10v poikani salkku - Pienituloisen ponnistelua

Lyhyesti tilannetietoa missä mennään. Blogin edellinen postaus on puolentoistavuoden takaa ja koski myös 10v salkkuraporttia. Ei minusta taida tulla enää aktiivista bloggaria ja ilman tätä 10v salkkuraporttia tuskin tähän edes olisin nyt palannut. En odota tällä olevan enää lukijakuntaa ja toisaalta kirjoitan tämän vain, koska täällä nämä sitten ovat tallessa. Toki jos joku näitä vielä lukee, niin olkaapa hyvät. En tosin sano mitään blogin jatkamisesta tai lopettamisesta, mutta vielä ei ole tullut kipinää jatkaa bloggausta.

Lyhyesti kerrottuna saimme koulut valmiiksi vaimon kanssa ja olemme nyt molemmat työelämässä. Molemmat sijoitamme edelleen ja salkut ovat hiljalleen kasvaneet, mutta omalta kohdalta kuukausisäästäminen on ollut vähän tauolla, koska opiskeluaikana talous ei ollut ihan kohdillaan. Pitäisi nyt kesän aikana tai syksyllä tehdä kunnollinen talouskatsaus, kun molemmilla alkaa tulotasot olla suhteellisen tasaiset. Asumme edelleen vuokralla, mutta omistamme sijoitusasunnon. Yrityksemme kautta meillä on myös sijoitusasuntoja. Ehkä joskus avaan enemmän mitä näillä rintamilla tapahtuu tai sitten en. Riippuu varmaan paljon haluanko olla bloggari vai en.

Sitten otsikon asiaan.

Tämä salkkukatsaus on nyt kuudennen lapsemme 10v salkusta ja sarjan viisi ensimmäistä osaa löytyvät täältä (1), täältä (2), täältä (3), täältä (4) ja täältä (5). Ne kun lukee pohjalle niin tietää hieman mistä oikein on kyse. Jos minulla vielä on vanhoja lukijoita, niin ehkä nyt ymmärrätte paremmin miksi emme ole sijoittaneet isompia summia lapsille kuukausittain, kun suurperheessä esim näihin kuuteen salkkuun menee 30€/kk, mutta jos summa olisi per lapsi vaikkapa 50€, niin pitäisi löytyä jo 300€ pelkästään lasten salkkuihin. Ja jotta asia saa vielä enemmän perspektiiviä niin tuo 300€ on vain pieni osa siitä mitä menee lasten harrastusmaksuihin kuukaudessa. Ei ole lasten kasvatus halvin harrastus.

Nopeasti kertauksena:

 - Salkut lapsille avattu joulukuussa -14
 - Kuukausisäästö 5€/kk 
 - Kolmen kk välein osto 15€ johonkin superrahastoon kohtuullisen tasapuolisesti

Tässä pitäisi olla graafi salkun kehityksestä, mutta ei nyt ole. Kuvastaa hyvin miten suurin into blogiin on mennyttä.

Salkku on kehittynyt ihan kivasti ja nousua on tullut. Salkun avaushetkellä poikani oli noin puolivuotias. Toisin sanoen ensimmäiset puolivuotta hukattiin korkoa korolle ilmiöstä vaikkei sen vaikutus aivan älytön olekaan näin pienillä summilla. Prosentit kuitenkin ovat samat myös pienillä summilla ja jostain aina pitää lähteä. Katsotaanpa hieman euroissa mitä poikani salkulle kuuluu. Pienenä huomiona salkkuun ei ole sijoitettu vielä 600€ vaan vasta 594,98€ sillä siirrämme aina 15€ kerrallaan ja tässä on ollut jokin säätö, että siirtynyt kuukaudet hieman. 600€ pitäisi siis olla täynnä kun 10v on laittanut 5€/kk. Salkut eivät siis ole aivan vertailukelpoiset isosisaruksiensa salkkuihin nähden, mutta menkööt tällä tarkkuudella. Tasataan vielä näitä lähempänä 18v synttäreitä, niin ei tule sisaruskateutta.

Esikoisella tuli 10v- täyteen siis 10/17, pojalla 10/18, tytär-2 01/20, tytär-3 09/21, tytär-4 02/23 ja poika-2 saavutti 10v viime viikolla.

Esikoinen 10v        sijoitus 599,99€ ja tuottoa 211,45€ jolloin päästään 811,44€ salkkuun.

Poika 10v              sijoitus 599,99€ ja tuottoa 151,26€ jolloin päästään 751,25€ salkkuun.

Tytär-2 10v            sijoitus 600,00€ ja tuottoa 240,03€ jolloin päästään 840,03€ salkkuun.

