keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Esikoisen salkku - voiko pienituloinen sijoittaa lapselleen?

Esikoiseni ei aivan vielä ole täyttänyt kymmentä, mutta se tapahtuu vielä tässä kuussa. Olen ajatellut laittaa tänne muistiin missä mentiin 10 vuoden kohdalla niin pystyn seurailla lasten salkkujen eroja samoissa ikävaiheissa helpoiten. Esikoiseni on pelissä häviäjänä kun hänen rahastonsa kerkiää olla vähemmän kuin muilla lapsilla kasvamassa korkoa korolle. Nyt ne kuitenkin on jo pian kolme vuotta kasvanut korkoa korolle ja täytyy myöntää, että hyvältä tuntuu.

Esikoisen syntyessä avasimme hänelle S-pankin tuottotilin. Olin siinä vaiheessa provikkapalkalla ja tuloni olivat luvalla sanoen kehnot. Vaimoni tietenkin äitiyslomalla vastasyntyneen kanssa. Mietimme sopivaa summaa mikä olisi aina mahdollista laittaa vaikka missä tilanteessa ja vaikka lapsia olisi useampikin. Päädyimme niinkin alhaiseen summaan kun 5€/kk ja laskimme sen olevan 1080€ sijoitettua rahaa kun lapsi on 18-vuotias ja jos sitten tuottoa olisi tullut niin saisi edes jotakin. Korkohan ei ollut käytännössä mitään ja kun tililtä oli helppo myös lainata oli tämäkin säästöprojekti menossa aivan väärin. Onneksi vajaat kolme vuotta sitten avasimme sitten kaikille lapsille omat arvo-osuustilit Nordnettiin. Siellä rahat on turvassa vanhemmilta. Päätimme siirtää kolmen kuukauden välein 15€ niin summa säilyi samana ja kun se oli minimimerkintäsumma superrahastoihin.

Esikoiseni salkkuun on Nordnetin kirjanpidon mukaan laitettu nyt 599,99€ ja en ole vielä nähnyt tarpeeksi vaivaa, jotta olisin selvittänyt tuon, että mihin katosi sentti? Tasasummia meidän pitäisi olla aina siirtänyt niin hieman oudolta virheeltä tuo luku tuntuu. Toteutumatonta tuottoa on tälle päivälle 211,45€ eli salkun markkina-arvo on 811,44€. Olemme siis saaneet esikoiselle salkkuun 3 ja puolen vuoden edestä enemmän rahaa kun olemme sinne itse syytäneet. Korkoa korolle toimii myös pienissä summissa :)



Tuotto on ollut mielestäni erittäin hyvä. Tämä on siis noin kahta kuukautta vajaan kolmen vuoden tuotto ja tullut pelkkien supereiden varaan rakennetusta salkusta. Paino on kaikkien neljän kanssa aika samoissa Suomen ollessa isoin 28,7% osuudella ja Norjan pienin 22,2% osuudella. Sitä en aivan ymmärtänyt mikä suuri viisaus on tässä takana kun hankintasummissa oli pikkaisen hajontaa. Meidän sopimus on ollut, että vaimoni hoitaa nämä siirrot ja olemme päätyneet tasajakoon kaikkien supereiden kesken niin kaikissa olisi pitänyt olla 150€. Joskus vaimo kuulemma katsoo mikä superi on eniten mennyt alas ja ostaa sitä laskevaan kurssiin. Ehkä selitys on tämä. Erothan on kuitenkin muutaman kympin sisällä kaikissa.

Esikoiseni on tietoinen tästä salkusta. Olen näyttänyt hänelle kuinka homma toimii. Yritän kasvattaa fiksua rahankäyttäjää kuitenkaan tekemästä rahasta itseisarvoa. Olen pitänyt hänelle ja pienemmille sisaruksille taannoin myös excel pankkia jos haluavat tuoda käteisensä minulle säästöön. Homma lähti hyvin käyntiin ja lapset alkoivat ymmärtää koron muodostumista, mutta maksamani hurjat päiväkorot saivat pankin ajautumaan konkurssiin. Toki pankki selvisi kuivin jaloin ja lapset saivat sen mitä excelin ruudulla näkyi. Kyllä se hurjaa vauhtia kasvoi ;) Esikoisella taitaa tällä hetkellä olla lompakossaan reilun satasen verran. Rahaa hän ei juurikaan saa 8€ vastikkeellista kuukausirahaa lukuunottamatta sekä jotain lahjarahoja syntymäpäivinä taikka sitten marjanpoiminnalla tms. Kuitenkin hän on mm säästänyt pitkäjänteisesti ja ostanut itselleen yli 100€ legopaketin ja maksanut itsensä huvittelemaan puuhapuistoon jne. Hänellä on aina rahaa siihen mitä hän haluaa. Uskoisin, että hän tulee osaamaan rahan kanssa toimimisen.

