lähtisi laskemaan tätä sentin puuttumista korkoa korolle ilmiön pohjalta niin jo sadassa vuodessa vahinko alkaisi olla mittasuhteissa harmittaa isosti. Nyt se on vain sentti joten antaa olla. Ja sama sentti puuttuu myös neljänneltä lapselta ja nyt viidenneltä ja kuudennelta puuttuu jopa 2 senttiä. Lisäksi sijoitus ja tuotto yhteenlaskettuna voi tuoda senttieroja, kun ilmeisesti jotenkin pyöristykset summista muuttavat salkun arvoa. Ne kuuluisat desimaalit.

Pojalla on ollut kunnia jäädä pienimpään summaan 10v-synttäreillä. Onneksi pojan kannalta matka ei päättynyt 10v salkkuun, vaan jatketaan vanhempien toimesta ainakin 18v syntymäpäivään asti. Toivottavasti lapsi toteaa siinä kohtaa vielä jatkaa itse sijoittamista. Kuusi eri tulosta näyttää hienosti senkin puolen, ettei ole ihan sama missä kohtaa salkusta ottaa rahat ulos, sillä pojan kohdalla 2018 lokakuun lopussa oltiin menossa alamäkeä. Tytär-3 on saanut ylivoimaisesti eniten tuottoa 10v-kohdalla ja toiseksi tulee Poika-2 jääden kuitenkin kauas voittajasta.

Entä mitä kuuluu Esikoisen, Pojan, Tytär-2 ja Tytär-3, Tytär-4 salkulle nyt? Esikoinen on nyt lähestymässä 17v ja hänen salkun markkina-arvo on 3304€ eli jotain on tapahtunut reilun 6v aikana. Laskennallisesti meidän säästöt 18v aikana per lapsi olisi 1080€ ja aikaa on vielä reilu vuosi 18v syntymäpäiviin. Nyt onkin jo triplattu se mitä vanhemmat säästää. Hienoa nousua. Esikoinen on kuitenkin lievästi huijannut ja ostanut itse rahastoja, mutta olen jo tippunut kärryiltä kuinka paljon hän niitä onkaan ostanut.

Poika on nyt lähestymässä 16v ja hänen salkun markkina-arvo on 1704€. Poika on siis saanut 10v synttäreiden jälkeen lisättyä markkina-arvoa reilun tonnin ja hänenkin salkkunsa on isompi kuin mitä vanhempien säästämät rahat ja aikaahan vielä on yli 2v. Poika kuluttaa euronsa tietokoneen päivittämiseen tai muuhun itselleen tärkeään eikä sijoituskärpänen ole häntä puraissut.

Tytär-2 salkku on ehtinyt 10v syntymäpäivistä lihota nyt 2111€ arvoon eli yli tonnin nousua on hänellekin tullut ja ikä on hieman lähempänä 14v kuin 15v. Tytär-2 on myös laittanut hieman sijoituksiin rahaa, joten ihan ei ole vertailukelpoinen isoveljeen nähden. Toivoa sopii, että poika huomaa isosiskonsa reilun etumatkan ja pikkusiskonkin ohituksen ja tekee tästä johtopäätöksiä. Tämä teksti on kopioitu edellisestä postauksesta ja sitä muokkailen tähän sopivaksi. Vielä ei ole aikaisempi toiveeni toteutunut.

Tytär-3 salkku on muuttunut 10v synttäreistä 1292€ markkina-arvoon. Nousua siis 10-v synttäreistä noin 250€ ja aikaa tässä välissä on kulunut liki 3 vuotta. Ei ole markkina nyt ollut kovin suotuisa. Vaikka salkku onkin ollut 10v synttäreiden kohdalla selkeä voittaja, niin kehitys on viime kursseissa ollut heikompaa. Sama toki kaikilla lapsilla, kun samoja indeksejä ostettu.

Tytär-4 salkku on noussut 10v synttäreistä 1094€ markkina-arvoon. Nousua tullut hänelle noin 200€, mutta vasta vaivoin on ylitetty 12v tyttären kohdalla tuo summa, mikä oli Tytär-3:n 10v-salkun summa. Hänenkin salkku silti isompi kuin mitä vanhemmat tulevat hänelle säästämään 18v aikana.

Korkoa korolle ilmiö toimii pienillä ja isoilla luvuilla aivan samalla tavalla ja kun luvut on pienet niin ei ole varaa jättää tämmöistä ilmiötä käyttämättä. Mitä pienemmät tulot sitä enemmän pitää hyödyntää korkoa korolle ilmiön vetoapua vauraamman tulevaisuuden saavuttamiseksi. Poika-2 on saanut nauttia pisimpään korko korolle matkasta kun hänen salkku on avattu alle puolenvuoden iässä. Toki kaikille lapsille avattiin salkut samana päivänä ja ero tuleekin vain aloitusiästä. Itselleni yllätyksenä tuli silti Tytär-3 salkun ylivoima muihin nähden. Erohan ei selity sillä, että salkku on kasvanut pisimpään korkoa korolle vaan kyllä suurin syy selittyy sillä kuinka pörssi nousee ja nousee jatkuvasti. Olen toki saanut nähdä ettei pörssi aina nouse kun koronakuoppa vei saldoja alas. Vuosi 2022 ei ollut myöskään kummoinen vuosi ja alas tultiin rytinällä kiitos itänaapurimme. Poika-2 pesi silti 10v-päivänä neljä vanhinta sisarustaan häviten vain Tytär-3:n salkun arvolle. Liekö voiton ansiona pidempi sijoitusaika vaiko vain suotuisa kurssitilanne.

Rikkaammalle summat ovat pieniä, mutta pienituloiselle nämäkin summat ovat merkittäviä. Voi valita ostaako lapselle kerran kuussa jonkun 5€ turhakkeen mistä on hetken iloa vai laittaako sen kasvamaan. Mielummin minä annan lapsilleni erilaisen mallin mistä he voivat sitten aikuisena tehdä omat johtopäätöksensä. Jos omat lapseni aikanaan tämän johdosta tekevät saman omille lapsilleen edes tuplaamalla summan ollaan jo oikeasti isojen asioiden äärellä. Näin kun sukupolvet toimisivat aina toisia viisaammin olisivat jälkikasvumme taloushuolet historiaa. Eikä tämän aikaan saaminen maksanut kuin 5€ kuukaudessa. Ja aikaa tietenkin sekä korkoa korolle ilmiötä.

Ja vielä lisähuomiona salkkumme avausajankohta oli joulukuussa -14. Olen siis ollut sijoittajana pian 10v ja tästä voisi melkein jotakin kirjoittaa jos sattuisin muistamaan. Ei minusta silti tullut sen enempää sijoittajaa kuin bloggariakaan. Enemmän olen vain laittanut hommia alkuun ja jäänyt passiivisesti seuraamaan. Perheen tulot ja kulut eivät vieläkään ole hallinnassa ja vaatisi isoa tilannekatsausta yhdessä vaimon kanssa, jotta pääsisimme takaisin kasvu-uralle. On meillä silti nytkin parempi tilanne kun tuolloin 2014 kun aloitimme sijoitukset.

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

Milloin on riittävän hyvä?

Blogin ensimmäinen postaus on julkaistu 5.6.2017. Kolmenkympin ylittänyt perheenisä uskaltautui kirjoittamaan ja ottamaan riskin tulla tunnistetuksi. Pelotti kauhiasti ja kait se pelottaa vieläkin jollain tasolla. Mitä pelkäsin ei ehkä ole se olennaisin, vaan miksi pelkäsin. Miksi ihmiset ylipäätään pelkäävät ja elävät elämäänsä pelosta ohjautuen? Syitä on varmasti monia, mutta taitaa olla aika varmaa, että tämä kyky on vain meillä ihmisillä. Ei kissat mieti ovatko ne kissoja vähän tai paljon, ne vain ovat kissoja sellaisenaan. Ihmisinä me omaamme kyvyn pohtia asioita niin monelta kantilta ja osaamme tehdä oletuksia. Ihmisinä voimme miettiä menneitä ja tulevia. Positiivistahan on miettiä menneitä ilon hetkiä ja unelmoida tulevaa unelmaelämää, mutta miksi niin usein murehdimme mennyttä ja tulevaa. Tässä hetkessä voi pysähtyä ja hengitellä, kuullostella onko kaikki hyvin, juuri nyt. Useimmiten pysähtyessä huomaa kaiken olevan ihan hyvin. Joskus tietenkin voi huomata olevansa väsynyt, nälissään, kylmissään, kipeänä tai mitä nyt tähän keksiikään. Useimmiten silti kaikki on juuri nyt hyvin. Minullakin on kaikki hyvin juuri nyt.

Minulla on ollut visio jo vuosia. Visio oli jo silloin, kun blogia aloittelin. Visio on elänyt ja muotoutunut matkan varrella. Silti visioni lähtökohdat ovat edelleen samat, kuin vuosia sitten syntyessään. Haluan tarjota valmentavaa apua ihmisille, joilla ei ole varaa maksaa palveluistaan. Mikäli kohderyhmälläni olisi rahaa, niin silloin kohderyhmäni löytäisi markkinoilta apua eri elämänalueen haasteissa. Minun toivomani kohderyhmän täytyy saada palvelua maksuttomasti, joten minun täytyisi siis saada palkkani joltakin muulta taholta, kuten esim hyvinvointialueelta. Toisin sanoen minun olisi tiedettävä kenelle markkinoin itseäni ja sitten vielä tavoittaa asiakkaat. Ja koska minun olisi markkinoitava itseni ammattilaisille, niin tarvitsen itselleni vahvan selkänojan asiantuntijuudestani ja siihen ei riitä oma fiilis osaamisesta. Omalla fiiliksellä voisin alkaa brändäämäään itseäni ja antaa markkinoiden määrätä sen, löytyykö valmennukselleni ostajia. Asiantuntijalle minun on osoitettava asiantuntijuuteni todistuksilla tutkinnoista ja kursseista. Tästä syystä olen opiskellut ensin ensimmäisen ammatin lähihoitajaksi, mutta se ei riittänyt vakuuttamaan minulle arvoani. Pelkäsin, että minut naurettaisiin pihalle. Hain amk-opintoihin ja nyt opiskelen sosionomiksi. Opintoni on enää loppusilausta vailla ja syksyllä kaiken järjen mukaan minun pitäisi valmistua. Työelämässä olen ollut nyt jo nelisen vuotta lastensuojelussa ja siellä saanut testauttaa omaa osaamistani luoda toivottomuuteen toivoa.

Aiemmin minulla oli tarpeena opiskella vielä psykoterapeutiksi. Ei siksi, että haluaisin tehdä psykoterapeutin työtä, vaan siksi, että silloin olisin ollut riittävän hyvä. Halusin todisteen siitä, että osaisin myös paperilla sen mitä jo osaan. Nyt olen tullut siihen tulokseen, etten tarvitse enää lisäkoulutusta aloittaakseni. Lisäkoulutusta tulen tietenkin hankkimaan koko elämäni ajan, sillä olen sisäistänyt elinikäisen oppijan ajatusmallin. Harvoin oppii huonommaksi, kuten Varapuun Sjögren usein toteaa valmennuksiaan markkinoidessa. Mutta en tarvitse enää lisää koulutusta siihen, että riitän. Minä riitän jo ja osaan ammattini. Nyt tarvitsee enää vain uskaltaa. Koulukaverini teki remonttia ja tuumasi ettei rakentaminen tarvitse osaamista, vaan rohkeutta. Itselle tämä on harvinaisen totta. Olen remontoinut itsekin, mutta olen toivottoman epävarma ja tahtoisin vierelleni kokoajan jonkun, joka kertoo mihin kohtaan se naula lyödään. Olen pelännyt aina tehdä itsenäisiä päätöksiä, koska silloin minulla on niistä vastuu. Jos asennan keittiön kaapit, niin haluan olla varma siitä, että kaapit myös pysyy seinällä. Minua pelottaa tehdä virheitä. Olen myös pelännyt laittaa itseäni likoon oman visioni kanssa, sillä entä jos sekin epäonnistuu.

