Taas on pitkä aika mennyt ilman kirjoittelua ja marraskuun luvut ovat vielä itsellekin auki. Hallinnan tunne taloustilanteesta on nyt enemmän mutu asteella kun toivoisi. Elämäntilanteeni on tällä hetkellä ollut vahvasti ylikuormittava ja nyt marraskuussa osui vielä 8 päivän koulu/työputki jossa keskimääräinen päivän pituus oli hieman reilut 9 tuntia ja kun matkat ja koulutehtävät laskee mukaan niin olipahan putki. Eihän tuommoinen tietenkään silloin tällöin haittaa, mutta vastaavat putket ovat ollut toistuvia nyt viimeisen reilun vuoden oppisopimuksen aikana ja perheenisänäkin joutuu omaa osaansa kantamaan. Kiitos vaimolle, että tämä on ollut yleensä edes mahdollista.
Nyt tuo marraskuun putki veti henkisesti voimavarat aivan piippuun. Tapahtumia piisaa muuallakin elämässä joten tuo ajanhallinta on taas ollut korvaamattoman tärkeää. Tilanne on sinänsä hauska, että nyt kun tiedän oman valmistumispäiväni ja sen onnistuminen vaatii mm kaikkien tehtävien tekemisen valmiiksi tämän vuoden puolella niin yhtäkkiä en jaksakaan mitään. Olisi luullut että loppukiri toisi fiiliksen puristaa loppuun, mutta tuon putken jälkeen en ole oikein saanut energiaa suunnattua oikeisiin asioihin.
Aikaisemmin minulla on ollut rento fiilis opiskeluun ajatuksella, että olen pian vuoden nopeuttanut kouluani ja valmistun ensimmäisenä ryhmästäni keväällä. Nyt sitten kaveri soitti ja pyysi helmikuun alussa lähtemään ulkomaille. Mietin hetken etten lähtisi kun on koulu vielä silloin kesken, mutta sitten keksinkin valmistua ennen sitä ja lähteä hermolomalle toipumaan valmiina lähihoitajana. Soitin koululle ja esitin kuinka tulen toimimaan jotta valmistun ajoissa. Sovin asian myös työpaikkani kanssa ja kun kaikilta tuli vihreää valoa, että jos vain selviydyt tuosta urakasta niin anna mennä.
Nyt sitten olisi kaksi kuukautta lentokoneen nousuun ja tekemättömät tehtävät meinaa ressata kun aika on niin kortilla. Toki olen varastanut aikaani kehittämällä itseäni erilaisten kirjojen kautta. Toisaalta minulla on suunnitelma ja varmuus, että pystyn tekemään sen mitä haluan, mutta vaikka tämä etappi alkaa olla pian valmis niin sen loppuunsaattaminen aiheuttaa suurta pakon tunnetta. En meinaa nähdä isoa kuvaa ja tehdä vain mitä täytyy vaan tuntuu pelkältä pakkopullalta tehdä vielä niitä viimeisiä tehtäviä. Motivaatio-ongelmia tulikin itselle heti kun asiaan tuli deadline. Jännä kuinka itse itselle asettamani deadline saa mieleni temppuilemaan näin ja alankin vastustamaan omaa suunnitelmaani. Rentoudella saan näköjään enemmän aikaan kun vain teen fiiliksellä, että valmistun joskus. Toisaalta minun deadline ei ole mikään maailmanloppu. Jos hommat ei mene niin kuin olen valmistellut niin sitten valmistun vain vähän myöhemmin ja silti useita kuukausia ennen kuin oli opintosuunnitelmassa. Olen onnistunut ja menestynyt opinnoissa todella hyvin. Epäonnistumisen pelko kuitenkin tuli näin viime metreille kummittelemaan kun viimein päätin aikatauluni lukkoon.
Yksi iso asia, mitä rupesin ajattelemaan lukiessani Joni Jaakkolan Väkevä elämä kirjan, oli se etten ole huolehtinut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistani. Aina on joku asia retuperällä. Joko nukun huonosti tai syön huonosti. Liikun liian vähän tai annan mieleen tulla sekamelskaa arjen haasteista. Kirjaa lukiessani mietin monta kertaa kuinka tosiaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Päivänselviä juttujahan nämä olivat jo ennestään, mutta kummasti nyt kolahteli. Jos nukun liian vähän niin silloin ei ole paras fiilis ja tulee syötyäkin huonommin. Kierre on valmis. Tai jos syön huonosti niin liikkuminenkin on raskaampaa ja mieli matalalla. Kokonaisvaltaisesti kun joka osa-aluetta rakentaa kuntoon niin saa paljon enemmän aikaa. Niinpä teinkin päätöksen alkaa tosissani huolehtimaan näistä kaikista ja tähän ajanhallinta ongelmaani lisäsin siis liikkumiseen kuluvaa aikaa. Laskin, että vähemmän on enemmän. Kun jokaiseen päivään lähden voittajan asenteella hyvien unien jälkeen ja urheilen sekä huollan kroppaa oikealla ravinnolla sekä jumppaan mieltäni niin saan pienemmällä ajalla tehtyä tehokkaammin muita asioita. Vahva suositus.
Nyt vielä otin lukuun Jaakko Alasaarelan Sinä Pystyt! kirjan. Hänen motivoivia videoita on tullut viime aikoina kuunneltua työmatkoillani. Tsemppiä tarvin juuri tähän hetkeen ja juuri tämä positiivinen sinä pystyt hekumointi tuo nyt tähän koulun loppuluisuun tarvittavan spiritin suoriutuakseni maaliin voittajana oman suunnitelmani mukaan. Helmikuussa kone nousee ja koulu on silloin valmis. Minä pystyn siihen! Nyt prioriteettina onkin huolehtia kouluhommat alta pois ennen joulua. Viettää rauhallinen perhejoulu. Hoitaa tammikuussa harkka pois ja pari näyttöä päälle ja lomalle. Näin helppoa se on ja sen teen. Blogin kirjoitteluun en ole kirjannut nyt aikaa kalenteriin ja voi olla etten montaa postausta saa ennen valmistumista valmiiksi. Kuukausibudjetti täytyy kuitenkin saada tänne ja laitan sen ennen joulua myös. Tiukalla suunnitelmalla ja sopivalla rentoudella kaikki on mahdollista. Minä pystyn ja sinä pysty mihin vain!
Kiitokset lukijoille ja ensi kertaan!
KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com -KIITOS-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti