Olen kertonut aiemmissa postauksissa kuinka opiskelen oppisopimuksella ja nyt päällä oleva tilanne on katastrofaalinen. Olen aikaisempien tyhmien talousratkaisujen vuoksi siinä tilanteessa ettei ylimääräistä käyttörahaa ole jemmassa. Säästöjä toki on vähän enkä sijoituksiini ole koskenut myyntimielessä. Joudun siis käymään töissä ansaitakseni perheellemme elannon. Valitettava tilanne jonka jaan varmasti valtaosan suomalaisen kanssa. Tähän yhtälöön kun käyn vielä oppisopimusta niin tulee nämä koulupäivät. Koulupäivät on mahdollista pitää palkattomina, mutta kun silloin tulotaso tippuisi niin olen päätynyt ratkaisuun missä koulupäiväni on ne päivät mitkä olisi töistä vapaata. Välillä tilanne on se, ettei vapaapäiviä ole edes riittävästi koulua varten jolloin joudun käydä ensin koulussa ja jatkaa siitä iltavuoroon. Aikaa ei siis tahdo oikein olla.
Olen myös ottanut tavoitteeksi hoitaa opinnot valmiiksi nopeammin kun alustavasti oli suunniteltu ja olen ahnehtinut käytännössä toisen oppisopimuksen tähän rinnalle jolloin kouluni etenee tuplavauhdilla. Jos kaikki menee suunnitellusti niin koulupäivät olisi tämän vuoden loppuun mennessä käyty sen sijaan, että alkuperäisessä kalenterissa oli koulua vielä joulukuussa 2019. Olen siis noin vuoden etuajassa. Tietenkin tavoitteeseen pääsemiseen tarvitaan onnistuneita suorituksia koulusta ja aikaa pitäisi olla koulutehtävillekin. Yksi tehtävä ainakin on myöhässä.
Tukka putkella siis on painettu ja painetaan ainakin kesään saakka jolloin tulee taukoa opiskelupäiviin sekä myös täyspitkä kesäloma. Moni lähipiiristä on pyöritellyt päätään kuinka voin jaksaa tätä menoa ja ennenkaikkea miten voin suhtautua koko touhuun niin huolettomasti ja rennosti. Aurinko nousee joka päivä ja voin olla varma, että jokainen eletty päivä on lähempänä koulun päättämistä. Minulla on syvä luotto, että klaaraan homman maaliin ja jos tuntuu liian hurjalta ja etten jaksaisi niin ainahan voin silloin vetää käsijarrua ja silti olen lähempänä valmistumista. Toisin sanoen katson mihin rahkeet riittävät ja niin kauan kun homma maistuu niin koulu lentää eteenpäin ja jos merkit väsymisestä alkaa näkyä kasvaneen niin silloin palautus normirytmiin ja sillä koulu loppuun.
Tämän takia blogi on ollut hiljaa. Olisin toki voinut tämänkaltaisen tiedotteen antaa jo aikaisemmin, mutta tässä pakkomielteinen luonteeni astuu esiin. Kun kerta olen kuukausiraportteja luvannut tänne laittaa niin luonteeni vaatii etten voi tänne päivittää mitään ennen kun raportti on laadittu. Nyt päätin antaa pakkomielteelleni päin näköä ja paukauttaa tänne tekstin missä valoitan tilannetta. En ole luovuttanut blogin suhteen ja pyrin sitä jatkamaan. Yritän ottaa jo aikaisemmin exceliin tehdyn lukujärjestyksen käyttöön ja alkaa noudattamaan sitä orjallisesti. Kun tähän pystyn tulee kaikki to do hommat pikkuhiljaa putoamaan pois ja blogikin ajan tasalle. Prioriteetit ovat kuitenkin nyt perhe, koulu ja työ ja sen jälkeen tulee vasta blogit yms. Elämä on tällä hetkellä aika täysi.
Jaksamista täytyy hoitaa ja nyt onkin tulossa pieni hotelliloma vaimoni kanssa kahdestaan ja tulossa on myös lisähuilausta tässä helmikuun aikana. Päivä kerrallaan elämällä jaksan aina seuraavaan. Sijoittaminen ei ole nyt se aivan ykkönen, mutta kuukausisäästöillä yritetään pärjätä silti. Helppoa sijoittamista kun aikaa ei ole. En lupaa mitään aikatauluista, mutta sen lupaan ettei blogi tule jäämään tähän. Jatkan tätä ajan salliessa ilman stressiä. Kurkatkaahan joskus olenko saanut postauksia aikaan.
