perjantai 15. syyskuuta 2017

Rahat ei riitä ruokaan, laskuihin saatikka elämiseen

Otsikon tilanne on tuttua kauraa monessa taloudessa. Meilläkin on sorruttu siihen, että tämä ajatus on ottanut vallan. Onhan se ikävä tilanne kun tili on tyhjänä ja joku lasku pitäisi maksaa juuri silloin. Miten se pääsikin taas yllättämään. Tai sitten se tilanne kun viikko pitäisi vielä selvitä ilman rahaa, mutta jääkaappi ei täyty itsekseen. Kyllä näissä tilanteissa helposti sortuu ajattelemaan tilanteen olevan jotenkin oman vaikutusvallan ulottumattomissa. Rahat ei yksinkertaisesti riitä. Tulee liian vähän palkkaa. Duunarin osa suomessa on olla köyhä ja kituuttaa. Ei suomessa voi rikastua kun lotolla tai isolla perinnöllä. Uhrin mielialalla ei voi muuta kun jatkaa onnetonta taivaltaan kuukaudesta toiseen, mutta entä jos ei suostuisikaan uhriksi tähän näytelmään.



Yllä olevassa taulukossa on meidän talouden menot seurannan aikana. Seuranta päättyi väliaikaisesti viime vuoden lopussa ja alkoi uudestaan tämän vuoden maaliskuusta. Ikävä vääristymä kun nämä neljä kuukautta puuttuvat välistä, mutta vuoden päästä se ei ole enää niin tärkeää kun dataa on tarpeeksi pitkältä ajalta kerättynä. Lokakuu 16 vääristää myös tätä taulukkoa kun silloin maksoimme autolainan ja kaikki muut luotot pois. Kuitenkin tätä taulukkoa kun katsoo niin voi huomata kulujen olevan aivan mitä sattuu kuukaudesta toiseen. Ja kun näitä sitten katsoo vielä tarkemmin kuukausi kuukaudelta niin huomaa vielä paremmin mitä ne menot oikein sisältää. Valintoja. Laskinpa itseäni kiduttaakseni paljonko tuolla taulukon jaksolla niitä menoja on ja niitähän oli hieman yli 100t. Kuukauden menot on saatavissa meidän perheellä alle 4t ja kun laskin sillä arvolla taulukon kuukaudet olisi kuluja tullut vain 64t eli olisiko erilaisilla valinnoilla saanut jopa 36t säästöön tällä taulukon ajanjaksolla. HUH.


Keskustelemme (riitelemme) usein kotona vaimon kanssa nimenomaan näistä raha-asioista. Meidän ajatuksemme ovat niin erilaisia siitä mikä milloinkin on järkevää. Minä köyhemmän kodin kasvattina ajattelen aivan eri tavalla siitä mikä on normikulutusta ja mikä on ylellisyyttä. Pystyn ymmärtämään hyvin näitä kommentteja "kun raha ei riitä" kun ei nähdä mitään mistä voisi säästää. Ei nähdä, että kaikki on omista valinnoista kiinni. Tulotkin on usein omista valinnoista kiinni, mutta poikkeuksiakin on esim työkyvyttömyyden osuessa kohdalle tms erityistilanne. Menot taas ovat lähtökohtaisesti aina omien valintojen myötä syntyviä. Ääriesimerkkinä voisi ottaa jonkun erakon joka karkaa yhteiskunnasta kadoten metsään eläen siellä luonnon antimilla. Tämän voi kyseenalaistaa hyvin onko tämmöinen elämä ylipäätään enää edes mahdollista, mutta rahaa tuo elämä ei vaatisi. 


