tiistai 27. kesäkuuta 2017

Voiko köyhä säästää lapsilleen

Jo omana kouluaikana kuulin joidenkin vanhempien säästävän lapsilisät lapsilleen. Se oli ehkäpä aavistuksen katkeraa kuultavaa kun itse sai ansaita omat eurot jo tuolloin. Tämä aihe on nytkin ollut tapetilla ja paljon on ollut parranpärinää siitä onko oikein sijoittaa lapsilisät? Onko oikein saada edes lapsilisiä jos ne ei kaikki kulu nimenomaan siihen lapsen kulutukseen? Asioista voi olla montaa mieltä, mutta totuushan on, että köyhemmät tarvitsisivat enemmän tukea kun nyt saavat ja rikkaammathan ei tukea tarvitse kun tienaavat jo tarpeeksi. Näin tämä lapsilisäkäytäntö kuitenkin suomessa toimii, että kaikki on samalla viivalla. Onko se rikkaan syy jos on varallisuutta? Onko se köyhän syy jos mikään ei riitä? Suomessa sentään saa tukea.

Meillä tätä ongelmaa ei tarvitse pohtia saammeko liikaa tukea. Meillä lapsilisät ei kata edes kaikkia kuluja mitä lapsista tulee. Nehän syövät, kuluttavat vaatteita, tarvitsevat virikkeitä, harrastusvälineitä jne. Epäsuorasti myös tarvitsemme isomman auton ja isommat neliöt asumiseen. Faktahan on, että mitä useampi on taloudessa niin sitä isommat on kustannukset.

Olemme molemmat isoista perheistä ja kun löimme hynttyyt yhteen niin luonnollisesti tuli pohdittua yhteistä tulevaisuutta ja kuinka tulemme elämää viettämään. Lapset olivat luonnollinen asia meille ja tiesimme jo nuorena parina niitä saavamme useamman mikäli vain terveydelliset asiat suovat meille sen mahdollisuuden. Sehän ei ole vain ihmisen oma päätös, että hankitaan lapsia x määrä ja sitten vain ne tehdään. On monia pariskuntia jotka vain syystä taikka toisesta ei lapsia koskaan saa. Meillä asiaan suhtaudutaan enemmän niin, että lapsia saadaan lahjana ja koemme olevamme etuoiketettuja mikäli lapsia saamme. Esikoinen kun oli vatsassa olikin jännittävää aikaa odotella miten kaikki tulee menemään.

Kun tosiaan lähtöajatus oli, että lapsia voi olla useampia niin tuli eteen mietintä miten voisimme auttaa lapsia parhaiten taloudellisesti. Vaimon puolella ei olla säästelty lapselle, mutta kuitenkin on saatu enemmän materiaa ja mm. puhelimet, laskut, ajokortit, ensimmäiset autot jne. Omalla puolella taas on itse pitänyt kustantaa jo pienestä kaikki ylimääräinen eli saatu on siis katto pään päälle, perusvaatteet ja ravinto. Aivan pienenä toki sai pyörät sun muut mitä tarvittiin. Päätimme kuitenkin fiksusti alkavamme säästää lapselle pottia heti syntymästä asti kuukausisäästämisellä. Pohdimme ettei tulomme välttämättä ole koskaan isot ja lähdimme miettimään oikeaa summaa. 50€ lapselle tarkottaisi kahdella lapsella jo 100€. Tulimme lopulta tulokseen, että tärkeintä on ajatus ja tasapuolisuus ja päätimme, että 5€ per lapsi saa olla riittävä. Sehän on kuitenkin 60€ vuodessa ja 1080€ kun lapsi on 18 vuotta. Siihen päälle jos saa korkoa niin onpahan kuitenkin enemmän kun mitä itse on saanut. Ymmärrystä taloudesta kun ei liikaa ollut niin avasimme S-pankin tuottotilin mistä ajattelin saatavan valtavasti korkoa ilman riskiä. Itsellekin avattiin samalla, mutta jostain syystä kuukausisäästäminen itselle ei silti onnistunut.

Lapsia syntyi lisääkin matkan varrella ja kuten aiempiin postauksiini tutustuneet ovat saattaneet huomatakin ei raha ole tehnyt tilillemme pesää. Tämä johtikin siihen, että kun tilit olivat tyhjiä ja lasten tilit näkyivät verkkopankissa niin sieltä oli helppo lainata. Korothan olivat tippuneet esikoisen syntymän jälkeen aivan onnettomiksi ja lainaaminen söi loputkin korot mitä olisi voinut kertyä. Yhtä kaikki koko säästöoperaatio alkoi vuosi vuodelta tuntua enemmän hankalalta kuin mukavalta. Tuli myös kuultua se viisaus, että jos on vanhemmilla vaikeaa niin säästämisestä lapsille ei kannata ottaa lisästressiä. Halusimme kuitenkin edelleen antaa potin lapsille ja säästimme väkisin. Eihän se 5€ per lapsi olis ongelma ollut, mutta kun siihen kuului vielä se lainojen takaisinmaksu lapsille ja ainainen laskeminen, että paljonko kenenkin tilillä kuuluisi olla nyt rahaa. Ratkaisuksi tuli kun ymmärsin ainoaksi keinoksi piilottaa rahat pois verkkopankista. Muualta ne ei houkuttele lainaamaan. Esikoinen oli kerinnyt jo seitsemään vuoteen kun avasimme kerralla kaikille lapsille tilit Nordnettiin. Samaan syssyyn saimme omatkin tilit sinne auki. Minimierä oli 15€ joten aloimme porrastetusti maksamaan lapsille aina kolmen kuukauden välein sen 15€ Nordnetin tilille ja saimme superrahastoilla homman käyntiin. Tämä konsti on ollut meillä toimiva ja ei ole käynyt edes mielessä tarttua niihin rahoihin enää.

Lue lisää ja aloita lapselle säästäminen

Korkoa korolle ideassahan olisi se mahtava hyöty jos alkuun saisi ison potin joka alkaisi tätä korkoa tosissaan tuottamaan. Ikävä kyllä se ei oman perheen kohdalla tule onnistumaan. Kuitenkin tämä ratkaisu saattaa antaa mahdollisuuden omille lapsille tehdä taas viisaampia ratkaisuja omien lapsiensa kohdalla mikäli joskus perheen perustaa. Nallekarkit ei aina mene tasan, mutta jos köyhä aloittaa säästämisen niin ehkäpä se sukupolvien köyhyys päättyy viisaampien valintojen kautta. Jos omalta osalta peli onkin menetetty niin aina voi jälkikasvun tilanteen pelastaa. Kaikki lapsemme tulevat olemaan voittajia sen takia, että heille ylipäätään säästetään. Kaikki eivät ikävä kyllä säästä lapsilleen. Meidän lapsista esikoinen tulee hyötymään vähiten kun hän menetti ensimmäiset 7 vuotta koroistaan. Kuitenkin nämä superrahastot ovat antaneet jo nyt alle kolmen vuoden aikana vetoapua ja esikoinen on saanut tuottoa tililleen noin kolmen vuoden verran mitä itse olisimme voineet hänelle säästää. Siihen suhtauttaen olemme voittaneet hänelle jo kolme vuotta. Pienistä puroista kasvaa isoja jokia. Säästäkää vaikka se euro kuussa, mutta aloittakaa se jo tänään.



