Voiko köyhä säästää lapsilleen

Jo omana kouluaikana kuulin joidenkin vanhempien säästävän lapsilisät lapsilleen. Se oli ehkäpä aavistuksen katkeraa kuultavaa kun itse sai ansaita omat eurot jo tuolloin. Tämä aihe on nytkin ollut tapetilla ja paljon on ollut parranpärinää siitä onko oikein sijoittaa lapsilisät? Onko oikein saada edes lapsilisiä jos ne ei kaikki kulu nimenomaan siihen lapsen kulutukseen? Asioista voi olla montaa mieltä, mutta totuushan on, että köyhemmät tarvitsisivat enemmän tukea kun nyt saavat ja rikkaammathan ei tukea tarvitse kun tienaavat jo tarpeeksi. Näin tämä lapsilisäkäytäntö kuitenkin suomessa toimii, että kaikki on samalla viivalla. Onko se rikkaan syy jos on varallisuutta? Onko se köyhän syy jos mikään ei riitä? Suomessa sentään saa tukea.

Meillä tätä ongelmaa ei tarvitse pohtia saammeko liikaa tukea. Meillä lapsilisät ei kata edes kaikkia kuluja mitä lapsista tulee. Nehän syövät, kuluttavat vaatteita, tarvitsevat virikkeitä, harrastusvälineitä jne. Epäsuorasti myös tarvitsemme isomman auton ja isommat neliöt asumiseen. Faktahan on, että mitä useampi on taloudessa niin sitä isommat on kustannukset.

Olemme molemmat isoista perheistä ja kun löimme hynttyyt yhteen niin luonnollisesti tuli pohdittua yhteistä tulevaisuutta ja kuinka tulemme elämää viettämään. Lapset olivat luonnollinen asia meille ja tiesimme jo nuorena parina niitä saavamme useamman mikäli vain terveydelliset asiat suovat meille sen mahdollisuuden. Sehän ei ole vain ihmisen oma päätös, että hankitaan lapsia x määrä ja sitten vain ne tehdään. On monia pariskuntia jotka vain syystä taikka toisesta ei lapsia koskaan saa. Meillä asiaan suhtaudutaan enemmän niin, että lapsia saadaan lahjana ja koemme olevamme etuoiketettuja mikäli lapsia saamme. Esikoinen kun oli vatsassa olikin jännittävää aikaa odotella miten kaikki tulee menemään.

Kun tosiaan lähtöajatus oli, että lapsia voi olla useampia niin tuli eteen mietintä miten voisimme auttaa lapsia parhaiten taloudellisesti. Vaimon puolella ei olla säästelty lapselle, mutta kuitenkin on saatu enemmän materiaa ja mm. puhelimet, laskut, ajokortit, ensimmäiset autot jne. Omalla puolella taas on itse pitänyt kustantaa jo pienestä kaikki ylimääräinen eli saatu on siis katto pään päälle, perusvaatteet ja ravinto. Aivan pienenä toki sai pyörät sun muut mitä tarvittiin. Päätimme kuitenkin fiksusti alkavamme säästää lapselle pottia heti syntymästä asti kuukausisäästämisellä. Pohdimme ettei tulomme välttämättä ole koskaan isot ja lähdimme miettimään oikeaa summaa. 50€ lapselle tarkottaisi kahdella lapsella jo 100€. Tulimme lopulta tulokseen, että tärkeintä on ajatus ja tasapuolisuus ja päätimme, että 5€ per lapsi saa olla riittävä. Sehän on kuitenkin 60€ vuodessa ja 1080€ kun lapsi on 18 vuotta. Siihen päälle jos saa korkoa niin onpahan kuitenkin enemmän kun mitä itse on saanut. Ymmärrystä taloudesta kun ei liikaa ollut niin avasimme S-pankin tuottotilin mistä ajattelin saatavan valtavasti korkoa ilman riskiä. Itsellekin avattiin samalla, mutta jostain syystä kuukausisäästäminen itselle ei silti onnistunut.