Jos taas oletetaan ettei nyt aivan erakoiduta ja pysytään yhteiskunnassa mukana niin mitäs niitä valintoja sitten onkaan mitkä vaikuttaa? Asuminen ja ruoka on usein ne suurimmat kuluerät. Keskustan asunnoissa on usein arvokkaampia neliöitä kun taas laitakaupungeista palvelut kaukana. Ei voi suoraan sanoa, että muuta maalle niin on halvempaa kun silloin nousisi matkakustannukset esim ruokakauppaan jne. Kuitenkin se tosiasia, että olet syntynyt Ullanlinnaan ei estä sinua muuttamasta esim Mellunmäkeen. Metro on kätevä ja säästyneellä vuokralla/lainanlyhennyksellä todennäköisesti ostat sen kuukausikortin millä matkustat. Jos taas menosi Mellunmäessäkin on liian isot niin aina voi etsiä halvempia kohteita muualta. Ei sinun ole pakko edes elää koko elämääsi Helsingissä jos rahat on aina tiukalla. Halvempi elämä voi olla mahdollista jopa 50km sisällä nykyisestä asuinpaikasta. Toki ymmärrän asuinpaikan totaalisen vaihtamisen olevan suuri elämänmuutos, mutta yhtäkaikki nämä ovat valintoja. Mikä elämässä on arvokasta. Asutko mielummin köyhänä keskustassa vai kroisoksena laitamailla?


Ruoka on sitten se toinen iso kuluerä. Ensinnä tietenkin perjantaipizzat tai sunnuntain hienot ravintolaruokailut pois jättämällä säästät luonnollisesti jo paljon. Jos ne ei tänäkään päivänä kuulu elämääsi niin silloin täytyy vähän miettiä tarkemmin. Kaikki mitä ruokakaupasta kotiin kannat on nimenomaan valintoja. Ruoka mielletään pakolliseksi pahaksi, mutta sillä vain on iso merkitys mitä ruokaa kotiin kannat ja mistä sitä kannat ja millä sitä kuskaat. Iso Prisma kauempana voi olla halvempi kun lähi Siwa, mutta jos päivittäin ajat Prismaan pikkuostoksille autolla niin säästö voi olla pois jo siinä. Viikottainen iso ostosreissu taas saattaisi jäädä voiton puolelle kun sen keskittäisi halvimpaan mahdolliseen ruokakauppaan. Moni suosii Lidliä, mutta sekin riippuu niin paljoa siitä mitä kaupasta valitsee. Kun sitten maito on loppu niin sen voi hyvin hakea lähisiwasta kävellen tai pyörällä. Tulee halvemmaksi kun pelkkä auton starttaus. Tämä voi kuulostaa tyhmältä, mutta otin tämän esimerkin kun työkaverini asuu 200m päässä työpaikastaan, mutta joka päivä hän ajaa autolla töihin joutuen vielä kiertämään autoteitä pitkin ja näin matka onkin 1km. Eikä auta vaikka hänelle yrittää sanoa ettei siinä ole järkeä. Valintojen maailma.


Itse tehtynä ruokakuluja saa luonnollisesti halvemmaksi kun tekee perusruokia, mutta jos aina tekee jotain spesiaalia niin pelkästään se, että ostaa joka ikistä maustetta ruokakaappiin käyttääkseen sitä vain yhden kerran tulee kalliiksi. Hävikki minimiin. Jos ohjeessa lukee jotain mitä kotona ei ole valmiina niin voiko sen jättää pois tai korvata jollain mitä on. Ja sitten tulee se meidän perheen lempiaihe. Jos esim jugurttia ostetaan litran purkeissa x-määrän niin jos näistä jättäisi muutaman ostamatta niin se ei välttämättä riittäisi juuri silloin kun lapsi sitä aamupalalla haluaisi tai muulloin, mutta onko se pakko riittääkään. Ja ne pikkupurkit jugurttia vasta maksaakin. Jos taas leivän päälle on laittaa makkaraa ja juusto sekä kaviksia niin olet jo saanut paljon. Jos rahasta on tiukkaa niin jo pelkkä leikkeleiden pois jättäminen voisi tuoda ison säästön. Tässä kohtaa me usein väitellään siitä onko jugurtti kaiken pahan alku ja juuri vai onko se vain esimerkki. Pointti nimenomaan on vain saada ajatus heräämään, että se ylipäätään, että on varaa jugurttiin on ylellisyyttä. Jos rahat on todella loppu niin silloin ei kertakaikkiaan voi ostaa edes voita leivän päälle. Niin kauan kun se tilanne ei ole aivan näin paha niin muista ettei ongelmasi ole se, että saat liian vähän rahaa vaan kaikki on kiinni omista valinnoistasi. Jos rahaa ei tosiaan ole edes siihen leipään ja muut valinnat on tiukalla itsekritiikillä katsottu läpi niin silloin on jo todella haastavaa vaikkei mahdotonta. Ehkä joku ulkopuolinen osaisi löytää sen valinnan millä vielä säästäisi euron ja saisi sen leivän.


