Pienenä lisäboostina tehokkuuteen sain kantapääni telottua urheilussa lievästi, mutta niin ettei sillä oikein astuta ja sairaslomaa napsahti. Saikulla on itseasiassa ollut ihan mukavaa ja saa hommia etenemään vaikkakin sen hakeminen on ärsyttävä prosessi. Vamma sattui maanantaina illalla ja tiistai aamusta menin työvuoroon ja hoidin "yhdellä jalalla" aamua kunnes pääsin työterveyteen ja pariksi päivää kotiin. Torstaina soitin sitten oikein lääkäriajan jotta ei joudu odottelemaan ja saan sen paria päivää pidemmän saikkulapun töihin. Työterveys olisi 50km päässä joten näin järkevämmäksi asioida asuinpaikkakunnan tk:ssa. Varttia aikaisemmin saavuin tk:n odotustilaan ja lekurille pääsin reilut kaksi tuntia myöhässä. En odottanut lääkärin hoitavan minua kuntoon, enkä edes määrävän minulle sen kummempaa. Tiesin ettei kyseessä ole muuta kun tärsky ja iso mustelma. Hetken kun saa jalalle huilia niin jo on taas kunnossa. Ainut syy oli odotella lekuria pari tuskallista tuntia vain saadakseni sen saikkulapun. Tämä laitos on siitä ärsyttävä ettei sitä voi oikein reklamoida saatikka äänestää jaloillaan. Tietenkin on nämä yksityiset, mutta koen ettei niihin ole varaa ja harvoinhan näitä palveluja käytän. No sunnuntaihin asti saan kuitenkin olla kotona tämän torstain käynnin jäljiltä. Pari vuotta olikin edellisestä saikusta mennyt jolloin olin päivän pois töistä kun keväinen siitepölyallergia "yllätti" pistämällä aivan tukkoon ennen kun tropit alkoi vaikuttaa. Saikku on ollut kuitenkin oikein mukavaa aikaa ja mielellään tätä iloa vielä jatkaisi tai muuten vain viettäisi useammin :)
Maanantaina ei sitten ole töitä kun on kouluviikko ja pulpetissa voi hyvin istua vaikkei jalka kestäisikään. Eiköhän se jo silloin ole kunnossa kun kokoajan on tarvinnut vain vähän varoa ja pitää sidettä tukemassa. Kouluhommia olisi vielä tehtävänä, mutta nekin on nyt sillä mallilla ettei mikään ole myöhässä. Helpompi hengittää kun tuntee asioiden olevan hallinnassa.
Viimeksi olen antanut kuukausikatsauksen lokakuun menoista. Enpä jaksa samanmoisia raportteja tänne vääntää nyt jälkikäteen, mutta avaan hieman miten nämä kuukaudet on mennyt. Marraskuussa tuli maksettua yhteensä 2743€ mätkyjä. Näiden ansiosta kuukauden säästöprosentti oli semmoiset -50% ja jos nämä mätkyt olisi jättänyt huomioimatta niin silloin olisi päässyt 11,67%. Tässä huomiona se, että lasken asuntolainan lyhennyksen säästönä ja jos näin ei olisi niin noin -350€ olisi tullut takkiin. Tulot oli tälle seurantajaksolle toiseksi kovimmat, mutta kun menot kiitos mätkyjen olivat kovimmat niin eihän se oikein hyvältä näytä. Ilman mätkyjä viimeksi näin kovat menot ollut kesäkuussa. Ei siis vahva suoritus.
Joulukuussa sitten perheemme pääsi lähes 5t tuloihin vaikkakin palkkani meni lisäprosentilla. Koulupäiviä oli monta ja niistä korvaukset sekä yksi pikkubisnes mihin olin sijoittanut vähän päältä 500€ palautui noin 650€ summalla takaisin. Ihan ok tuotto pitää pikkaisen rahaa tilin ulkopuolella. Tästä ei sen enempää, mutta aivan laillinen pikkubisnes :) Kuukauden kulut olivat tuloja pienemmät, mutta en ollut siihen kyllä yhtään tyytyväinen, koska onnistunut suoritus tässä kuussa johtui vain tuurista, että sijoitukseni tuli clousattua tässä kuussa sekä sain koululta tavallista enemmän opintososiaalista tukea. Säästöprosentti oli asuntolaina huomioiden 21,59%.