Mielestäni tällä postauksella olen osoittanut sen, että pienituloinenkin voi sijoittaa lapselleen. Toimeentulon asiakashan ei tätä vetoapua omaan talouteensa saa käyttää ja vasta luinkin jostain naisesta, joka joutui myymään lapsensa salkun tyhjäksi. Kuitenkin jos tulosi tulevat muualta kun tt-tuen piiristä niin tästä voi ottaa mallia kuinka nimenomaan pienet summat kasvattavat isompaa pottia pitkäjänteisellä sijoittamisella. Mitä vähemmän sinulla on mahdollista säästää ja sijoittaa niin sitä suuremman vetoavun omaan talouteesi saat. Eikä näissä kannata verrata sitä kuinka isommalla summalla olisi saanut paljon enemmän. Tämäkin summa on iso pienillä tuloilla toimeen tuleville. 

En tiedä mitä esikoiseni aikanaan näillä rahoillaan tekee. Ite toivon hänen tämän avulla ymmärtävän jotain taloudesta mitä en itse siitä 18-vuotiaana vielä ymmärtänyt. Jos käy niin, ettei meillä ole hänen ajokorttia varaa avustaa tai kustantaa kokonaan, niin hän voi käyttää rahat vaikkapa siihen. Tai tehköön miten lystää. Summa ei ole suuren suuri, mutta sen merkitys on kuitenkin suuri. Hienoa antaa lapselle edes pieni avustus oman elämän rakentamiseen. Meillä ei saanut kun 50m etumatkaa ennenkuin isäukko alkoi roimia suolahauleja perään kuistin verannalta :) Viimeinen lause taisi olla Jaakko-Tepon kertomus omasta perinnöstään. Yhtä kaikki tyhjin taskuin on maailmalle lähdetty.


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

7 kommenttia:

  1. Muistan että sain noin 1000 e (taisi olla vielä markkoja?) edestä uusia tavaroita uuteen kotiin, kun vanhempani myivät erään tavaran tätä varten. Siitä tuli sosiaalitoimiston kanssa iso selvitys, koska oman tavaran myynti katsottiin tuloksi. En tiedä tai muista, miten he tämän saivat sovittua, mutta itse olin ihan hirveän iloinen niistä tarvikkeista. Silloin sain ensimmäisen vuokratakuun sos.toimesta. Sen jälkeen en ole enää tt-tukea tarvinnut, mutta olen kyllä kiitollinen, muuttaminen ei olisi muuten onnistunut. Onneksi vanhempienkin tilanne niistä ajoista on muuttunut täysin!
    Omalle jälkikasvulle olen suunnitellut/säästänyt noin 20 000 - 30 000 "lähtörahaa" (markkinatilanteesta riippuen) ja tarvittaessa löytyy asunnotkin. Osa säästöistä on korvamerkittynä omilla tileilläni, niin ei mene kaikki kerralla jos lähtee lapasesta, vaan voisi vaikka pitempiaikaisesti alussa auttaa... Jos vaan lapselle voi säästää, se on kovasti hyvä asia, ja kotoa muuttaessa jokainen summa on merkittävä. Kodin perustaminen on kallista vaikka ostaisi käytettynä.
    Eihän sen säästösumman tarvitse aina olla sama. Meillä se vaihtelee noin 100 eurosta ylöspäin, ja voi varmaan joskus tilanne, jolloin säästöön ei menisikään mitään. Se, että joskus voi laittaa kympin vitosen edestä, tai kaksi sataa satasen sijasta, niin on askel eteenpäin, ja tarvittaessa tasoittaa heikkoja tuloaikoja.
    On kyllä iloista olla tilanteessa, jossa jälkikasvulle voi jo edeltä käsin kerryttää hyvät säästöt, verrattuna omiin lähtöasetelmiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sullahan on hyvät summat kerättynä jälkikasvulle. Loistavaa toimintaa ja hyvää esimerkkiä muille vanhemmille. Oletko mahdollisesti tehnyt rahaa asuntosijoittamisella kun asunnotkin löytyy? Olet varmasti huomioinut tuon korvamerkityn rahan ettei sitten sitä lahjoittaessa joudu lahjaveroja maksamaan? Tämän vuoksihan on kannattavampaa pitää lapsen omissa nimissä säästöt mikäli summat ylittävät lahjaverorajan.