Tytär-3 10v            sijoitus 589,99€ ja tuottoa 472,51€ jolloin päästään 1062,50€ salkkuun.

Tytär-4 10v            sijoitus 594,98€ ja tuottoa 300,56€ jolloin päästään 895,54€ salkkuun.

Poika-2 10v           sijoitus 594,98€ ja tuottoa 341,06€ jolloin päästään 931,04€ salkkuun.

Jos joku ihmettelee missä kahdelta ensimmäiseltä sentit niin minäkin ihmettelen. Nordnet sen tietäisi ja jos oikein lähtisi laskemaan tätä sentin puuttumista korkoa korolle ilmiön pohjalta niin jo sadassa vuodessa vahinko alkaisi olla mittasuhteissa harmittaa isosti. Nyt se on vain sentti joten antaa olla. Ja sama sentti puuttuu myös neljänneltä lapselta ja nyt viidenneltä ja kuudennelta puuttuu jopa 2 senttiä. Lisäksi sijoitus ja tuotto yhteenlaskettuna voi tuoda senttieroja, kun ilmeisesti jotenkin pyöristykset summista muuttavat salkun arvoa. Ne kuuluisat desimaalit.

Pojalla on ollut kunnia jäädä pienimpään summaan 10v-synttäreillä. Onneksi pojan kannalta matka ei päättynyt 10v salkkuun, vaan jatketaan vanhempien toimesta ainakin 18v syntymäpäivään asti. Toivottavasti lapsi toteaa siinä kohtaa vielä jatkaa itse sijoittamista. Kuusi eri tulosta näyttää hienosti senkin puolen, ettei ole ihan sama missä kohtaa salkusta ottaa rahat ulos, sillä pojan kohdalla 2018 lokakuun lopussa oltiin menossa alamäkeä. Tytär-3 on saanut ylivoimaisesti eniten tuottoa 10v-kohdalla ja toiseksi tulee Poika-2 jääden kuitenkin kauas voittajasta.

Entä mitä kuuluu Esikoisen, Pojan, Tytär-2 ja Tytär-3, Tytär-4 salkulle nyt? Esikoinen on nyt lähestymässä 17v ja hänen salkun markkina-arvo on 3304€ eli jotain on tapahtunut reilun 6v aikana. Laskennallisesti meidän säästöt 18v aikana per lapsi olisi 1080€ ja aikaa on vielä reilu vuosi 18v syntymäpäiviin. Nyt onkin jo triplattu se mitä vanhemmat säästää. Hienoa nousua. Esikoinen on kuitenkin lievästi huijannut ja ostanut itse rahastoja, mutta olen jo tippunut kärryiltä kuinka paljon hän niitä onkaan ostanut.

Poika on nyt lähestymässä 16v ja hänen salkun markkina-arvo on 1704€. Poika on siis saanut 10v synttäreiden jälkeen lisättyä markkina-arvoa reilun tonnin ja hänenkin salkkunsa on isompi kuin mitä vanhempien säästämät rahat ja aikaahan vielä on yli 2v. Poika kuluttaa euronsa tietokoneen päivittämiseen tai muuhun itselleen tärkeään eikä sijoituskärpänen ole häntä puraissut.

Tytär-2 salkku on ehtinyt 10v syntymäpäivistä lihota nyt 2111€ arvoon eli yli tonnin nousua on hänellekin tullut ja ikä on hieman lähempänä 14v kuin 15v. Tytär-2 on myös laittanut hieman sijoituksiin rahaa, joten ihan ei ole vertailukelpoinen isoveljeen nähden. Toivoa sopii, että poika huomaa isosiskonsa reilun etumatkan ja pikkusiskonkin ohituksen ja tekee tästä johtopäätöksiä. Tämä teksti on kopioitu edellisestä postauksesta ja sitä muokkailen tähän sopivaksi. Vielä ei ole aikaisempi toiveeni toteutunut.

Tytär-3 salkku on muuttunut 10v synttäreistä 1292€ markkina-arvoon. Nousua siis 10-v synttäreistä noin 250€ ja aikaa tässä välissä on kulunut liki 3 vuotta. Ei ole markkina nyt ollut kovin suotuisa. Vaikka salkku onkin ollut 10v synttäreiden kohdalla selkeä voittaja, niin kehitys on viime kursseissa ollut heikompaa. Sama toki kaikilla lapsilla, kun samoja indeksejä ostettu.

