Haluamme menestyä ja olla onnellisia

Mietin tälläistä asiaa ja aamulla silmiini osui tämä Ylen linkki missä Janne Saarikivi avasi kolumnissaan aihetta. Hänen mielestään otsikon tilanne on meidän ongelmanne. Voipi olla juuri näin. Tykkäämme lukea uutisia ihmisten heräämisestä missä jokin vastoinkäyminen saa ymmärtämään ettei millään ole lopultakaan mitään väliä ja sitä voi elää hyvää elämää vain olemalla. Sitten on näitä kolumnisteja jotka kertovat isänsä syövästä josta ei selvitty ja haaveilevasta muusikosta joka menee mömmöineen kiven alle ja vielä pojan seuraten vuosikymmenen päästä perässä. Ei nämä vastoinkäymiset johtanetkaan heräämiseen ja onnellisuuteen. On vastuutonta kirjoitella onnellisuustarinoita ja kertoa toisenlaista tarinaa kun aina on niitä jotka eivät selviä.

"Kukaan meistä ei menesty vain ahkeralla työllä vaan tarvitaan myös kosolti onnea, hyvät olosuhteet ja paljon rakkautta. Silti meille saarnataan kerta toisensa jälkeen tarinaa, jonka mukaan jokainen voi menestyä, tai ainakin saavuttaa onnen ja mielenrauhan, kun vain tarpeeksi yrittää."

Lainauksessa näkyy hyvin asenne mitä kirjoittaja haluaa tuoda esiin. Ei saisi saarnata menestystä, ei onnen saavuttamisesta, ei mielenrauhan löytämisestä sillä jollekin tulee aina paha mieli. Onko väärin tuoda viestiä toivosta mikä seuraa kun ei koskaan anna periksi. Yrittää ja yrittää. Ehkä kolumnistin viesti on enemmänkin tarkoitettu herättelemään ettei kaikilla ole samaa kapasiteettia. Jos mieli on pelkkää mustaa ei siinä ole yrittämiselle sijaa. Silloin tämä tsemppipuhe voi olla jopa loukkaavaa. Jollekin tulee aina paha mieli.

Menestymisen tavoittelu on kolumnistin viestissä täysin turhaa. Ja niinhän se onkin. Lopulta kuitenkin kuolema korjaa kaiken. Sanotaanhan jo Raamatussakin "Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta". Ei mitään uutta siis. Kaikki on turhaa. Onni, menestys, mielenrauha, menestys ja loputon lista asioita mitä tavoitellaan. Ja silti niiden tavoittelu on mielestäni erittäin tervetullutta. Menestystä ei pidä tavoitella menestyksen takia. Kuitenkin elämässä pitää aina olla toivoa tulevasta ja unelmia. Mielekäs tekeminen ja merkityksellisyys tuo meille paljon.

Kaikki tämä bullshitti mihin kolumnisti viittaa on kaksiteräinen miekka. Oikeassa elämänvaiheessa nämä tsemppipuheet yms saavat sisäisen sankarin heräämään ja tämän jälkeen ihmisen asenne muuttuu niin ettei hän koskaan anna periksi. Asenne muuttuu siihen että yhtäkkiä onkin laivan kapteeni mikä määrittelee kurssin ja lähtee sitä kohti. Vaikka välillä poikkeaa kurssista tai tulee vastoinkäymisiä niin aina se kurssi sieltä löytyy. Kyse on pitkälti merkityksellisyydestä. Kun elämässä on merkityksellisyyttä niin silloin löytyy nuo onnet ja mielenrauhat sekä menestykset siihen päälle. Toki silloinkin voi mennä pieleen, mutta kun asenne on aikanaan muuttunut niin uhriksi ei enää jäädä. Vaikka jokin onnettomuus taikka muu veisi aikaisemman maalin kokonaan pois ja mahdottomaksi niin tällä asenteella voi valita sen, että elämässä on taas maali ja merkityksellisyys.

Sitten on se toinen puoli. Olet juuri menettänyt elämässäsi kaiken ja ensimmäinen mitä silmiisi ja korviisi osuu on joku tsemppari joka kertoo kaiken menevän omien toiveiden mukaan kun vain uskot ja yrität tarpeeksi. Ei taitaisi olla paras ajoitus. Eikä myöskään silloin jos sukupolvien ajan jatkunut köyhyys ja huono-osaisuus on sinulla hyvin tiedossasi. Kun tiedät ettei teidän suvusta voi tulla menestystä. Kun tiedät ettei menestyminen ole sinunlaisia varten. Kun asenteesi on uhrin asenne on sieltä hankala kuunnella näitä tsemppareita ja onnen kauppiaita. Ei ole helppoa jos mieli on järkkynyt. Ei silloin ole oikea aika näille puheille.

Elämässä on aina tilanteita mitä emme voi ennustaa. Sehän on elämää. Silti tarvitsemme jokaisena päivänä toivoa ja kannustusta elämäämme. Joinain päivinä osaamme tuoda niitä itse elämäämme ja toisena päivänä emme usko vaikka toinen sitä meidän päähän jankuttaisi uudelleen ja uudelleen. Onni ei tule etsien vaan se tulee eläen. Meitä ihmisiä ohjaillaan suuntaan jos toiseen jatkuvasti erilaisten asioiden perässä. Kaikille näillä kannustuksille ja menestystarinoille yms on tilausta. Kaikessa on vain kyse ajankohdasta. Ajoittaminen on hankalaa. Joskus toivo tuodaan pienessä astiassa. Niin, että sen toivon voi omaksua ja uskoa omalle kohdalleen. Ja mitä paremmin sinulla menee sitä isommin voit unelmoida. Toivo itsessään ei auta jos ei siihen usko alitajunnassaan. Pieniä askeleita.

Ja kuitenkin vaikka unelmoit isosti ja pyrit elämässä eteenpäin ei mistään tule mitään jos matkalla hylkäät omaa itseäsi. Jos et ole rehellinen itsellesi. Jos unelmasi ovat vääriä ja muiden sinuun istuttamia. Omien tunteiden kuuntelu ja käsitteleminen on tärkeää. Onni ei ole siellä eikä tuolla. Elämä on suuria ristiriitaisuuksia ja silti niin yksinkertaista. Rakasta itseäsi ja muita juuri sellaisina kun he ovat. Kukaan ei ole toista arvokkaampi. Henkisesti tai materiaalisesti köyhän ja rikkaan elämä on yhtä arvokas. Yhtä turhaa ja yhtä arvokasta.


Kiitokset lukijoille ja ensi kertaan!



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-