Lukuvinkki
Ajatuksena oli pyrkiä saamaan postauksen perään edes jollain tavalla aihetta sivuava kirja, mutta se ei ole onnistunut kovin hyvin. Ei tälläkään kertaa. Annankin tämän mennä täällä omana maailmana ja laitan vain itselle ylös tärkeitä kirjoja oman elämän varrelta. Muistaa itsekin sitten mitä on tullut luettua ja voi palata joskus uudestaan saman kirjan ääreen. Tähän nyt sitten Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa. Hellstenhän on alkoholisti perheessä kasvanut ja kirjoittaa oivaltavasti mm. massiivisen häpeän kokemuksista ja turvattomuudesta. Kirja käsittelee myös muita perheen ongelmia jotka sitten kannetaan lapsuuden kodista virtahevon muodossa omaan kotiin vaikkei ne ongelmat enää sinne kuulu. Kirjasta saa haastettua omia malleja miten kodin ja kasvatuksen vaikutukset näkyvät nykyisessä elämässä ja antaa työkalut tutkia niitä objektiivisesti. Esim jos perheen taloudellinen status on aina ollut köyhä niin senkin aiheuttama häpeä kannetaan omaan kotiin ja eletään todeksi sitä samaa sukupolvien jatkumoa. Oikeastaan torpataan mahdollisuudet menestyä elämässä paremmin, koska sehän ei kuulu meidän sukuun. Virtahepoa on luettu suomessa jo yli 25 vuotta ja edelleen sen sanoma koskettaa ainakin meikäläistä. Hellsten ei ole lopettanut toki tuotantoaan tuohon kirjaan ja suosittelen kahlaamaan kirjaston hyllyjä ja ottaa aina näitä opuksia lukemistoon.

Avaa maksuton asiakkuus Nordnetiin

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Niskasta kiinni – Vastuu omista valinnoista

Pianokeissin jäljiltä otettiin sitten kunnon matalaliidot. Jälkikäteen ajateltuna olisi varmaan tullut helposti diagnoosi, lääkkeet ja sairaslomat. No sen verran pysy pälli kasassa etten tähän kuolemanlaaksoon ajautunut. Elämä jatkui. Paha olo oli kuitenkin saanut jo selvemmän muodon. Vielä en osannut rouvalle laittaa hanttiin, mutta kaikki alkoi näkymään selkeämmin. Nurinkurisuus ja oma vaille jäänti. Kiukku miksi itse yrittäisin pärjätä kun omille tarpeille ei jää koskaan varaa. Työt tuli hoidettua jotenkin eteenpäin ja homma jatkui kuitenkin kasvun tiellä. Aivan ei tullut ryssittyä yrityksen suuntaa. Jonkinlainen kameleontti olen kuitenkin aina ollut, että vaikka on tullut vastaan mitä vain niin silti ammattimaisuus myynnin ja asiakaspalvelun alalla on tullut hoidettua. Myytyä tuli vaikka myynti ei enää maistunut. Koko homma alkoi tuntua tyhjältä ja turhalta, tarkoituksettomalta.

Eräs iso tapaus oli kun kaverilta tuli kirjavinkki – Tunne – Antitunne – Perimä – Johdanto tunteiden dynamiikkaan. No siinähän käytiin läpi ensin vähän kirjan kirjoittajan omia tulkintoja mm Psykologisesta vyöhyketerapiasta jonka lukemisesta voi jokainen ottaa juuri sen verran kun itsestä tuntuu. Tämän jälkeen alkoi kuitenkin osuus missä käytiin läpi ihmisen perustunteita (Pelko – Viha – Syyllisyys – Häpeä) ja näiden toimintojen kieltämisen ja kohtaamisen eroja. Karkeasti yleistäen siis pelon kieltäminen ilmeni itsellä niin että toimin uhkarohkeasti. Vihan kieltäminen liiallisena kiltteytenä. Syyllisyyden kieltäminen aiheutti syyllistymistä ja häpeän kieltäminen häpeilemättömänä toimintana. Mulla oli siis pokkaa tehdä mitä vain. Aihe on niin laaja etten siihen pureudu tässä nyt sen enempää, mutta pointti oli se, että matka itseen alkoi rytinällä. Aloin ymmärtämään omaa toimintaani ja sen vaikutusta elämääni. Aloin ymmärtää oman ohjelmoinnin ja sen kuinka jotkut minuun koodatut uskomukset olivatkin jarruna itselleni. Aloin pohtimaan syvemmin sitä mitä minä haluan elämältä ja myös uskomaan siihen, että kaikki on mahdollista kun vain ottaa määrätietoisesti askelia oikeaan suuntaan. Tuuliajolla seilaaminen tuurin varassa oli tullut osaltani päätökseen ja oli aika ottaa vastuu omista päätöksistä.

Tämä kaikki johti parisuhteen isoon kriisiin. Toinen muuttui ja toinen ei tahtonut sen tapahtuvan. Räiskyviä vuoropuheluita seurasi tasaisen tappavasti. Olin kyllästynyt siihen, että ylitseni käveltiin ja en enää maannut lattialla. Tämä uusi mies ei miellyttänyt kaikessa muutoksessaan toista osapuolta. Erilaiset kirjat alkoi ilmestyä kirjastosta lukemistoon. Tuli luettua virtahevot olohuoneessa ym tunnelukkosi kirjat. Luettiin kasvatuksen vaikutuksesta, uskomusten voimasta, sisäisestä lapsesta, parisuhteen dynamiikasta sekä tunnetaloudesta jne. Vaimoparan perässä kuljettiin milloin mikäkin kirja kädessä ja luettiin kohtia ääneen. Tässä puhutaan juuri minusta, sinusta, meistä, teidän kodista, meidän kodista taikka koko yhteiskunnasta. Jano psykologiseen kirjallisuuteen oli palava. Myönnettään, että tuli hurahdettua ja kunnolla. Toisaalta kiinnostusta tuohon suuntaan oli ollut aina. Ihmismieli on kiinnostava. Fraasin mukaisesti tuli kasvettua ihmisenä ja katsantokanta laajeni. Syvemmät arvot alkoi nousta pintaan. Alkoi kypsyä ajatus, etten enää tahdo myydä kun voin tehdä jotain itselleni tärkeämpää. Halusin toimia alalla missä voisin tuuppia toisia eteenpäin rinnalla kulkijana ja mentorina. Monet olivat siitä jo vuosien varrella puhuneet ja nyt aloin itsekin näkemään sen todellisena vaihtoehtona. Vaikka perheemme ei ole koskaan ollutkaan akateeminen niin minä voin tulla vaikka psykologiksi jos niin tahdon. Kaikki on mahdollista.

