Identiteetin muodostumista

Tarinahan on tietenkin aloitettava jo ikiaikaisesta historiasta, jotta paras mahdollinen kuva syntyisi siitä mihin sukuun ja tilanteeseen synnyin. Toinen syntyy köyhään mökkiin ja toinen palatsiin ja paljonhan on jo tapahtunut ennen näitä iloisia perhejuhlia. Silti uskon vahvasti siihen, että palatsissa syntynyt voi päättää elämänsä köyhässä mökissä ja köyhän mökin lapsi palatsissa. Elämä on valintoja. Sitä taas kuinka paljon elinympäristö ja kasvatus merkitsee näihin valintoihin ei minun mielestä kovinkaan hyvin ymmärretä. Rikkauksia pidetään usein omina ansioina ja köyhyyttä omana tyhmyytenä. Uskomus omasta tilasta on se suurin yksittäinen tekijä siihen tekeekö ihminen elämänsä kannalta hyviä vai huonoja ratkaisuja. Esim. varakkaammassa perheessä lapsi saattaa kuulla puhuttavan sijoittamisesta kun taas köyhässä perheessä mietitään kauppalistaa mitä siitä voisi jättää vielä pois. Tämä kummasti muokkaa tapoja ajatella.

No minun historiani aloitan kuitenkin vähän lähempää ajallisesti ihan jo siitäkin syystä, että tiedot suvun vaiheista ovat vähintäänkin hatarat. Sen verran isovanhemmista, että toiselta puolelta asuttiin vaatimattomasti maalla ja toiselta taas jäi koti Karjalaan. Omat vanhempani taasen asuivat etelässä ja itse synnyin perheen viimeisten joukossa. Vanhempani olivat jo sen ikäisiä, että minun ja vanhempieni väliin jäi kokonainen sukupolvi. Sain siis -80 luvulta alkaen kasvatusmallit joidenka pohjat oli luotu jo -60 luvulla vanhimman sisarukseni syntyessä. Äitini oli kotiäitinä ja isäni sairaseläkkeellä. Rahaa ei koskaan ollut ylimääräistä. Omistusasuntoa ei uskallettu ostaa, koska lainathan ovat vaarallisia ja etelän suunnalla toki asunnot olivat hintavia. Ehkä tosin -60 luvulla ostettu omakotitalo olisi saattanut olla hieman arvokkaampi nykyään. No jälkiviisaus on turhaa kun vanhemmilla ei ollut rohkeutta lainaan niin ei ollut. Ja kysehän oli heidän elämästä ja heidän päätöksistä. Nämä päätökset toki näkyivät elämässäni tapana elää ja ajatella. Kouluttautuneet näyttäytyivät jonain ylempänä ihmisryhmänä ja sijoituksethan olivat uhkapeliä millä voi menettää kaiken. No paljonpa ei olisi ollut mitä menettää. Yrittäjyys oli kanssa hyvin riskialtista puuhaa. Jos joskus kunnon työn saa niin hyvä. Lapsuuden karkkikauppani sain tuottamaan sisarusteni ja heidän kavereiden avulla yhdestä karkkilaatikosta useampaan, mutta orastava bisnes suli kun isäni kertoi etten voi jatkaa kun en maksa veroja. Ehkä myös veljeni rahavaikeudet olivat syynä. Veljeni tarjosi minulle myös hyvän mahdollisuuden toimia pikavippejä tarjoavana luotonantajana ja uudella tietokoneella oli mahtava harjoitella excelillä kaavoja ja korkotaulukoita. Luottotappioitakin toki saattoi syntyä. Omat kokemukseni talouskasvatuksesta ovat toki subjektiivisia ja sisarukseni ovat kokeneet asiat omalla tavallaan. Yhden kanssa sain teininä myös väitellä siitä kannattaako oma asunto ostaa heti kun täyttää 18 vai asua aina vuokralla. Siihenkään tavoitteeseeni en päässyt kun ei kukaan ollut kertonut asp-tileistä taikka taannut asuntolainaa eikä pantattavaa varallisuutta ollut. Toki jos rehellisiä ollaan olin siitä niin varma etten lainaa voisi saada etten sitä edes kysynyt.