Epäonnistumisen pelko on minuun sisäänrakennettu. Lapsi jota rakastetaan, oppii rakastamaan ja lapsi jota ivataan, oppii ivaamaan. Lapsuudessa kylvetään se pohja minkä varaan elämää rakennetaan. Itsetunto voi olla hyvin hauras ja sitä ei ole helppoa korjata. Ajattelen itsetunnon voivan olla kuin maali jolla maalataan talo. Juuri maalattuna talo näyttää hyvältä ja kaikki ihastelee sitä, mutta jos pohjat on tehty huonosti, niin ei kestä kauankaan kun maali alkaa rapista pois. Itsetuntoa voi liimata heikkouden päälle, mutta se ei kestä koko elämää. Itsensä on tunnettava ja työstettävä näitä heikkouksia ja vahvuuksiakin, jotta tietää tarkkaan mistä ne on rakentuneet. Kun sitten pohjat ovat kunnossa, niin onkin helpompi maalata uusi kerros ja luottaa sen pysyvän tuulet ja tuiskut. Toki silloinkin on elämä pelissä ja tulevat onnistumiset ja epäonnistumiset vaikuttavat. Mutta jos on itselleen totta ja luottaa itseensä, niin silloin uskaltaa olla ja elää sekä yrittää. Onko itselläni pohjat jo riittävän hyvät, että uskallan toteuttaa visioni? Mikä onkaan pahinta mitä voisi tapahtua? Mikä olisi pahinta jos en koskaan uskaltaisi?

Olen ollut kaikkia opettajia, kouluttajia ja valmentajia kohtaan kateellinen. Olen miettinyt kuinka itsestäänselvyyksiä ne usein latelevat. Olen pohtinut kuinka itsekin olisin voinut olla tuolla edessä ja osannut kertoa asiat paljon paremmin. Olen arvostellut ja arvottanut heitä ja miettinyt millä pohjilla se tuokin viitsii valmentaa. Olen naureskellut joillekin valmentajille, jotka ovat valmentaneet aivan perusjuttuja, jotka ovat vain niin pintaa. Omasta syvästä tietotaidostani olen väheksynyt heidän osaamistaan ja pohtinut miten he voivat auttaa jos toisella on todella isoja haasteita. Ja kaiken pohdinnan jälkeen olen havainnut eläväni edelleen lapsuudenperheessäni, missä oma totuus oli niin paljon parempaa kuin muiden totuus. Missä toisten tekemiset olivat aina jollain tavalla lytättävissä. Olenkin siis pelännyt astua esiin oman lapsuudenperheeni pelossa, etten joutuisi taas kerran lytättäväksi. Etten joutuisi olemaan huono ja tyhmä. Olen osannut ajatuksissani tuomita opitulla mallillani kaikki opettavassa asemassa olevat ja ollut heille kateellinen siitä, että he ovat uskaltaneet nousta tuon kaiken arvostelun yläpuolelle. Olenkin siis pelännyt itseni kaltaisesti ajattelevia ihmisiä, jotka tulisivat kertomaan minulle etten riitä. Ei noilla pohjilla voi opettaa toisia. Siksi olen kehittänyt itseäni ja pyrkinyt tulemaan täydelliseksi, jotta voisin olla riittävän hyvä. Ja silti vaikka mitä olisin tehnyt, niin olisin aina joutunut huomaamaan olevani vielä hieman riittämätön.

Olemme ihmisinä aina kesken. Emme koskaan tule valmiiksi. Koskaan emme voi miellyttää kaikkia taikka saada kaikilta hyväksyntää. Tulemme aina kohtaamaan arvostelua. Kirjoittaessa kommenttia keskustelupalstalle saamme aina tahallisiakin väärinymmärtäjiä kommentoimaan. Emme voi päästä täydellisyyteen. Itsetunnon ollessa kunnossa ei tälläisiä keloja tarvitse päässään pyöritellä. Jos itsetunto on ollut jo lapsuudesta asti kunnossa, niin sitä vain pyörittelee päätään tälläistä tekstiä lukiessa ja pohtii, että miksi ei vain tee ja elä. Samaa kokeneet voivat kuitenkin samastua tähän ja kannustaa luottamaan itseensä. Tästä oma osaamisenikin pitkälti koostuu. Kun on tutustunut tarpeeksi syvältä omaan varjoonsa, niin ymmärtää miksei toiset tee oikeita valintoja elämässään. Mitkä edes on oikeita valintoja ja kenen mielestä? Kun on antanut itselleen riittävän monta kertaa anteeksi omaa saamattomuuttaan ja epävarmuuttaan, niin pystyy hyvin olemaan tuomitsematta toista, joka kompuroi omalla elämänpolullaan. Ja kun ei tuomitse ja arvostele, niin toinen saa kokemuksen rakkaudellisesta kohtaamisesta ja näin kykenee katsomaan itsekin itseään hieman rakastavammin ja armollisemmin. Vaatii pitkän aikaa saada rikkinäiseltä luottamusta ja vielä pidempään saada rikkinäinen luottamaan itseensä, mutta kun tämä saa tapahtua, niin alkaa muutos. Vain rakkaudessa voi kasvaa ja kaikki me tarvitsemme ympärillemme rakastavaa läsnäoloa. 

En ole vieläkään täydellinen ja en tule muuttamaan kenenkään elämää, mutta tahtoisin jo uskaltaa oman itseni vuoksi tulemaan esiin omalla osaamisellani. Tahtoisin uskaltaa osallistua hyvinvointialueen kilpailutuksiin ja saavuttamaan aseman, missä pääsisin rinnallakulkijaksi niille, joilla ei ole elämässä mitään. Idealismi ei elätä, joten tarvitsen siihen hyvinvointialueen tai jonkun muun tahon maksajaksi. Uskon itse omaan konseptiini ja uskon voivani toimia tällä vaativalla sektorilla hyvin tuloksin. Uskon osaamiseni kautta olevani yhteiskunnalle halvin mahdollinen työntekijä sillä syrjäytymisen kustannukset yhteiskunnalle ovat älyttömän kovat. Jos voisin auttaa edes muutamia ihmisiä pois syrjäytymisen ylisukupolvisesta kierteestä ulos, tuottamaan yhteiskunnalle edes hieman enemmän euroja kuin he kuluttavat yhteiskunnan rahoja, niin jo näillä säästöillä olisi palkkani ansaittu. Tämä palvelu olisi ehdottomasti yhteiskunnalle tärkeää ja arvokasta. Ja tämän palvelun haluan konseptoida kouluni päättyessä. Jos se onnistuu, niin hyvä, mutta jos se ei onnistu, niin voin kehittää sitä lisää. Elämä on aikaa ja löydän tavan saada tämän toteutumaan. Näinkin on hyvä. Minulla on perhe ja työ. Visioini on minun missioni työuralleni. Se toteutuu jos se tahtoo toteutua. En pakota, mutta otan askeleita siihen suuntaan. Oli se sitten tunti viikossa tai kokopäivätyö, mutta jostain sen on alettava. Ja aikaa on tähän koko elämä. Ehkä minä olen jo tämän toteuttamiseen riittävän hyvä. Ehkä jo uskallan. Rohkeus ei ole sitä, ettei pelkää, vaan sitä, että tekee pelostaan huolimatta. Uskoitpa tai et, olet oikeassa. Minä uskon itseeni ja otan askeleen ja vain tulevaisuus voi sen paljastaa mihin päädyn. Kaikki alkaa ensimmäisestä askeleesta.

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

10v tyttäreni salkku - Pienituloisen ponnistelua

Lyhyesti tilannetietoa missä mennään. Blogin edellinen postaus on puolentoistavuoden takaa ja koski myös 10v salkkuraporttia. Eipä siis ole kauhian aktiivista bloggausta ollut. Syynä on tietenkin älyttömän kiireinen elämäntilanne ja sitä kautta ei niin tärkeiden asioiden karsiminen. Blogi valitettavasti on kuulunut siihen. Eli suurperhe missä toinen osapuolisko opiskelee yliopistossa sekä työskentelee lastensuojelun parissa ja taas minä, joka opiskelen sosionomi+diakonin tutkintoa ja käyn samalla töissä lastensuojelussa ja vielä harkatkin kuuluvat pakettiin. Tästä ei paljoa löydy ylimääräistä aikaa. Valitettavan usein on tuntunut siltä, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä. Onneksi sentään nyt on hieman rauhallisempi tilanne ja ehkäpä jouluksi saan koulun purkkiin.

Mielenkiintoisena lisänä elämääni on tullut lapsen koulunkäynnin haasteiden myötä pohdintaa syistä ja seurauksista. Lapsen oireilu oli hieman tutun oloista omasta lapsuudesta. Kun sitten näitä tutkittiin ja samalla itselleni osui Psykopodian jakso - ADHD-aikuisella, alkoikin kaikki loksahdella paikoilleen. Reilun kymmenen vuoden ajan olen miettinyt, että jotakin häikkää itsessä on ja näitä olen yrittänyt itsensä kehittämisellä sekä terapialla korjailla. Syy taitaakin olla kuitenkin ADHD. Työterveyden kautta olen saanut tutkimukset alkuun kesällä ja nyt on reilu parisen viikkoa ollut lääkekokeilu. Ensimmäisestä lääkkeestä alkaen olen huomannut monen asian muuttuneen. Tärkeimpänä pitäisin sitä, että olen alkanut saamaan asioita aikaan. Kaikki itsensä kehittämisen taidot ovat nyt jalostuneet pitäisi-ajattelusta toiminnaksi ja päivittäin teen fiksuja valintoja hyvästä fiiliksestä. En jaksa kaikkea avata, mutta esimerkkinä sain yli kahden vuoden pitäisi-fiiliksen sijasta liityttyä avantoseuraan ja nyt takana on jo 8 peräkkäistä aamua avannosta käsin. Tätäkö se elämä olisi voinut olla jos tämä olisi huomattu jo aiemmin ala-asteella. Parempi kuitenkin nyt kun ei koskaan. Blogikin on ollut monesti pitäisi-asteikolla ja nyt senkin suhteen on rauha. En bloggaa jos ei siltä tunnu ja juuri nyt ei aika ole puolella. Katsotaan miten elämä etenee ja saanko tämän jossain kohtaa uudelleen lentoon. Blogia ei kuitenkaan ole ajatustakaan poistaa ja melkoisella varmuudella tämä ei ole viimeinen postaus.

Sitten otsikon asiaan.

Tämä salkkukatsaus on nyt viidennen lapsemme 10v salkusta ja sarjan neljä ensimmäistä osaa löytyvät täältä (1), täältä (2), täältä (3) ja täältä (4). Ne kun lukee pohjalle niin tietää hieman mistä oikein on kyse.

Nopeasti kertauksena:

 - Salkut lapsille avattu joulukuussa -14
 - Kuukausisäästö 5€/kk 
 - Kolmen kk välein osto 15€ johonkin superrahastoon kohtuullisen tasapuolisesti

Salkku on kehittynyt ihan kivasti ja nousua on tullut. Salkun avaushetkellä tyttäreni oli noin pari kk alle 2-vuotias. Toisin sanoen ensimmäiset lähes 2-vuotta hukattiin korkoa korolle ilmiöstä vaikkei sen vaikutus aivan älytön olekaan näin pienillä summilla. Prosentit kuitenkin ovat samat myös pienillä summilla ja jostain aina pitää lähteä. Katsotaanpa hieman euroissa mitä tyttäreni salkulle kuuluu. Pienenä huomiona salkkuun ei ole sijoitettu vielä 600€ vaan vasta 594,98€ sillä siirrämme aina 15€ kerrallaan ja tässä on ollut jokin säätö, että siirtynyt kuukaudet hieman. 600€ pitäisi siis olla täynnä kun 10v on laittanut 5€/kk. Salkut eivät siis ole aivan vertailukelpoiset isosisaruksiensa salkkuihin nähden, mutta menkööt tällä tarkkuudella.