Tytär-4 salkku on noussut 10v synttäreistä 1094€ markkina-arvoon. Nousua tullut hänelle noin 200€, mutta vasta vaivoin on ylitetty 12v tyttären kohdalla tuo summa, mikä oli Tytär-3:n 10v-salkun summa. Hänenkin salkku silti isompi kuin mitä vanhemmat tulevat hänelle säästämään 18v aikana.

Korkoa korolle ilmiö toimii pienillä ja isoilla luvuilla aivan samalla tavalla ja kun luvut on pienet niin ei ole varaa jättää tämmöistä ilmiötä käyttämättä. Mitä pienemmät tulot sitä enemmän pitää hyödyntää korkoa korolle ilmiön vetoapua vauraamman tulevaisuuden saavuttamiseksi. Poika-2 on saanut nauttia pisimpään korko korolle matkasta kun hänen salkku on avattu alle puolenvuoden iässä. Toki kaikille lapsille avattiin salkut samana päivänä ja ero tuleekin vain aloitusiästä. Itselleni yllätyksenä tuli silti Tytär-3 salkun ylivoima muihin nähden. Erohan ei selity sillä, että salkku on kasvanut pisimpään korkoa korolle vaan kyllä suurin syy selittyy sillä kuinka pörssi nousee ja nousee jatkuvasti. Olen toki saanut nähdä ettei pörssi aina nouse kun koronakuoppa vei saldoja alas. Vuosi 2022 ei ollut myöskään kummoinen vuosi ja alas tultiin rytinällä kiitos itänaapurimme. Poika-2 pesi silti 10v-päivänä neljä vanhinta sisarustaan häviten vain Tytär-3:n salkun arvolle. Liekö voiton ansiona pidempi sijoitusaika vaiko vain suotuisa kurssitilanne.

Rikkaammalle summat ovat pieniä, mutta pienituloiselle nämäkin summat ovat merkittäviä. Voi valita ostaako lapselle kerran kuussa jonkun 5€ turhakkeen mistä on hetken iloa vai laittaako sen kasvamaan. Mielummin minä annan lapsilleni erilaisen mallin mistä he voivat sitten aikuisena tehdä omat johtopäätöksensä. Jos omat lapseni aikanaan tämän johdosta tekevät saman omille lapsilleen edes tuplaamalla summan ollaan jo oikeasti isojen asioiden äärellä. Näin kun sukupolvet toimisivat aina toisia viisaammin olisivat jälkikasvumme taloushuolet historiaa. Eikä tämän aikaan saaminen maksanut kuin 5€ kuukaudessa. Ja aikaa tietenkin sekä korkoa korolle ilmiötä.

Ja vielä lisähuomiona salkkumme avausajankohta oli joulukuussa -14. Olen siis ollut sijoittajana pian 10v ja tästä voisi melkein jotakin kirjoittaa jos sattuisin muistamaan. Ei minusta silti tullut sen enempää sijoittajaa kuin bloggariakaan. Enemmän olen vain laittanut hommia alkuun ja jäänyt passiivisesti seuraamaan. Perheen tulot ja kulut eivät vieläkään ole hallinnassa ja vaatisi isoa tilannekatsausta yhdessä vaimon kanssa, jotta pääsisimme takaisin kasvu-uralle. On meillä silti nytkin parempi tilanne kun tuolloin 2014 kun aloitimme sijoitukset.

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

Milloin on riittävän hyvä?

Blogin ensimmäinen postaus on julkaistu 5.6.2017. Kolmenkympin ylittänyt perheenisä uskaltautui kirjoittamaan ja ottamaan riskin tulla tunnistetuksi. Pelotti kauhiasti ja kait se pelottaa vieläkin jollain tasolla. Mitä pelkäsin ei ehkä ole se olennaisin, vaan miksi pelkäsin. Miksi ihmiset ylipäätään pelkäävät ja elävät elämäänsä pelosta ohjautuen? Syitä on varmasti monia, mutta taitaa olla aika varmaa, että tämä kyky on vain meillä ihmisillä. Ei kissat mieti ovatko ne kissoja vähän tai paljon, ne vain ovat kissoja sellaisenaan. Ihmisinä me omaamme kyvyn pohtia asioita niin monelta kantilta ja osaamme tehdä oletuksia. Ihmisinä voimme miettiä menneitä ja tulevia. Positiivistahan on miettiä menneitä ilon hetkiä ja unelmoida tulevaa unelmaelämää, mutta miksi niin usein murehdimme mennyttä ja tulevaa. Tässä hetkessä voi pysähtyä ja hengitellä, kuullostella onko kaikki hyvin, juuri nyt. Useimmiten pysähtyessä huomaa kaiken olevan ihan hyvin. Joskus tietenkin voi huomata olevansa väsynyt, nälissään, kylmissään, kipeänä tai mitä nyt tähän keksiikään. Useimmiten silti kaikki on juuri nyt hyvin. Minullakin on kaikki hyvin juuri nyt.