Oikeastaan ensi kosketuksen siihen, että olen köyhä ja muutenkin omituinen sain koulunvaihdon yhteydessä ala-asteella. Muilla oli Niket ja minulla oli vaatteet mistä lie. Siellä porukassa en ollut vanha tuttu ja siksi jouduinkin arvostelun kohteeksi helpommin. Voisi kai puhua koulukiusaamisesta vaikkakin samoin taisin tehdä sitten toiseen suuntaan. Hain paikkaa ja en sitä koskaan peruskoulusta oikein todella löytänyt. Rahallisesti en saanut viikkorahoja muiden tavoin ja aloitinkin jo ala-aste ikäisenä tienaamaan itse. Ilmaisjakeluilla tienasi ja jotain onnistuin säästämäänkin. Isäni jopa neuvoi säästämään pankkitilille sen sijaan, että tuhlaisi. Koti tarjosi välttämättömyystarvikkeet, muttei oikeastaan muuta rahallisesti. Pyörän toki sain alle ala-asteella, mutta ei se ollut nakamura, nishisiki tms 21 vaihteinen vaan Nopsa kolmella vaihteella. Sillä toki oli parempi jakaa mainokset kuin muiden pyöristä puuttui tarakat. Tietokoneen mm ostin sitten veljeni kanssa puoliksi kun sitäkään ei meillä ollut kotona. Mainosrahoilla tehtiin hankinta 350 megasesta pentiumista hintaan 11.580mk. Ihan koko summaa ei ollut ala-aste ikäisen tilillä ja pitkällisten neuvottelujen kautta isältä sai tämän puuttuvan osuuden lainana, josta tehtiin tarkka maksusuunnitelma ja maksettiin myös pennilleen takaisin. Kiitos siitä. Ylä-asteelle siirryttäessä alkoi kaikki omat hankinnat olla omakustanteisia vaatteita myöten. Puhelimet ostettiin ja laskut maksettiin itse. Ja tietenkin ylä-asteen loppupuolella opittiin sitten se typerin tapa käyttää rahaa eli tupakointi. Teini-iässä sitten opiskeltiin kelan korvauksilla ja käytiin iltatöissä. Työt maistui enemmän kun opiskeluajan rahattomuus ahdisti ja koulut jäi kesken. Toki se ettei tiennyt mitä haluaa vaikutti siihen myös. Armeijaan menin vuoden kavereita aikaisemmin ja yhden kanssa tehtiinkin loistava diili. Hän lainaa rahaa mulle inttiajan ja mä maksan takas seuravana vuonna kun hän on intissä. Winwin tilanne missä kumpikin voi elää myös inttiajan lomillaan. Paha vie löysi hän naisen ja tarvi rahansa heti. Minä taasen muutin vuokralle inttiajan jälkeen kun löysin halvemman kimppakämpän kotiin nähden kun meillä työssäkäyvien piti maksaa kotiin vuokraa ylläpidosta. En tainnut osata laskea ylläpidon kustannuksia vaikkakin ruokailut olis kotona asuessakin tapahtunut mäkkärin tms pöydissä. Kun ajoin vielä BC- kortin ja sain ilmaisen auton siskoltani oli kuluni hetkellisesti noussut rajusti ja sitten minä vielä löysin naisen niin tilanne oli aloittaa parisuhde negatiivisella varallisuudella.

Lukuvinkki

Tähän sopii nyt sitten sellainen helmi kun Tex Willer. Tämä aikansa helmi oli kodissamme kestotilauksella jo ennen syntymääni ja siitä sain ammentaa hienoa elämänoppia. Niille ketkä ei tiedä saatikka jaksa googlata on kyseessä legendaarinen lännen sarjakuva, joka ilmestyy edelleen. Äkkiseltään tuntuisi ettei näistä ainakaan talousajattelua kehitetä, mutta kuitenkin saatoin sitäkin kasvattaa. Tarinoissa usein nämä pahikset olivat rikkaita ja mahtavia ja raukat sitten köyhiä ja heikkoja. Sankarit sitten tulivat ja oikaisivat tilanteen nyrkein ja luodein. Monesti muistan miettineeni miksei noille rikkaille ikinä riitä mikään. Köyhien kohtalo toi myös vihaa pintaan ja mielessä oli jos joskus olisi rahaa niin auttaisin köyhiä. Nämä alun sarjakuvavinkit olivat ehkä hieman hakemalla haettuja, mutta rehellisesti ennen 18 vuotta en tainnut mitään oikein opettavaista kirjallisuutta lukea. Jatkossa saattaa löytyä jotain mielenkiintoisempaa ihan aikuisellekin lukijalle.

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-