Esikoisella tuli 10v- täyteen siis 10/17, pojalla 10/18, tytär-2 01/20, tytär-3 09/11 ja nyt tytär-4 saavutti 10v toissapäivänä.

Esikoinen 10v    sijoitus 599,99€ ja tuottoa 211,45€ jolloin päästään 811,44€ salkkuun.

Poika 10v           sijoitus 599,99€ ja tuottoa 151,26€ jolloin päästään 751,25€ salkkuun.

Tytär-2 10v        sijoitus 600,00€ ja tuottoa 240,03€ jolloin päästään 840,03€ salkkuun.

Tytär-3 10v        sijoitus 589,99€ ja tuottoa 472,51€ jolloin päästään 1062,50€ salkkuun.

Tytär-4 10v        sijoitus 594,98€ ja tuottoa 300,56€ jolloin päästään 895,54€ salkkuun.

Jos joku ihmettelee missä kahdelta ensimmäiseltä sentit niin minäkin ihmettelen. Nordnet sen tietäisi ja jos oikein lähtisi laskemaan tätä sentin puuttumista korkoa korolle ilmiön pohjalta niin jo sadassa vuodessa vahinko alkaisi olla mittasuhteissa harmittaa isosti. Nyt se on vain sentti joten antaa olla. Ja sama sentti puuttuu myös neljänneltä lapselta ja nyt viidenneltä puuttuu jopa 2 senttiä.

Pojalla on ollut kunnia jäädä pienimpään summaan 10v-synttäreillä. Onneksi pojan kannalta matka ei päättynyt 10v salkkuun, vaan jatketaan vanhempien toimesta ainakin 18v syntymäpäivään asti. Toivottavasti lapsi toteaa siinä kohtaa vielä jatkaa itse sijoittamista. Viisi eri tulosta näyttää hienosti senkin puolen, ettei ole ihan sama missä kohtaa salkusta ottaa rahat ulos, sillä pojan kohdalla 2018 lokakuun lopussa oltiin menossa alamäkeä ja kuvan graafista näkee kuinka tämän jälkeen vain koronadipissä on ollut arvot yhtä alhaalla. Tytär-3 on saanut ylivoimaisesti eniten tuottoa 10v-kohdalla ja toiseksi tulee Tytär-4 jääden kuitenkin kauas voittajasta.

Entä mitä kuuluu Esikoisen, Pojan, Tytär-2 ja Tytär-3 salkulle nyt? Esikoinen on nyt pian 15v ja hänen salkun markkina-arvo on 2303,11€ eli jotain on tapahtunut reilun 5v aikana. Laskennallisesti meidän säästöt 18v aikana per lapsi olisi 1080€ ja aikaa on vielä lähes 3 vuotta 18v syntymäpäiviin. Nyt onkin jo ylitetty se mitä vanhemmat säästää. Hienoa nousua. Esikoinen on kuitenkin lievästi huijannut ja ostanut itse Handelsbankenin Usa-rahastoa 100€ ja myöhemmin vielä 190€ ja kun se on nyt 325,22€ arvossa niin tämä pitäisi miinustaa tuosta esikoisen salkusta jolloin se on rahaa minkä vanhemmat on sijoittanut eli 1977,89€.

Poika on nyt yli 14v ja hänen salkun markkina-arvo on 1435,62€. Poika on siis saanut 10v synttäreiden jälkeen lisättyä markkina-arvoa 684,37€, josta vanhempien sijoittamaa rahaa on karkeasti 250€. Poika kuluttaa euronsa tietokoneen päivittämiseen tai muuhun itselleen tärkeään eikä sijoituskärpänen ole häntä puraissut.

Tytär-2 salkku on ehtinyt 10v syntymäpäivistä lihota nyt 1589,18€ arvoon eli yli 749€ nousua reilussa kolmessa vuodessa. Tytär-2 on kuitenkin tainnut laittaa omaa rahaa likoon 200€ ja siten on ohittanut isoveljensä. Toivoa sopii, että poika huomaa isosiskonsa reilun etumatkan ja pikkusiskonkin ohituksen ja tekee tästä johtopäätöksiä.

Tytär-3 salkku on muuttunut 10v synttäreistä 1070,20€ markkina-arvoon. Nousua siis 10-v synttäreistä 7,7€ ja aikaa tässä välissä on kulunut noin puolitoista vuotta. Ei ole markkina nyt ollut kovin suotuisa. Kuitenkin puolentoista vuoden aikana vanhemmat on laittanut 90€ salkkuun, joten arvo on siis sulanut. Vaikka salkku onkin ollut 10v synttäreiden kohdalla selkeä voittaja, niin kehitys on viime kursseissa ollut heikompaa. Sama toki kaikilla lapsilla, kun samoja indeksejä ostettu.

Korkoa korolle ilmiö toimii pienillä ja isoilla luvuilla aivan samalla tavalla ja kun luvut on pienet niin ei ole varaa jättää tämmöistä ilmiötä käyttämättä. Mitä pienemmät tulot sitä enemmän pitää hyödyntää korkoa korolle ilmiön vetoapua vauraamman tulevaisuuden saavuttamiseksi. Tytär-4 on saanut nauttia pisimpään korko korolle matkasta kun hänen salkku on avattu alle 2-vuoden iässä. Toki kaikille lapsille avattiin salkut samana päivänä ja ero tuleekin vain aloitusiästä. Itselleni yllätyksenä tuli silti Tytär-3 salkun ylivoima muihin nähden. Erohan ei selity sillä, että salkku on kasvanut pisimpään korkoa korolle vaan kyllä suurin syy selittyy sillä kuinka pörssi nousee ja nousee jatkuvasti. Tytär-2 syntymäpäivien jälkeen sainkin nähdä ettei pörssi aina nouse kun koronakuoppa vei saldoja alas. Vuosi 2022 ei ollut myöskään kummoinen vuosi ja alas tultiin rytinällä kiitos itänaapurimme. Tytär-4 pesi silti 10v-päivänä kolme vanhinta sisarustaan. Liekö voiton ansiona pidempi sijoitusaika vaiko vain suotuisa kurssitilanne.

Rikkaammalle summat ovat pieniä, mutta pienituloiselle nämäkin summat ovat merkittäviä. Voi valita ostaako lapselle kerran kuussa jonkun 5€ turhakkeen mistä on hetken iloa vai laittaako sen kasvamaan. Mielummin minä annan lapsilleni erilaisen mallin mistä he voivat sitten aikuisena tehdä omat johtopäätöksensä. Jos omat lapseni aikanaan tämän johdosta tekevät saman omille lapsilleen edes tuplaamalla summan ollaan jo oikeasti isojen asioiden äärellä. Näin kun sukupolvet toimisivat aina toisia viisaammin olisivat jälkikasvumme taloushuolet historiaa. Eikä tämän aikaan saaminen maksanut kuin 5€ kuukaudessa. Ja aikaa tietenkin sekä korkoa korolle ilmiötä.

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

10v tyttäreni salkku - Pienituloisen ponnistelua

 Lyhyesti tilannetietoa missä mennään. Blogin edellinen postaus toukokuulta ja nyt taas. Kesä tuli ja meni enkä kummemmin silloin blogia mieti. Tänä kesänä sattui kuitenkin sillä tavalla hassusti, että kun kävin kesäkuun alussa katsomassa pääsykokeita ammattikorkeaan niin heinäkuussa tuli tieto minun päässeen sinne sisään. Minulle tämä oli aika yllätys kun oletuksena oli sisäänpääsyn olevan vaikeaa ja olin ajatellut vasta syksyllä hakea oikeasti koulupaikkaa. No eipä siinä mitään muuta kun valmistautumaan kouluvuoteen. Elokuussa alkoi sitten sosionomin monimuotototeutus ja työpaikalta vähenneltiin hieman tunteja ettei käy matka liian raskaaksi. Pari kuukautta on koulua takana ja hassulta tuntuu opiskelu edelleen. Parisen kk on takana myös crossfit treenausta ettei vaan tarvitse miettiä liikaa vapaa-aikaa. 

Tulipa muuten tajuttua just, että omissa nimissä olevien AOT ja OST tilien sekä Coinmotionin kryptotilin tämän päivän yhteinen markkina-arvo ylittää 10.000€. Aikaisemmin olen iloinnut tämän rajapyykin ylittymistä laskien siihen mukaan vaimon salkut. Nyt kuitenkin riittää jo omissa nimissä olevat sijoitukset. Firma kasvaa ja tulevaisuus näyttää paremmalta taloudellisesti. Totuus on kuitenkin hieman erilainen nyt kun opiskelut häiritsee tulotasoa. Opintolaina kuitenkin tasoittaa pahimmat montut opiskelupolulla.

Sitten postauksen asiaan.

Tämä salkkukatsaus on nyt neljänne lapsemme 10v salkusta ja sarjan kolme ensimmäistä osaa löytyvät täältä (1), täältä (2) ja täältä (3). Ne kun lukee pohjalle niin tietää hieman mistä oikein on kyse.

Nopeasti kertauksena:

 - Salkut lapsille avattu joulukuussa -14
 - Kuukausisäästö 5€/kk 
 - Kolmen kk välein osto 15€ johonkin superrahastoon kohtuullisen tasapuolisesti

Salkku on kehittynyt ihan kivasti ja nousua on tullut. Salkun avaushetkellä tyttäreni oli vielä 3-vuotias ja 3kk päälle. Toisin sanoen ensimmäiset 3-vuotta hukattiin korkoa korolle ilmiöstä vaikkei sen vaikutus aivan älytön olekaan näin pienillä summilla. Prosentit kuitenkin ovat samat myös pienillä summilla ja jostain aina pitää lähteä. Katsotaanpa hieman euroissa mitä tyttäreni salkulle kuuluu. Pienenä lisähuomiona oikea syntymäpäivä oli viime kuun alussa ja kuvana oleva graafi on tältä päivältä. Toisena huomiona salkkuun ei ole sijoitettu vielä 600€ vaan vasta 589,99€ sillä siirrämme aina 15€ kerrallaan ja tässä on ollut jokin säätö, että siirtynyt kuukaudet hieman. 600€ pitäisi siis olla täynnä kun 10v on laittanut 5€/kk. Salkut eivät siis ole aivan vertailukelpoiset isosisaruksiensa salkkuihin nähden, mutta menkööt tällä tarkkuudella.

Esikoinen 10v    sijoitus 599,99€ ja tuottoa 211,45€ jolloin päästään 811,44€ salkkuun.

Poika 10v           sijoitus 599,99€ ja tuottoa 151,26€ jolloin päästään 751,25€ salkkuun.

Tytär-2 10v        sijoitus 600,00€ ja tuottoa 240,03€ jolloin päästään 840,03€ salkkuun.

Tytär-3 10v        sijoitus 589,99€ ja tuottoa 472,51€ jolloin päästään 1062,50€ salkkuun.

Jos joku ihmettelee missä kahdelta ensimmäiseltä sentit niin minäkin ihmettelen. Nordnet sen tietäisi ja jos oikein lähtisi laskemaan tätä sentin puuttumista korkoa korolle ilmiön pohjalta niin jo sadassa vuodessa vahinko alkaisi olla mittasuhteissa harmittaa isosti. Nyt se on vain sentti joten antaa olla. Ja nyt sama sentti puuttuu myös neljänneltä lapselta.