Lukuvinkki

Tähän tulee tietenkin tuo jo varsinaisessa postauksessa mainittu Tunne, Antitunne, Perimä kirja, jonka lukemisen jälkeen silmäni aukesivat todella näkemään nykyhetken juuri sellaisena kun se on. Kirjassa tosiaan vahvana osuutena on erilaisten tunnereaktioiden kuvaukset selkeällä ja paljastavalla tavalla. Tulee tarve alkaa pohtimaan omaa olemista ja käyttäytymistä ja siihen liittyviä tunteita. Kuinka lopultakin yksinkertaisesta kokonaisuudesta ihmismieli koostuu vaikka onkin kovin moninainen. Perusviestinä kirjassa kulkee järkikulttuuri ilman syviä tunteita rationaalisen ajattelun ollessa määräävä. Kirjan ideana on kyseenalaistaa tämä järkikulttuuri ja tuoda tilalle tunnekulttuuri. Mikä todella elämässä on tärkeää. Perhearvot ja terveys ja tämä hetki. Onko todella tarvetta pitää kaikista rutiineista kiinni vai onko niillä jopa haitallisia vaikutuksia. Tunnekulttuurissa ei toki tarkoiteta järjen hylkäämistä vaan aitojen tunteiden hyväksymistä ja kohtaamista. Jos pelottaa niin se on ihan ok ja senkin voi selvittää vain käymällä sisäistä dialogia. Kun tämä dialogi on opittu niin elämä helpottuu kummasti kun ei enää tarvitse taistella itseään vastaan. Vahva suositus tälle kirjalle.


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Pianon hankinta ja henkinen herätys

Jatkuva stressi taloudesta ja muusta seurasi päivä päivältä mukana. Teoriassa kaikki oli hyvin. Pystyin laskemaan budjetteja aivan totuudenmukaisilla spekseillä. Kaiken piti toimia. Rouvalle näytin niitä ja yhdessä katsottiin. Ainut mistä emme koskaan päässeet täysin yhteisymmärrykseen oli menot. Rouvan mielestä elämämme oli kituuttamista. Kaikilla muilla oli kaikki paremmin. Lapsille kuulemma kuului kaikki mahdollinen. Ei auttanut kun päätä pyöritellä. Ja kun menoista ei päästy samoille aalloille ei sitten budjetit toiminut. Vaikka pystyin näyttämään rouvalle tasaisen nousukäyrän yrityksen tuloista useammalta vuodelta niin en saanut lyötyä läpi ideaa missä elettäisiin tuloilla mitä tulee ja vuoden päästä kun olemme nostaneet tuloja tänne niin saamme taas lisää palkkaa. Päinvastoin tämä kait piti vain yllä optimismia siihen kuinka sitten joskus ollaan rikkaita ja maksetaan kaikki pois.
Oma jaksaminen myyntiin ja muuhun toimintaan oli hiipunut. Erimielisyyksiä oli maahantuonnin toimarin kanssa firman kehittämisestä sekä tietenkin kalvava taloushuoli. Rahaa periaatteessa riitti mut ei jäänyt yhtään ja lainoja oli. Huoltomiehiä sekä myyjiä kävi koittamassa, mutta en onnistunut rekrytoinnissa kovinkaan hyvin. Pätkät olivat lyhyitä ja myyjät saamattomia. Into koko yrittämiseen oli hiipunut. Isossa kuvassa brändiä rakennettiin väärään suuntaan omien toiveiden kanssa. Omassa taloudessa kaikki mitä tuli meni. Ei ollut motivaatiota kun oli sama toiko kotiin 1.500€  tilin vai 4.000€. Kaikki meni. Tuli turhautuminen koko työhön. Kai jonkinlainen masennus ja apatia työn osalta. Tuli tarvetta muutokselle, mutta elämä vain jatkoi eteenpäin. Töihin oli mentävä vai oliko sittenkään. Eihän yrittäjän jokaisena päivänä tarvi työskennellä. Ja välillä töissä vain käytiin ilman aikaansaantia.
Käännekohta kuitenkin odotti jo nurkan takana. Musikaalisena vaimoni oli toivonut aina pianoa. Näitähän oli etsitty aina välillä torista ym palstoilta. Löysin aina näitä 50€ - 500€ pianoja, muttei ne käyneet. Pitää olla laatua ja valkoinen. ”En ole koskaan saanut edes pianoa” lauseen olin kuullut, kun olin maininnut siitä, että hommataan liikaa materiaa. Kuitenkaan ei kelvannut mikä tahansa. Tuli sitten eteen kerran eräs pianoihin keskittynyt yritys, jonka markkinointi toimi. Vakuutuin todella siitä, että kyllähän laatupiano säilyttää arvonsa jne. Otin puhelua ja selvittelin tarjontaa. Käytettyjä laatupianoja kumminkin. Ujutin muutaman mallin rouvalle, että tämmöisiäkö niiden sitten pitäisi olla kun ei torin halpikset kelpaa. No tämmöisiäpä hyvinkin. Eihän siinä sitten auttanut kun alkaa hieroa kauppoja. Hintaa väännettiin ja ominaisuuksia käytiin läpi. Valikoitui valkoinen silent mallinen Yamaha reiluun 4.000€ hintaan. Toimitustapa sopivasti äitienpäivän aikaan ja salaa rouvalta. Odotuksina oli kuinka pianon nähdessään rouva hyppää kaulaan innosta säteillen jne. Rouva toki yllättyi iloisesti, mutta pysyi silti viileän etäisenä. Roudarin poistuessa tulivat sitten ne sanat, jotka jäivät muistiin ikuisesti. Eihän tuo ollutkaan valkoinen vaan enemmänkin kermanvärinen ja kun varmaan allekirjoittaneen naama vääntyi tuli sitten huojentava myönnytys, meneehän tämä tässä talossa, mutta uuteen taloon se on sitten maalattava valkoiseksi. Huh. Eihän tuolle riitä mikään. Ei kerta kaikkiaan mikään. Mitta oli tullut täyteen. Epäuskoinen olo ja täysi voimattomuus. Mitä äsken oikein tapahtui? Tästä alkoikin toisenlainen matka.