2017 vuodelta kirjanpitoni jättää auki tammi- ja helmikuun enkä muutenkaan mitään isompaa vuosikoostetta ole saanut aikaiseksi. Olennaista on, että näiden 10kk aikana kassavirta oli -460€ kuukautta kohden eli olemattomat säästöt on sulanut kovaa vauhtia. Positiivisuutta hakiessa asuntolainan kanssa tämä kulunut 10kk toi silti 404€ plussaa kuukautta kohden. Suoraan sanottuna itseäni raivostuttaa tämä tilanne. Pidimme rouvani kanssa keskustelua tästä ja hänen ajatuksensa oli selvä, että kun rahaa on tilillä sitä kuluu helposti enemmän ja nyt kun kassat alkaa olla syötynä niin rahaa ei enää voi kuluttaa samassa suhteessa. Kumpi tapa elää onkaan sitten onnellisempi? Ite en tahtoisi enää palata kädestä suuhun elämään vaikka siihen tämä laiva on selkeästi seilaamassa ellei sitten vaimoni päätä ottaa vastuuta omalta osaltaan ja pysyä sovituissa budjeteissa sekä säästää rahat etukäteen hankintoihin. Aika näyttää. Muuten tavoitteeni oli saada salkku pysymään yli 6000€ ja vuodenvaihteessa se taisi olla yli, mutta nyt nuo omat osakkeeni ovat päättäneet pudota kun lehmän häntä enkä nyt rehellisesti sanottuna edes tiedä summaa. Olen holdaaja ja se ei ole merkityksellistä missä kurssi lyhyellä aikavälillä käy. Rouvan salkku on kasvanut tasaisesti ja lasten salkut lihosivat taas vuoden aikana suunnitellusti.
Tammikuussa säästöprosentiksi saatiin 15,6%. Jälleen tulos olisi ollut pakkasella mikäli asuntolainaa ei olisi huomioitu. Menot ja tulot oli linjassa, mutta jos Lapset kategoria nielaisee 1084,65€ niin eipä tarvitse miettiä miksi tämäkin kuukausi jäi vähän heikoksi säästämisen kanssa. Oli kuulemma alennusmyynnit. Ja lastenrattaat. Hyvät on. Näin. Keskustelimme tosiaan rouvan kanssa näistä talousasioista kun raportit saatiin maaliin ja kun ite pidän tilannetta katastrofaalisena niin toisen mielestä homma on hanskassa. Oma näkemys on, että säästöt ei enää kestä samanlaista vuotta kun edellinen. Entä sitten jos tapahtuu jotain yllättävää? Blogin pito jatkuu sitä mukaa kun ehdin ja miten ehdin ja vuoden päästä nähdään kuinka tämän perheen käy.
Mietin tässä itsekseni, että olisikohan teidän tapauksessa hyvä kartoittaa omia kulutustottumuksia. Kirjata ylös jokainen euro mitä käytätte ja pyrkiä muodostamaan siitä säästöstrategia. Haluaisin itse tarjota apuja omasta näkökulmastani, mutta on kumminkin hyvin vaikea sanoa mitä kaikkia kuluja perheessä on ja tiedostan sen. Itse kun asun vain avopuolisoni kanssa niin kulut ovat varmasti maltilliset. Itse olen jostain syystä oppinut pitämään menoni niin pieninä, että minun ei tarvitse seurata menojani, mutta nykyään suurimmat menoni ovat perheen 400-500€/kk ruokaostokset ja työpaikkaruokailu noin 200€/kk (en ole pitänyt edes tästä kirjaa, jostain syystä lounaskorttiin kertyy kokoaika enemmän ja enemmän rahaa). Tämän lisäksi kuluja ovat mm. maltilliset autokulut ja asuntovakuutukset ja max 100€/kk muuhun. Säästöistä käytän joskus suuremman erän asioihin mitä tarvitsen/haluan, mutta jos haluan vaikka uuden television niin mietin sen hankkimista 3kk-12kk keskimäärin. Milloin ehdin jo säästää summan. Omien menojeni selittämisen tarkoitus tässä on lähinnä perspektiivin antaminen. En osaa arvioida mitä kaikkia menoja esim. lapset tuottavat.
VastaaPoistaKiitos kommentista! En tiedä oletko lukenut kuinka paljon blogini kirjoituksia, mutta olemme jo pidemmän aikaa seurannut eurolleen kulutustottumuksia. Meillä on vain semmoinen kimurantti ongelma, että minua kiinnostaa laatia säästöstrategia ja noudattaa sitä ja toinen osapuoli on enemmän sitä mieltä, että elää voi ilman seurantaakin. Rouvani mielestä siis stressaan näistä talousasioista liikaa kun teen näitä seurantajuttuja yms mut kun hän ei käsitä sitä, että stressaan niistä vain sen takia kun hän ei niistä stressaa. Todellisuudessa kuitenkin rouvani on se joka moittii ettei rahaa ole. Minua ärsyttää vain se etten voi mennä kauppaan ostamaan sitä mitä itse haluan kun ymmärrän ettei kumpikin voi ostaa omien impulssien mukaan vaan aina pitäisi säästää ennen ostosta. Tilanne on hyvin surkuhupainen ja uskon, että ennemmin tai myöhemmin pääsemme tästä kultaisen keskitien linjalle.