Minulla on ollut visio jo vuosia. Visio oli jo silloin, kun blogia aloittelin. Visio on elänyt ja muotoutunut matkan varrella. Silti visioni lähtökohdat ovat edelleen samat, kuin vuosia sitten syntyessään. Haluan tarjota valmentavaa apua ihmisille, joilla ei ole varaa maksaa palveluistaan. Mikäli kohderyhmälläni olisi rahaa, niin silloin kohderyhmäni löytäisi markkinoilta apua eri elämänalueen haasteissa. Minun toivomani kohderyhmän täytyy saada palvelua maksuttomasti, joten minun täytyisi siis saada palkkani joltakin muulta taholta, kuten esim hyvinvointialueelta. Toisin sanoen minun olisi tiedettävä kenelle markkinoin itseäni ja sitten vielä tavoittaa asiakkaat. Ja koska minun olisi markkinoitava itseni ammattilaisille, niin tarvitsen itselleni vahvan selkänojan asiantuntijuudestani ja siihen ei riitä oma fiilis osaamisesta. Omalla fiiliksellä voisin alkaa brändäämäään itseäni ja antaa markkinoiden määrätä sen, löytyykö valmennukselleni ostajia. Asiantuntijalle minun on osoitettava asiantuntijuuteni todistuksilla tutkinnoista ja kursseista. Tästä syystä olen opiskellut ensin ensimmäisen ammatin lähihoitajaksi, mutta se ei riittänyt vakuuttamaan minulle arvoani. Pelkäsin, että minut naurettaisiin pihalle. Hain amk-opintoihin ja nyt opiskelen sosionomiksi. Opintoni on enää loppusilausta vailla ja syksyllä kaiken järjen mukaan minun pitäisi valmistua. Työelämässä olen ollut nyt jo nelisen vuotta lastensuojelussa ja siellä saanut testauttaa omaa osaamistani luoda toivottomuuteen toivoa.

Aiemmin minulla oli tarpeena opiskella vielä psykoterapeutiksi. Ei siksi, että haluaisin tehdä psykoterapeutin työtä, vaan siksi, että silloin olisin ollut riittävän hyvä. Halusin todisteen siitä, että osaisin myös paperilla sen mitä jo osaan. Nyt olen tullut siihen tulokseen, etten tarvitse enää lisäkoulutusta aloittaakseni. Lisäkoulutusta tulen tietenkin hankkimaan koko elämäni ajan, sillä olen sisäistänyt elinikäisen oppijan ajatusmallin. Harvoin oppii huonommaksi, kuten Varapuun Sjögren usein toteaa valmennuksiaan markkinoidessa. Mutta en tarvitse enää lisää koulutusta siihen, että riitän. Minä riitän jo ja osaan ammattini. Nyt tarvitsee enää vain uskaltaa. Koulukaverini teki remonttia ja tuumasi ettei rakentaminen tarvitse osaamista, vaan rohkeutta. Itselle tämä on harvinaisen totta. Olen remontoinut itsekin, mutta olen toivottoman epävarma ja tahtoisin vierelleni kokoajan jonkun, joka kertoo mihin kohtaan se naula lyödään. Olen pelännyt aina tehdä itsenäisiä päätöksiä, koska silloin minulla on niistä vastuu. Jos asennan keittiön kaapit, niin haluan olla varma siitä, että kaapit myös pysyy seinällä. Minua pelottaa tehdä virheitä. Olen myös pelännyt laittaa itseäni likoon oman visioni kanssa, sillä entä jos sekin epäonnistuu.

Epäonnistumisen pelko on minuun sisäänrakennettu. Lapsi jota rakastetaan, oppii rakastamaan ja lapsi jota ivataan, oppii ivaamaan. Lapsuudessa kylvetään se pohja minkä varaan elämää rakennetaan. Itsetunto voi olla hyvin hauras ja sitä ei ole helppoa korjata. Ajattelen itsetunnon voivan olla kuin maali jolla maalataan talo. Juuri maalattuna talo näyttää hyvältä ja kaikki ihastelee sitä, mutta jos pohjat on tehty huonosti, niin ei kestä kauankaan kun maali alkaa rapista pois. Itsetuntoa voi liimata heikkouden päälle, mutta se ei kestä koko elämää. Itsensä on tunnettava ja työstettävä näitä heikkouksia ja vahvuuksiakin, jotta tietää tarkkaan mistä ne on rakentuneet. Kun sitten pohjat ovat kunnossa, niin onkin helpompi maalata uusi kerros ja luottaa sen pysyvän tuulet ja tuiskut. Toki silloinkin on elämä pelissä ja tulevat onnistumiset ja epäonnistumiset vaikuttavat. Mutta jos on itselleen totta ja luottaa itseensä, niin silloin uskaltaa olla ja elää sekä yrittää. Onko itselläni pohjat jo riittävän hyvät, että uskallan toteuttaa visioni? Mikä onkaan pahinta mitä voisi tapahtua? Mikä olisi pahinta jos en koskaan uskaltaisi?