Lukuvinkki

Tunne lukkosi - Kimmo Takanen. Tunnelukkosi kirjan laitan tähän väliin. Tämä kirja on hyvä lukea kun alkaa kyseenalaistamaan omia ajatuksia tai kun vain huomaa ettei omat toimintamallit toimi. Kimmo Takanen on kehitellyt 18 tunnelukon mallin missä käsitellään kuinka ihminen muodostaa omaa identiteettiään erilaisten uskomusten kautta. Lapsuuden kokemukset kummittelevat taustalla ja saa ihmisen käyttäytymään lapsen tavoin vaikka järki sanoo jotain aivan muuta. Kun olet jäänyt vaille huomiota saatat hakea sitä puolisolta jne. Jonkun on vain pakko ottaa pellen rooli porukassa ja viihdyttää muita itsensä kustannuksella. Ilmenemistapoja on monia. Kuitenkin jos katsoo ympärilleen niin näitä käyttäytymismalleja toistetaan muidenkin elämässä ehkäpä erilaisissa konteksteissa. Netistä näitä testejä löytyy www.tunnelukkosi.fi sivuilta. Näitä on ollut mukava käydä aina välillä tekemässä ja huomata kuinka erilaisia tulokset on eri aikoina. Mm yksi iso lukkoni oli uhrautumisen tunnelukko. Sillä lukolla ostetaan mm Pianot ynnä muut ;)


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Talous alkaa sakata oikein urakalla

Yrityksellä meni paremmin kuukausi kuukaudelta. Palkoille alkoi päästä paremmin, mutta kassaan ei edelleenkään kertynyt mitään. Laskujen kanssa tuskailtiin niin yrityksen kun omien. Exceliä laskin jatkuvasti ja yritin perustella vaimolle, että jos tuloja on näin niin kuluja voi olla näin. Kaikki silti meni. Budjetteja laadittiin, mutta niissä ei pysytty. Materiaa myös saatiin kotiin. Tuli sitten aika kun pakkoliittyminen viemäröintiin alkoi olla konkretiaa. Säästöjä nolla eli puhelu pankkiin ja 15t remonttilaina josta viemäröintiin liittyminen oli vajaan 5t pommi plus työt. Kalliota piti räjäyttää ja yhteensä viemäröintiin upposi 7-8 t. Ja kohta oli taas rahat finaalissa. Itsekin käytin rahaa kun vaihdoimme autoa isompaan perheen koon niin vaatiessa ja etsin noin 5t auton. Rumat autothan rouva kielsi vaikka niitä olisin nettiautosta löytänyt paljon halvemmalla. Autoliike tarjosi tuohikorttia maksuun ja eihän se auttanut kun hieno sen auton piti olla. Tästä tein excelin missä oli tuohen oma suunnitelma ja maksoin sitä jatkuvasti enemmän ja seurasin kuinka monta euroa säästän kun maksan nopeammin. Ja laina lyheni mukavasti. Samaan aikaan rouvan himo lastenvaatteisiin oli kasvanut hallitsemattomiin mittoihin ja niitä tilattiin uusien mallistojen myötä ”osta nyt, maksa myöhemmin” tarjouksilla. Näistä en tiennyt mitään. Tiukkaa oli vaikka tulot olisi pitänyt riittää. Raha hallitsi omaa mieltä tai oikeammin sen puute. Välillä itseä kiukutti, että jos rouvakin ostaa niin minäkin voin ostaa. Pääosin kyllä jätin ostamatta, mutta joitain reissuja ym soin itsellenikin.
Säästäminen ei ollut onnistunut ja olinkin jo tullut tulokseen ettei tästä mitään tule mikäli rouva näkee tilit. Yksi vanha osuuspankin tili oli jäänyt roikkumaan poikamiesvuosilta ja aloin säästämään sinne salaa. Sainkin sinne jo päälle tonnin kunnes jokin lukuisista rahakriiseistä iski päälle. Ei ollut keinoa selvitä ja ruokaa piti saada. Rouva oli neuvoton ja minua ahdisti. Pelastus löytyi säästöistäni. Rouva ilahtui. Summa ei ollut mikään iso, mutta kohta rahaa tarvi ottaa lisää sieltä ja kun kätkö oli tullut näkyväksi oli sen määrä tyhjetä. Se siitä. Toinen yritys olikin sitten nostaa käteistä ja jemmata sitä työautoon. Ehkä noin 500€ olin saanut jemmaan kun taas tuli kriisi. Ruokaa piti saada. Kaikki keinot käytiin läpi ja kun vaihtoehtoja ei ollut niin lampsin nöyränä autoon ja hain 50€ setelin. Oho, sulla oli jemma. No ei ollut kauaa. Tyhjää haukkasi taas. En ymmärtänyt miksi rahat ei riitä ja vaadin rouvaa hillitsemään ostamista, mutta ongelma ei koskaan ollut hankinnoissa vaan siinä ettei raha riittänyt ruokaan. Muita hankintoja en suostunut maksamaan, mutta perheen edun vuoksi oli pakko aina nöyrtyä kun rouva tarvi rahaa ruokaan. Lapsille täytyi saada vaikka väkisin. Enhän voinut lapsia jättää nälkäiseksi ja ruokaan piti olla rahaa. Toki tiesin ja sanoinkin usein, että tämä on väärin kun joudun välillisesti maksumieheksi muihin hankintoihin kun niihin kuluneet rahat olisi kuulunut olla ruokarahoja. En vain ollut vielä löytänyt itsestäni sitä voimaa millä pystyin kohtaamaan rouvan manipuloinnin. Sisimmissään tarvitsin vaimoani enkä koskaan uskonut siihen, että voisin tuottaa hänelle pettymyksen niin, että rakkautemme sen kestää. Syyllisyys piti pinteessään. Se tunne oli minuun sisäänrakennettu. Ja kun rahaa paloi ja firmaa kupattiin liian suurilla palkoilla tuli rahojen kanssa aina vain lisää haasteita. Jonkin verran etua tuli kerran vuoteen maahantuonnin osingoista, jotka olikin aina jo kulutettu ennen niiden ilmestymistä tilille.

Lukuvinkki
Näihin aikoihin lukemiseni ei ollut vielä saanut tuulta alle joten laitan tähän vinkiksi itse aiheeseen nähden täysin irrallisen kirjan, Allen Carr – Stumppaa tähän. Eihän tämä oikeastaan edes ole toiminut omalla kohdallani. Miksi sitten suosittelen sitä johtuu siitä, että kyllä tämä silti toimii. Moni on tämän luettuaan lopettanaut. Olen tämän avulla voinut olla polttelematta pitempiä pätkiä vaikkakaan en vielä yli neljää kuukautta. Samalla kirja teki tupakointini itsepetoksen näkyväksi. Tämän luettua en ollut enää samanlainen tupakoitsija, joka kantoi aina matkassa täyttä askia ettei tupakat vaan lopu kesken. Tämä sai ymmärtämään kuinka tunnesidonnainen asia tupakointi todella on. Ei se nikotiini sinällään tai muu vaan se tunne. Pelko ettei elämästä saa enää nauttia. Pelko jäädä jostain vaille. Pelko ettei kuulu enää joukkoon. Pelko milloin mistäkin syystä. Tämän kirjan avulla sain itseäni haastettua ja sain ison muutoksen tapahtumaan itsessäni ymmärtäessäni, ettei minulle tapahdu yhtään mitään vaikka olenkin polttamatta. Kirjan ideahan on tietenkin onnistunut lopetus ilman, että jää edes kaipaamaan polttelua. Minun kohdalla se ei täysin toteutunut vaikkakin nytkin kirjoitan tätä tupakat loppuneena eikä ole mikään kiire mennä niitä hakemaan. Tupakointi on muuten aika typerää hommaa ja vahvasti koukuttavaa puuhaa J Älä aloita tai jos poltat niin lopeta J