Onneksi pojan kannalta matka ei päättynyt 10v salkkuun, vaan jatketaan vanhempien toimesta ainakin 18v syntymäpäivään asti. Toivottavasti lapsi toteaa siinä kohtaa vielä jatkaa itse sijoittamista. Neljä eri tulosta näyttää hienosti senkin puolen, ettei ole ihan sama missä kohtaa salkusta ottaa rahat ulos, sillä pojan kohdalla 2018 lokakuun lopussa oltiin menossa alamäkeä jonka jälkeen onkin sitten vaan kiivetty ylös. Tytär-3 on saanut ylivoimaisesti eniten tuottoa ja kun vanhempien vuosisijoitus on 60€ tarkoittaa tuo tuotto liki kahdeksan vuoden etumatkaa alkuperäiseen säästämiseen perustilille. Väittäisin kannattavaksi toiminnaksi. 

Entä mitä kuuluu Esikoisen, Pojan ja Tytär-2 salkulle nyt? Esikoinen on nyt pian 14v ja hänen salkun markkina-arvo on 1732,1€ eli jotain on tapahtunut 4v aikana. Laskennallisesti meidän säästöt 18v aikana per lapsi olisi 1080€ ja aikaa on vielä lähes 4 vuotta 18v syntymäpäiviin. Nyt onkin jo ylitetty se mitä vanhemmat säästää. Hienoa nousua. Esikoinen on kuitenkin lievästi huijannut ja ostanut itse Handelsbankenin Usa-rahastoa 100€ ja kun se on nyt 126,33€ arvossa niin tämä pitäisi miinustaa tuosta esikoisen salkusta jolloin se on rahaa minkä vanhemmat on sijoittanut eli 1605,77€

 Poika on nyt pian 13v ja hänen salkun markkina-arvo on 1469,66€. Poika on siis noin 3v aikana saanut salkkuun reilun 718€ hyvää vaikka vanhemmat on sinne laittanut vain 180€ samalla ajalla. Hyvää tuottoa näinkin pienillä summilla. Mitä jos olisi muutama nolla perässä. 

Tytär-2 salkku on ehtinyt 10v syntymäpäivistä lihota nyt 1308,45€ arvoon eli yli 468€ nousua reilussa puolessatoista vuodessa. Korkoa korolle ilmiö toimii pienillä ja isoilla luvuilla aivan samalla tavalla ja kun luvut on pienet niin ei ole varaa jättää tämmöistä ilmiötä käyttämättä. Mitä pienemmät tulot sitä enemmän pitää hyödyntää korkoa korolle ilmiön vetoapua vauraamman tulevaisuuden saavuttamiseksi. Tytär-3 on saanut nauttia pisimpään korko korolle matkasta kun hänen salkku on avattu 3-vuoden iässä. Toki kaikille lapsille avattiin salkut samana päivänä ja ero tuleekin vain aloitusiästä. Itselleni yllätyksenä tuli silti tämä Tytär-3 salkun ylivoima muihin nähden. Erohan ei selity sillä, että salkku on kasvanut pisimpään korkoa korolle vaan kyllä suurin syy selittyy sillä kuinka pörssi nousee ja nousee jatkuvasti. Tytär-2 syntymäpäivien jälkeen sainkin nähdä ettei pörssi aina nouse kun koronakuoppa vei saldoja alas. Nyt ne ovat vain muisto ja edetään edelleen kohti korkeuksia... vaan kuinka kauan tätä nousua jatkuu??

Rikkaammalle summat ovat pieniä, mutta pienituloiselle nämäkin summat ovat merkittäviä. Voi valita ostaako lapselle kerran kuussa jonkun 5€ turhakkeen mistä on hetken iloa vai laittaako sen kasvamaan. Mielummin minä annan lapsilleni erilaisen mallin mistä he voivat sitten aikuisena tehdä omat johtopäätöksensä. Jos omat lapseni aikanaan tämän johdosta tekevät saman omille lapsilleen edes tuplaamalla summan ollaan jo oikeasti isojen asioiden äärellä. Näin kun sukupolvet toimisivat aina toisia viisaammin olisivat jälkikasvumme taloushuolet historiaa. Eikä tämän aikaan saaminen maksanut kuin 5€ kuukaudessa. Ja aikaa tietenkin sekä korkoa korolle ilmiötä.

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

Jääkö köyhällä sijoittajalla elämä elämättä?

Otsikon teksti käy toisinaan mielessä. Elämäntarinoita on monia ja tapoja elää yhtä monta. Ei ole olemassa yhtä tapaa mitä kaikki noudattaisivat ja siksi jokaisen täytyykin rakentaa omaa polkuaan ja tehdä siitä mieluisaa. Köyhän maailmankuvaan ei sijoittaminen kuulu lähtökohtaisesti. Jossain vaiheessa elämää voi kuitenkin lamppu syttyä sijoittamisen maailmaan ja tällöin on mahdollista lähteä siltä paikalta liikenteeseen. Liikenteeseen ei pääsekään muuten kuin siltä paikalta missä on ja sen hyväksyminen on ensimmäinen askel. Jos olet velkaantunut ja asut liian kalliisti ja perusmenosi vievät liki koko palkkasi et voi tehdä ihmeitä ilman suuria muutoksia omassa tilanteessasi. Mutta sittenkin eteen tulee kysymys mikä on todella tärkeintä elämässäsi. 

Minä olin suurperheellinen kädestä suuhun eläjä jonka talous oli pakkasella syksyllä 2014 kun päätin aloittaa tämän projektini vaurastumista kohti sijoittamalla. En ymmärtänyt vielä tuolloin läheskään näin syvästi mihin olin ryhtymässä enkä tiennyt mikä tapa on turvallinen aloittaa. Turvallinen oli ainoa asia mitä etsin aloittaessani sillä rahasta oli jatkuvasti tiukkaa enkä missään tapauksessa halunnut hävitä yhtään euroa. En kyllä haluaisi vieläkään, mutta nyt uskallan jo ajatella laajemmin. Riskiä on otettava mikäli haluaa tuottoja. Syksyllä avasinkin sitten s-pankin rahastot jotka joulukuussa vaihdoin Nordnettiin. Pää oli avattu mutten vieläkään ymmärtänyt kuukausisijoittamisen tärkeyttä ja lisää rahaa siirsinkin vasta liki vuoden päästä ja pikkuhiljaa lisää syksyyn 2016 asti jonka jälkeen kylläkin aloin tähän päivään asti kestäneen kuukausisijoittamisen. Ongelma vain oli ettei päänuppini oikein ollut kasassa enää ja hain elämääni merkityksellisyyttä vaihtaen sitten vuodenvaihteessa hyväpalkkaisesta myyntityöstä oppisopimukseen lähihoitajaksi. 

Perheemme tulotaso on ollut yksin minun tulojen varassa vaimoni hoitaessa kotona jälkikasvuamme saaden siitä valtiolta pientä kotihoidontukea yms. Tämä on tarkoittanut tulojen ja menojen suhteen niin tiukkaa ettei liikkumavaraa ole ollut juurikaan ja sijoitukseen laitettiin pitkään kymppejä kuussa vaikka välillä meni tilit myös miinukselle ettei olisi ollut edes niitä kymppejä laittaa. Elämää on yritetty elää kuitenkin mahdollistaen lapsille normaalia lapsuutta ettei varsinaisesti ole tarvinnut jäädä mistään paitsi. Lapset on päässyt huvipuistoihin kesällä ja perheenä on lomailtu sekä huolehdittu harrastuksista. Vanhemmat ovatkin sitten karsineet paljon omista toiveistaan vaikkakin väliin on käyty ulkomailla tai kotisuomessa lomailemassa kahden ja myös oman ajan reissuja yksin kavereiden kanssa on tullut käytyä. Henkilökohtaisesti olen käyttänyt vähiä rahoja ennemmin kokemuksiin kuin materiaan. Eikä missään tapauksessa ne muutamat kympit kuussa olisi mitään luksuselämää voinut tarjota ettei sinänsä ole sijoitettu nykyhetken kustannuksella. Nyttemmin sijoitussummat on kasvaneet niin, että kuukaudessa tulee sijoitettua 100-200€ välimaastoon vaikka ei se eläminen ole yhtään leventynyt samassa suhteessa. Nyt tuo summa alkaa olla jo kuitenkin semmoinen, että sillä jo voisi jotakin kivaa ostella taikka tehdä, mutta epäilenpä vahvasti ettei sitä rahaa olisi käyttää hauskanpitoon ellei se aina palkkapäivänä menisi suoraan sijoituksiin.

Kun on lapsesta asti elänyt tälläistä elämää tulee toisinaan mieleen voisiko sitä joskus panna elämän kunnolla risaiseksi. Nostaa rahat ulos ja tehdä kerrankin jotakin oikein kallista. En nyt toisaalta tiedä mitä se olisi kun kaikki perustarpeet on olemassa, mutta voisihan sitä sähköpyörän hommata ja soutuveneen tuohon järvenrantaan sekä vaikkapa kajakin. Ei nuo nyt niin kalliita hankintoja olisi, mutta saavuttamattomissa tällä hetkellä palkkapussista ostaen. Ja kuitenkin firman osakkuudessa on kiinni tätä nykyä jo reilut 40t ja vaimon kanssa salkut on yhteensä jossakin 15t paikkeilla. Nyt minulla olisi siis rahaa toteuttaa näitä asioita, mutta kun ymmärrän korkoa korolle ilmiön voiman en halua rahaa ottaa pois sijoituksista. Toisinaan siis pohdin jääkö elämä elämättä? Olen lohduttanut itseäni sillä ajatuksella, että minulla on varaa hommata mitä minä haluan tai tarvitsen, mutta valitsen itse haluanko käyttää rahani näihin asioihin. Toisaalta se on totta, mutta toisaalta minä haluan. Haluan mutten viitsi, koska kuluttaminen ahdistaa. Tarpeeseen osaan kyllä ostaa eikä mitään todella tärkeää tosiaan puutu, mutta elämän mielekkyyttä voisi lisätä pienillä asioilla. Siirrän tarpeen tyydyttämistä tulevaisuuteen mikä on vissiinkin ihan tervettä ja osoitus pitkäjänteisyydestä. Veneenkin tulen ostamaan kesällä kun saan siihen tarvittavat rahat kasaan. Sijoituksiin en koske. Ja kaikesta huolimatta köyhän kannattaa sijoittaa sillä ilman sijoittamisen aloittamista ei minulla olisi vaihtoehtoa pohtia tätä asiaa. Mikäli en olisi aloittanut ei minulla olisi tuota rahasummaa mikä antaa minulle vaihtoehtoja. On se elämä ihan hyvää nytkin. 

Pienenä lisäinfona mainitsen aloittaneen psykoterapian missä pääsen käsittelemään mm köyhää lapsuuttani. Mielenkiintoinen matka varmasti alkamassa ja avaa varmasti paljon niitä lukkoja mitkä minua edelleen pitää kiinni köyhän mentaliteetissa vaikka paljon olen sitä tietoisesti muuttanut rikkaan mentaliteettiin. Vaurastuminen on kuitenkin pitkälti kiinni omista tunteista jotka ohjaavat arjen valintoja. Itsensä tunteminen auttaa millä tahansa elämän osa-alueella. En tiedä tulenko tästä terapiaprosessista kirjoittamaan, mutta uskon ja luotan sen tulevan näkymään jollain tavalla myös tässä blogissa. Ehkäpä semmoinen alavireinen ote helpottaa ja blogiinkin tulee ajan myötä säännöllisyyttä ja selkeyttä. Aika näyttää. Hyvää kesää lukijoille!