Olen ollut kaikkia opettajia, kouluttajia ja valmentajia kohtaan kateellinen. Olen miettinyt kuinka itsestäänselvyyksiä ne usein latelevat. Olen pohtinut kuinka itsekin olisin voinut olla tuolla edessä ja osannut kertoa asiat paljon paremmin. Olen arvostellut ja arvottanut heitä ja miettinyt millä pohjilla se tuokin viitsii valmentaa. Olen naureskellut joillekin valmentajille, jotka ovat valmentaneet aivan perusjuttuja, jotka ovat vain niin pintaa. Omasta syvästä tietotaidostani olen väheksynyt heidän osaamistaan ja pohtinut miten he voivat auttaa jos toisella on todella isoja haasteita. Ja kaiken pohdinnan jälkeen olen havainnut eläväni edelleen lapsuudenperheessäni, missä oma totuus oli niin paljon parempaa kuin muiden totuus. Missä toisten tekemiset olivat aina jollain tavalla lytättävissä. Olenkin siis pelännyt astua esiin oman lapsuudenperheeni pelossa, etten joutuisi taas kerran lytättäväksi. Etten joutuisi olemaan huono ja tyhmä. Olen osannut ajatuksissani tuomita opitulla mallillani kaikki opettavassa asemassa olevat ja ollut heille kateellinen siitä, että he ovat uskaltaneet nousta tuon kaiken arvostelun yläpuolelle. Olenkin siis pelännyt itseni kaltaisesti ajattelevia ihmisiä, jotka tulisivat kertomaan minulle etten riitä. Ei noilla pohjilla voi opettaa toisia. Siksi olen kehittänyt itseäni ja pyrkinyt tulemaan täydelliseksi, jotta voisin olla riittävän hyvä. Ja silti vaikka mitä olisin tehnyt, niin olisin aina joutunut huomaamaan olevani vielä hieman riittämätön.

Olemme ihmisinä aina kesken. Emme koskaan tule valmiiksi. Koskaan emme voi miellyttää kaikkia taikka saada kaikilta hyväksyntää. Tulemme aina kohtaamaan arvostelua. Kirjoittaessa kommenttia keskustelupalstalle saamme aina tahallisiakin väärinymmärtäjiä kommentoimaan. Emme voi päästä täydellisyyteen. Itsetunnon ollessa kunnossa ei tälläisiä keloja tarvitse päässään pyöritellä. Jos itsetunto on ollut jo lapsuudesta asti kunnossa, niin sitä vain pyörittelee päätään tälläistä tekstiä lukiessa ja pohtii, että miksi ei vain tee ja elä. Samaa kokeneet voivat kuitenkin samastua tähän ja kannustaa luottamaan itseensä. Tästä oma osaamisenikin pitkälti koostuu. Kun on tutustunut tarpeeksi syvältä omaan varjoonsa, niin ymmärtää miksei toiset tee oikeita valintoja elämässään. Mitkä edes on oikeita valintoja ja kenen mielestä? Kun on antanut itselleen riittävän monta kertaa anteeksi omaa saamattomuuttaan ja epävarmuuttaan, niin pystyy hyvin olemaan tuomitsematta toista, joka kompuroi omalla elämänpolullaan. Ja kun ei tuomitse ja arvostele, niin toinen saa kokemuksen rakkaudellisesta kohtaamisesta ja näin kykenee katsomaan itsekin itseään hieman rakastavammin ja armollisemmin. Vaatii pitkän aikaa saada rikkinäiseltä luottamusta ja vielä pidempään saada rikkinäinen luottamaan itseensä, mutta kun tämä saa tapahtua, niin alkaa muutos. Vain rakkaudessa voi kasvaa ja kaikki me tarvitsemme ympärillemme rakastavaa läsnäoloa. 