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Alkuajat yrittäjänä

Into piukeana tehtiin duunia ja koeyrittäjyys vaihtui omaan osakeyhtiöön. Hommaan sain Finnveran starttirahan. Kaikki oli juuri niin kuin piti ja myynti maistui. Uusia asiakkuuksia syntyi ja palvelusta saatavat tulot kasvoivat. Ja kun rahaa oli enemmän ei rouvalle kelvannut enää 1500€ tili. Eikä minullakaan sitä vastaan ollut, että rahaa oli enemmän käytössä. Kaikki mitä tuli perheen tilille meni sen siliän tien. Firman tilille ei myöskään kertynyt mitään kun kaikki ylimääräinen meni palkkana. Yritin ehdottaa tasaista palkkaa, mutta aina jos firman tili oli hyvä oli rouvalla joku pakollinen hankinta edessä ja myönnyin nostamaan isomman palkan. Ulkomaan reissu sattui myös ensimmäiseen syksyyn yrittäjänä ja kun oli itse palkanmaksajana oli mukava maksaa vähän reissurahaa. Samaan aikaan kävikin niin, että pienellä porukalla irtauduttiin ketjusta ja alettiin rakentaa kilpailevaa maahantuontia. Tulot tippuivat runsaasti ja palkanmaksussa alkoi ilmetä ongelmia. Onneksi oli starttiraha silloin.
Tähän yrittäjäuran alun saumaan alkoi myös unelma omasta kodista konkretisoitua. Pankkien kanssa oli ongelmia kun vasta alkanut yrittäjä ilman säästöjä naurettiin pihalle. Ratkaisuksi löytyi rouvan puolelta pienen kunnan pankki ja appivanhempien suhteet ja pantiksi heidän kesämökki. Rakennusprojekti suunniteltiin ja tontti ostettiin kun kunta näytti rakentamiselle vihreää valoa poikkeusluvalla. No ympäristökeskus valitti ja vuosi vatvottiin ja hylky tuli. Onneksi välittäjänä hommattu kokemus oli saanut minut vaatimaan kauppakirjaan lausetta, että kauppa puretaan ja rahat palautetaan mikäli rakennuslupaa ei myönnetä. Huh. Takkiin tuli byrokratian kulut sekä joitain korkojen mittauksien kuluja. Talo oli myös piirretty ja kuvat meillä ja niistä tuli takkiin nelinumeroinen summa. Uuden tontin metsästykseen ei kuitenkaan lähdetty vaan ostettiin vanha -80 luvun lopun omakotitalo. Alkoi aika omistusasujana.
 Lainaa saatiin 200t ja siinä oli laskettu mukaan tulevat viemäröintikulut kun kunnalla oli vaatimus alueen asuntojen liittymisestä viemäriverkostoon. Auto tuli päivitettyä uudelle vuosituhannelle samasta lainasta ja jotain remonttiakin tehtyä kotiin. Pian olikin laina syöty ja viemäröinti tekemättä. Elämänlaadusta ei tingitty vaikkakin niin toivoin. Uusi maahantuontiyritys lähti nollista kilpailemaan alalla niin palkanmaksukyvyssä oli ongelmia ja asuntolainalla taidettiin muutama palkkakin sitten maksaa. Osattiin kyllä elää leveästi. Perhekin kasvoi ja vaimoa rupesi kiinnostamaan lastenvaatteet. Nimenomaan ne laadukkaat ja kestävät. Ja hintaviahan ne tietenkin oli. Rahankäyttö oli kädestä suuhun riippumatta käytettävissä olevista varoista. Isoimmillaan kuukausipalkka nelosella vaikka todellinen tasainen maksukyky olisi ollut ennemminkin 2000 paikkeilla. Tätä maksaen olisi kassa karttunut ja palkkaa voinut maksaa myöhemmin enemmän taikka isompia osinkoja. Isompia ostoksiakin tehtiin kun niitä oli kuulemma pakko saada ja kun itsekin olin helposti myöntyvää sorttia. Näihin ratkaisuna oli osamaksut. Korkoa korolle toimi väärään suuntaan. Mitä sitä ei rakkauden eteen olisi tehnyt. Jos "kielsin" jonkun hankinnan oli marttyyri vastassa ja tuntui pahalta niin helpompi oli uhrautua. Itsehän usein sanoin viimeisen sanan, mutta se oli turhan usein kyllä. Vaimo sai tahtonsa läpi vaikkakin omien sanojen mukaan hän ei koskaan saanut mitään. Sillä oli hyvä pitää syyllisyyttä ilmassa mikä muutenkin kukoisti kun tupakoin vaimolta salaa nuhteiden pelossa. Tämä salailu osaltani aiheutti kireyttä ja ongelmia parisuhteessa ja rouvalla oli omat syynsä kiukutteluun. Sisäisestä lapsesta en tuolloin tiennyt mitään emmekä rouvan kanssa ymmärtäneet parisuhteemme kieroutunutta dynamiikkaa.
Kirjavinkki
Kun talous on mennyt väärään suuntaan niin luontevaa on silloin todeta ettei talouskirjat ole löytänyt vielä tätä taloa. Toki poikamiehenä joskus olin lukenut jotain Tulevaisuuden Valuutta yms verkostomarkkinoinnin psyykkauskirjallisuutta jokusen oppaan. Tähän kohtaan kirjavinkiksi tuleekin sitten Rakkauden Kieli niminen kirja, joka onkin enemmän näitä parisuhteen korjaamiseen tähtääviä teoksia. Hieno kirja joka auttoi taas laajentamaan omaa hiekkalaatikkoa. Lyhyesti siinä ideana oli se, että meillä jokaisella on olemassa rakkauden kieli jota toteutamme toista kohtaan. Toisella vaan on harvoin sama kieli niin hän taas toteuttaa toista tapaa. Kumpikin on omasta mielestä tehnyt rakkauden tekoja ja kumpikin sitä mieltä ettei toinen niitä ole tehnyt, koska kieli on väärä. Eli parin alkaessa rakastua ensi kerran on siinä suhteessa lähestulkoon näitä kaikkia kieliä (myönteiset sanat, lahjat, palvelukset, kahdenkeskinen aika ja fyysinen kosketus) jolloin tarpeet tyydyttyvät. Suhteen jatkuessa yleensä vähenee nämä rakkauden teot ja toiselle aletaan tekemään niitä tekoja mitä itse kaipaa. Kun kumpikin on jatkanut näin hetken niin tankit on molemmilla tyhjät ja seuraa tiuskimiset toiselle. Pihvinä on ymmärtää, että se mitä eniten kaipaat on se mitä toiselle rakkaudella teet ja kun ymmärrätte toisen kieltä niin osaatte tehdä niitä asioita mitä toinen oikeasti toivoo ja tarvitsee. Koettu on ja edelleen nämä on hyvä muistaa ja pitää mielessä.