      Pienetkin "lähtörahat" on merkittäviä ja olet ilmeisesti ollut taloudellisesti siinä tilanteessa tuolloin, että olet todella osannut arvostaa vanhempiesi uhrausta sinun hyvinvointiin. Ite lähdin tosiaan kotoa tyhjin taskuin ja nyt voin tarjota omille lapsilleni suunnilleen sinun saamasi "lähtörahan" verran. Ehkä omat lapseni voivatkin sitten tarjota omille lapsilleen jo tuon summan mitä sinä olet saanut kerättyä. Näin se vaurastuminen lähtee liikenteeseen. En voi tehdä lapsistani rikkaita, mutta voin tarjota heille talouden taidot millä pystyvät parantamaan omaa asemaansa ja tulevia polvia.

      Säästösumman ei tietenkään tarvitsisi olla aina sama, mutta suurperheen lapsena ja oman suurperheeni isänä tahdon kohdella kaikkia lapsia tasapuolisesti. Summa on sinänsä naurettavan pieni, mutta enempää emme silti tule laittamaan. Koen tärkeimmäksi tässä ajatuksen ja mahdollisuuden antamisen lapselle jatkaa salkun kasvattamista. Jos lapseni aikanaan lähtevät kotona euroja taskussa niin olen parantanut ainakin yhden pykälän omiin lähtökohtiini nähden ;)

      Poista
  2. Eihän sitäkään kukaan sano, mikä teidän perheen taloudellinen tilanne on viiden-kymmenen vuoden kuluttua. Voi olla että joskus tulevaisuudessa säästätte isompia summia lapsille. Tai meillä pienempiä, siksikin olen yrittänyt alkuun laittaa enemmän, kun koskaan ei tiedä. Kurssikehitys on toinen asia, ja siksi on myös rahamarkkinarahastoja vähän, vaikka tuotto on suunnilleen nolla. Niitä voi nostaa ensin, jos markkinatilanne on heikko ja on rahantarvetta. Lapsille voi kyllä antaa rahaa pitkään elinkustannuksiin esim kuukausittain tarvittaessa auttaa normaalin elämän menoissa (se on oikeastaan vanhemman velvollisuuskin jonnekin 25-vuotiaaksi, jos siis rahaa on). Överisummat menee kyllä verolle. Yksi pointti on sekin, että suorat osakesäästöt vaikuttavat suoraan esim opiskelijan tukiin. Mieluummin kuitenkin niin, kuin ei säästäisi näistä syistä ollenkaan... Tuo pelkkien indeksirahastojen ostaminen lapselle on periaatteessa ehkä se järkevin ratkaisu. Ajatus on, että sijoituslainat olisi hyvinkin maksettu pois siinä vaiheessa, kun asunnontarve on ajankohtainen. Vuokra-asumisen hinta on kuitenkin hurjan kova useimpien nuorten tuloissa. Mutta eipä sitäkään tiedä, missä kaupungissa asunnontarve oikeasti tulevaisuudessa on, opiskeluista tms riippuen. Mutta ei tarvitse sitä takuuvuokraa varmaan hakea soppalasta :)

    VastaaPoista
  3. Korjaan, kaksikymppiseksi on elatusvelvoite esim. maksaa koulutus, jos pystyy. Ei 25-vuotiaaksi. Mutta sen jälkeenkin pystyy siis verottomasti tukea esim normaaleja kulutukseen liittyviä laskuja maksamalla (monella on opinnot vielä 20-vuotiaana kesken).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä tulevaisuutta koskaan tiedä. Nyt on vetämässä oman opiskelun ohella ainoastaan tuo hallien vuokraus. Siitä voi rakentaa jonkunlaista lisätuloa ja ehkäpä ottaa asuntoja siihen kylkeen. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan juosta rahan perässä vaan aikomus on pysyä matalapalkka alalla. Olen avoin myös muille bisneksille ja jos jotain keksin ei sen kokeileminen ole pois suljettua. Taloudellinen tilanne on omissa käsissä, mutta lopultakin voi ihminen vain kylvää ja lopullinen onnistuminen ja vaurastuminen on pitkälti erinäisten sattumien kauppaa.

      Ite haluaisin lapsien kykenevän ottamaan taloudellisesta pärjäämisestään vastuun jo nuorella iällä. Pyrin siihen ettei meidän vanhempina täytyisi olla siinä tilanteessa missä vielä 20 vuotiasta jouduttaisiin tukemaan rahallisesti. Tietenkin tuen kaikin mahdollisin tavoin lastemme matkaa, mutta toivoisin heidän kasvavan vastuullisiksi ja ymmärtävän sen ettei vanhempien kukkarolla kuulu elää. Tiedän monia nuoria jotka elävät vastuuttomasti talouden kanssa, koska he tietävät sen, että pyytäessään vanhempia ostamaan esim. talvirenkaat autoonsa niin vanhemmat ne suostuvat ostamaan. Mielestäni tämä backup haittaa lapsen vastuun ottoa. Toki haluan lasten voivan luottaa siihen, että hädän hetkellä vanhemmilla on kykyä auttaa, mutta en halua olla heidän perustarpeiden kustantaja. Kukin toimii tyylillään ja jos vanhemmilla on reilusti varaa niin miksei sitä rahaa voi antaa ennakkoperinnön ajatuksella kunhan lapsi ei tuudittaudu sen varaan. Se on mielestäni karhunpalvelus lapselle.