En ole vieläkään täydellinen ja en tule muuttamaan kenenkään elämää, mutta tahtoisin jo uskaltaa oman itseni vuoksi tulemaan esiin omalla osaamisellani. Tahtoisin uskaltaa osallistua hyvinvointialueen kilpailutuksiin ja saavuttamaan aseman, missä pääsisin rinnallakulkijaksi niille, joilla ei ole elämässä mitään. Idealismi ei elätä, joten tarvitsen siihen hyvinvointialueen tai jonkun muun tahon maksajaksi. Uskon itse omaan konseptiini ja uskon voivani toimia tällä vaativalla sektorilla hyvin tuloksin. Uskon osaamiseni kautta olevani yhteiskunnalle halvin mahdollinen työntekijä sillä syrjäytymisen kustannukset yhteiskunnalle ovat älyttömän kovat. Jos voisin auttaa edes muutamia ihmisiä pois syrjäytymisen ylisukupolvisesta kierteestä ulos, tuottamaan yhteiskunnalle edes hieman enemmän euroja kuin he kuluttavat yhteiskunnan rahoja, niin jo näillä säästöillä olisi palkkani ansaittu. Tämä palvelu olisi ehdottomasti yhteiskunnalle tärkeää ja arvokasta. Ja tämän palvelun haluan konseptoida kouluni päättyessä. Jos se onnistuu, niin hyvä, mutta jos se ei onnistu, niin voin kehittää sitä lisää. Elämä on aikaa ja löydän tavan saada tämän toteutumaan. Näinkin on hyvä. Minulla on perhe ja työ. Visioini on minun missioni työuralleni. Se toteutuu jos se tahtoo toteutua. En pakota, mutta otan askeleita siihen suuntaan. Oli se sitten tunti viikossa tai kokopäivätyö, mutta jostain sen on alettava. Ja aikaa on tähän koko elämä. Ehkä minä olen jo tämän toteuttamiseen riittävän hyvä. Ehkä jo uskallan. Rohkeus ei ole sitä, ettei pelkää, vaan sitä, että tekee pelostaan huolimatta. Uskoitpa tai et, olet oikeassa. Minä uskon itseeni ja otan askeleen ja vain tulevaisuus voi sen paljastaa mihin päädyn. Kaikki alkaa ensimmäisestä askeleesta.

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

10v tyttäreni salkku - Pienituloisen ponnistelua

Lyhyesti tilannetietoa missä mennään. Blogin edellinen postaus on puolentoistavuoden takaa ja koski myös 10v salkkuraporttia. Eipä siis ole kauhian aktiivista bloggausta ollut. Syynä on tietenkin älyttömän kiireinen elämäntilanne ja sitä kautta ei niin tärkeiden asioiden karsiminen. Blogi valitettavasti on kuulunut siihen. Eli suurperhe missä toinen osapuolisko opiskelee yliopistossa sekä työskentelee lastensuojelun parissa ja taas minä, joka opiskelen sosionomi+diakonin tutkintoa ja käyn samalla töissä lastensuojelussa ja vielä harkatkin kuuluvat pakettiin. Tästä ei paljoa löydy ylimääräistä aikaa. Valitettavan usein on tuntunut siltä, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä. Onneksi sentään nyt on hieman rauhallisempi tilanne ja ehkäpä jouluksi saan koulun purkkiin.

Mielenkiintoisena lisänä elämääni on tullut lapsen koulunkäynnin haasteiden myötä pohdintaa syistä ja seurauksista. Lapsen oireilu oli hieman tutun oloista omasta lapsuudesta. Kun sitten näitä tutkittiin ja samalla itselleni osui Psykopodian jakso - ADHD-aikuisella, alkoikin kaikki loksahdella paikoilleen. Reilun kymmenen vuoden ajan olen miettinyt, että jotakin häikkää itsessä on ja näitä olen yrittänyt itsensä kehittämisellä sekä terapialla korjailla. Syy taitaakin olla kuitenkin ADHD. Työterveyden kautta olen saanut tutkimukset alkuun kesällä ja nyt on reilu parisen viikkoa ollut lääkekokeilu. Ensimmäisestä lääkkeestä alkaen olen huomannut monen asian muuttuneen. Tärkeimpänä pitäisin sitä, että olen alkanut saamaan asioita aikaan. Kaikki itsensä kehittämisen taidot ovat nyt jalostuneet pitäisi-ajattelusta toiminnaksi ja päivittäin teen fiksuja valintoja hyvästä fiiliksestä. En jaksa kaikkea avata, mutta esimerkkinä sain yli kahden vuoden pitäisi-fiiliksen sijasta liityttyä avantoseuraan ja nyt takana on jo 8 peräkkäistä aamua avannosta käsin. Tätäkö se elämä olisi voinut olla jos tämä olisi huomattu jo aiemmin ala-asteella. Parempi kuitenkin nyt kun ei koskaan. Blogikin on ollut monesti pitäisi-asteikolla ja nyt senkin suhteen on rauha. En bloggaa jos ei siltä tunnu ja juuri nyt ei aika ole puolella. Katsotaan miten elämä etenee ja saanko tämän jossain kohtaa uudelleen lentoon. Blogia ei kuitenkaan ole ajatustakaan poistaa ja melkoisella varmuudella tämä ei ole viimeinen postaus.