PoistaLapset eivät oikeastaan tuo kovinkaan paljoa lisää kuluja mikäli minulta kysytään, mutta rouvani mielestä taas niitä tulee paljon. Yleensä vanhemmat kuitenkin määrittävät sen elintason ja vaatebrändin yms kulutuksen tason ja lapsi vain kasvaa siihen mitä vanhemmat opettavat. Siinä murrosiän korvilla alkaa varmaan enemmän lapset vaatimaan niitä kalliimpia asioita, mutta sitä ennen ne ovat pitkälti vanhempien omien valintojen varassa. Määrität siis lasten kanssa ite sen kuinka paljon ne lapset oikein maksavat. Ja ne erot on jopa tuhansissa euroissa vuositasolla. Minulle kelpaavat "vanhat romut" ja rouvalle ei. Näistä valinnoista se kulutuksen taso syntyy.
Olen lukenut blogiasi jonkin verran. Ymmärsin, että seuraat talouttanne jonkin verran, mutta en esimerkiksi löytänyt yhtään kirjoitusta missä avaisit sitä tarkemmin. Mutta eipä sitä tarvitsekkaan muille avata, kunhan itse sen tekee.
PoistaYksi tapa osoittaa säästöjen merkitys on poimia turhia ostoksia, tai ostoksia mitä ilman voisi hyvin elää ja laskea kuinka monta niitä tulee tehtyä kuukaudessa. Vielä parempi jos huomaa, että ostaa jonkin kalliin merkin tuotteita paljon ja vertaa halvempaan (ei halvimpaan, että ei tule automaattista kieltäytymistä) ja laskee potentiaalisen säästön. Jos kuukaudessa saa siten säästettyä 50€ tekee se vuodessa jo 600€.
Mutta tosiaan, tottumuksista on vaikea vähentää. Kun tulot kasvavat ja sen seurauksena menot kasvavat niin puhutaan elämäntapa inflaatiosta. Itse pyrin siis siihen, että kasvatan omaa elämäntapaani hyvin minimaalisesti tulojen kasvaessa. Tosin itselläni se on paljon helpompaa nyt kun aloitan heti alusta saakka eikä tarvitse vähentää kulutusta. Tiedän, että omasta kulutustasostani olisi itsellenikin hyvin vaikea vähentää vaikka se onkin mahdollista ja tiedostan miten.
Ja ymmärrän myös että jos suhteen toinen osapuoli ajattelee eri tavalla on kulutuksen säätely hyvin vaikeaa. Siten haluaisinkin uskoa, että osoittamalla yksinkertaisia tapoja säästää sieltä sun täältä ja näyttämällä miten paljon ne vaikuttavat vuosi tasolla saisi toisenkin osapuolen mukaan muutokseen. Vaikeintahan siinä on todistaa, että elämänlaatu saattaa parantua säästämällä oikeista asioista. Ostovoimakin siinä samassa.
Meillä se tilanne on ollut paljon pahempi kun nykyään. Vaimollani on opittu vahingollinen tapa talouteen eli ostaa saa jos on rahaa tai jos sitä on tulossa. Ite taas olen hövelinä miehenä antanut sen tapahtua ja välillä tuhlannut itekin. Paljon olen yrittänyt viritellä keskustelua siitä missä kohtaa voi käyttää sanaa "pakollinen" ostos ja milloin olisi pärjännyt ilmankin. Tiedostan täysin, että elintasomme ei ole mallia luxus eikä todellakaan mallia köyhä. Meidän kaltainen perhe voisi selvitä erilaisilla valinnoilla jopa yli 1000€ pienemmillä kuluilla kuukautta kohden. Ainakin olen näin kuullut muutamalta kaveripariskunnalta missä vertailukriteerit meidän talouteemme ovat olleet kohdillaan. Sitä vaan on vaikeaa ohjata laivaa jos on kaksi ruorissa ja suunnasta kinastellaan.