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS- 

Päätinpä testata kryptoja

 Olen seuraillut luonnollisesti Bitcoinin tarinaa kasvavalla mielenkiinnolla. En ole halunnut sijoittaa mihinkään mitä en ymmärrä vaikka Bitcoinin kannalta se olisi ollut lähestulkoon koko sen olemassaolon kannattavaa olla mukana. Samoin olen seuraillut Ethereumin nousua sekä muiden vastaavien. Olen kuullut luennon tästä Tetheristä jolla taas on hieman erilainen arvonmääräytyminen muihin kryptoihin sen arvon ollessa sidottuna dollariin. Tetherissä tuntui olevan järkeä kun se ei perustu pelkkään ajatukseen arvosta. Tai no perustuuhan rahakin vain ajatukseen. Samoin olen seuraillut onecoin huijausta ja muitakin krypojen huijauksia kasvattaen pelkojani. Elon Muskin ostokset herättivät asian isoon kuvaan ettei tämä enää ole vitsi. Yhtäkaikki en ole halunnut sijoittaa aiemmin mihinkään näin outoon juttuun ja olen ollut skeptinen tämän suhteen niin kuin olen edelleen skeptinen myös Teslankin suhteen. Arvon perustuminen vain ihmisten haluun omistaa jotakin tiettyä asiaa tuntuu olevan häiritsevää kun liiketoiminta ei anna kasvulle perusteita. Haluan minäkin Teslan kulkuvälineeksi mutten halua ostaa Teslan osakkeita niin kalliilla.

Tänään kuitenkin pitkän prosessin myötä suhtautumiseni kryptoihin oli muuttunut siihen pisteeseen, että alan uskoa niiden kuitenkin olevan tulossa ihan todella vaihtoehdoksi ja jäädäkseen. Ja koska näin on halusin saada ymmärrystä asiaan lisää joten avasin coinmotionin sivuilla tilin jonne siirsin 50€ ja ostelin 20€ Bitcoinia ja Ethereumia sekä vielä 10€ Aavetta ihan vain siksi kun olin siitä rahapodin kautta kuullut ja halusin kokeilla hieman tälläistä mikä ei vielä ole ison massan tiedossa. Summathan oli aivan naurettavia, mutta innostaa kuitenkin seuraamaan kurssin kehittymistä ja pysymään genressä paremmin mukana. Ostopäätöksen vauhdittajana oli vaimoni sisko joka osti coinbasen kautta 20€ ethereumia ja sen kehitystä yli 150% ollaan sitten seurailtu. Kait sitä iteki sit pitää koittaa.

Yritän postailla taas myöhemmin lisää ja miten tämän kanssa käy. Tässä tuoreeltaan raportti sijoitustoiminnoista tänään. No ostin minä 8 rahastoakin mutta ne on perustylsiä kk säästöjä ettei niistä enempää. Hyvää loppukevättä ja alkavaa kesää lukijoille!

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS- 

Vaurastuminen on maraton eikä pikamatka!

 Pitkästä aikaa taas postausta. Kevät etenee ja asfalttia jo näkyy. Pajunkissoja havaittu myös ulkoillessa. Kyllä tämä tästä. Yksi talvi taas alkaa olla loppusuoralla ja valon määrän lisääntyessä myös mieli alkaa olla valoisammalla puolella. Olen silloin tällöin aina sivuunnut ajanhallinnan ongelmistani ja niitähän riittää edelleen. Vuosia olen yrittänyt kesyttää aikaa ja päästä tilanteen päälle erilaisilla kalentereilla tai sovelluksilla, mutta huonoin menestyksin. Luonteeltani olen kuitenkin huithapeli hetken lapsi ja tiukat suunnitelmat vie spontaanin vapauden. Vuosien mittaan on kuitenkin tullut huomatuksi kuinka se sinkun elämässä toiminut malli ei vain toimi perheellisenä ja kun esikoinen on jo 13v täyttänyt niin eiköhän ole aika jo hyväksyä etten pärjää ilman kalenteria. Ostin siis kalenterin ja olen yrittänyt availla sitä päivittäin kynä kädessä ja miettinyt miten tätä oikein käyttäisi. Kalenteri oli vielä joku Goal Planenr 2021 kalenteri missä on kaikkia tavoitteita yms sälää mikä haastaa oikeasti tekemään jotakin. Yksi tavoitteeni onkin oppia näin yli kolmikymppisenä käyttämään kalenteria tavalla mikä toimii minulle. Huomenna alkaa myös yhteishaku ja ajattelin josko sitä kokeilisi hakea kouluun opiskelemaan sosionomiksi. Hypätäänpä sitten otsikon aiheeseen.

Vaurastumisen matka aloitetaan heti syntymän hetkellä tai oikeammin sen on aloittanut jo sinun sukusi ennen kun sinusta oli vielä mitään aavistustakaan. Sitten sinä vain synnyt tähän maailmaan ja ensimmäinen tärkeä kohta vaurastumisen tavoittelussa onkin syntyä rikkaaseen perheeseen. Tai edes keskiluokkaiseen. Jos nyt kuitenkin synnyt köyhään perheeseen allekirjoittaneen tavoin niin yritä olla onnellinen siitä, että synnyit köyhäksi suomeen sillä olet kuitenkin rikkaampi kuin valtaosa maailman väestöstä. Tän kun olisi itsekin ymmärtänyt silloin niin olisi ollut helpompaa. Tai sitten ei. Vertailemalla itseäsi muihin kannattaa verrata samoista lähtökohdista ponnistaviin niin ei masennu. Tai sitten niihin heikompiosaisiin niin osaa olla kiitollinen siitä kuinka hyvin asiat ovat. Minä vertasin koko lapsuuteni niihin luokkakavereihin joilla oli Niken vaatekerrasto alusvaatteita myöten. Omissa vaatteissani ei tainnut merkkiä ollakaan. Tai ehkä merkki oli Ale. Yhtä kaikki maasta kun ponnistaa on vaikeampi päästä yhtä korkealle kuin sen joka ponnistaa suvun varallisuuden mukanaan tuoman korokkeen päältä. Eikä puhuta vain taloudellisesta etumatkasta vaan myös henkisestä etumatkasta. Asenteesta. 

Vaurastumisen matkassa asenteella on järisyttävän iso merkitys. Monet asiat vaikuttavat eikä automaattisesti voida tehdä olettamusta, että köyhän kasvatuksen saaneilla olisi ollut köyhä kasvatus myös henkisellä puolella. Tutkimukset kuitenkin osoittavat 20/80 säännön mukaista tulosta kuinka rikkaista oloista 80% pysyy ylhäällä ja vain 20% laskee alas ja taas kääntäen köyhistä oloista vain 20% nousee ylöspäin vaurastumisen portailla ja 80% jatkaa samalla. Olen kirjoittanut aiheesta täällä ennenkin ja kirjoitan varmasti myös vastakin sillä pidän tämän asian ymmärtämistä olennaisena osana siihen, että vaurastuminen kuuluu meille kaikille. Kannustavalla kasvatuksella voit päästä osaksi akateemista maailmaa, yrittäjyyttä tai ylipäätään paksumpaa palkkapussia, mutta helppoa se ei ole suomessakaan. Ikävästi niitä latistajia on koulumaailmassa nämä paremman suvun vesat. Haitallisinta on jos ne latistajat ovat niitä kasvattajia tai muuten tärkeää lähiverkostoa. Jos suvun merkkimieheksi pääsee vakituisen palkkatyön saamisella ei tavoitteet luonnollisesti ole kovin korkealla. Vaikeaa on myös tällöin löytää itselleen sopivaa roolimallia tai mentoria. Rikas isä - Köyhä isä ei kuulu koulun opetussuunnitelmaan jolloin tätä vaurausloikkaa ei tee kuin se vaivaiset 20%. 

Itse olen luonteeltani optimistinen, mutta minut on kasvatettu negatiivisuudella negatiivisuuteen. Erilaisilla luonteenpiirretesteillä minuun osuu myös aktivisti luonteenpiirre. Tietynlainen anarkia on ollut aina voimakasta kasvatustapaani kohtaan sekä sukuni luutuneita ajatuksia kohtaan. Jonkinverran olen saanut kuulla samankaltaisia ajatuksia olleen myös muilla suvussani, mutta koska suvussani ei ole tapana asioista puhua niin todellisuudessa en tiedä kuinka erikoinen olen suvussani. Ne harvat kontaktit mitä minulla sukuni kanssa on tuo kuitenkin itselleni sellaisen olon ettei pysty käsittämään sitä negatiivisuutta ja näköalattomuutta erilaisiin toimintoihin. Ja vielä se rahakeskustelu. Se se vasta onkin käsittämätöntä. En ole sukuni ainoa sijoittaja, mutta varmasti yksi ensimmäisiä kunhan pysytään siinä suvun osassa mikä on minun elämänpiirissä jollain tasolla mukana. Väittäisin kuitenkin olevani sisaruksistani ainoa sijoittaja vaikka mistäs minä siitäkään tiedän kun rahasta ei voi puhua kunnolla. Tällä kappaleella ei ole tarkoitus nostaa minua jotenkin merkittävänä henkilönä esiin vaan tuoda esiin se näkökanta kuinka hankalasta lähtökohdasta köyhän kasvatuksen saanut lähtee liikkeelle. Vaikka asenne matkalla muuttuukin niin yksinäistä se matkanteko on ellei sitten onnistu verkostoitumaan kokonaan uudentyyppisten ihmisten kanssa. Leima itsessään on kuitenkin ihmisillä niin vahva ettei ole sattumaa kuinka ison tuntemattoman ryhmän jäsenien ruvetessa tutustumaan löytyy sieltä vahvasti samanmieliset hyvin nopeasti. Omat heimolaiset tunnistaa ja kaikki tykkää olla tutussa heimossa. Köyhän kasvatuksen saaneet voivat toki jättää heimon ja vaihtaa sen toiseen, mutta koskaan ei olla samaa heimoa kun vauraan suvun jälkeläiset.

Tässä kohtaa voikin todeta, että mitä väliä sillä on. Jokainen voi oman itsetuntonsa kautta olla mitä tahansa välittämättä mistään muusta. Näin onkin, muttei se ole niin helppoa aina kaikille. Ihminen ei koskaan unohda juuriaan. Toiset onnistuvat tekemään juuristaan vahvuuden ja nousemaan loistoon elämässään, mutta toiset jäävät jumiin juuriinsa. Vaikka kuinka ponnistelee elämässä niin juuret eivät hellitä otettaan. Lapsuuden köyhyys jättää alemmuudentunnetta ja katkeruutta ja tämän käsittelemisen kautta juuret hieman hölläävät. Fakta on kuitenkin aina se, että jos yrität kovasti ja otat riskiä niin laskun maksat itse. Tukiverkkoa ei ole. Tai onhan valtio mutta se on eri asia. Riskin ottaminen on pelottavaa eikä sitä mielellään ihmiset ota. Hyvähän se on näinkin. Mitä sitä turhia haikailemaan parempaa elämää. Näin valitettavan useat ajattelevat. Pelko riskistä passivoi ihmisen näennäiseen tyytyväisyyteen nykytilanteeseen ettei tarvitse ottaa riskiä. Ja paradoksina näin sen kuuluu ollakin. Pitää olla tyytyväinen ja kiitollinen nykytilanteestaan sillä ei se vaurastuminen tuo onnea. Mutta vaikka on tyytyväinen ja kiitollinen nykytilanteestaan voi silti ottaa harkittuja riskejä ja näin parantaa omaa taloudellista tilannettaan. Ei oo pakko, mutta silti ihan suotavaa.