Sitten otsikon asiaan.

Tämä salkkukatsaus on nyt viidennen lapsemme 10v salkusta ja sarjan neljä ensimmäistä osaa löytyvät täältä (1), täältä (2), täältä (3) ja täältä (4). Ne kun lukee pohjalle niin tietää hieman mistä oikein on kyse.

Nopeasti kertauksena:

 - Salkut lapsille avattu joulukuussa -14
 - Kuukausisäästö 5€/kk 
 - Kolmen kk välein osto 15€ johonkin superrahastoon kohtuullisen tasapuolisesti

Salkku on kehittynyt ihan kivasti ja nousua on tullut. Salkun avaushetkellä tyttäreni oli noin pari kk alle 2-vuotias. Toisin sanoen ensimmäiset lähes 2-vuotta hukattiin korkoa korolle ilmiöstä vaikkei sen vaikutus aivan älytön olekaan näin pienillä summilla. Prosentit kuitenkin ovat samat myös pienillä summilla ja jostain aina pitää lähteä. Katsotaanpa hieman euroissa mitä tyttäreni salkulle kuuluu. Pienenä huomiona salkkuun ei ole sijoitettu vielä 600€ vaan vasta 594,98€ sillä siirrämme aina 15€ kerrallaan ja tässä on ollut jokin säätö, että siirtynyt kuukaudet hieman. 600€ pitäisi siis olla täynnä kun 10v on laittanut 5€/kk. Salkut eivät siis ole aivan vertailukelpoiset isosisaruksiensa salkkuihin nähden, mutta menkööt tällä tarkkuudella.

Esikoisella tuli 10v- täyteen siis 10/17, pojalla 10/18, tytär-2 01/20, tytär-3 09/11 ja nyt tytär-4 saavutti 10v toissapäivänä.

Esikoinen 10v    sijoitus 599,99€ ja tuottoa 211,45€ jolloin päästään 811,44€ salkkuun.

Poika 10v           sijoitus 599,99€ ja tuottoa 151,26€ jolloin päästään 751,25€ salkkuun.

Tytär-2 10v        sijoitus 600,00€ ja tuottoa 240,03€ jolloin päästään 840,03€ salkkuun.

Tytär-3 10v        sijoitus 589,99€ ja tuottoa 472,51€ jolloin päästään 1062,50€ salkkuun.

Tytär-4 10v        sijoitus 594,98€ ja tuottoa 300,56€ jolloin päästään 895,54€ salkkuun.

Jos joku ihmettelee missä kahdelta ensimmäiseltä sentit niin minäkin ihmettelen. Nordnet sen tietäisi ja jos oikein lähtisi laskemaan tätä sentin puuttumista korkoa korolle ilmiön pohjalta niin jo sadassa vuodessa vahinko alkaisi olla mittasuhteissa harmittaa isosti. Nyt se on vain sentti joten antaa olla. Ja sama sentti puuttuu myös neljänneltä lapselta ja nyt viidenneltä puuttuu jopa 2 senttiä.

Pojalla on ollut kunnia jäädä pienimpään summaan 10v-synttäreillä. Onneksi pojan kannalta matka ei päättynyt 10v salkkuun, vaan jatketaan vanhempien toimesta ainakin 18v syntymäpäivään asti. Toivottavasti lapsi toteaa siinä kohtaa vielä jatkaa itse sijoittamista. Viisi eri tulosta näyttää hienosti senkin puolen, ettei ole ihan sama missä kohtaa salkusta ottaa rahat ulos, sillä pojan kohdalla 2018 lokakuun lopussa oltiin menossa alamäkeä ja kuvan graafista näkee kuinka tämän jälkeen vain koronadipissä on ollut arvot yhtä alhaalla. Tytär-3 on saanut ylivoimaisesti eniten tuottoa 10v-kohdalla ja toiseksi tulee Tytär-4 jääden kuitenkin kauas voittajasta.