PoistaVaimonikin on pudottanut elintasoa paljon verrattuna siihen mitä talouteemme tuli ennen ja mitä nyt. Kaikki meni silloinkin. Nyt olen viimeisen keskustelun yhteydessä ehdottanut ties kuinka monennen kerran semmoista systeemiä missä jokainen hankinta (poislukien ruuat yms) täytyisi laittaa ennen ostamista exceliin ja siirtää sitä varten rahaa tuottotilillemme. Tästä näkisi suoraan onko siihen varaa ja voisi kerätä myös pitkiin säästöihin. Esim Joulu on tulossa myös tänä vuonna ja jos ne joulun rahat saisi jaettua kuukausiin niin sieltä ei tulisi stressiä. Katsotaan kuinka käy ;)
Lapsiin kuluu rahaa kyllä yllättävän paljon, mitä on vaikea käsittää ennen lapsia. Itsellään perusmenot kuten ruoka tai terveys ei välttämättä maksa ihmeitä, mutta kun kämppä ja autot suurenee, lomamatka kustantaa kahden sijasta viisi, tulee vuoden aikana 10-20 kaverisynttäriä pikkulahjoineen ja vajaa 300 € hoitomaksuja/lapsi/kk niin se kustannus on kyllä kaikkineen aika suuri. Isommalle vaatteet maksaa vielä enemmän, on ehkä oltava linkkilippu, jonkinlainen puhelin ja ehkä koulukirjat, edullinen harrastus - jokseenkin aikuisen kulut. Mutta vielä isompi on laskennallinen ansiomenetys, yleensä äidille. Yli- ja lisätyöt jää parhaassakin tapauksessa ainakin toiselta, tai sitten toisen ei enää kannata edes mennä töihin, jos palkka ei ole päätähuimaava ja lapsia on monta...
VastaaPoistaAuttaisi jo se mitään, että budjetoisitte lapsiin kuluvan käyttörahan kuukausittain jonka sitten vaimo voisi käyttää miten tarpeelliseksi näkee? Turha mitään kahtakymppiä tarjota, mutta esim. 20 % pienempi raha kuin mikä nyt on keskimäärin kuukausitasolla mennyt viime aikoina. Sillä pakkohan teidän on vaan muuttaa kulutustottumuksia, säästöjen syöminen tavalliseen kulutukseen on lyhyt reitti. Ennemmin tai myöhemmin se voi johtaa todella suuriin ongelmiin, kun teidän tulotilanne on enemmänkin pysyvä, kuin väliaikainen.
Ja sitten pitäisi miettiä, että mitä haluaa näyttää ja kenelle, esim. omaan tulotason nähden liian kalliita vaatteita ei vaan voi perustella tarpeella. Nimenomaan niissä kuluissa pääsisi periaatteessa melko vähällä...
Tai joku yhteinen tavoite, mitä oikeasti haluaisitte? Säästöön jätetystä rahasta 50 % käytätte matkaan? Monella ei ole sellaista tarvetta säästää johonkin jonka tarkoitusta ei oikeasti näe tai ymmärrä ("paha päivä", osakkeet tms), mutta joku konkreettinen mukava odottava asia voi olla helpompi.
Mutta ette taatusti ole ainoita tilanteessanne.
Kiitos kommentista! Täyttä asiaa tuo sinun kirjoitus. Lapsiin menee kyllä isoja summia ihan jo epäsuorista syistä mitä osaltaan jo luettelit. Kallista on elämä ja varsinkin jos siltä vaaditaan liikaa.
PoistaBudjetit on olemassa, mutta jos niitä ei tahdo noudattaa niin silloin ne ovat turhia. Kuulemma elämä ei saisi olla liian tarkkaa niuhottamista. Eikä meillä kuulemma ole tarvetta näyttää kenellekään ulospäin vaan yksinkertaisesti pitää ostaa laadukkaita esineitä/vaatteita, koska ne kestävät ja ovat eettisiä. Köyhän ei ole vara mennä halpaan. Totta toinen puoli ja taas itsensä pettämistä se toinen ;)
Tuo yhteinen tavoite on ollut usein tapetilla. Silti sen yli kävellään toistuvasti. Kun joku muu on pakko saada niin se meneekin yhteisen tavoitteen yli. Ja kun se haave mihin pitäisi säästää on asunto niin se on liian iso, että se olisi säästettävissä. Vaikea asettaa tavoitetta jos ei löydy sisäistä halua pysyä tavoitteessa. Sitten kun on vielä se näkemys, että minähän säästän jo kun kuukausisäästäminen menee automaattisesti Nordnettiin ja salkun arvo kasvaa. Hienoa toki. Kuitenkin excel osoittaa, että kyseessä on vain siirto vasemmasta taskusta oikeaan ja matkalla taskusta toiseen tippuu vielä muutama satanen maahan. Toki tämä oikea tasku tuottaa vasempaa taskua enemmän eli korkoa korolla joskus tulevaisuudessa tuottaa tuon maahan tippuneen rahan takaisin :)
Mutta kiitos ajatuksista ja ehkä näistä joskus opitaan ja saadaan yhteinen kurssi. Suuren filosofin sanoin, Ei oo helppoa ku on vaikeeta :)