Ylipäätään ihmisten on vaikea ottaa vastaan yhtään kritiikkiä omista valinnoista. Omat menot ovat vain stabiili tilanne jota ei voi muuttaa. On helpompaa olla uhri ja valittaa kun ottaa vastuuta omista säästöistä. Tulevaisuuden määrittää kuitenkin ne omat valintamme. Euronkin säästö kuukaudessa tuo 12€ vuodessa ja jos voisit nipistää edes 2€ niin summa olisi jo 24€. Sillä saisi jo vaikka mitä. Ja jos lukuihin saisi vaikka yhden nollan perään niin tilanne olisi jo aika luxusta. Mitä köyhempi olet ja mitä vähemmän sinulla on rahaa säästää niin sitä suurempi syy sinulla on säästää ja sitä enemmän sinä helpotat omaa elämääsi. Köyhyys ja rikkaus annetaan meille syntymässä. Kasvatus muokkaa meitä ja tapojamme ajatella, mutta mitä vanhemmaksi tulemme sitä enemmän me voimme kyseenalaistaa sitä onko meidän elämämme menossa siihen suuntaan kun toivomme. Muutos lähtee itsestä ja alkaa pienin askelin. Askel kerrallaan.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Lainamarkkinointi ja hylätty katsastus

Ajelinpa tuossa minun sisäänajetulla (>380000) pikkuautollani eilen ja aloin miettimään olikohan tätä katsastettu joskus. Tämä toinen auto joka on perheauton lisänä on todellisuudessa meillä kovimmalla käytöllä. Mukavampi ajella pikkuautolla silloin kun koko perhe ei ole matkassa. Omiin työajoihin meneekin lähes 50km suunta ja vanhassa työssä niitä tuli vieläkin enemmän, että olihan niitä kilsoja tullut 40t kilsaa viime katsastuksesta. Ja se leima olikin jo loppunut tuossa tämän kuun ensimmäinen päivä. Viime vuonna sama juttu. Ei muuta ku soittamaan aikaa katsastukseen ja sain sen sopivasti vapaapäivälleni eli tänään. Lähdin puolenpäivän jälkeen katsastamaan ja tyhjäsin postilaatikon matkalla. Sieltä tulikin pari eri rahoitustarjousta omalla nimellä ja yksi rouvan nimellä. Katsastukseen ja hylätty tuli kun kuulemma oli urasyvyys eturenkaissa liian pieni. Ja muutama poltin. Eipä ollut ennen noin tarkkaa katsastusmiestä osunut kun rengas näytti päällisin puolin ihan hyvältä. Ei varmasti jäänyt kovin paljosta kiinni. Ajoaika muuten loppuu samantien hylsyyn mikäli et osaa ajoissa mennä katsastukseen. Näin meitä hajamielisiä rokotetaan ja ei saa kuukauden ajoaikaa minkä ajoissa olevat saa hylsyn tullessa.