Mitä omaan vaurastumisen matkaani taas kuuluukaan? Onko tämä koko touhu ollut missään määrin kannattavaa? Riippuu varmasti keneltä kysytään. Ja riippuu myös millä fiiliksellä ite olen asian suhteen. Kun tilin saldo lähenee kuun lopussa nollaa budjetoinnista huolimatta tulee usein tunne ettei tässä ole mitään järkeä. Miksi edes yrittää saavuttaa parempaa tulotasoa. Entä jos vain nostaisin ne vaivalla kerätyt hillot ja ostaisin itselleni jotakin kivaa. Onhan muillakin. Eihän tämä mikään pikamatka kuitenkaan ole. Omat valinnat ennen omaa oivallusta vaurastumiseen heijastelevat edelleen tähän hetkeen. Vaikka en ole onnistunut mitenkään massiivisia velkoja järjestämäänkään itselleni on elämä ollut kuitenkin kädestä suuhun elämistä. Tämän johdosta myöskin puskurirahastot ovat naurettavalla tasolla ollut käytännössä aina. Kädestä suuhun elämäntapa on myöskin ollut kallista kun puskurilla ei voi korjata ylläreitä. Eikä silloin ole todella huolehtinut asioista järkevästi. Ison suurperheen elämään kuuluu jatkuva hankintalista ihan jo lasten kasvun myötä. Kädestä suuhun mallilla tulee osteltua hieman spontaanimmin asioita eikä niin hyvällä suunnitelmalla. Kun vuosia tärkeitä asioita jää tekemättä ja päivittämättä tulee näitä eteen toistuvasti. Ylläreitä riittää. Tai ne mitään ylläreitä todella ole, mutta tuntuvat ylläreiltä kun niitä ei ole aktiivisesti ajatellut.

Tämän alkuvuoden olen nyt ottanut niskasta itseäni kiinni ja laittanut perheen tulot ja menot taas excel-pohjaani. Yllätyksekseni taloutemme on kuitenkin ylijäämäinen. Jokaisessa kuussa tulee sijoiteltua pikkusummia ja säästöön menee rahaa. Kaikkea en silti saa mitä haluan. Joskus tuntuu etten saa mitään. Ja silloin tämä vaurastumisen matka tuntuu todella kiviseltä ja aivan liian hitaalta. Kuitenkin kääntäen näinä hetkinä kun pysähtyy ja antaa tekstin virrata näppäimistölle osaa ymmärtää tämän matkan tarkoituksen. Hitaasti ollaan maratonia kuljettu ja välillä matka tuskastuttaa ja tekee mieli luovuttaa, mutta maali on edessä. Elämä on nyt eikä siellä maalissa odota minua mikään mikä tekisi minut onnelliseksi. Onnellinen on oltava matkalla. Elämä on elettävänä vain tänään. Huomista ei koskaan tule sillä tullessaan sekin on tänään. 

Olen sijoittanut pörssiin ensimmäisen kerran syksyllä 2014. Silloin en vielä ollut oivaltanut missä mennään ja miten jatketaan. Kokeilin vain S-pankin rahastoja ja otin sitten rahat pois ja tyrkkäsin ne joulukuussa Nordnettiin. Silloin jo ymmärsin ettei niitä oteta sieltä pois. Lisäsinkin seuraavana vuotena sinne jotakin. Jos oli rahaa tai muistin. Ei sinne paljoa mennyt. 2015 loppuvuodesta aloinkin sitten sijoitella ajatuksella joka kk pieni summa. Alkuun summat oli kymppejä ja ei ne vieläkään ole satasia suurempia. Vaimokin innostui alkumatkan jälkeen ja hänenkin salkku lihoaa sivussa. Välillä tuli myytyä salkkua tyhjäksi ja sijoiteltua rahat omaan yritykseen. Edelleenkään oma salkkuni ei ole rikkonut 10t euron rajapyykkiä. Yhteensä kuitenkin ollaan vaimon kanssa saatu noin 14t salkkuun ja toista tonnia myös puskureihin. Yksi yhteinen sijoitusasunto yksiö on hommattuna ja siitä laina päällä. Itse asutaan vuokralla. Vaimo opiskelee yliopistossa ja minä toimin lastensuojelussa ohjaajana. Ei hullumpi tilanne. Lisäksi firmallani mistä meillä vaimon kanssa noin 43% osuus on vuokrauskohteina talleja, asuntoja sekä myös osuus Valo&Works hotellihuoneesta. Firman puolella on kauppakirjoja vailla tulossa uusi kaksio salkkuun. Tämä possa ja oma perheen sijoitusasunto onkin jo yhtä vailla 10 vuokrauskohteessa. Ei hullumpi tilanne.

Epäreilua vertailua tekemällä ei tarvitse kuin katsoa muut talousaiheiset blogit läpi ja todeta ettei tämä meidän matka vie minnekään. Kuitenkin kun katsoo omaan taustapeiliin ja peilaa tilannetta omaan elämään voikin todeta tämän matkan kannattaneen. En kylve rahassa. Lähden kuitenkin pian poikain kanssa Kolille mökkeilemään. Ostan varmaan kesäksi soutuveneen tuohon viereiselle järvelle kalastelua varten. Ruokaa piisaa. Lapsilla on vaatteet ja harrastuksia. Pihassa on kaksi 2010 vuosimallin autoa. Ja ennenkaikkea talous on ylijäämäinen jotta tarvittaessa voisin ostaa jotakin mitä nyt vain haluan. Väliin pitää ostaakin ettei matka käy liian raskaaksi. Halu ja tarve kuitenkin on hyvä erottaa niin saa niitä asioita mitä tarvii. Mutta suurin asia ehdottomasti mitä olen saanut tämän vaurastumisen projektin myötä on taloudellinen mielenrauha. Pystyn nykyään vastaamaan itselleni ja jopa uskomaan sen, että voin saada ostetuksi mitä minä haluan ostaa mikäli todella haluan. Omasta valinnastani jätän kuitenkin nyt monia asioita kauppaan ja hyödynnän korkoa korolle ilmiötä taloudellisen turvan ylläpitämiseksi myös tulevaisuudessa. Rahalla ja materialla ei kuitenkaan saa onnea.

Tulipa pitkä postaus. Kiitos kun jaksoitte lukea tänne asti. Hyvää kevättä kaikille lukijoille!

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS- 

Nettovarallisuus romahti

 Laskinpa omaksi iloksi suunnan näyttäjäksi nettovarallisuuden ja huomasin edellisen laskelman olleen niinkin kaukaa kuin huhtikuulta vuonna 2019. Silloin nettovarallisuudessa mentiin jo yli 86t ja suunta oli ollut pitkään nouseva. Mitäs sitten sattuikaan? Vanha jo useamman kerran mainittu Kioysakin viisaus siitä ettei omistusasuntoa kuulu laskea nettovarallisuuteen osoitti voimansa isosti. Isot remontit omakotitaloon osin pakon sanelemana nieli euroja tarpeettoman paljon. Viime syksynä realisoitui myös asunnon todellinen nykyarvo remontin jälkeen ja vaikka se olikin 7t euroa enemmän kuin ostaessa niin silti massivinen rahan palaminen remontteihin asumisen loppusuoralla vei kymmenen vuoden lainanmaksun hyödyn. 

Nettovarallisuutemme nyt on vain hieman päälle 47t... Tietenkin tähän voisi kaunistella laskemalla nykyisen vuokrakotimme takuusumman mukaan jolloin saisimme 50t euron rajan rikki, mutta kannattaako sitä siltikään laskea kun koskaan ei tiedä viekö vuokranantajamme meiltä takuusummaa aikanaan kun vuokraus päättyy. Edellinen vesivahinkomme takia koitunut kahden kk evakkoasuminenhan sai vuokranantajan parhaimmillaan vaatimaan useampaa tuhatta euroa talon kunnostustöihin vaikka asunto oli jo muuttaessamme remontin tarpeessa. Vaikka yritimme olla reiluja ja maksoimme "keksimällä keksittyjä" lasten aiheuttamia vahinkoja muutamalla satasella niin osoittautuikin, että olimme vain tyhmiä ja maksoimme ahneelle riistäjälle joka vielä vei asian perintäänkin. Perintätoimisto kuitenkin ymmärsi keskeyttää perinnän aiheettomana ja tästä päästiin... ehkä. Ainahan sieltä voi kuulua vielä perästä jotain oikeudellista perintää tms. En yllättyisi yhtään siitä vuokranantajasta.

Nettovarallisuus siis tippui liki 40t euroa vaikka sen olisi pitänyt tuossa lähes kahden vuoden aikana nousta. Remontti nieli yli tuon summan joten pahimmoilleen olisi voinut laskea enemmänkin, mutta onneksi kuitenkin sijoitetut eurot ovat tuottaneet jotakin. Talouttamme ei kuitenkaan ole parantanut vaimon aloittama yliopisto-opiskelu ja vaikka kuinka olen lukenut blogeista ja muista lähteistä siitä kuinka opintolaina kannattaa sijoittaa niin meillä se on mennyt puhtaasti elämiseen. Isolla perheellä elämisen kulut eivät ole pienet ja jos lastensuojelun ohjaajana yrittää maksaa koko elämisen niin aika fakiiri täytyy olla. Talouden seuranta meillä ei ole ollut nyt aivan tarkoilla etten osaa ihan kokonaan sanoa missä mennään. Syksyyn mahtui kuluja kahdesta asunnosta ja vielä ei ole oikein selvää kuvaa mikä on todellisuudessa tulojen ja menojen suhde vaimon opiskeluaikana, mutta eipä tuota rahaa ole pankkitileille liikoja jäänyt. 

Positiivisuuden kautta kuitenkin eteenpäin ja nyt varallisuudestamme on valtaosa todella tuottamassa ja sillä lailla nykyinen nettovarallisuus antaa paremman potentiaalin nousulle kun aiempi missä oli omakotitalo isoimpana osuutena. Ja salkkujen lihominen pieninä puroina kuukaudesta toiseen nostaa mielialaa myöskin. Piensijoittajana sanan varsinaisessa merkityksessä olen nähnyt salkkuni nousseen parhaimmillaan vain hieman yli 8t kunnes myin yli puolet salkustani siirtäen rahaa asuntosijoituspuolelle. Nyttemmin salkku on kirinyt taas lähemmäs tuota tilannetta liikkuen nyt 7372€ summassa. Vaimon sijoitukset huomioiden on 10t euron raja ylitetty jo kauan sitten ja yhteinen matkamme kohti 20t on hyvällä matkalla. Yhteisesti voidaankin todeta ensimmäisen 10t olleen se vaikein :) Lapsien salkuista jo kolmen vanhimman salkut ovat ylittäneet tonnin rajan ja lasten salkkujen kohdalla se ensimmäinen tonni on ollut se vaikein. Seuraavat tonnit tuleekin nopeammin kun korkoa korolle juoksee eteenpäin.

Suurin ylpeydenaiheeni talouspuolella onkin loppuvuodesta käyty keskustelu esikoisen kanssa. Esikoistyttäreni oli juuri saanut 13 vuotta täyteen ja hänelle oli avattu oma pankkitili ja siihen kortti. Esikoisella oli myös säästötili mistä tarvittaessa voi ottaa lisää rahaa käyttöön tai vaihtoehtoisesti kerryttää säästöjä. Säästön puolella oli 100€ ja esikoiseni kanssa pohdittiin mihin tämä satanen on tarkoitus säästää. Keskustelu eteni niin ettei esikoisella ollut aikomustakaan sitä käyttää ja hän pyysi minua opettamaan miten se sijoitetaan. Yhdessä mentiin esikoisen Nordnet-salkkuun ja katsottiin mitä se sisältää (entisiä superrahastoja) ja lähdettiin tutustumaan muihin rahastoihin mitä oli tarjolla. Tyttären kanssa käytiin läpi kulujen osuutta tuotosta ja lopulta valikoitui Handelsbankenin Usa Indeksi joka oli puhtaasti esikoisen oma valinta. Eihän tuo ole vielä tuottanut kuin 2,26%, mutta tärkeintä onkin aloittaminen. Mihin asti tyttäreni tuleekaan yltämään taloudellisesti kun ensimmäisen sijoituksen on tehnyt vasta 13 vuotiaana?

 KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS- 

Minäkin ostin Black Fridayna... osakkeita!