Entä mitä kuuluu Esikoisen, Pojan, Tytär-2 ja Tytär-3 salkulle nyt? Esikoinen on nyt pian 15v ja hänen salkun markkina-arvo on 2303,11€ eli jotain on tapahtunut reilun 5v aikana. Laskennallisesti meidän säästöt 18v aikana per lapsi olisi 1080€ ja aikaa on vielä lähes 3 vuotta 18v syntymäpäiviin. Nyt onkin jo ylitetty se mitä vanhemmat säästää. Hienoa nousua. Esikoinen on kuitenkin lievästi huijannut ja ostanut itse Handelsbankenin Usa-rahastoa 100€ ja myöhemmin vielä 190€ ja kun se on nyt 325,22€ arvossa niin tämä pitäisi miinustaa tuosta esikoisen salkusta jolloin se on rahaa minkä vanhemmat on sijoittanut eli 1977,89€.

Poika on nyt yli 14v ja hänen salkun markkina-arvo on 1435,62€. Poika on siis saanut 10v synttäreiden jälkeen lisättyä markkina-arvoa 684,37€, josta vanhempien sijoittamaa rahaa on karkeasti 250€. Poika kuluttaa euronsa tietokoneen päivittämiseen tai muuhun itselleen tärkeään eikä sijoituskärpänen ole häntä puraissut.

Tytär-2 salkku on ehtinyt 10v syntymäpäivistä lihota nyt 1589,18€ arvoon eli yli 749€ nousua reilussa kolmessa vuodessa. Tytär-2 on kuitenkin tainnut laittaa omaa rahaa likoon 200€ ja siten on ohittanut isoveljensä. Toivoa sopii, että poika huomaa isosiskonsa reilun etumatkan ja pikkusiskonkin ohituksen ja tekee tästä johtopäätöksiä.

Tytär-3 salkku on muuttunut 10v synttäreistä 1070,20€ markkina-arvoon. Nousua siis 10-v synttäreistä 7,7€ ja aikaa tässä välissä on kulunut noin puolitoista vuotta. Ei ole markkina nyt ollut kovin suotuisa. Kuitenkin puolentoista vuoden aikana vanhemmat on laittanut 90€ salkkuun, joten arvo on siis sulanut. Vaikka salkku onkin ollut 10v synttäreiden kohdalla selkeä voittaja, niin kehitys on viime kursseissa ollut heikompaa. Sama toki kaikilla lapsilla, kun samoja indeksejä ostettu.

Korkoa korolle ilmiö toimii pienillä ja isoilla luvuilla aivan samalla tavalla ja kun luvut on pienet niin ei ole varaa jättää tämmöistä ilmiötä käyttämättä. Mitä pienemmät tulot sitä enemmän pitää hyödyntää korkoa korolle ilmiön vetoapua vauraamman tulevaisuuden saavuttamiseksi. Tytär-4 on saanut nauttia pisimpään korko korolle matkasta kun hänen salkku on avattu alle 2-vuoden iässä. Toki kaikille lapsille avattiin salkut samana päivänä ja ero tuleekin vain aloitusiästä. Itselleni yllätyksenä tuli silti Tytär-3 salkun ylivoima muihin nähden. Erohan ei selity sillä, että salkku on kasvanut pisimpään korkoa korolle vaan kyllä suurin syy selittyy sillä kuinka pörssi nousee ja nousee jatkuvasti. Tytär-2 syntymäpäivien jälkeen sainkin nähdä ettei pörssi aina nouse kun koronakuoppa vei saldoja alas. Vuosi 2022 ei ollut myöskään kummoinen vuosi ja alas tultiin rytinällä kiitos itänaapurimme. Tytär-4 pesi silti 10v-päivänä kolme vanhinta sisarustaan. Liekö voiton ansiona pidempi sijoitusaika vaiko vain suotuisa kurssitilanne.

Rikkaammalle summat ovat pieniä, mutta pienituloiselle nämäkin summat ovat merkittäviä. Voi valita ostaako lapselle kerran kuussa jonkun 5€ turhakkeen mistä on hetken iloa vai laittaako sen kasvamaan. Mielummin minä annan lapsilleni erilaisen mallin mistä he voivat sitten aikuisena tehdä omat johtopäätöksensä. Jos omat lapseni aikanaan tämän johdosta tekevät saman omille lapsilleen edes tuplaamalla summan ollaan jo oikeasti isojen asioiden äärellä. Näin kun sukupolvet toimisivat aina toisia viisaammin olisivat jälkikasvumme taloushuolet historiaa. Eikä tämän aikaan saaminen maksanut kuin 5€ kuukaudessa. Ja aikaa tietenkin sekä korkoa korolle ilmiötä.

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-