      Poista
    2. Näillä opintotuilla ja niiden leikkauksilla en ole enää ihan varma, mitä nuorille on tulevaisuudessa tarjolla. On aina parempi, jos voi opiskella ilman lainaa (enää ei tosiaan voi, ellei mahdollisesti valmistumistaan hidasta työnteolla). Tai ehkäpä sijoittaa lainansa paremmin. En usko, että lapselle säästäminen tai elinkustannuksissa alkuun esim opiskelun ajan tukeminen itsellään kasvattaa holtitonta aikuista, joka ei kykene pitämään huolta itsestään tai taloudestaan. Minäkin tiedän joitakin nuoria, jotka ovat töppäilleet raha-asiansa ja luottotietonsa pahemman kerran, kasvattuaan vähävaraisessa perheessä. Syrjäytymisen riski myös oikeasti kasvaa nuorella, joka tulee köyhästä perheestä ja jolla on omassakin alussaan vaikeita toimeentulon ongelmia. Ei niinkään toisinpäin. Eikä toki niinkään, että heikko toimeentulo itsellään syrjäyttää, mutta riskiä se kasvattaa paljon. Lähinnä tuo opintotuki ja siihen(kin) kohdistuvat leikkauspaineet on minulla ajatuksen taustalla. Vastikään tuli uutinen, jonka mukaan myös ammattikoulun keskeyttäneiden nuorten keskeyttämisen syy oli neljäsosalla varattomuus, eli ei ollut varaa opiskelutarvikkeisiin ym. Se on ihan kamalan sääli. Nuorilla pitäisi olla näköaloja, mahdollisuuksia ja jonkinlainen riittävä perustoimeentulo opiskeluun ajaksi. Tässä haluan tosiaan pelata varman päälle, kun se on kerran mahdollista. Hirveän moni todellisuudessa vielä tukee parikymppistä lastaan tavalla tai toisella. Moni vielä myöhemminkin esim takaa ensimmäistä asuntolainaa.

      Poista
    3. En tietenkään meinaa, että rahallinen tukeminen automaattisesti näin tekisi. Nämä kommenttit on aina niin hauskoja kun toinen voi tulkita vain sen minkä on tekstistä lukenut. Kaikki pienet tarkennukset mitkä normaaliin keskusteluun kuuluu jää pois. Kyllähän lapsen kasvatuksessa on joku kohta mennyt vikaan mikäli lapsesta tulee kovin holtiton. Lähinnä meinasinkin vain sitä ettei tee hyvää lapselle mikäli hän voi olla opettelematta elämään tuloillaan kun voi aina luottaa vanhempien jeesivän. Toki fiksu nuori elää tuloillaan ja pitää vanhemmilta tulevan rahan laskuista pois ja suunnittelee sen käytön vasta sen saatuaan.

      Ite olen osaksi rahan takia jättänyt koulut. Suurimmat syyt oli kuitenkin varmaan se ettei ollut motia herätä sinne niin ajoissa ja ala itsessään ei napeksinut. Koulutukseen täytyisi olla varaa kaikilla. Toisaalta oikein motivoituneet opiskelijat voi tehdä viikonloppuna keikkoja ja iltatuureja jaksamisen mukaan ja kustantaa näin opiskelut.

      Monet vanhemmat tukevat lapsiaan ja mikäs siinä jos se ei ole keneltäkään pois. Kunhan vanhemmat elävät haluamaansa elämää riittävillä rahavaroilla ja auttavat pyyteettömästi eikä niin, että luovutaan omista unelmista ja velvollisuudesta tuetaan. Se napanuora kuitenkin täytyy joskus katkaista. Ensimmäisen asuntolainan takaus on tietenkin asia aivan erikseen. Siinä vanhemmat nousee arvoon arvaamattomaan. Omat vanhempani eivät olisi pystyneet koskaan lainaani takaamaan.

      Joskus kuulin tutkimuksesta missä todettiin 20-80 suhdetta kuinka rikkaiden lapsista 20% putoaa köyhyyteen ja köyhistä 20% nousee rikkauteen. Voipi olla näin :)

      Poista