Niskasta kiinni – Vastuu omista valinnoista

Pianokeissin jäljiltä otettiin sitten kunnon matalaliidot. Jälkikäteen ajateltuna olisi varmaan tullut helposti diagnoosi, lääkkeet ja sairaslomat. No sen verran pysy pälli kasassa etten tähän kuolemanlaaksoon ajautunut. Elämä jatkui. Paha olo oli kuitenkin saanut jo selvemmän muodon. Vielä en osannut rouvalle laittaa hanttiin, mutta kaikki alkoi näkymään selkeämmin. Nurinkurisuus ja oma vaille jäänti. Kiukku miksi itse yrittäisin pärjätä kun omille tarpeille ei jää koskaan varaa. Työt tuli hoidettua jotenkin eteenpäin ja homma jatkui kuitenkin kasvun tiellä. Aivan ei tullut ryssittyä yrityksen suuntaa. Jonkinlainen kameleontti olen kuitenkin aina ollut, että vaikka on tullut vastaan mitä vain niin silti ammattimaisuus myynnin ja asiakaspalvelun alalla on tullut hoidettua. Myytyä tuli vaikka myynti ei enää maistunut. Koko homma alkoi tuntua tyhjältä ja turhalta, tarkoituksettomalta.

Eräs iso tapaus oli kun kaverilta tuli kirjavinkki – Tunne – Antitunne – Perimä – Johdanto tunteiden dynamiikkaan. No siinähän käytiin läpi ensin vähän kirjan kirjoittajan omia tulkintoja mm Psykologisesta vyöhyketerapiasta jonka lukemisesta voi jokainen ottaa juuri sen verran kun itsestä tuntuu. Tämän jälkeen alkoi kuitenkin osuus missä käytiin läpi ihmisen perustunteita (Pelko – Viha – Syyllisyys – Häpeä) ja näiden toimintojen kieltämisen ja kohtaamisen eroja. Karkeasti yleistäen siis pelon kieltäminen ilmeni itsellä niin että toimin uhkarohkeasti. Vihan kieltäminen liiallisena kiltteytenä. Syyllisyyden kieltäminen aiheutti syyllistymistä ja häpeän kieltäminen häpeilemättömänä toimintana. Mulla oli siis pokkaa tehdä mitä vain. Aihe on niin laaja etten siihen pureudu tässä nyt sen enempää, mutta pointti oli se, että matka itseen alkoi rytinällä. Aloin ymmärtämään omaa toimintaani ja sen vaikutusta elämääni. Aloin ymmärtää oman ohjelmoinnin ja sen kuinka jotkut minuun koodatut uskomukset olivatkin jarruna itselleni. Aloin pohtimaan syvemmin sitä mitä minä haluan elämältä ja myös uskomaan siihen, että kaikki on mahdollista kun vain ottaa määrätietoisesti askelia oikeaan suuntaan. Tuuliajolla seilaaminen tuurin varassa oli tullut osaltani päätökseen ja oli aika ottaa vastuu omista päätöksistä.

Tämä kaikki johti parisuhteen isoon kriisiin. Toinen muuttui ja toinen ei tahtonut sen tapahtuvan. Räiskyviä vuoropuheluita seurasi tasaisen tappavasti. Olin kyllästynyt siihen, että ylitseni käveltiin ja en enää maannut lattialla. Tämä uusi mies ei miellyttänyt kaikessa muutoksessaan toista osapuolta. Erilaiset kirjat alkoi ilmestyä kirjastosta lukemistoon. Tuli luettua virtahevot olohuoneessa ym tunnelukkosi kirjat. Luettiin kasvatuksen vaikutuksesta, uskomusten voimasta, sisäisestä lapsesta, parisuhteen dynamiikasta sekä tunnetaloudesta jne. Vaimoparan perässä kuljettiin milloin mikäkin kirja kädessä ja luettiin kohtia ääneen. Tässä puhutaan juuri minusta, sinusta, meistä, teidän kodista, meidän kodista taikka koko yhteiskunnasta. Jano psykologiseen kirjallisuuteen oli palava. Myönnettään, että tuli hurahdettua ja kunnolla. Toisaalta kiinnostusta tuohon suuntaan oli ollut aina. Ihmismieli on kiinnostava. Fraasin mukaisesti tuli kasvettua ihmisenä ja katsantokanta laajeni. Syvemmät arvot alkoi nousta pintaan. Alkoi kypsyä ajatus, etten enää tahdo myydä kun voin tehdä jotain itselleni tärkeämpää. Halusin toimia alalla missä voisin tuuppia toisia eteenpäin rinnalla kulkijana ja mentorina. Monet olivat siitä jo vuosien varrella puhuneet ja nyt aloin itsekin näkemään sen todellisena vaihtoehtona. Vaikka perheemme ei ole koskaan ollutkaan akateeminen niin minä voin tulla vaikka psykologiksi jos niin tahdon. Kaikki on mahdollista.

Lukuvinkki

Tähän tulee tietenkin tuo jo varsinaisessa postauksessa mainittu Tunne, Antitunne, Perimä kirja, jonka lukemisen jälkeen silmäni aukesivat todella näkemään nykyhetken juuri sellaisena kun se on. Kirjassa tosiaan vahvana osuutena on erilaisten tunnereaktioiden kuvaukset selkeällä ja paljastavalla tavalla. Tulee tarve alkaa pohtimaan omaa olemista ja käyttäytymistä ja siihen liittyviä tunteita. Kuinka lopultakin yksinkertaisesta kokonaisuudesta ihmismieli koostuu vaikka onkin kovin moninainen. Perusviestinä kirjassa kulkee järkikulttuuri ilman syviä tunteita rationaalisen ajattelun ollessa määräävä. Kirjan ideana on kyseenalaistaa tämä järkikulttuuri ja tuoda tilalle tunnekulttuuri. Mikä todella elämässä on tärkeää. Perhearvot ja terveys ja tämä hetki. Onko todella tarvetta pitää kaikista rutiineista kiinni vai onko niillä jopa haitallisia vaikutuksia. Tunnekulttuurissa ei toki tarkoiteta järjen hylkäämistä vaan aitojen tunteiden hyväksymistä ja kohtaamista. Jos pelottaa niin se on ihan ok ja senkin voi selvittää vain käymällä sisäistä dialogia. Kun tämä dialogi on opittu niin elämä helpottuu kummasti kun ei enää tarvitse taistella itseään vastaan. Vahva suositus tälle kirjalle.

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-