Kirjoitustahtini ei ole ollut alun innostuksen jälkeen kovinkaan nopeaa eikä sen selittely joka postauksen alussa ole järkevää sillä näin se vain nyt menee. Toisaalta ei ole myöskään ollut mitään ihmeellistä aikatyhjiötä missä kirjoitella saatikka mitään maata mullistavaa tapahtumaa mistä kirjoitella. Nyt kuitenkin ajattelin jakaa hieman tätä blogin alkuperäistä aihetta koskevan asian eli mitä on tullut sijoiteltua.

Olen sijoitusurallani ollut hyvin passiivinen ja lähinnä vain kuukausisäästänyt entisiin superrahastoihin. Nyttemmin joukkoon on liittynyt muitakin indeksirahastoja, mutta tyyli ei ole muuttunut. Lopputalvesta meni tuo pörssi pikkaisen alas ja minulla oli ostilla jokunen euro millä voisin laskua hyödyntää. Olin kuitenkin liian ahne ostaakseni sillä mitä sai vaan yritin vielä pienemmällä summalla ja jäin Koneen osakkeesta 2€ päähän kun ei se suostunut laskemaan 40€ tasolle. Sitten seurasin pörssin nousua ja harmittelin omaa typeryyttäni ja jatkoin hiljaisesti rahan siirtämistä ostille vaikka sen kautta ei mitään ollut ostettuna. Black Friday painoi päälle ja minä olen kyseistä tapahtumaa seurannut varsin vastenmielisesti kun en jotenkin tykkää näistä jenkeistä lähtevistä manioista millä vain ostetaan jotakin turhaa. Tänä vuonna kuitenkin Nordnetin välityspalkkioton tarjous jenkkiosakkeisiin sai minut tekemään oston ja nyt minäkin sorruin tähän Black Friday huumaan. Ehkä kuitenkin hyödyn tästä ostosta enemmän kuin marketeissa pyörineet kuluttajat.

Asetin Apple Inc. osakkeeseen ostotoimeksiannon ja tämä toteutui hintaan 116,53 USD jolloin siirryin 16 osakkeen myötä varsinaiseksi suuromistajaksi. Tätä kirjoitan macbookilla ja iPhone on vieressä. Luotan tähän itse niin mukava on nyt sitten omistaa. Ostotoimeksiannon tekemisen jälkeen luin vielä juttuja ostilta ostamisesta ja tajusin ettei tämä ulkkariosakkeiden osto ole kovin järkevää kun lähdeveron joutuu kuitenkin maksaa eli ostin hyöty ei varsinaisesti toteudu. No aivan sama ja katsotaan kuinka käy. Applen osake on kuitenkin nyt 123,15 dollaria joten aivan hyvältä tämä silti nyt tuntuu. Viikossa on tuottoa tullut ostille 61€ ja tämä lähes sama potti on ollut tuottamattomana tililläni makaamassa keväästä lähtien. Ajallinen hajauttaminen on järkevää, mutta se ettei euroni ole olleet markkinalla tänä aikana on ollut kuitenkin erittäin vahingollista tuoton kannalta. Romahdusta on turha odottaa kun ei tiedä, koska se tulee. Koronakuopissa kyseinen osake oli alta 60 dollarin joten mikäli olisin silloin tarttunut tähän kiinni niin olisin puolitoista tonnia rikkaampi. En silti keväällä edes harkinnut jenkkiosakkeita joten spekulointi on sinänsä vain turhaa jälkiviisautta.

Sijoitusurani on kestänyt nyt jo pian 6 vuotta ja siinä ajassa moni on saanut kerätyksi valtavia omaisuuksia. Minullakin on jo paljon... eli siis reilu 5t arvo-osuustilillä ja vajaa 2t ostilla :) Myin toki vuosi sitten lähes viiden tonnin edestä rahastoja kun sijoitin ne rahat oman yritykseni toimintaan. Ja huomionarvoista on myös se, että vaimoni muutos rahankäyttäjänä on saanut hänellekin nyt noin 5t salkun. Meillä kun on yhteiset rahat niin yhteensä pyöritään jo reilun 12t paikkeilla. Lasten salkkujen yhteenlaskettu summa on 22€ vajaan 6t eli siitä päästään 18t yhteissummaan mitä olemme keränneet pörssiin näiden 6 vuoden aikana. Ei tässä voi röyhistellä rintaansa ja kehuskella kauheasti, mutta kun ottaa huomioon mistä me olemme lähteneet ja millä tuloilla operoineet niin olen enemmän kuin tyytyväinen, että alotin. Asuntosijoittaminen silti pääpainolla ja sieltä osuutemme on reilusti vielä isompi.

Vielä maininnan arvoisina asioina kertoilen sen, että osallistuin Componentan antiin. Minulla oli 3000 lappua Compoa ja merkkasin kaikki minulle tarjotut 3000 uutta lappua. Anti ei ole vielä päättynyt enkä ihan tarkalleen tiedä kuinka omistukseni siinä nyt käyttäytyy, mutta toivoa sopii minun joskus vielä saavan tuottoa tästä siirrosta. Sitten minun työpanokseni nykyisessä lastensuojelulaitoksessa on ollut riittävän pätevää syyskuun alusta alkaen ja siitä kiitoksena sain tänään töissä kakkukahvit ja vakipahvin. Vakipaikka ei sinänsä tullut minulle aivan yllätyksenä vaan olin tätä hieman odotellutkin. Ongelmana on ollut kokoajan se ettei yksikössä ole ollut auki lähihoitajan paikkaa vaan on tarvittu amk pätevyys. Nyt kuitenkin yksikönjohtajani teki päätöksen, että ehdottavat silti minulle vakipaikkaa vaikkei pätevyydet aivan riitäkään. Lastensuojelusssa siis saa kyllä toimia lähihoitajana, mutta yksiköiden osaamista pisteytetään ja sen takia pitäisi olla enemmän amk osaamista ja vähemmän alempaa. Yhtäkaikki paikan sain ja olen siitä aivan tyytyväinen.

Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta 2021 kaikille lukijoilleni! Pakko on toivottaa tämä toivotus jo tässä kohtaa kun en voi tietää onko tälle vuodelle vielä syntymässä kirjoitusta. Tästä vuodesta mieleen jää vain korona ja itse toivon ensi vuodesta paljon miellyttävämpää!

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS- 

Ensiasunto myyntiin ja sijoitusasuntoa tilalle

 Tässä nyt kirjoittelen tuoreen sijoitusasunnon omistajana. Kaupat tehty tuoreimmasta kohteesta vain muutamia tunteja sitten. Fiilis tämän suhteen loistava. Perjantaina olikin toiset kaupat kun ensiasuntomme sai uudet omistajat. Nyt on sitten omakotitalo saatu vanhalta paikkakunnalta pois vaivoista ja kulujen osalta tämä myös tuo toivottua stabiloitumista. Jonkin verran rasitti taloutta varsinkin nyt lokakuussa kun koronan vuoksi otettu lyhennysvapaa oli loppunut.

Ensiasunto tuli ostettua 2010 ja jälkikäteen ajateltuna siitä tuli maksettua liikaa. Asuntolainaa oli jo lähtöjään pitkästi kun pankista sai hövelisti rahaa. Sitten vielä huonon rahankäytön seurauksena tuli pari "remonttilainaa" joista vain osa meni remontteihin, mutta suurempi osa huonojen lainojen pois maksuun ja elämiseen ylipäätään. Kaiken huipuksi kaksi peräkkäistä vesivahinkoa jotka kylläkin meni isolta osin vakuutuksista, mutta kuitenkin niiden yhteydessä tehdyt massiiviset remontit aiheuttivat semmoisia kuluja ettei ollut yhtään varmaa saadaanko lainoja edes kuitatuksi myynnissä. Toteutunut kauppa oli lopulta 7 tuhatta enemmän kuin aikanaan ostaessamme, mutta talon kunto oli uuden pesuhuoneen, saunan, vessan ja keittiön osalta reilusti parempi kuin ostaessamme. Kuitenkin tuntui hyvältä ettei saatu vähempää vaan olimme kymmenen vuoden asumisen aikana saanut tästä yli 30 vuotiaasta talosta silti hieman nostetuksi arvoa. Välittäjän palkkio ja kuntokartoitus huomioiden laina tuli kuitenkin kuitatuksi ja hieman jäikin. Jos summaa taaksepäin niin paremminkin olisi voinut mennä, mutta eipähän tullut takkiin. Asunto oli kuitenkin yli 10 vuotta kotinamme ja sen arvon mittaaminen rahallisesti ei ole oikein mahdollista. Jos miettii, että vastaavassa olisi asunut vuokralla niin eipä sitä nyt olisi saanut takaisin kuin korkeintaan takuuvuokran. Omistusasuminen siis kannatti tässäkin tapauksessa vaikkei kovin hyvin. Tietenkin 5v on myyjän vastuut päällä eli tilanne saattaa vielä elää, mutta toisaalta kuntokartoituksen jälkeen on tähänkin asiaan saanut suhtautua rauhassa. 

Tänään sitten oli kauppa yksiön osakkeista nykyisen kotimme läheisestä kerrostalosta. Kerrostalo on 60-luvun tuotoksia eikä sinänsä mikään helmi. Kaikki isot remontit oli taloyhtiöön tehty hiljattain ja kohteen voisi olettaa olevan hyvä kassavirtakohde pidemmän aikaa. Kohteen vuokra - vastikkeet takaavat vielä lainanhoitokulujen jälkeen positiivisen kassavirran joten asuntosäästämisen kannalta tämä tukee meidän haavetta päästä joskus rakentamaan. Mielenkiintoista tässä kaupassa oli myös se ettei tätä tehty firman kautta vaan tuli aivan henkilökohtaiseksi ostoksi vaimon kanssa ja näin ollen ensimmäiseksi sijoitusasunnoksi omaan talouteen. Vaimon opiskeluaikana meidän ei ole ainakaan alkuun järkeä ruveta omistusasujiksi niin tämä asuntovarallisuuden kasvu toimii tässä kohtaa hyvin näin. Vuokratuotto kohteessa on noin 7,5%, mutta kun omaa pääomaa meni ostoon niukanlaisesti niin oman pääoman tuotto reilusti parempi. Oman pääoman tuottoon kun laskee lainannostokulut sekä varainsiirtoveron tulee tuotoksi liki 60%. Tältä pohjalta kun tuota miettii niin voidaan jo puhua ihan hyvästä diilistä. Vipu on vaarallinen ase mikäli asiat ei suju ja eskaloituu riskit, mutta parhaimmillaan vipu on aivan loistava vetoapu sijoitustoimintaan. 

Jos mittaa meidän taloudellista matkaamme blogin aloitukseen ollaan tultu pitkälle. Sinänsä henkilökohtainen puoli on edelleen vähän niin ja näin ja uskoisin nettovarallisuuteni jopa laskeneen aiemmasta sillä aikaisemmin oli hyvin maksettu omakotitalon lainaa, mutta myydessä olikin lainaa ilmestynyt rutkasti lisää. Tämän takia mm Kioysaki ei laske nettovarallisuuteen omistusasuntoa sillä hän tulkitsee sen kulueräksi joka se siis tietenkin onkin. Nettovarallisuutta en kuitenkaan ole hetkeen laskenut enkä usko ihan hetkeen sitä vielä laskevani, mutta ehkäpä senkin aika olisi vielä tämän vuoden puolella. Nyt isoimmat muuttujat alkaa olla taputeltu ja sitä kautta talouteen on tullut selkeyttä. Kuitenkin isoin muutos ja kiitollisuuden aiheeni on tapahtunut yrityspuolen toiminnoissa. Blogia aloittaessani minulla ei ollut yritykselläni mitään toimintaa, mutta tänä päivänä siellä on 7 kohdetta tuottamassa. Iso muutos köyhän talon pojalle ja tuo turvaa taloudelliseen elämään. Tämän päivän asuntokaupan myötä onkin jo siis 8 kohdetta yhteensä vaikkakin tämä tuli henkilökohtaiselle puolelle. Pienestä on lähdetty ja pieniä ollaan vieläkin. Suunta on kuitenkin oikea. Onneksi tuli aloitettua.