Tässä kohtaa moni vähävarainen suomalainen varmaan ajattelisi tilanteen olevan pahasti pielessä kun käyttötili luonnollisesti on vähissä. Ei niitä renkaita ilmatteeksi saa. Molemmat lainantarjoajat tarjosivat lainojaan jopa 50 000€ saakka ja ilman vakuuksia tietenkin. Ei tarvitsisi edes mennä renkaita ostamaan kun voisi päivittää samantien auton kunnolla niin pääsisi näistä ikävistä vanhoista autoista eroon ja niiden ongelmista. Niinkun ne uuden auton renkaat olisivat ikuisia. Toisessa tarjotaan 3kk euriboria ja marginaalia riippuen lainasummasta 5-10% eli isoissa lainoissa "inhimillinen" 5% marginaali ja pienemmässä sitten tuo 10%. Tämä vielä ihan normaali pankki. Toinen pankki taas on jo lyhyen ajan sisään toiseen kertaan lähestynyt minua ja tänään myös vaimoani. Muutoin tuntematon ja vain ilmeisesti näitä pienlainoja tarjoaa. Mainostavat "Laina, johon sinulla on varaa". Korko 7,9 - 18,9% eli ei juuri mitään. Neuvovat vielä miten taloutta hallitaan valitsemalla pidempi maksuaika jolloin rahaa jää enemmän elämiseen. Kehoittavat myös varautumaan niihin pommikuukausiin missä on kuluja enemmän valitsemalla maksuvapaita kuukausia. Olisikohan näistä ratkaisuksi?


Onneksi sentään nykyään emme elä aivan kädestä suuhun vaikka ei meillä vieläkään rahaa ole liikaa. Ja onneksi olemme oppineet käyttämään useampaa tiliä. Nyt ei tarvinnut muuta kun mennä mobiilipankkiin ja katsastaa autotilin tilanne ja ajaa ensimmäiseen rengasliikkeeseen mikä on useasti ollut minun luotto renkaidenvaihtoliike. Rengasparista sain ensin tarjouksen n 360€ ja kun kysyin vaihtoehtoa niin yli 400€ ja kun mainitsin, että ennnemmin halvempi vaihtoehto niin hieman alle 300€. Onneksi aikataulu oli kuitenkin niin tiukka ja autossa ei ollut ajoaikaa niin piti kysyä muualta nopeaa tarjousta. Toisesta paikasta sain sitten niin hyvää palvelua, että tekisi mieli mainostaa, mutta anonyymiteetti kokisi kolahduksen kun paljastuisi oma paikallinen toimija. Kai mä vielä tuun jossain vaiheessa kaupungin paljastamaan ainakin vahingossa. Sain kuitenkin tarjouksen 170€ alle laitettuna ja kun kysyin milloin onnistuisi niin tuumasi, että aja toki sisään heti. Kysyin samalla polttimoista onnistuisiko niitä räplätä samalla paikalleen ja kyllä onnistuu. Ainut mitä ei suostunut tekemään oli vasen etuvilkku kun siinä olisi pitänyt perinteisesti puoli autoa purkaa ennenkun olisi päässyt käsiksi tähän pikkupolttimoon. Kahden palvellessa sain nopeaa palvelua ja pääsinkin pian jo 180€ yhteishinnalla ajamaan katsastusasemalle ruinaamaan leimaa. Vilkku vielä jäi korjauskehoitukseksi. Ainut mitä täytyi tehdä maksun hetkellä oli siirtää autotililtä rahat käyttötilille. Näin tämä tiliajattelu toimii ja taas sain siitä loistavan esimerkin kuinka aikaisemmin olisin ollut pulassa, mutta nyt ei tarvinnut muuta kun harmitella ylimääräistä rahanmenoa. Yhteensä päivän toiminnat maksoivat sen 245€ ja vielä jäi autotilille vähän katettakin. Eikä tarvinnut käyttää viimeisiä käyttörahoja saatikka näitä kalliita lainoja. Mistä tiesivätkin laittaa peräti kolme lainatarjousta meille juuri tänään kun katsastus oli edessä ja hylkypäätös :) Osuvaa markkinointia.




KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA 
varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

perjantai 8. syyskuuta 2017

Äitini talousneuvojana

Ajattelin lyhyen postauksen tehdä tästä aiheesta. Aihe on sinänsä aika arveluttava kun puhun toisen ihmisen taloudesta joka ei asu edes samassa taloudessa. En kuitenkaan puhu tarkkaan ja tunnistettavuus on minimaalisen pientä. En usko kovinkaan monen tutun taikka perheenjäsenen tätä lukevan. Ja jos joku lukee ja tunnistaa niin ei kait sekään niin kamalaa ole.