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Yhteiset rahat - Parisuhde

Parisuhteen alku oli kaikin tavoin ihmeellistä aikaa ja opettelua yhteiselämään. Rahaa tuli kummallekin kohtuullisesti, mutta kaikki tuntui olevan hyvin helppoa myös kuluttaa. Osasin säästämisen, mutta kun tienasin mielestäni liian vähän ja olin velkainen niin en siinä onnistunut. Ensimmäinen autoni kesti nelisen kuukautta ennen kun se kailahti kesken matkan savupilveen. Autot oli tämänkin jälkeen muutaman satasen ritsoja eli kulueriä riitti. Elämästä nautittiin ja tulevaisuutta suunniteltiin. Kihlattuni näytti varastomiehelle ilmoitusta myyntihommista ja kohta olinkin jo tienaamassa provisiohommissa. Lapsuudenkodista kantautui isän huoli korviini kuinka minun nyt käy kun ei ole leivästä tietoa. Olin hypännyt tyhjän päälle tuntemattomaan ja ymmärrystä en siitä saanut. Ala oli haastava oppikoulu ja ensimmäinen puolikas menikin opetellessa ja muutamalla kaupalla. Sitten syksyllä koko homma tuntui menneen jäihin. Asuntomarkkinat ei enää liikkunut ja provisiot jäi koko konttorilla huonommiksi ja varsinkin tuoreelle välittäjälle tämä oli kuolinisku kun esikoinenkin syntyi elämää ilostuttamaan. Esikoisen syntymän lähestyessä täytyi myös puolisoni jäädä äitiyslomalle ja tulot pienenivät. Rahasta oli koko vuosi niukkaa ja talouselämä oli vain selviytymistä. Kuitenkin näihin aikoihin katsoimme yhdessä kauppalehden sivuja ja valittiin umpimähkään omat osakkeet tarkoituksena seurailla miten kävisi jos oikeasti laittaisi tänne rahaa. No seuranta jäi todellisuudessa tekemättä, mutta kuvastaa ajatusmaailmaa ettei pörssistä ymmärretty yhtään mitään. Näihin aikoihin olin aktiivinen huutonet myyjä jolloin realisoin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mitään kallista en omistanut, mutta euro sieltä ja euro tuolta kasvatti mukavan puron millä sai sitten sitä apetta pöytään, tai edes sen kuuluisan makkaran leivän päälle. Välittäjän ura jäi vuoteen ja tästä lähdettiin rakentamaan uutta hakien omaa myyntipaikkaa. Erinäisten kokeilujen jälkeen löysin vakaamman toimen jossa tienasin hyvin, mutta sitten tulikin eteen tilaisuus, jota en halunnut jättää käyttämättä.
Minut haluttiin yrittäjäksi ketjuun hoitamaan omaa maakuntaa. Toiminta oli jo alkanut, mutta vanha yrittäjä halusi siitä irtautua. Tehtävän vastaanottaminen vaati muuttoa noin 400km päähän ja velkaantumista. Harkittuamme asiaa perheenä totesimme sen olevan hyvä juttu. Sormi keskelle maakunnan karttaa ja kun sormen alle jäi nimeltä tuttu kasvava kaupunki oli tuleva asuinpaikka päätetty. Niin lähdettiin kohti tuntematonta. Vanha kaupungin vuokrakämppä oli jäämässä puoleksitoista kuukaudeksi tyhjilleen meidän piikkiin, jolloin tein riskiliikkeen ja hommasin netistä siihen nuoren tytön alivuokralaiseksi meidän loppuvuokran ajaksi. Sain sillä kuluja vähän katettua ja ilmeisesti kaikki oli mennyt ihan hyvin, kun kaupungilta ei tästä koskaan mitään kuulunut. Mitäköhän kaikkea olisi voinut tapahtua jos vuokralainen olisikin tehnyt jotakin hallaa kämpälle? Visioita siis oli rahantekoon pikkujutuissa ja aina optimistisesti uskottiin kaiken menevän hyvin. No uusi kaupunki ja uusi maakunta oli otettava haltuun ja homma saatava toimimaan kannattavasti. Alkuun sain tuetusti aloittaa ”koeyrittäjyydellä” 1.500€ takuupalkalla. Elämä hymyili kun olin nyt yrittäjä. Olin tullut yhdeksi niistä menestyjistä. Tämä oli köyhän mökin pojalle kova juttu. Vasta vähän päälle 20 ja jo oma firma. Huikeeta.
Lukuvinkki
Kun myynnissä tapaa päivittäin uusia persoonia ja parisuhde on tuore niin siinä on kasvun paikka osata luovia päivittäin erilaisten luonteiden seurassa. Leila ja Olli Valtosen Yhdeksänkulmainen peili saapui elämääni näihin aikoihin. Ideana on yhdeksän persoonallisuustyyppiä joilla kaikilla on omat selviytymisstrategiat elämästä selviytymiseen. Kun oli löydetty oma seiskatyyppi ja vaimon kutostyyppi alkoikin moni asia loksahdella paikalleen. Selkisi, että kun rouva toppuuttelee ideoitani johtuukin se elämän katsomisesta pelkojen kautta ja kun minä taas villinä visioin eteenpäin niin minulle pelko kuuluu elämän peruselementteihin. Vauhtia ja jännitystä on oltava. Yksi tärkeä huomio oli myös todeta, että kutonen vastaa lähtökohtaisesti aina ensin ei ja seiska taasen kyllä tai pikemminkin luultavasti. Kaikki mahdollisuudet on siis aina ollut itsellä hyvä pitää auki. Seiska ei myöskään pidä kynttilää vakan alla vaan jakaa tietoa maailmalle avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Ihme kyllä kaikkia tämä ei tuntunut kiinnostavan. Sellaisen huomion sitä sai tehdä omassa lähipiirissä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan aiheeseen vaikka aluksi testin kautta. Numeroihin kannattaa kuitenkin suhtautua niinkun muihinkin testeihin eli suuntaa antavina. Kun asiaan on perehtynyt kunnolla saa siitä paljon myös auki itsetuntemusta. Aihepiiri on valtava ja siitä pitäisi kirjoittaa oikein laaja kirjoitussarja, jotta sen saisi auki kunnolla. Tutustukaapa aiheeseen tai kysykää lisää.