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS- 

Uusia tuulia

Nyt tätä kirjoitellessa on kolmisen viikkoa ihmetelty uusia maisemia ja uutta vuokrakotia, joka kylläkin on 70-luvun talo ettei nyt sentään uutuuttaan kiiltele. Muutto yli 10 vuoden asumisen jälkeen omakotitalosta isolla porukalla 200km päähän ei ole mikään pieni urakka, mutta niin vain se sujui kun minibussista otti kaikki koppitilan penkit pois ja isohkolla peräkärryllä ajeli muutamia reissuja edestakaisin. Kova rupeama se oli, mutta nyt on tilanne niin ettei vanhassa kodissa ole juurikaan tavaraa ja vain autotallin tyhjäys edessä. Onneksi senkin ennen myynnin aloitusta järjesteli ja hävitti suuren määrän romua pois niin pitäisi olla ihan tehtävissä sekin operaatio.

Uudella paikkakunnalla vaimo aloitti opiskelun ja lapset koulun sekä pienimmät päiväkodin. Ite sain vanhan firman kautta sisäisen siirron ja jatkan samoissa hommissa saman konsernin alla. Kaikkien haasteiden lisäksi uuden kaupungin uudet bakteerikannat saivat tietenkin porukan yksi kerrallaan ottamaan pienen flunssajakson, joka osittain edelleen päällä eikä tietenkään flunssaista lasta saa päivähoitoon viedä varsinkaan tänä aikana. Kirsikkana kakussa pojan luokkakaverilla oli positiivinen koronatulos ja meille se tarkoitti tietenkin mahdollista altistumista ja pojalle 2vkon karanteenia ja etäkoulua. Testeissä käyty ja koronaa ei ollut. Arjen sujumista helpotti kuitenkin se ettei työnantaja halunnut minuakaan paikalle ennen kuin testitulokset on selvillä ja kun vasta tänään sain tiedon niin sopivasti alkaa huomisesta parin päivän vapaat. Yhteensä saikin viettää sitten reippaan viikon koronakaranteenissa kotona. 

Kun kerta talous on ollut blogin kantavana teemana niin kerrottakoon sijoitusrintamalta uusin muutos. Uskoin koronakevään dippauksen olevan vasta esimakua ja missasin kaikki kevään ostopaikat kun uskoin syksyllä tulevaan toiseen aaltoon ja sitä kautta pörssin syvempään kuoppaan. Kun kurssit nousivat koronaa edeltävälle tasolle teinkin muutamasta voitollisesta sijoituksesta stoploss toimeksiannot valmiiksi jouluun asti etten putoa taas pohjalle niin kuin keväällä kävi. Tänään sitten puhelimen näytöllä olikin ilmoitus Huhtamäen osakkeiden myynnistä. Tämä se on hienoa sijoittamista kun ei edes kurki pörssiä niin robotit hoitaa sen ettei tarvi putoavissa puukoissa mennä syvälle pohjille asti. Huhtamäen osalta myyntisyynä oli myös se, että halusin siirtää tämän omistuksen mielummin osakesäästötilin puolelle. Eri asia onkin nyt ostanko sitä takaisin jossain kohtaa vai jotakin aivan muuta. Ostilla nyt makaakin rahaa tuottamattomana kun minä se vain pohdin tuleeko sitä laskua vielä vaiko ei. Rahastojen kanssa kuitenkin markkinoilla mukana ja onhan siellä vielä niitä tappiollisia osakkeita arvo-osuustilin puolella. Hirveästi vain polttelee tehdä ensimmäinen osto ostin puolella kun kerta siellä rahaa on turhan panttina. Vaan jospa se pörssi vielä laskis ennen vuodenvaihdetta....

Okt vanhalla paikkakunnalla on nyt ollut kolmisen viikkoa tyhjillään. Vuokralle olisi ollut tulija tiedossa muttei hirveästi houkuta vuokrata okt kun etäisyyttä valvoa tilannetta liikaa. Vanhalle asuinpaikalle tuskin kovin usein kulkua ja vuokralaista ei silloinkaan voi turhanpäiten häiritä niin näin myynnin järkevämmäksi. Tarjous kohteesta on nyt saatu ja siinä ehtona kuntokartoitus joka suoritetaan alkukuusta. Olen laskenut kokoajan asunnon mukaan nettovarallisuuteen ostohinnalla ja nyt näyttänee siltä, että kaupanteon jälkeen kun otetaan pois kuntokartoitus ja välityspalkkio niin saamme enemmän kuin mitä itse maksoimme. Kuitenkin vasta tehdyt isot remontit nostivat lainoja niin rankasti, että nettovarallisuuden osalta mennään isosti alaspäin. Tässä onkin hyvä viisastella kuinka Kioysakikin neuvoo ettei asuntoa kuulu laskea mukaan nettovarallisuuteen, koska se on kuluerä. Niinhän se tosiaan on. Tästä huolimatta tulen jatkossakin laskemaan omistusasunnon mukaan nettovarallisuuslaskelmiin vaikkakin asuntokauppojen mennessä maaliin tulemme olemaan muutaman vuoden vuokralla ilman omistusasuntoa joten mieli voi muuttua matkalla.

Raha-asiat on nyt kuluneen vuoden osalta mennyt paljon enemmän mutu-osastolla kuin pitkään aikaan. Alkuvuodesta jäi merkkaamatta tuloja ja menoja ja sitten keväällä oli evakkomuutto ja pitkänsitkeä selkäkipu jonka aikana en oikeastaan 2-3 kuukauteen käynyt tietokoneella kertaakaan. Puhelimella tuli selattua se mitä tuli ja tämä on oikeastaan jäänyt hieman päälle. Tietokoneen käyttö on ollut minimaalista koko tämän vuoden. Ja se tarkoittaa luonnollisesti sitä ettei minulla ole dataa kasassa koko vuodelta. Vaimo on kuitenkin uutterasti merkannut omia tuloja ja menoja ja jos jossain kohtaa innostun kirjaamaan vuoden ajalta tiliotteet niin melko kattava tilanne on edelleen saatavissa kasaan. Nettovarallisuuden laskun olen ajatellut tehdä jossain kohtaa kun oikeasti selviää nykytilanne kun okt myyty. Lisäksi nyt asutaan keskusta-alueella niin on tullut sellainen ajatus josko luopuisi toisesta autosta ja ostaisi sen tilalle sähköpyörän. Näin saisi eurojakin säästöön.

Tässä on nyt vedetty sellainen viimeiset 12 kk, että sen ajan olisin mielelläni elänyt jotenkin toisin. Tasan vuosi sitten oli meillä keittiö muovitettuna ja kuivauksessa ja sen jälkeen en edes muista hetkeä ettei olisi ollut jotakin huolehdittavana ja kuormittamassa aivokapasiteettia. Viime viikon loppuna olin toki neljän päivän ruskaretkellä hyvässä seurassa, että siellä nyt oli aika rauhaista. Mitä nyt tunturissa juttelin välissä välittäjän kanssa ostotarjouksesta. Toiveissa nyt elämän tasaantuminen uudelle paikkakunnalle ja pikkuhiljaa sitä voisi alkaa taas aktiivisemmin viedä sijoitustoimintaa sekä yrityksen, että oman salkun kanssa eteenpäin. Tänään kaikki on hyvin.

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

Kolme postausta vuoteen - miten tämä bloggaus näin on mennyt

Onpahan ollut vuosi ja hektisyys jatkuu. Tuossa syyskuun postausta lueskelin ja silloin jo oltiin hapoilla. Siitä eteenpäin jatkui remontit kotona ja vasta juuri ja juuri päästiin joulusaunaan. Keittiö oli kuitenkin aiemmin valmis. Siinä matkalla huomattiin myös yläpohjassa märkää villaa kun iv-putket oli huonosti eristettyjä ja kondensoi villoihin parin neliön alalta. Ylimääräistä kulua ja hommaa siitäkin. Kun nämä remonttitouhut sai mallillensa näytti tilanne valoisammalta. Tammikuun lopussa kuitenkin Saa mitä haluat valmennusviikonloppuna sain valmennusten välisenä yönä lastenhoitajalta soiton, että missä se vesien pääkatkaisija sattuu sijaitsemaan.... Uudet käyttövesiputket oli uusittu remontissa koko taloon ja nyt keittiön hanoille menneet putket olivat päästäneet vedet kotiimme kun messinkiosa oli hajonnut kolmeen osaan. Isolta osalta kuivatukset taas käyntiin. Onneksi oli kuitenkin putkifirma tehnyt. No ne syytti osavalmistajaa ja vakuutuspäätöksissä kesti vähän pitkästi. Ja kun talo oli märkä ja tarvitsi kuivatusta niin sain oman kotivakuutuksen kautta hommat käyntiin mutta 10% omavastuu kuritti taas omaa taloutta. Vahinkojen laajuus oli myös niin suurta että jouduimme evakkoon ja evakossa oltiin parisen kuukautta. Ilmeisesti myös stressi oli liian kovaa tai jotakin kun selkäni päätti sopimuksensa ja sillä ei tehty hetkeen mitään. Tällä kertaa ollut sitkeää vaivaa kun oireilee tämän tästä uusiksi. 

Tarina olisi jaksaessa tarkentaa vielä täynnä monenlaisia käänteitä muttei siitä jaksa kirjoittaa. Koronasta puhumattakaan. Nyt vielä vaimoni sai Yliopistosta opiskelupaikan ja perheemme joutuu muuttaa kolmannen muuton tälle vuodelle ja tällä kertaa muuttomatkaa 200km. Kaikki tuli hässäkällä niin kuin viimeinen vuosi kaikkinensa on muutenkin ollut. Työpaikasta tunteelliset irtisanomiset ja vielä viimeiset vuorot edessä. Laatikoita pakataan ja muuttoa järjestellään. Jotain tarttis uudella paikkakunnallakin tehdä mutta vielä ei ole mitään tiedossa. Kyllä minä töitä saan mutta haluanko tehdä heti mitään. Ehkä pari viikkoa voisi puhallella uudella paikkakunnalla muuton jälkeen. Lappiin nyt ainakin muutamaksi päiväksi on jo suunniteltu. Elämä on täynnä yllätyksiä ja muutoksia. Nytpä toivoisin helpompaa tulevaa vuotta. Ai niin okt myös myynnissä että siinä kanssa yksi muuttuja kun muutto kuitenkin kahden viikon sisällä.

Taloudesta ei paljoa puhuttuna vaikka sitä varten tämän blogin aloitin. Sanotaan nyt näin tiivisteltynä tässä kohtaa, että pää vielä pinnalla ja salkku kasvaa pienin euroin ja vuokraustoiminta jatkuu. Korona vei yhden hallivuokralaisen, mutta uusikin jo saatu. Siinäkin melkoista säätöä matkalla kiitos välikäden, mutta nyt ilmeisesti asiat kunnossa ja välikäsi lupasi korvata aiheuttamansa hämmingin. Talouden kanssa voisi mennä paljon paremminkin, mutta kun vuoteen on mahtunut kaksi vesivahinkoa ja isoja remontteja yms niin ihan hyvin mennyt siihen nähden. Kiitos puskureiden sekä vakuutusten.

Lukijat blogin kunnian päiviltä vähentyneet, mutta eipä ole ollut luettavaakaan. Kuitenkin yllättäen sitä lukijakuntaa edelleen on mukavia määriä kuukausittain. Kiitos siitä kaikille lukijoille ja aika näyttää kuinka blogia ylläpidetään. Vaikka nyt lähes puoleen vuoteen en ole edes kirjautunut tänne en silti missään vaiheessa ole ajatellut lopettaa bloggausta. Nyt vain prioriteeteissa hieman matalammalla tämä, mutta tilanne muuttuu heti jos vain rauha ja harmonia palaa elämään....HUH! :)

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-