Äidistäni en sen enempää ala kertoilemaan, mutta sen olen jo kertonut aiemmin kuinka vanhempani ei koskaan ole ostanut omistusasuntoa. Pelkoa on ollut kuinka lainasta voi selvitä. Työelämäkin on vähän jäänyt toisen vamman vuoksi ja lasten hoidon ym työttömyyden. Aina ollut pienet tulot. Nyttemmin tämä leski asustelee vuokra-asunnossaan ja nauttii valtion eläkettä. Nauttii valtion eläkettä huikeasti alle tonnin. Muuta ei saa. Rahat aina finaalissa. Juteltiin tuossa kesäkuun puolella hieman missä mennään ja voinko jotenkin auttaa. Sanoin äidille etten juurikaan taloudellisesti pysty isosti jeesaamaan, mutta voisin tehdä sulle budjetin ja opettaa vähän tiliajattelua.


Käytiin läpi menot ja sovittiin neljän tilin taktiikka. Avattiin S-pankkiin muutama lisätili ja neuvoin äitiä siirtämään aina eläkkeen tullessa (kolmessa erässä) sovitun summan eri tileille. Laskut tili nielaisi kaksi kolmasosaa. Muut menotkin vielä yli 200€. Ruokaan jäi käytettäväksi 160€. Säästötilille ei riittänyt kun 5€ kuussa. Äitini katsoi budjetin ja totesi tämän kuulostavan todella järkevältä. Ilman sen suurempia odotuksia annoin asian olla ja mietin kuinka ikävää olisi olla eläkeläisenä tuommoisessa tilanteessa missä pitää elää suu säkkiä myöten tai rahat ei riitä.


Oli joskus heinäkuussa sitten puhetta niin ensimmäiset siirrot olivat onnistuneesti tehty ja homma tuntui hyvältä. Tänään sitten viestiteltiin ja kuulemma homma on toiminut todella hyvin ja säästöönkin on jäänyt. Tuntui uskomattoman hyvältä. Toki puhutaan pienistä asioista kun tulojakaan ei ole ollut äidilläni edes 3000€ viimeiseen kolmeen kuukauteen. Mutta jos kaikesta huolimatta nyt on tilanne hallinnassa kenties paremmin kun koskaan. Ei vanhemmat käytännössä koskaan rahaa lainannut mistään eli siinä määrin ovat olleet fiksuja, mutta muutoin ei niinkään. Ja nyt vanhoilla päivillään hommat on hanskassa. Otanta on toki lyhyt ja aika näyttää miten äidin käy. Toivottavasti voisi nauttia elämästään ilman rahahuolia. Jos näin pienellä neuvolla olen sen mahdollistanut niin olen todella tyytyväinen, että minä taas olen ne oppinut omilta mentoreilta.


Olen nyt opiskelemassa lähihoitajaksi ja tavoittelen mielenterveystyötä. Toinen haaveeni olisi myös olla talous/velkaneuvojana. Haaveilen myös reilusti ylipainoisille vedettävästä juoksukoulu-kurssista minkä olen suunnitellut jo monta kertaa, mutta en koskaan viitsinyt viedä eteenpäin. ;) Viimeinen siis enemmänkin kurssiluontoisesti omalla vapaa-ajalla. Työhaaveitani ja myös vapaa-ajan haavetta yhdistää toisten ihmisten auttaminen. Olen lukenut kuinka usein ihmiset, jotka eivät arvosta itseään tarpeeksi pyhittävät elämänsä toisten auttamiselle. Uhrautuva altruismi. Tunnistan sen itsessäni mm. parisuhteessa. Ohjaako se minua sosiaali-alalle? Vai onko se minun todellinen sisäinen haaveeni? Missä olen ja minne menen? Oppisopimusta on nyt 20% takana ja olen tämän tien ajatellut käydä läpi ja katsoa sitten. Palkkapäivinä vain arveluttaa oma ratkaisu. Olen lahjakas ihminen ja pääsen kyllä kovapalkkaisiinkin hommiin kouluttautumisen kautta jos vain näen sen tärkeäksi. Ehkä sitä pitää vielä pyrkiä hiljaisuuteen miettimään omia haaveita työn osalta. Lappiin tekisi mieli.



KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-