Kannattaa kysyä itseltä, että miksi pidät blogia, jos kerran blogin tekeminen tuntuu kolmannelta työltä. En usko että sinä tai lukijat saavat siitä mitään hyötyä jos menee väkisin vääntämiseksi.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Kysymys on hyvä ja sen olen myös itseltä jo kysynyt. Syyt ovat selkeät sekä myös itsekkäät. Pidän blogia ensisijaisesti itseäni varten jolloin omat päätökset tulevat puntaroitua tarkemmin. Toisekseen tahdon saada palautetta omista päätöksistä ja kehittyä sijoittajana. Tämä on ensimmäinen blogini enkä ole blogimaailmaa muutenkaan seurannut vielä pitkään. Alun postaustahtiin ei varmaankaan ole paluuta, mutta jatkossa ajattelin kyllä blogia päivitellä aina kun sanottavaa on. Blogia aloittaessa minulla ei myöskään ollut käsitystä mitä oppisopimus minun tahdillani todella on ja nyt kun touhu on täydessä vauhdissa niin blogi on luonnollisesti jäänyt taka-alalle. Tämän postauksen idea oli lähinnä selvittää missä mennään ja miksi nyt blogi on ollut pari kuukautta hiljaa. Väkisin en tule tänne vääntämään mitään niin, että ahdistaisi. Yritän kuitenkin jo pelkästään koulusta suoriutumisen kannalta tehostaa ajankäyttöäni ja jos se onnistuu niin myös blogille jää aikaa. Jos ei jää niin blogi pysyy hiljaisena. Kuitenkin tämä elämäntilanne on väliaikainen ja blogia haluan jatkaa ns päiväkirjana vielä pitkään. Kiitos blogissani vierailuista ja toivottavasti jossain vaiheessa saan tarjottua myös jotain mielenkiintoista luettavaa.
PoistaPerhe ensin. Siitä tulee hyvä olo ja se olo pysyy.
VastaaPoistaKiitos! Hävettävän vähän sitä on saanut nyt antaa aikaa perheelle ja siitäkin perheajasta pitäisi vielä tinkiä ettei koulu kärsisi. Valintojen maailma ja tämä vuosi tulee olemaan varmuudella kiireinen. Jälkiviisaana tilanne olisi helpompi jos talous olisi aikaisemmin laitettu kuriin :)
PoistaEhdottomasti kannattaa käyttää motivaatio hyödyksi! Opiskellessa usein tulee niitäkin jaksoja kun ei voisi vähempää kiinnostaa ja motivaatio hetkeksi katoaa, paljon mukavampi painaa etukäteen. Sekin on kuin laittaisi rahaa pankkiin - tarvittaessa voi sitten keventää. Monesti opiskeluaika onkin tuota, töitä tekee tosi moni opiskelija koulun ohessa/täyden päivän päälle, kun ei raha muuten riitä. Sellainen tilanne olisikin uskomattoman hieno, että voisi keskittyä vain ja ainoastaan opiskeluun.
PoistaKiitos kommentista! Näinhän tuon itsekin ajattelen. Välillä mennään niin syvässä suossa, että ei kerkiä pysähtymään ja havainnoimaan missä oikein ollaan menossa. Nyt kun hetkeksi on pysähtynyt ja avannut tännekin vähän tuntoja ja suunnitelmia niin kummasti on jo helpottanut ja voimavarat alkavat taas palata kun luottamus asioiden järjestymiseen on saatu takaisin. Fokus karkasi välillä ja nyt uuden suunnitelman myötä tulevat rästihommat yksi kerrallaan valmiiksi. Joku viisas on sanonut "ei meitä työt uuvuta vaan tekemättömät asiat". Kun joku asia jää kiireen takia aina vaan tekemättä niin se syö kaikkea muuta ja lopulta kasaantuu aina vain lisää tekemättömiä asioita kun ajatukset junnaa siinä, että pitäisi ja pitäisi tehdä sitä ja tätä. Kevättä kohti ja tällä viikolla pikku reissu vaimon kanssa kahden niin eiköhän se pää ala tyhjetä ylimääräisestä kuormasta.
Poista