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

torstai 8. kesäkuuta 2017

Identiteetin muodostumista

Tarinahan on tietenkin aloitettava jo ikiaikaisesta historiasta, jotta paras mahdollinen kuva syntyisi siitä mihin sukuun ja tilanteeseen synnyin. Toinen syntyy köyhään mökkiin ja toinen palatsiin ja paljonhan on jo tapahtunut ennen näitä iloisia perhejuhlia. Silti uskon vahvasti siihen, että palatsissa syntynyt voi päättää elämänsä köyhässä mökissä ja köyhän mökin lapsi palatsissa. Elämä on valintoja. Sitä taas kuinka paljon elinympäristö ja kasvatus merkitsee näihin valintoihin ei minun mielestä kovinkaan hyvin ymmärretä. Rikkauksia pidetään usein omina ansioina ja köyhyyttä omana tyhmyytenä. Uskomus omasta tilasta on se suurin yksittäinen tekijä siihen tekeekö ihminen elämänsä kannalta hyviä vai huonoja ratkaisuja. Esim. varakkaammassa perheessä lapsi saattaa kuulla puhuttavan sijoittamisesta kun taas köyhässä perheessä mietitään kauppalistaa mitä siitä voisi jättää vielä pois. Tämä kummasti muokkaa tapoja ajatella.
No minun historiani aloitan kuitenkin vähän lähempää ajallisesti ihan jo siitäkin syystä, että tiedot suvun vaiheista ovat vähintäänkin hatarat. Sen verran isovanhemmista, että toiselta puolelta asuttiin vaatimattomasti maalla ja toiselta taas jäi koti Karjalaan. Omat vanhempani taasen asuivat etelässä ja itse synnyin perheen viimeisten joukossa. Vanhempani olivat jo sen ikäisiä, että minun ja vanhempieni väliin jäi kokonainen sukupolvi. Sain siis -80 luvulta alkaen kasvatusmallit joidenka pohjat oli luotu jo -60 luvulla vanhimman sisarukseni syntyessä. Äitini oli kotiäitinä ja isäni sairaseläkkeellä. Rahaa ei koskaan ollut ylimääräistä. Omistusasuntoa ei uskallettu ostaa, koska lainathan ovat vaarallisia ja etelän suunnalla toki asunnot olivat hintavia. Ehkä tosin -60 luvulla ostettu omakotitalo olisi saattanut olla hieman arvokkaampi nykyään. No jälkiviisaus on turhaa kun vanhemmilla ei ollut rohkeutta lainaan niin ei ollut. Ja kysehän oli heidän elämästä ja heidän päätöksistä. Nämä päätökset toki näkyivät elämässäni tapana elää ja ajatella. Kouluttautuneet näyttäytyivät jonain ylempänä ihmisryhmänä ja sijoituksethan olivat uhkapeliä millä voi menettää kaiken. No paljonpa ei olisi ollut mitä menettää. Yrittäjyys oli kanssa hyvin riskialtista puuhaa. Jos joskus kunnon työn saa niin hyvä. Lapsuuden karkkikauppani sain tuottamaan sisarusteni ja heidän kavereiden avulla yhdestä karkkilaatikosta useampaan, mutta orastava bisnes suli kun isäni kertoi etten voi jatkaa kun en maksa veroja. Ehkä myös veljeni rahavaikeudet olivat syynä. Veljeni tarjosi minulle myös hyvän mahdollisuuden toimia pikavippejä tarjoavana luotonantajana ja uudella tietokoneella oli mahtava harjoitella excelillä kaavoja ja korkotaulukoita. Luottotappioitakin toki saattoi syntyä. Omat kokemukseni talouskasvatuksesta ovat toki subjektiivisia ja sisarukseni ovat kokeneet asiat omalla tavallaan. Yhden kanssa sain teininä myös väitellä siitä kannattaako oma asunto ostaa heti kun täyttää 18 vai asua aina vuokralla. Siihenkään tavoitteeseeni en päässyt kun ei kukaan ollut kertonut asp-tileistä taikka taannut asuntolainaa eikä pantattavaa varallisuutta ollut. Toki jos rehellisiä ollaan olin siitä niin varma etten lainaa voisi saada etten sitä edes kysynyt.

Oikeastaan ensi kosketuksen siihen, että olen köyhä ja muutenkin omituinen sain koulunvaihdon yhteydessä ala-asteella. Muilla oli Niket ja minulla oli vaatteet mistä lie. Siellä porukassa en ollut vanha tuttu ja siksi jouduinkin arvostelun kohteeksi helpommin. Voisi kai puhua koulukiusaamisesta vaikkakin samoin taisin tehdä sitten toiseen suuntaan. Hain paikkaa ja en sitä koskaan peruskoulusta oikein todella löytänyt. Rahallisesti en saanut viikkorahoja muiden tavoin ja aloitinkin jo ala-aste ikäisenä tienaamaan itse. Ilmaisjakeluilla tienasi ja jotain onnistuin säästämäänkin. Isäni jopa neuvoi säästämään pankkitilille sen sijaan, että tuhlaisi. Koti tarjosi välttämättömyystarvikkeet, muttei oikeastaan muuta rahallisesti. Pyörän toki sain alle ala-asteella, mutta ei se ollut nakamura, nishisiki tms 21 vaihteinen vaan Nopsa kolmella vaihteella. Sillä toki oli parempi jakaa mainokset kuin muiden pyöristä puuttui tarakat. Tietokoneen mm ostin sitten veljeni kanssa puoliksi kun sitäkään ei meillä ollut kotona. Mainosrahoilla tehtiin hankinta 350 megasesta pentiumista hintaan 11.580mk. Ihan koko summaa ei ollut ala-aste ikäisen tilillä ja pitkällisten neuvottelujen kautta isältä sai tämän puuttuvan osuuden lainana, josta tehtiin tarkka maksusuunnitelma ja maksettiin myös pennilleen takaisin. Kiitos siitä. Ylä-asteelle siirryttäessä alkoi kaikki omat hankinnat olla omakustanteisia vaatteita myöten. Puhelimet ostettiin ja laskut maksettiin itse. Ja tietenkin ylä-asteen loppupuolella opittiin sitten se typerin tapa käyttää rahaa eli tupakointi. Teini-iässä sitten opiskeltiin kelan korvauksilla ja käytiin iltatöissä. Työt maistui enemmän kun opiskeluajan rahattomuus ahdisti ja koulut jäi kesken. Toki se ettei tiennyt mitä haluaa vaikutti siihen myös. Armeijaan menin vuoden kavereita aikaisemmin ja yhden kanssa tehtiinkin loistava diili. Hän lainaa rahaa mulle inttiajan ja mä maksan takas seuravana vuonna kun hän on intissä. Winwin tilanne missä kumpikin voi elää myös inttiajan lomillaan. Paha vie löysi hän naisen ja tarvi rahansa heti. Minä taasen muutin vuokralle inttiajan jälkeen kun löysin halvemman kimppakämpän kotiin nähden kun meillä työssäkäyvien piti maksaa kotiin vuokraa ylläpidosta. En tainnut osata laskea ylläpidon kustannuksia vaikkakin ruokailut olis kotona asuessakin tapahtunut mäkkärin tms pöydissä. Kun ajoin vielä BC- kortin ja sain ilmaisen auton siskoltani oli kuluni hetkellisesti noussut rajusti ja sitten minä vielä löysin naisen niin tilanne oli aloittaa parisuhde negatiivisella varallisuudella.
Lukuvinkki
Tähän sopii nyt sitten sellainen helmi kun Tex Willer. Tämä aikansa helmi oli kodissamme kestotilauksella jo ennen syntymääni ja siitä sain ammentaa hienoa elämänoppia. Niille ketkä ei tiedä saatikka jaksa googlata on kyseessä legendaarinen lännen sarjakuva, joka ilmestyy edelleen. Äkkiseltään tuntuisi ettei näistä ainakaan talousajattelua kehitetä, mutta kuitenkin saatoin sitäkin kasvattaa. Tarinoissa usein nämä pahikset olivat rikkaita ja mahtavia ja raukat sitten köyhiä ja heikkoja. Sankarit sitten tulivat ja oikaisivat tilanteen nyrkein ja luodein. Monesti muistan miettineeni miksei noille rikkaille ikinä riitä mikään. Köyhien kohtalo toi myös vihaa pintaan ja mielessä oli jos joskus olisi rahaa niin auttaisin köyhiä. Nämä alun sarjakuvavinkit olivat ehkä hieman hakemalla haettuja, mutta rehellisesti ennen 18 vuotta en tainnut mitään oikein opettavaista kirjallisuutta lukea. Jatkossa saattaa löytyä jotain mielenkiintoisempaa ihan aikuisellekin lukijalle.

KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Mistä bloggaan ja miksi?

Tulen suurperheen isänä kertomaan omaa tarinaa taloudenpidosta. En ole siinä mitenkään onnistunut. Päinvastoin. Kuitenkin on aina ollut sitä kohtaan kova kiinnostus. Postaukset tulevat varmasti myös loikkimaan aiheen ulkopuolelle. Rönsyilen sinne tänne ja teksti saattaa aiheuttaa tuskanhikeä äidinkielen opettajien tiimoilta, mutta ei sen väliä. Käsittelen myös elämänkaarta yleisemminkin sillä eihän taloutta voi hallita ilman, että tiedostaa omien valintojen merkitystä. Ympäristö ja kasvatus on luonut minulle polun ja valmiit turvallisen tuntuiset valinnat ja vain niitä kyseenalaistamalla voi tapahtua muutoksia. Toivottavasti edes joku saa tästä blogista jotain itselleen ja itse saisin kommenttien kautta omia ajatuksia haastettua.

Kirjoitan jo itselle vakiintuneella nimimerkillä Varaton Sijoittaja. Se syntyi sattumalta kun johonkin tarvin. Jälkeenpäin ajateltuna nimimerkki on todella huono. Vetovoiman lain mukaan vedät omia uskomuksia ja ajatuksia puoleensa ja elät niitä todeksi. Negatiivinen mielikuva varattomuudesta ei ole omiaan nostamaan meidän perhettä ryysyistä rikkauksiin. Kun uskot olevasi köyhä niin elät köyhästi ilman, että annat itsellesi edes mahdollisuutta vaurastua sillä köyhänhän on pysyttävä asemassaan. Näin se menee kaikkien uskomusten kanssa. Siltikin olen tykästynyt tuohon nimimerkkiin ja annan palaa sillä. Ja kertoohan se sen mistä todella on lähdetty liikkeelle.
Nyt on viimeinkin voitettu se pelko mikä on jo vuosia estänyt blogin aloittamisen. Sanotaanhan, että mitä nettiin kerran kirjoitat jää sinne. Olen miettinyt kuinka voisin kirjoittaa totuudenmukaisesti ja rehellisesti, kiinnostavaa ja itselle tärkeää blogia kuitenkaan paljastamatta itseäni. Totuushan on etten voi. Voin toki kirjoittaa anonyyminä, mutten estää sitä, että joku päivä nimeni kaivetaan esiin. Olispa noloa. Hävettäisi varmasti. Mitäköhän muut ajattelis ja nauraakohan ne. Niin. Tunteistahan on vain kyse ja mitään todellista hätää ei ole. Tunteet voi kohdata ja käsitellä niin sillä ei ole enää merkitystä jäänkö nimimerkin suojaan vaiko tulen julkiseksi. Julkisella en tarkoita siis mitään lööppikamaa vaan lähinnä sitä, että joku lähipiiristä minut täältä bongaa ja tunnistaa. Aloitan kuitenkin anonyyminä.

Lukuvinkki

Ajattelin kirjoittaa jokaisen postauksen loppuun tämmöisen lukuvinkin pienellä kuvauksella miten tämä kirja on vaikuttanut taloudelliseen matkaani ja missä vaiheessa se on tullut kuvioihin. Koska ollaan alussa, tavallaan lapsuudessa, niin ensimmäisen maininnan saa Aku Ankka. Akun antihahmo tuntui niin väärältä ja helpoiten omaksuttavalta. Itsellä saattoi aika usein tulla kääk hetki eteen jotain tehdessä. Yleensä toimin ensimmäisen ajatuksen jälkeen niin kuin Akukin. Harkintaa kaipaisi enemmän. Akun hahmossa myös köyhyys oli samaistuttava ominaisuus. Kaipasin usein parempia tarinoita missä Aku menestyi ja sai pitää asemansa myös viimeisessä kuvaruudussa. Halusin nähdä ryysyistä rikkauksiin tarinoiden olevan mahdollisia. Hannu Hanhen hahmo taas ärsytti kun rahan ja menestyksen sai liian helposti. Hannun hahmosta myös huokui se kuinka menestyksen arvo on nimenomaan työnteon kautta ansaittava. Liian helpolla saatu on merkityksetöntä. Roope taasen oli kovalla työllä tehnyt omaisuuden, mutta minua harmitti usein kun hän ei osannut nauttia elämän iloista kun rahalla oli liian suuri itseisarvo. Halusin nähdä enemmän kulutusta Roopen osalta ja enemmän oikeudenmukaisuutta. Tämähän toki kuvastaa vanhaa fraasia miten köyhä antaa vähästään ja rikas ei anna paljostakaan. Itse haluan nousta Roopen tavoin lapsuusoloista ylöspäin muistaen kuitenkin aina omat juurensa ja antaa omastaan pois jos sitä kertyy nurkkiin. Onni on ansaittava, mutta se ei ole oma ansio.



EDIT: Kokeilen blogin toimintoja lisäsin linkin Trade Trackeriin nähdäkseni miten tämä homma oikein toimii. Tulen laittamaan mainoksia blogiini kunhan opin tätä käyttämään ;) Kyseinen linkki vie sinut Trade Trackerin sivuille ja sen avulla voit aloittaa lisätulojen metsästyksen oman blogisi kautta. Itseltäni tämän linkin saamiseen kesti viisi kuukautta kunnes ymmärsin miten tämä oikein toimii :)


KOMMENTOI JA ANNA PALAUTETTA JOKO KOMMENTTIKENTTÄÄN TAI MAILAA varatonsijoittaja@gmail.com                      -KIITOS-