Lapsia syntyi lisääkin matkan varrella ja kuten aiempiin postauksiini tutustuneet ovat saattaneet huomatakin ei raha ole tehnyt tilillemme pesää. Tämä johtikin siihen, että kun tilit olivat tyhjiä ja lasten tilit näkyivät verkkopankissa niin sieltä oli helppo lainata. Korothan olivat tippuneet esikoisen syntymän jälkeen aivan onnettomiksi ja lainaaminen söi loputkin korot mitä olisi voinut kertyä. Yhtä kaikki koko säästöoperaatio alkoi vuosi vuodelta tuntua enemmän hankalalta kuin mukavalta. Tuli myös kuultua se viisaus, että jos on vanhemmilla vaikeaa niin säästämisestä lapsille ei kannata ottaa lisästressiä. Halusimme kuitenkin edelleen antaa potin lapsille ja säästimme väkisin. Eihän se 5€ per lapsi olis ongelma ollut, mutta kun siihen kuului vielä se lainojen takaisinmaksu lapsille ja ainainen laskeminen, että paljonko kenenkin tilillä kuuluisi olla nyt rahaa. Ratkaisuksi tuli kun ymmärsin ainoaksi keinoksi piilottaa rahat pois verkkopankista. Muualta ne ei houkuttele lainaamaan. Esikoinen oli kerinnyt jo seitsemään vuoteen kun avasimme kerralla kaikille lapsille tilit Nordnettiin. Samaan syssyyn saimme omatkin tilit sinne auki. Minimierä oli 15€ joten aloimme porrastetusti maksamaan lapsille aina kolmen kuukauden välein sen 15€ Nordnetin tilille ja saimme superrahastoilla homman käyntiin. Tämä konsti on ollut meillä toimiva ja ei ole käynyt edes mielessä tarttua niihin rahoihin enää.

Lue lisää ja aloita lapselle säästäminen

Korkoa korolle ideassahan olisi se mahtava hyöty jos alkuun saisi ison potin joka alkaisi tätä korkoa tosissaan tuottamaan. Ikävä kyllä se ei oman perheen kohdalla tule onnistumaan. Kuitenkin tämä ratkaisu saattaa antaa mahdollisuuden omille lapsille tehdä taas viisaampia ratkaisuja omien lapsiensa kohdalla mikäli joskus perheen perustaa. Nallekarkit ei aina mene tasan, mutta jos köyhä aloittaa säästämisen niin ehkäpä se sukupolvien köyhyys päättyy viisaampien valintojen kautta. Jos omalta osalta peli onkin menetetty niin aina voi jälkikasvun tilanteen pelastaa. Kaikki lapsemme tulevat olemaan voittajia sen takia, että heille ylipäätään säästetään. Kaikki eivät ikävä kyllä säästä lapsilleen. Meidän lapsista esikoinen tulee hyötymään vähiten kun hän menetti ensimmäiset 7 vuotta koroistaan. Kuitenkin nämä superrahastot ovat antaneet jo nyt alle kolmen vuoden aikana vetoapua ja esikoinen on saanut tuottoa tililleen noin kolmen vuoden verran mitä itse olisimme voineet hänelle säästää. Siihen suhtauttaen olemme voittaneet hänelle jo kolme vuotta. Pienistä puroista kasvaa isoja jokia. Säästäkää vaikka se euro kuussa, mutta aloittakaa se jo tänään.

Lukuvinkki

Ajatuksena oli pyrkiä saamaan postauksen perään edes jollain tavalla aihetta sivuava kirja, mutta se ei ole onnistunut kovin hyvin. Ei tälläkään kertaa. Annankin tämän mennä täällä omana maailmana ja laitan vain itselle ylös tärkeitä kirjoja oman elämän varrelta. Muistaa itsekin sitten mitä on tullut luettua ja voi palata joskus uudestaan saman kirjan ääreen. Tähän nyt sitten Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa. Hellstenhän on alkoholisti perheessä kasvanut ja kirjoittaa oivaltavasti mm. massiivisen häpeän kokemuksista ja turvattomuudesta. Kirja käsittelee myös muita perheen ongelmia jotka sitten kannetaan lapsuuden kodista virtahevon muodossa omaan kotiin vaikkei ne ongelmat enää sinne kuulu. Kirjasta saa haastettua omia malleja miten kodin ja kasvatuksen vaikutukset näkyvät nykyisessä elämässä ja antaa työkalut tutkia niitä objektiivisesti. Esim jos perheen taloudellinen status on aina ollut köyhä niin senkin aiheuttama häpeä kannetaan omaan kotiin ja eletään todeksi sitä samaa sukupolvien jatkumoa. Oikeastaan torpataan mahdollisuudet menestyä elämässä paremmin, koska sehän ei kuulu meidän sukuun. Virtahepoa on luettu suomessa jo yli 25 vuotta ja edelleen sen sanoma koskettaa ainakin meikäläistä. Hellsten ei ole lopettanut toki tuotantoaan tuohon kirjaan ja suosittelen kahlaamaan kirjaston hyllyjä ja ottaa aina näitä opuksia lukemistoon.

Avaa maksuton asiakkuus Nordnetiin

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-